Koppielämää stadissa

Mutta mitä jos Zetorisi simahtaa kesken kylvön tahi kynnön, miten sitten suu pannaan ? Kaiketi mutrulle, sillä ylpeys ja naapurikateus estää edes kysymästä apua. Korpikommunismi eli talikkosellainen maataloustukineen haisee, mutta onneksi vain lannanlevitysaikoina. Muuta sinäkin vuokralaatikkoon ja ryhdy parvekeviljeliäksi. Pienelle parvekkeelle mahtuu hyvinkin 6 ämpäriä ja jokaiseen peruna kasvamaan. Yrtit sun muut tajunnanlaajentimet, ne kasvatettakoon olohuoneen nurkkaan pykätyssä teltassa. Äläkä unohda ilmanvaihtoa aktiivihiilisuodattimineen. Lannoitteksi käy hevon- , porvarin- , persun- tahi muun vastaavan vähäpätön hanurijätös.

Ahdas kasa-asuminen käy mielenterveyden päälle ja tulee kiristävä vanne pään ympärille.

Ossi, oikea SOTILAS

Maalla asumisessa on huontkin puolensa. Pitkät etäisyydet palveluihin ja nykysuhdanteessa terveyspalveluja supistetaan ja keskitetään suurille paikkakunnille jolloin matkaa niihin maalla asuvalla voi tulla 50-100km ja jos ei ole omaa autoa niin on hankalaksi menee.

Maalla asuvalla kaikki maksaa enemmän, kauppoja jos niitä on pitävät kilpailun puutteessa korkeaa hintatasoa tuotteilleen ja saadaksesi jotain edullisesti sinun täytyy matkata kymmeniä kilometrejä taajamiin/kaupunkeihin. Mikäli sinulla on auto se helpottaa kauppareissuja mutta ilman autoja onkin hankalaa. Autoiluun tosin sitten liittyy bensiinin suuri kulutus kun maalla asuja joutuu aina kauas ajamaan oli sitten kyseessä kauppaan, töihin tai terveysasemalla.

Maalla asuvan asunnot ovat malkein arvottomia eivätkä ne oikein tahdo mennä kaupaksi koska harva haluaa korpeen muuttaa, varsinkaan lapsiperheet. Kaupungissa on kalliimpaa asua mutta siellä on kaikki lähellä mitä ihminen tarvitsee.

Kyllä koppielämä on hienoa, ei tarvitse tehdä lumitöitä ja julkinen liikenne toimii.

Muutama viikko sitten kun oli hiukka liukkaammat kelit koppieläjiä kaatuili kymmenittäin ja istuivat puolivuorokautta sairastupien ovensuissa vaatimassa palvelua.

Maalla osataan kävellä jäiselläkin tiellä.

Maalla asumme kaupunkilaisten subventoimissa tyylittömissä laatikoissa ja metsäläisinä emme kykene sopeutumaan urbaaniin elämään.

Kopeissa majailee merkittävä määrä kotiin elätettäviä laitostuneita kansalaisia. Ne ovat sosialistien äänikarjaa, jota houkutellaan elätystukien korotuksilla.

Persut hätyyttelee kotiin elätettäviä entistä pienempiin koppeihin?

Joku koppilainen on rakentanut elämänsä Sanna Marinin urotekojen ylistämisen varaan luullen sen ärsyttävän maaseudun ihmisiä. Luulo on väärä.

Tuo itsensä toistaja herättää lähinnä sääliä turhanaikaisen elämänsä vuoksi.

Olen toiminut perusterveydenhuollon lääkärinä useilla terveysasemilla ympäri maata.

Suhteessa eniten mielenterveysongelmiin törmää haja-asutusalueilla maaseudulla, etenkin pohjoisessa.

Siellä on hyvin yleistä peräkammarinpoika-ilmiö. Se tarkoittaa useimmiten miespuolista henkilöä joka peruskoulutusten ja armeijan jälkeen jonka usein joutunut mt-syistä keskeyttämään, jää asumaan kotitilalleen auttamaan vanhempiaan. Useista eri syistä kontaktit ikätovereihin ovat jääneet pois.

Tämänlaisella ihmisellä (voi olla nainenkin) ei ole lainkaan sosiaalisia taitoja eikä useinkaan osaa ruokia valmistaa tai edes pyykkihuoltoa ei osaa koska äiti, joskus isä on tehnyt kaiken pojan puolesta ja poika pitää itsestään selvyytenä tätä passaamista.

Nykypäivän kehittyneet digi-yhteydet ovat lisänneet tätä, ettei peräkammarista poistuta sillä sieltä poika saa kaiken jonka kuvittelee olevan normaalia.

Kunnes koittaa hetki, että vanhemmat poistuvat tästä maailmasta. Usein tieto mt-ongelmista tämänlaisen 30-60 vuotiaan peräkammarinpojan yksinjäämisen jälkeen tavoittaa terveydenhuollon ammattilaiset sosiaalialan huoli-ilmoitusten kautta.

Usein myös peräkammarinpojan sisarukset tai sukulaiset suoraan soittavat alueen terveydenhoidon ammattilaiselle ja silloin usein tehdään tarkastuskäynti, joskus jopa viranomaisen avustamana jos peräkammarinpoika sairaudentunnottomuudessaan ei heitä sisään päästä.

Olen ollut joskus vastaavana lääkärinä näissä tilanteissa. Peräkammarinpoika on saattanut kolme neljä vuotta elää yksin. Asumustaan ei ole siivottu lainkaan tänä aikana, roskapussit ovat heitelty ulos, ruokaa tilattu woltista ja sen verran rahaa jäänyt, että sähköt ja digiyhteyden maksut ovat hoidettu.

Mikäli ei ole ollut syytä viedä henkilöä hoitoon on hän saanut jatkaa peräkammarissa asumistaan. Ihminen saa erakoitua näin halutessaan.

Usein henkilö on kuitenkin syvästi psykoottinen, harhainen ja salaliittoteorioiden vallassa jolloin jokainen on vihollinen. Tälläin henkilö on toimitettu psykiatriseen hoitoon itselleen ja toisinaan ympäristölleen vaarallisena henkilönä. Tämänkaltainen ihminen joka ei omaa lainkaan sosiaalisia kontakteja kehittää itselleen omanlaisensa sosiaalisuuden jossa jokainen lähelle tuleva on potentiaalinen uhka.

Tämä oli ennen pelkästään harvaan asuttujen keskustalais-alueiden ongelma. Nykyään yhä enenevässä määrin myös kaupungeissa törmää tähän ilmiöön.

Terv. TK-lääkäri