Talo Suomesta

1. Jos hinta on liian halpa laskee verottaja sen lahjaksi/ennakkoperinnöksi. Muistaaksen hinnan pitää olla vähintää 75% käyvästä kauppahinnasta

2. Vanhempien kaikki tarpeettomat tavarat jää yleensä säilytykseen tyyliin haemme, kun kerkeämmä. Jos tavaroihin kuuluu esim. hitsauslaitteet, niin ne on sitten kaikkien sisaruksien käytössä.

3. Saat järjestää kaikki sukujoulut, koska siinä talossa ne on ennenkin vietetty.

4. sisarukset muistaa aina, kun saitte kunnon talon halvalla.

ja jne....

vapaat markkinat on parempi vaihtoehto.

Tuo "edullinen" saattaa tulla "kalliimmaksi" kuin saattaa kuvitellakaan.
Jos on vaan varaa, niin ostaisin vapailta markkinoilta.
Tosin ihmiset ovat erilaisia. Voihan se toimiakin. JOtkut antavat jälkeläistensä olla perheineen rauhassa, jotkut eivät. Joku ei anna olla vapailta markkinoiltakaan ostetussa talossa rauhassa, ja toiset eivät tule kylään entiseen kotiinsa vaikka pyydettäisiin.

Ja jotkut tietysti sietävät enemmän kuin toiset; joku haluaa siis tehdä talon työt itse, ja joku toinen antaa lunkisti vanhusten käydä ne tekemässä.

Me olemme ostaneet talot ja mökit itse. Taloa ei ole ollut tarjollakaan, mutta mökin olisi voinut ostaa vanhuksilta. Halusimme kuitenkin oman paikan. Halusin perheelleni omat perinteet, omat muistot, ja oman paikan, missä nuo perinteet ja muistot voivat syntyä ilman sukurasitteita.

Kaverilta olisimme voineet ostaa asunnon kerran, mutta vaikka asunto olikin hieno, päätimme jättää väliin. Liippasi silti liian läheltä.

Mitään ohjetta ei ole antaa, kun ei ole ennustaja. Ilmaiseksi me emme ole saaneet vanhuksilta mitään. Näennäisesti ilmaisetkin asiat olisivat jääneet ottamatta, jos olisi nuorempana tiennyt, mikä hinta niistä pitää maksaa. Itsenäisyys on minulle hintana suuri, joten kukin arvojensa mukaan.

Jos päädytte ostamaan talon, tehkää kuitenkin selväksi, että teillä on oikeus myydä ihan oman päätöksenne perusteella talo edelleen, jos siltä tuntuu. Pääseehän siitä talosta siis eroon, jos tulee hankaluuksia.
Jos tällaista sopimusta ei nyreilemättä synny, niin ei teistä oikeasti talon omistajia koskaan tulekaan, vaikka mitä siitä maksaisitte.

Mieheni oli ainoa lapsi, ja hän sai vanhemmiltan talonsa ennakkoperintönä, niin että vanhemmat jäivät asumaan samalle tontille.
En olisi halunnut nuorena vaimona aikoinaan sellaista, mutta mielipidettäni ei kysytty.
Siitäpä tulikin viheliäinen ratkaisu, kun jouduin "avioitumaan" miehen vanhempien kanssa. Hankaluuksia syntyi, kun minun oletettiin maksavan taloa työlläni eli piikomalla näitä vanhempia. Toinen eli 87-vuotiaaksi ja toinen 88-vuotiaaksi. Piioin kolmekymmentä vuotta oman ansiotyöni ohella, koskaan en tuntenut asuinpaikkaa kodikseni ennen kuin vanhukset kuolivat. Avioliitto taakoittui ylimääräisistä vanhuspartnereista.
Kannattaa visioida taloratkaisunsa niin, että mihin se huonommillaan voisi johtaa. Jos vain o´n mahdollisuus olla ostamatta, niin kehoitan omasta kokemuksista vahingoittuneena ihmisinä ostamaan vapailta markkinoilta.
Jos puolison vanhemmat ovat tervejärkisiä, itsenäistä elämää eläviä, joilla on paljon muita sosiaalisia suhteita kuin omat lapsensa talon ostoa voi tietysti harkita. Eihän kaikkia ongelmia voi yleistää. Onnistuminen riippuu nimenomaan paljolti muista sisaruksista ja myyjä-vanhemmista.

Pieni esimerkin tynkä tähän alkuun:
Vanhempani ostivat talon isovanhemmiltani 35 vuotta sitten.
No heillä ilmeisesti asia sujui ok.
Mutta entäs me:
Meitä sisaruksia on 3. Äitini kuoli muutama vuosi sitten ja isäni oli palvelukodissa.
Mutkikkaitten työasioiden vuoksi muutimme mieheni kanssa takaisin ent.kotipaikalleni ja sovimme sisarusteni ja isäni kanssa että maksamme asumisestamme vain kulut.

Tämä olikin mielenkiintoinen tilanne. Viime vuonna vierailulle tuli äidin veli uuden vaimonsa kanssa, vaimon joka valitettavasti sanoo ääneen mitä ajattelee: "Tästähän kuuluisi vielä osa miehelleni". (siis talo oli 35 vuotta vanhemmillani ja ositukset yms. on tehty oikein ja virallisesti)...mutta ilmeisesti jonkinlainen ahneus iski heihin(kin).
Tämä vanhempieni talous on koskemattomassa tilassa niinkauan kuin isäni elää...mutta systerini rahapulassaan kävi kuukausi sitten jorinoimaan seuraavaa: "jos ette jaksa käydä siellä mökillä tai ette tee siinä kotitalossa töitä, jompikumpi on myytävä. Jotkut sisarukset vaativat jopa vuokraa, mutta me ollaan annettu teidän asua siellä ilmaiseksi".

Eli tämä talo on hänen "kotinsa" aina silloin kun se hänelle sopii, silloin kun me emme ole paikalla, mutta kun kyse on talkoo-avusta sen saamisesta, tämä on välittömästi meidän koti.
ja jostain merkillisestä syystä tähän "kauppaan" kuuluu myös kesämökki: siis että meidän oletetaan pitävän myös siitä huolta;maalauksineen , remontointeineen.
Parempi olla hiljaa tai muuttaa pois. Mutta tämän lunastaminen....jaa-a. Enpä tiedä, jos haluaa tapella omasta kodistaan loppuikänsä niin sitten.
Ja tuo tavaroiden varastoiminen on tuttua. "haetaan sitten joskus pois"...

Älä pistä itseäsi sellaiseen rakoon ehdoin tahdoin. Elämässä tulee eteen kyllä muutenkin kaikenlaista ongelmaa.

Tämä varsinkin, jos sinulla on sisaruksia tai muita läheisiä, joista myös voi tulla perijöitä tai "perijöitä".

Itse en uskaltaisi tehdä tuollaista virhettä. Yhden virheen olen jo tehnyt sisarusteni kanssa, enkä tiedä vieläkään, miten pääsisin irti hommasta. Kas kun minä olen maksumies, siihen kelpaan, mutta muut päättävät kaikesta kyselemättä minulta, mikä sopii.

Jos vaikka välit olisivatkin hyvät juuri nyt, yhtään mikään ei takaa, että ne ovat sitä vielä muutaman vuoden päästä. Riitaa voi tulla jo heti sopimuspaperien allekirjoituksen perään.

Äläkä kuvittele, että suullisilla sopimuksilla olisi mitään kantoa, jos joku asianosainen päättääkin toimia toisin kuin mitä on sovittu.