Onko kokemuksia eron jälkeisestä ystävyydestä ex-puolison kanssa?Todella pitkä taival takana puolison kanssa ja nyt muutama viikko sitten ns.sovimme eroavamme, vaikkakin itselle tuli vähän yllätyksenä, että toinenkin asiaa miettinyt, että aluksi olin vähän shokissa, mutta nyt aikalailla huojentunut ja varma siitä, että ero on paras vaihtoehto.
Mutta nyt mietityttää ja toisaalta vähän epäilyttääkin, että kun sovimme eroavamme ystävinä ja tuleva ex-puolisoni on tärkeä ihminen minulle edelleen, että voiko todellakin ystävyys jatkua tämmöisen jälkeen?
Vai onko viisaampaa molempien jatkaa omaa tietänsä katsomatta taakseen?
Ystävyys voiko jatkua
Anonyymi-ap
22
678
Vastaukset
- Anonyymi
Miksi kulkea housut kintuissa, vaikkei ole enää vessassa?
- Anonyymi
Onnistuu. Olen nykyään ihan hyvissä väleissä ex mieheni kanssa. Hän auttaa jos on sellainen ongelma josta en yksin selviä. Se on kaikkien kannalta paras kun välit pysyy hyvinä erosta huolimatta. Voimme aivan sopuisasti olla kaikki yhdessä kun esim. On juhlia tms. Siis minä, ex ja hänen nykyinen ja kaikki lapset. Ei se alkuun helppoa ollut mutta aika auttaa tässäkin asiassa.
- Anonyymi
Jos ei valheilla ero syntynyt niin varmasti voi jatkuu ystävinä ja jopa parhaina sellaisina. Done that....
- Anonyymi
Pari pikasta käyntiä joskus. Ei tunnettu niin että ikävää pitäisi olla.
- Anonyymi
Ei voi ystävyys jatkua
- Anonyymi
Riippuu eron syystä.
Kun toinen päättää erota niin silloin on jokin perustavan laatuinen asia pielessä.
Sellaista asiaa on vaikea korjata.
Nämä jutut että erotaan ystävinä on todella harvinaisia, sanoa voi noin mutta käytännössä ei toimi.- Anonyymi
Kyllä noin se juuri on. Ei tee mieli olla tekemisissä expuolison kanssa!
- Anonyymi
Sanoo sellainen kelle se ei toimi.
- Anonyymi
Kyllä se ihan mahdollista on, vaikkakin melko harvinaista. Jos erotaan sovussa, ilman mitään ihmeellisempää draamaa ja pahaa verta ja jos siitä toisesta aidosti edelleen pitää ihmisenä, mutta kumpikaan ei kuitenkaan haikaile toisen perään ja erityisesti jos teillä on jotain yhteistä ja syy olla edelleen yhteyksissä, niin sitten tuo voi onnistua. Jos ei ole mitään varsinaista syytä olla yhteyksissä ja ystäviä (esim. samoja harrastuksia tai sama ystäväpiiri) niin se ystävyys ja yhteydenpito hiipuu, ihan samoin kun se hiipuu muidenkin ystävien kanssa, jos ei ole enää mitään yhteistä. Mä en nyt laskenut lapsia noihin yhteisiin juttuihin, koska yhteiset lapset vaatii kyllä, että pitää kyetä tulemaan toimeen, mutta ei se ystävyyttä vaadi.
- Anonyymi
Aika vähän tarttee olla tekemisissä kun kaikki lapset ovat aikuisia!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aika vähän tarttee olla tekemisissä kun kaikki lapset ovat aikuisia!
Jos teillä ei ole muuta yhteistä, niin noin se varmaan menee. Itselläni on eksäni kanssa paljon muitakin yhteisiä asioita kuin vain muksu.
- Anonyymi
Kiitos vastauksista!Meillä on kyllä yhteisiä lapsia,aikas isoja jo ovat.Ja on yhteisiä ystäviä ja kummilapsia, että varmasti näiden ihmisten vuoksi tulemme olemaan tekemisissä.
Mutta tällä hetkellä mielessä myös se etten halua poistaa tärkeää ihmistä elämästäni, niin kauan oltu yhdessä, kasvettu yhdessä ja koettu paljon kaikenlaista yhdessä!
Eikä ole mitään suurta draamaa tässä erossa.Aikahan sen tietty näyttää ja aikaa varmasti vaatii.
Kunhan pääkopassa kovasti kaikkea miettii jo etukäteen,aikamoinen sekasoppahan tämä silti on, vaikkei mitään draamaa onneksi olekaan.- Anonyymi
Elämä ei kuitenkaan ole kiveen hakattu reliikki, joten turha näitä on hirveästi etukäteen pohtia ja suunnitella. Jos yhteydenpito on luontevaa, niin pidätte yhteyttä. Sitä ei voi tietää mihin elämä ketäkin jatkossa heittää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Elämä ei kuitenkaan ole kiveen hakattu reliikki, joten turha näitä on hirveästi etukäteen pohtia ja suunnitella. Jos yhteydenpito on luontevaa, niin pidätte yhteyttä. Sitä ei voi tietää mihin elämä ketäkin jatkossa heittää.
Näinhän se on, että turha etukäteen pohtia.Itse vaan olen aina ollut sellainen, että murehditaan jo valmiiksi.Jotenkin kuuluu jonkinöaiseen prosessointiin ehkä itsellä.
- Anonyymi
Omasta erosta tulee kesällä 8v. Olimme yhdessä melkein 20 vuotta ja samalla olimme, kliseisesti, parhaat kaverit, vaikka tietenkin nähtiin omia kavereitamme, mutta "pääryhmänä" oli mun kaveripiiri, johon kaikkien vaimot ovat vuosikymmenten aikana hyvin sulautuneet. Ero ei johtunut toisesta miehestä, vaikka exällä oli jo sellainen kiikarissa ja jonka kanssa hän edelleen on.
Erotessamme pohdin kyllä pysymmekö ystävinä. Emme oikeastaan riidelleet suhteen aikana koskaan, mutta eron jälkeen niitä oli paljon. Ehkä pari vuotta eron jälkeen olimme keskustelemassa toisen lapsen pienimuotoisista haasteista jossain kunnan palvelussa, niin siellä hän sanoi, että "tämä ero ei mennyt hänen suunnitelmien mukaan", koska olimme siinä vaiheessa aika huonoissa väleissä ja nykyään niitä ei ole ollenkaan. Onneksi lapset ovat jo täysi-ikäisiä. Ehkä olisin voinut pysyä hänen kaverinaan, mutta ex-vaimon narsismi pilasi kaiken ja jälkeenpäin olen ymmärtänyt narsismin olleen myös syy meidän eroon. Ei hän mikään ihmishirviö ollut, joista välillä pääsee lehdistä lukemaan. Ainoastaan hänellä oli/on ongelma, jos muut eivät mene hänen toiveidensa mukaan. Hän hyväksyy leiriinsä vain ne, jotka myötäilevät hänen ajatuksiaan. Senpä takia hänellä ei juuri enää ole yhteyksiä kaveriporukkani vaimoihin, koska he ovat kuulleet hänen käytöksestään minua kohtaan. Lapsia asia on harmittanut vuosien aikana, mutta olemme sentää voineet olla samassa kirkossa rippijuhlissa ja samassa salissa ylppäreitä katsomassa, mutta juhlat olleet erikseen. Itse ehdotin yhteisiä ylppärijuhlia, mutta hän ei sellaiseen pystynyt "alistumaan". "Suhteen" alamäki alkoi todenteolla muutama vuosi sitten, kun sanoin häntä narsistiksi, josta sai kunnon kilarit. Taisi tulla hänen itsetuntoon iso kolaus, kun pitänyt itseään niin hyvänä ja mahtavana. Onneksi narsitiksi sanominen ei ollut oma ideani, vaan eron aikana käytiin parisuhdeterapiassa ja siellä terapeutti sanoi, että exä on narsisti tai vähintään hyvin voimakkaita narsistisia piirteitä omaava henkilö. Lasten takia yhteyden katkeaminen harmittaa, koska olimme hyvin kiinteä perhe, mutta viimeisten avioliittovuosien aikana aloin oireilemaan, jonka vasta terapeutti totesi. Vuosien aikana olin vajonnut tilaan, jonka hän tulkitsi masennuksen kaltaiseksi tilaksi, joka ei kuitenkaan ollut masennusta. Kun ei saanut takaisin sitä, mitä itse toiselle antoi, niin se alkoi pikkuhiljaa murentamaan itsetuntoa.
Nyt eron jälkeen toisessa suhteessa viidetta vuotta ja kaikki se harmaa sumu, mikä oli vielä pari kolme vuotta eron jälkeen, on poissa ja on kiinnostus tehdä eri asioita nykyisen naisystävän kanssa, jopa sellaisia, mikä ei exän kanssa kiinnostunut.
Eli ei tämä oikeen kysymykseesi vastannut, mutta mielestäni kaveri voi olla varsinkin, jos toinen kohtelee sinua hyvin. Omalla kohdalla näin ei käynyt. Pientä tyydytystä itselle antaa juuri tuo muutaman vuoden takainen "tämä ero ei mennyt suunnitelman mukaan". Eipä sitä joskus voinut ajatella, että ihminen jota rakasti eniten tässä maailmassa ja johon oli ihan hulluna, on tänään henkilö, jonka näkeminenkin oksettaa. Anonyymi kirjoitti:
Omasta erosta tulee kesällä 8v. Olimme yhdessä melkein 20 vuotta ja samalla olimme, kliseisesti, parhaat kaverit, vaikka tietenkin nähtiin omia kavereitamme, mutta "pääryhmänä" oli mun kaveripiiri, johon kaikkien vaimot ovat vuosikymmenten aikana hyvin sulautuneet. Ero ei johtunut toisesta miehestä, vaikka exällä oli jo sellainen kiikarissa ja jonka kanssa hän edelleen on.
Erotessamme pohdin kyllä pysymmekö ystävinä. Emme oikeastaan riidelleet suhteen aikana koskaan, mutta eron jälkeen niitä oli paljon. Ehkä pari vuotta eron jälkeen olimme keskustelemassa toisen lapsen pienimuotoisista haasteista jossain kunnan palvelussa, niin siellä hän sanoi, että "tämä ero ei mennyt hänen suunnitelmien mukaan", koska olimme siinä vaiheessa aika huonoissa väleissä ja nykyään niitä ei ole ollenkaan. Onneksi lapset ovat jo täysi-ikäisiä. Ehkä olisin voinut pysyä hänen kaverinaan, mutta ex-vaimon narsismi pilasi kaiken ja jälkeenpäin olen ymmärtänyt narsismin olleen myös syy meidän eroon. Ei hän mikään ihmishirviö ollut, joista välillä pääsee lehdistä lukemaan. Ainoastaan hänellä oli/on ongelma, jos muut eivät mene hänen toiveidensa mukaan. Hän hyväksyy leiriinsä vain ne, jotka myötäilevät hänen ajatuksiaan. Senpä takia hänellä ei juuri enää ole yhteyksiä kaveriporukkani vaimoihin, koska he ovat kuulleet hänen käytöksestään minua kohtaan. Lapsia asia on harmittanut vuosien aikana, mutta olemme sentää voineet olla samassa kirkossa rippijuhlissa ja samassa salissa ylppäreitä katsomassa, mutta juhlat olleet erikseen. Itse ehdotin yhteisiä ylppärijuhlia, mutta hän ei sellaiseen pystynyt "alistumaan". "Suhteen" alamäki alkoi todenteolla muutama vuosi sitten, kun sanoin häntä narsistiksi, josta sai kunnon kilarit. Taisi tulla hänen itsetuntoon iso kolaus, kun pitänyt itseään niin hyvänä ja mahtavana. Onneksi narsitiksi sanominen ei ollut oma ideani, vaan eron aikana käytiin parisuhdeterapiassa ja siellä terapeutti sanoi, että exä on narsisti tai vähintään hyvin voimakkaita narsistisia piirteitä omaava henkilö. Lasten takia yhteyden katkeaminen harmittaa, koska olimme hyvin kiinteä perhe, mutta viimeisten avioliittovuosien aikana aloin oireilemaan, jonka vasta terapeutti totesi. Vuosien aikana olin vajonnut tilaan, jonka hän tulkitsi masennuksen kaltaiseksi tilaksi, joka ei kuitenkaan ollut masennusta. Kun ei saanut takaisin sitä, mitä itse toiselle antoi, niin se alkoi pikkuhiljaa murentamaan itsetuntoa.
Nyt eron jälkeen toisessa suhteessa viidetta vuotta ja kaikki se harmaa sumu, mikä oli vielä pari kolme vuotta eron jälkeen, on poissa ja on kiinnostus tehdä eri asioita nykyisen naisystävän kanssa, jopa sellaisia, mikä ei exän kanssa kiinnostunut.
Eli ei tämä oikeen kysymykseesi vastannut, mutta mielestäni kaveri voi olla varsinkin, jos toinen kohtelee sinua hyvin. Omalla kohdalla näin ei käynyt. Pientä tyydytystä itselle antaa juuri tuo muutaman vuoden takainen "tämä ero ei mennyt suunnitelman mukaan". Eipä sitä joskus voinut ajatella, että ihminen jota rakasti eniten tässä maailmassa ja johon oli ihan hulluna, on tänään henkilö, jonka näkeminenkin oksettaa.Hyvä tarina. Itselläkin samoja kokemuksia narsistin kanssa parisuhteessa olosta.
- Anonyymi
Miksi eroatte?
- Anonyymi
Niin moni asia on tähän vaikuttanut.Jotenkin erilleen kasvettu kaikenlaisten vastoinkäymisten ajamana.Joitakin ne yhdistää ja vahvistaa, mutta teimme molemmat ison virheen ja annoimme parisuhteen jäädä kaiken taka-alalle ja enää ei ole mitään mikä pitäisi meidät yhdessä.Surullista, mutta ehkä olemme onnellisempia erikseen, sitten tulevaisuudessa.
- Anonyymi
Ystävyys on mahdollista, mutta se, että se on aidosti mahdollista, vie aikaa. Ero on niin iso myllerrys ihmisessä, että koko tunneskaala on ensin käytävä läpi ennen kuin voi olla toisen seurassa ilman, että joko haaveilee yhteenpaluusta, tai tuntee vihaa ja katkeruutta. Toisaalta, miksi pitäisi olla ystävä? Ystäväthän ovat läheisiä ja heidän kanssaan vietetään aikaa ja jaetaan asioita, miksi sitä tekisi entisen kumppanin kanssa? Ajatus taatusti houkuttaa eron hetkellä, koska mieli saa ajattelemaan, ettei haluaisi kokonaan luopua toisesta. Mutta luopua täytyy, ennen kuin välit voi uudelleen määritellä. Jos on yhteisiä lapsia niin yhteydenpito on lasten iästä riippuen joko hyvinkin tiivistä tai sitten jo harvempaa, mutta jatkuu todennäköisesti loppuelämän. Silloin kaikki hyötyvät, jos välit ovat asialliset tai neutraalit. Jos ei ole yhteisiä lapsia ajan mittaan yleensä tarve olla ystävä laimenee, kun joskus uusi rakkaus astuu elämään. Hyvissä väleissä voi siltikin olla, mutta se on eri asia kuin olla jonkun kanssa ystävä.
- Anonyymi
Hyvin kirjoitit.Tuo houkutus ystävyyden jatkumisesta varmasti tällä hetkellä johtuu siitä, että on vasta niin vähän aikaa kulunut ja koska toinen on tärkeä.Kyllähän hän tärkeä tulee aina olemaan ja haluankin hänen jollain lailla kuuluvan elämääni, ainakin lasten ja ystävien kautta.Mutta kyllä tällä hetkellä osaisin kuvitella, että viettäisimme aikaakin yhdessä tulevaisuudessa, niinkuin ystävät tekevät ja voisin jopa kuvitella hänellä siinä tulevaisuudessa uuden puolison ja toivottavasti itsellänikin, mutta aika näyttää.
Ajatus voi toki muuttua ajan myötä.Pääasiahan tietysti on, että toimeen tullaan!Tilanne olisi toinen, jos liittyisi ulkopuolisia eroon.
- Anonyymi
Harvemmin yleensä siinä kohti kun toinen löytää kohtaa toisen ja toisella ei ole ketään on toinen mustasukkainen ja si taas on joitskin exiä joilla kaveruus toimii yleensä ystävä on ihminen jonka kanssa pystyy keskustelemaan ihan kaikesta
- Anonyymi
Miksi pitäisi olla ystäviä? Hanki elämä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1822138
Oletko ymmärtänyt
Oletko ymmärtänyt jotain kaivatustasi lähiaikoina tai oletko muuttanut mielipidettäsi kaivatustasi?1641856Sanna Ukkolan kolumni: Rautarouva, joka unohti joukkonsa - Riikka Purran pitäisi katsoa peiliin
"Historialliset tappiot eivät synny vahingossa. Ne syntyvät, kun johtaja unohtaa, ketä hänen piti palvella, kirjoittaa I461816- 1231533
Liian paljon hylättyjä ääniä
Ottakaa avustaja mukaan jos ette osaa äänestää oikein. Moni varmaan sekosi kahden listan ja lipun takia. Oliko tarkoitus1721351Ikäero suhteessa
Huomasin äsken Iltalehden tuoreen artikkelin, jossa kerrottiin, että vain 5% parisuhteista on yli 10v ikäero. Millaisia621348Tiedän kyllä sen
Että käyt täällä. En kuvittelisi sellaista asiaa. Tiedän kyllä senkin, että olet ainakin ollut minusta kiinnostunut. Sen771171- 711001
Ähtärin vaalitulos ja nyt neuvottelut alkavat
Keskusta voitti yhden paikan Ähtärissä kun oli hyvin ehdokkaita ( 32) ja kansanedustaja veturina keräämässä ääniä. P30995- 15939