Miten toimitte sokkotreffeillä?

Juuri tämän syyn takia en ole koskaan suostunut sokkotreffeille. Sen verran pessimistinen olen että pelkään sen treffikamun olevan vähintäänkin mörön puolikas.. :D

Niin ja omaan kotiin niitä tärskyjä ei ainakaan kannata sopia ellei sitten olla oltu yhteyksissä jo pidemmän aikaa ja toinen tuntuu luotettavalta. Et varmaan halua jotain hullua/epätoivoista ovesi taakse roikkumaan..

Samallailla kuin sullekkin tehtäis. Eli lipittelet kahvis rauhassa loppuun. Jos heti pois lähdet, niin se on sama ku sanosit suoraan. Toisaalta taas voitte vetää lisää viinaa, niin afrodite/adonis tapaa toisensa :)

Kotireffejä nyt ei kannata luonnolisesti puoltaa, ainakaan ensitapaamisella, vaan ehotat toista paikkaa. Mieluummmin julkista. Pidät sitä vaikka periaattenas. Niistä kun ei luisteta.

Tulijalla on täytyy olla toinen yöpaikka, jos kauempaa tulee. Samoin sitäkin jännittää sun tapaaminen. Ennemmin kohtelias kuin sika. Negatiivisuudella kun on tapana levitä laajemmalle.

Niin, ja tämä on vaan mun mielipide.

Ei niin epämiellyttävää ihmistä olekaan minkä kanssa ei voisi hetkeä jutustella. Tai voi olla mutta sellaiset karsitaan tietysti puhelinkeskustelulla ensin.

En sopisi ekoja treffejä kotiin.

Erään sokkotreffeillä tavatun tytön kanssa ollaan kavereita nykyään, kyseinen tapaus ei sytyttänyt millään tavoin mutta sopi arvoiltaan ystäväkseni. Onneksi vastapuolellakaan ei ollut mitään tätä vastaan.

..sietää julkisessa paikassa ketä tahansa, että yhden kupillisen kahvia voi juoda. (Paitsi minä, kun en juo kahvia. Istuisin siinä sitten vaikka tuomiopäivääni asti, jos se kupillinen pitäisi saada alas) ;)

Itselläni käynyt kylässä 3 miestä "sokkotreffi" -tyyliin.

Yksi jopa yöpyi, mutta aivan siveellisesti vierashuoneessa. Kaksi olivat vain päiväseltään käymässä.

Yhden miehen luokse menin itse kylään.

Yksi yhdistävä tekijä on treffeillä ollut. Minulla on ollut joko kuukautiset, joka on pitänyt miehen sopivalla etäisyydellä tai sitten mukanani on ollut kuopus, jonka kanssa on keksinyt kyllä muutakin tekemistä, kuin keskittyä miehen haluihin/himoihin. =)

Muuten ollaan sovittu etukäteen tulevien treffien "ohjelma" ja tunteista riippuen sitten siirrytty "jatkoille" esim. toiseen kahvilaan =)

Esim. sovitaan, että lähdetään kävelylle ja sovitaan reitti jo valmiiksi. Tai sitten kahvilaan mennessä sanon jo valmiiksi tietyn ajan, koska on pakko lähteä kotiin (esim. lastenhoitajalla silloin menoa tms.) On ainakin tietty aika, jonka tarvii kestää toista tai sitten ainahan voi sen kaverin kaapata mukaan lapsia hoitamaan, jos siltä alkaa tuntua =)

kas kun ihmisiä on vaikka millaisia mielipuolia. vaanijoita tai rikollisia. vähän niinkuin laitat turvavyön kun autoilet niin et ota treffejä kotiin.

sokkotreffeillä ollut kahdesti ja molemmat pettymyksiä. ulkonäkö valehdeltu (miksi ei voi kertoa totuutta, eikö nää?) ja heh, ikä valehdeltu. kyllä kymmenen vuotta on vaikea peittää..

mutta, jokatapauksessa ne "kahvikupilliset" tuli juotua, ei niin rumaa tai tympeää ihmistä voi olla ettei senvertaa että päivää sano kun toinen vaivautuu (valehtelemaan...)

Ei kukaan ole valehdellut ulkonäöstään, enkä ole odottanut etukäteen yhtikäs mitään. Hyvännäköisiksi itseään kehuvia en uskaltaisi tavatakaan, vaikka en itse kai ole rumakaan mutta.

varmasti pahapaikka, mutta eikaisentään kande mennä ekoille treffeille toisen kotiin? vaan just siihen kahvittelu linjalle...toiseksi eikai ketään ole sellainen ihminen jonka kanssa ei voi vaihtaa yhtään sanaa tai juoda kahvit..sitten vaikka 'keksiä' että pitää tehdä jotain? ja kertoa että hakee vaikka vähän erillaista ihmistä elämään...aikuinen ihminen kyllä kestää rehellisen palautteen, mutta inhimmillisesti.

Hyvä Sähkönsininen, älä ole niin luottavainen ainakaan että kutsuisit kotiisi ekatreffeille! Ensinnäkään et todellakaan voi tietää millainen riesa sinne ovesi taakse ilmestyy ja miten pääset sitten eroon. Olen ollut muutamilla sokkotreffeillä(juonut kyllä sen kahvikupillisen) Huimia pettymyksiä; en tiedä esim. sitä että millaisesta peilistä miehet itseään katsovat, sillä esim treffiprofiilin paino on heittänyt ainakin 10-15kg, ikä saattaa olla oikeissa huitteissa mutta muuten sitten ollaankin aivan muuta kuin mitä on esitetty.Epäsiistejä tms vastaavaa. Olen yleensä kirjoitellut kauan ja puhelinkeskusteluja on käyty mutta niissähän ei voi nähdä valitettavasti sitä minkä sitten näkee ja kokee kun ollaan kasvokkain! Suurensuuria valehtelijoita olen tavannut, miettinyt nyt että kuinka voi mies olla niin typerä ettei osaa ajatella että ei noilla eväillä pitkälle pötkitä!
Siis suosittelen että menet vaan jonnekkin julkiselle paikalle ja jos mies on sellainen ettei kolahda niin kohteliaasti voi sanoa ettei tunnu siltä että olisitte "ne oikeat" toisillenne ja jatkatte ystävinä tai unohdatte toisenne.

Itse olen toiminut seuraavasti: Eka tapaaminen julkiselle paikalle (mielestäni tervettä varovaisuutta) ja tilaan kaverilta soiton puolen tunnin päähän sovitusta treffiajasta. Eli jos treffit kahdeksalta niin kaveri soittaa puoli yhdeksältä. Jos on mukavaa niin voi kaverille vastata olevansa mukavan uuden ihmisen kanssa kahvilla, jolloin vastapuolikin saa tietää miten suhtaudun tai vaihtoehtoisesti puhelun pohjalta voi keksiä jonkin sopivan tekosyyn, jonka takia on "ihan pakko lähteä just nyt". Kyllä sen puoli tuntia aina kärvistelee...

Takanani on kauhea ensitreffikokemus, joka osoitti ainakin sen, että kuvan vaihtaminen kannattaa ja että kirjoittelun, tekstin antama mielikuva ja persoona livenä ovat kaksi eri asiaa. Kirjoittelin samassa kaupungissa asuvan miehen kanssa noin pari viikkoa. Mies vaikutti mukavalta ja normaalilta. Sovimme menevämme ulos syömään ja tapasimmekin ravintolan lähellä.
Mutta voi kauhistus! Mies oli kuin murjaanien kuningas, sanonpa vaan, että itse olen ihan viehättävä ja normaalin kokoinen nainen. Mies oli kuvaillut itsensä normaalin näköiseksi, mitä
Luoja paratkoon hän ei ollut. Myös käytöstavat olivat kateissa. Olin ihan aidosti kauhistunut ja mietin, kuinka päästä tyylikkäästi miehestä eroon. Palaakaan en olisi hänen seurassaan saanut nieltyä, eikä miehen seurassa halunnut näyttäytyä. Kävelimme hetken ja juttu ei tahtonut luistaa. Onneksi saatoimme pian sanoa hyvästit. Olin todella onnellinen päästessäni kotiin ja koneen ääreeen naputtelemaan miehelle kiitokset tapaamisesta ja hyvien jatkojen toivotukset sekä etsinnän jatkamisen.

Onneksi mies oli kuitenkin sen verran normaali, ettei enää lähetellyt viestejä , emmekä onneksi ole kovin monesti toisiimme törmänneet. Sokkotreffit ovat siis riski, jollei etukäteen pyydä kuvaa nähtäväkseen. Toki ihmisessä on muutakin kuin ulkonäkö, mutta rehelliseti: onhan meillä kaikilla jokin ideaalikuva etsimästämme
kumppanista?
En missään tapauksessa treffaa ilman kuvaa.
Omaan kotiin ensimmäinen tapaaminen? Ei missään tapauksessa!

Mielestäni, jos aikoo mennä sokkotreffeille, niin kannattaisi vaihtaa kuvia :) Jolla voi lieventää sen mörön näköä. Jos kuva ei miellytä, niin kannattaakos tavata ylipäätänsä, vaikka kuva voi väärentää myös todellista persoonaa :D
Aina voi kupillisen kahvia juoda. Oli se toinen sitten millanen tahansa. Sen verran täytyy olla sivistyneisyyttä ja kunnoitusta toista kohtaan. Kai ne mörötkin ovat vaan ihmisiä :D

Vai että oikein "ällöttävän näköinen"... senkö takia "hommasta" ei tule mitään, että toinen ei satu ulkoisesti viehättämään? Eikö edes muutamaa tuntia kehdata istua sellaisen ihmisen seurassa? On totta, että ulkonäkökin merkitsee hieman suhteen syntymisessä ja jos henkilö ei ulkoisesti ole sellainen jonka kanssa haluaisi aloittaa parisuhteen niin eikö tällainen henkilö kelpaisi edes ystäväksi? Vai juoksevatko nämä pintaliitäjät karkuun tyyliin "voi hitsi että on niin ällöttävän näköinen... siis voi itq meneeköhän multa nyt maine kun olin minuutin sen seurassa..."

Joiltakin ihmisiltä on päässyt selvästi unohtumaan, että vaikka ulkokuori ei aina olekaan sieltä paremmasta päästä niin sisällä voikin olla sitten jotain todella arvokasta. Tällaisista ihmisistä saa ainakin hyviä ystäviä jos ei parisuhteeseen heitä kelpuuta.

Tutustukaa hyvät ihmiset ensin toisiinne, elkääkä lähtekö pelkän ulkonäön perusteella karkuun. Minä en edes "kärvistelisi" sitä aikaa kyseisen henkilön kanssa vaan tutustuisin ja kun tietäisin jotain luonteesta niin katsoisin sitten miten etenisin.

Ei ole olemassa rumia ihmisiä. On vain kauniita ja vähemmän kauniita. Tuskin kukaan niin ruma sentään on ettei hänen seurassaan voisi viettää paria tuntia aikaa. Minusta on aika raukkamaista lähteä karkuun jos toinen ei ole ulkoisesti miellyttävä. Se kertoo hyvin paljon karkuunlähtijän ajatustasosta ja henkisestä kehityksestä, joka ei liene järin korkea.

Sanon vielä kerran, että kyllä se luonne menee ulkonäön edelle ainakin minulla, eli ulkonäöstä huolimatta ainakin tutustuisin treffiseuraani ja miettisin sen jälkeen miten edetä.

Aurinkoista kesänjatkoa kaikille ja arvostetaan sitä sisäistä kauneutta eniten ja sen jälkeen vasta ulkoisia piirteitä. Yrittäkää edes tutustua toisiinne vaikka ulkoiset ominaisuudet eivät aina kohtaisikaan täysin.