Veronmaksajat vaativat porot pois luonnosuojelu alueilta ja petokorvauksia ei makseta.

Pohjois-Lapissa löytyi punkki porosta – tiheässä porokannassa on tautiriski ilmaston lämpenemisen jatkuessa

Suomessa satunnaiset punkit eivät ole aiheuttaneet poroille toistaiseksi samanlaista haittaa kuin esimerkiksi hirvikärpäset. LEHTIKUVA / Otto POnto
STT
Kun ilmasto lämpenee, löytyy puutiaisia eli tuttavallisemmin punkkeja yhä pohjoisempaa. Kemin ja Tornion seutu on jo punkin vakiintuneen esiintymisen aluetta, kertoo STT:lle kuusamolainen hirvieläinsairauksien dosentti ja eläinlääkäri Sauli Laaksonen.

Hajanaisia löydöksiä punkeista on hänen mukaansa niin Rovaniemeltä kuin pohjoisempaakin.

Punkkien ihmiseen levittämien tautien lisäksi huolta herättää punkkien esiintyminen poroissa. Viikko sitten Pohjois-Inarissa löytyi poroon tarttunut punkki. Tästä uutisoi aiemmin Yle.

Laaksosen mukaan muutama vuosi aiemmin myös Inarin Kaamasesta löytyi poroon kiinnittynyt punkki.

– Lisäksi poronhoitoalueen eteläosissa Kemi–Oulu-korkeudella löytyi tänä kesänä poron vasoista punkkeja, Laaksonen lisää.

Vasoista punkit löytyvät helpommin kuin aikuisista yksilöistä, koska vasoilla on vielä lyhyt karvoitus.

Napapiiri pohjoisrajana
Kun Suomessa puhutaan vaarallisista punkkilajeista, on yleensä kyse puutiaisesta ja taigapunkista. Ne levittävät borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta.

Turun yliopiston ja lääkeyritys Pfizerin Punkkilive-sivusto kertoo, että koko Suomessa on tehty tänä vuonna tähän mennessä reilut 40 000 punkkihavaintoa. Selvästi eniten havaintoja on Etelä-Suomessa ja lounaisrannikolla sekä Oulun alueella.

Viime vuonna sivustoon raportoitiin punkkihavaintoja yhteensä reilut 140 000 kappaletta.

Napapiirin korkeutta pidetään puutiaisten lisääntyvän populaation tämänhetkisenä pohjoisrajana. Sitä ylempänä pitkä talvi vaikeuttaa punkkien selviytymistä.

Professori Ilari Sääksjärvi Turun yliopiston biodiversiteettiyksiköstä kertoo STT:lle, että napapiirin kohdalla sijaitsevalla Rovaniemen seudulla on selkeästi vakiintunut, lisääntyvä puutiaispopulaatio.

– Tämän vuoden aikana Punkkilive-sivustoon on tullut reilut sata havaintoa pelkästään Rovaniemen korkeudelta. Siitä ylöspäin on tullut muutamia kymmeniä havaintoja, Sääksjärvi sanoo.

Punkkeja pohjoiseen reissaajien matkassa
Pohjoisimmassa Suomessa on siis tehty jonkin verran punkkihavaintoja, mutta Sääksjärven mukaan näin on ollut jo monen vuoden ajan. Tutkijan näkemys on, että Rovaniemen yläpuolella havaitut punkit ovat satunnaisia matkailijoiden mukana tulleita punkkeja.

– Ne ovat melkein aina puutiaisia, jotka ovat sinne kulkeutuneet ihmisten tai heidän kotieläintensä mukana, Sääksjärvi kertoo.

Toinen vaihtoehto on hänen mukaansa se, että punkit ovat tulleet pohjoisimpaan Suomeen Norjasta. Siellä punkkien esiintymisalue ulottuu aivan rannikon pohjoisimpaan kärkeen. Alueella on leuto ilmasto ja rehevä aluskasvillisuus, jossa punkit menestyvät.

Poroista löydettyjä puutiaisia Sääksjärvi pitää yksittäistapauksina, koska niitä on havaittu toistaiseksi hyvin vähän.

– Sekin viittaa siihen, että siellä ei sillä tavalla vahvaa kantaa ole, hän sanoo.

Sääksjärven mukaan punkkien havaintomäärät Oulun ja Tornion välillä taas ovat hyvinkin suuria.

– Meri-Lappi on vahvaa taigapunkkialuetta. Kemistäkin on tänä vuonna tehty jo yli 1 600 havaintoa, Sääksjärvi kertoo.

Lämpimämmät kesät lisänneet punkkeja

Punkkeja löytyy Laaksosen mukaan yhä enemmän Lapista, koska ilmastonmuutoksen myötä kesät pitenevät ja ovat yhä lämpimämpiä. Punkkeja levittävät uusille alueille vaeltavat eläimet.

– Etenkin linnut ovat tehokkaita punkkien levittäjiä pitkällä matkalla, Laaksonen sanoo.

Hän kertoo myös, että hirvikärpänen on levinnyt vuosien saatossa ja kiusaa eteläisen poronhoitoalueen poroja jo huomattavasti.

Laaksosen mukaan ilmastonmuutoksen jatkuminen voi levittää punkkien elinvoimaista esiintymisaluetta yhä pohjoisemmaksi.

– Kyllä se on todellinen riski. En usko tosin mihinkään räjähdysmäiseen lisääntymiseen. Kyllä siihen saattaa mennä muutama vuosikymmen mennä, jos olosuhteet jatkavat tällaista kehittymistä.

PORO
Orf-virusta poroissa
Kuluvan talven aikana Evirassa on tutkittu
useita näytteitä poroista, joilla on ollut syömisvaikeuksia, rehua on roikkunut suusta
ja poski on ollut kuolasta märkänä. Niillä on todettu haavaista suun tulehdusta,
suutautia ja nekrobasilloosia (Fusobacterium necrophorum -infektio). Paiseita ja
tulehdusmuutoksia on ollut useasti myös
muualla ruhossa ja usein poro on ollut
heikossa ravitsemustilassa. Usean vuoden
jälkeen poron suun haavoissa on todettu
myös orf-virusta. Yhdellä porolla virus
todettiin ienhaavasta ja toisella muutokset
olivat makroskooppisesti orfille tyypillisiä
rupisia, syylämäisiä muodostumia. Vuosina 1992–1993 suutautia esiintyi poroissa
epidemiana, silloin tautiin kuoli Suomessa
jopa satoja poroja ja orf diagnosoitiin ensi
kertaa poroissa. Orf-tartuntoja oli tuolloin
myös ihmisissä.
Orf (Contagious pustular dermatis,
Echtyma contagiosum) on parapoxviruksen aiheuttama lampaiden ja vuohien tauti,
jota tavataan myös muissa märehtijöissä.
Nautaan tauti ei tartu. Virus aiheuttaa
iho- ja limakalvomuutoksia yleensä turvan alueelle, huuliin ja suun limakalvoille. Muutoksia voi löytyä myös utareista,
sorkkarajasta ja sukuelimistä. Tauti voi
levitä myös sisäelimiin. Muutokset alkavat rakkuloina ja haavaumina ja kehittyvät
usein syylämäisiksi, kasvainmaisiksi muodostumiksi. Syöminen on vaikeaa kipeän
suun takia ja eläin laihtuu. Sekundaariset

Porojen lois­tau­ti le­vin­nyt
Viime vuoden poroteurastuksien yhteydessä eteläisen ja keskisen poronhoitoalueen karjoista normaalia runsaammin löydettyä, haitallista Setaria tundra -sukkulamatoa on todettu esiintyvän myös alueen muissa hirvieläimissä.

Porotaloudelle
isoja tappioita


Tutkimukset laajennettiin kaikkiin hirvieläimiin, koska ne muodostavat luonnossa oman yhteisönsä, jossa monet taudit ja loiset ovat yhteisiä.

Viime syksyn ja talven poroteurastuksissa sukkulamadon aiheuttama taudinpurkaus oli aiheuttanut osalle poroista niin voimakkaita muutoksia, että lihantarkastuksissa jouduttiin hylkäämään ihmisravinnoksi kelpaamattomina elimiä, eräissä tapauksissa myös osa- tai kokoruhoja. Olipa kokonainen teurastuseräkin määrätty kuumennettavaksi.

Taloudellisten menetysten arvellaan olevan huomattavia, mutta niiden lopulliset vaikutukset porotaloudelle ovat lopullisesti selvittämättä. Vielä on esimerkiksi epäselvää, kuinka paljon tartunta vaikuttaa poron lihapainoon ja yleiskuntoon.

Eteläisellä ja keskisellä poronhoitoalueella oli enimmillään peräti 80 prosenttia poroista ollut loisen kantajia.

Ei se mitään muuta. Koko poroelinkeino lakkautetaan, maksaa liikaa yhteiskunnalle eikä tuota mitään kenellekään. No tuottaa petokorvauksina, mutta ei se ole oikein. Teurastetaan viimeistä kisuraa myöten ja siinä se oli. Kuka oikeasti tarvitsee loisten saastuttamaa lihaa? Ei kukaan. Ihminen voi elää nollasta satavuotiaaksi vaikka ei olisi koskaan poroa missään muodossa syönyt. En osta koskaan just tuon loisimisen takia.