Niinkuin lumi (joka sataa hiljalleen)

Olen seilannut liian kauan
ja nyt tahtoisin sinun luo,
mutta seilasin liian kauan,
sä et enää huoli mua, sä et enää
huoli mua.

Valotihkussa sydän hakkaa
ja kuin ihmettä odottaa,
aamuneljältä soitto lakkaa,
ulos viimeisen taluttaa, ulos
viimeisen taluttaa.

Nyt annan luvan itsellein; heittää tilanteen,
nyt annan luvan, olen vain;
niin kuin lumi, joka sataa hiljalleen.

Olen seilannut liian kauan
ja nyt tahtoisin sinun luo,
mutta seilasin liian kauan
enkä enää löydä sua, enkä enää löydä sua.

Minä kaikkea muuta pyysin,
vaikka riittänyt hetki ois,
vielä huutelin vaikka syykin
oli aikaa jo mennyt pois, oli aikaa jo mennyt pois.

Nyt annan luvan itsellein; heittää tilanteen
Nyt annan luvan, olen vain;
niin kuin lumi, joka sataa hiljalleen.

Vain oikeutta hetki olla;
kuin ei huomista oliskaan
Tässä loikoilla toipilaana
vailla mietettä polttavaa,
vailla mietettä polttavaa.

Nyt annan luvan itsellein; heittää tilanteen
Nyt annan luvan, olen vain; niin kuin lumi, joka sataa hiljalleen, niin kuin lumi joka sataa hiljalleen.

(Marko Haavisto & Poutahaukat - Niinkuin lumi (joka sataa hiljalleen)