Ja sitä pyydän anteeksi.
Vaikea selittää tätä tunnetta. Olet minulle kaikki ja silti kirjoitan palstalla. En kadu tätä tunnetta, enkä sitä että sinut viimein kohtasin. Kadun kuitenkin jotakin, mutta en anna minkään nyt lannistaa meitä.
Kuinka valtavasti kaipaan sinua. Kuinka paljon haluan nähdä. Mutta tiedän jotenkin että en tee tästä yhtään helpompaa juuri nyt sinullekaan. Kaikessa tässä ruusunpunaisissa tunteissa kuitenkin paistaa epävarmuuteni itsestäni ja tiedän, että näet sen minusta. Että miksi ei tänään. Mikä ihme voi miestä estää toimimasta.
Tämä on jollain tapaa väärin. Ihan kuin olisimme kokki ohjelmassa tekemässä herkullisinta ruokaa ja aina vaan löytäen keinoja tehdäksemme siitä parempaa. Kuinka nälkä herää, mutta sitten voimme nyt vain katsoa television ruudusta tätä kaikkea, mutta emme vain saa vielä käsiämme toisiimme kietoa.
Ja tunnen syyllisyyttä, että innostan ja valan tätä tunnetta meistä. Syyllisyyttä siksi, että emme voi nauttia tästä kaikesta yhdessä, vaan odotamme jotakin unelmaa toteutuvaksi. Ja tämä kaikki kirjoittelu kaikessa aitoudessaan ja rehellisyydessään vaan pahentaa ikävän tunnetta, vaikka parasta on meille nyt vain malttaa ja keskittyä kaikkeen, mitä on tapahtuva ennen kuin kohtaamme.
Vahva tunne ja luottamus. Silti ärsytän itseäni tällä palstalla. Auttaisiko jos kirjoittaisin sinulle suoraan, vaikka sekin vain lisäisi ikäväämme? En tiedä. Haluan parastamme ja pelkään että kirjoittamisen lopettaminen olisi inhimillistä. Toisaalta en halua että luulet minun unohtaneen sinut, vaikka tiedän ettei minulla ole mitään pelättävää.
Minun täytyy hillitä itseni ja oikeasti nyt pohtia oikeita ratkaisuja. Sinun takiasi. Että olisi helpompi olla ja antaa meille aikaa.
Tiedän että ymmärrät. Tiedän että välität. Viilennettään tätä hetkeksi, mutta vain siksi että selviämme yhdessä aikaamme, kun jokaisen sanan tämän paikan sijasta kuulemme toisiltamme.
Luotetaan 🤝
Nähdään pian. Siihen asti, pidä huolta itsestäsi. Niin minäkin teen. ❤️
Vaikea selittää tätä tunnetta. Olet minulle kaikki ja silti kirjoitan palstalla. En kadu tätä tunnetta, enkä sitä että sinut viimein kohtasin. Kadun kuitenkin jotakin, mutta en anna minkään nyt lannistaa meitä.
Kuinka valtavasti kaipaan sinua. Kuinka paljon haluan nähdä. Mutta tiedän jotenkin että en tee tästä yhtään helpompaa juuri nyt sinullekaan. Kaikessa tässä ruusunpunaisissa tunteissa kuitenkin paistaa epävarmuuteni itsestäni ja tiedän, että näet sen minusta. Että miksi ei tänään. Mikä ihme voi miestä estää toimimasta.
Tämä on jollain tapaa väärin. Ihan kuin olisimme kokki ohjelmassa tekemässä herkullisinta ruokaa ja aina vaan löytäen keinoja tehdäksemme siitä parempaa. Kuinka nälkä herää, mutta sitten voimme nyt vain katsoa television ruudusta tätä kaikkea, mutta emme vain saa vielä käsiämme toisiimme kietoa.
Ja tunnen syyllisyyttä, että innostan ja valan tätä tunnetta meistä. Syyllisyyttä siksi, että emme voi nauttia tästä kaikesta yhdessä, vaan odotamme jotakin unelmaa toteutuvaksi. Ja tämä kaikki kirjoittelu kaikessa aitoudessaan ja rehellisyydessään vaan pahentaa ikävän tunnetta, vaikka parasta on meille nyt vain malttaa ja keskittyä kaikkeen, mitä on tapahtuva ennen kuin kohtaamme.
Vahva tunne ja luottamus. Silti ärsytän itseäni tällä palstalla. Auttaisiko jos kirjoittaisin sinulle suoraan, vaikka sekin vain lisäisi ikäväämme? En tiedä. Haluan parastamme ja pelkään että kirjoittamisen lopettaminen olisi inhimillistä. Toisaalta en halua että luulet minun unohtaneen sinut, vaikka tiedän ettei minulla ole mitään pelättävää.
Minun täytyy hillitä itseni ja oikeasti nyt pohtia oikeita ratkaisuja. Sinun takiasi. Että olisi helpompi olla ja antaa meille aikaa.
Tiedän että ymmärrät. Tiedän että välität. Viilennettään tätä hetkeksi, mutta vain siksi että selviämme yhdessä aikaamme, kun jokaisen sanan tämän paikan sijasta kuulemme toisiltamme.
Luotetaan 🤝
Nähdään pian. Siihen asti, pidä huolta itsestäsi. Niin minäkin teen. ❤️
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa hyvältä, annetaan aikaa toisillemme ja me kyllä kohdataan. Tuntuu että tämä kirjoittelu täällä pahentaa ikävää. En voi aina olla varma oletko hän. Nyt täytyy keskittyä meihin toisella tavalla, ei palstan kautta ☺️❤️
Pidän huolta itsestäni ja niin sinäkin teet, luotan sinuun❤️
Sinun oma Nainen
Valitset oikein.
Ehkä meidät on luotu elämään rinnakkain… tämä termi täytyy käsittää oikein. Ei yhteisessä kuvassa vaan kokonaiskuvassa.
Kaikkea hyvää ja onnea jatkoon. Nämäkin jäähyväiset jätät niin taitavasti, että jos en tietäisi kyseessä olevan jäähyväiset, luulisin sen olevan kosinta.
xx
Viilennä miten haluat. Ei ole enää täällä päässä myöhemmin ketään.