Onko kellään muilla appivanhemmilla/vanhemmilla kokemusta siitä, että tahtoisivat oman rauhan jälkipolveltaan? Täälläkin aina vain valitetaan sekaantuvista vanhemmista tai anopeista, ei koskaan toisin päin. Lapsetkin voivat olla hyvin sekaantuvia, määräileviä, tahdittomia ja vanhempiensa hyväksikäyttäjiä. Missä menee vanhemman sukupolven yksityisyyden raja, kun nuoriso marssii sisään ilmoittamatta omine vaatimuksineen milloin lystää, mutta päinvastainen ei tulisi kuuloonkaan? Joku taho voisi puolustaa myös tyhjiin riistettyjä vanhempia/appivanhempia. Onhan sekin ihan arkipäivää, miten eläkepäivänä nuoriso tulee Suomessa vanhempien luokse vaatimuksineen ja vie tuhkatkin pesästä. Mitä tehdä?
nuoren polven metkut
pete
51101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eri nimimerkillä vaan. Juttu on aina sama.
Taisi osua omaan nilkkaan? Olet ehkä itsekin niitä jotka ottavat irti kaiken mitä saavat, keinoja kaihtamatta?
joka kerta. Oli sakkia sitten yksi, kaksi, kolme ja kotieläimet päälle. Osaan neuvoa nuorison tarvittaessa kauppaan tyhjenevää jääkaappia täyttämään, ei se sen kummempaa vaadi.
Kyllä meitä riittää, ehkä oma vika, kaikki on yritetty tehdä ja antaa.
Meillä miniä on se, joka järkyttyy, kun ei voi käyttää hyväkseen.
Ajankohtainen esimerkki on, että olemme varanneet viimeiseksi lomaviikoksemme viikon matkan ulkomaille ja kertoneet siitä jo huhtikuussa. Nyt on tullut heidän lapsenhoito-ongelmia ja miniä on sitä mieltä, että meidän on peruttava matka ja hoidettava lapset. Emme aio suostua, mutta kiva matkustaa huonolla omallatunnolla.
vastuulla vaan niiden isien ja äitien. Pitäkää hyvä loma ja antakaa lastenne palkata apua itse. Luulisi aikuisten sellaisen asian osaavan hoitaa, kun lapsiakin osaavat jo tehdä. T. melki-mummu