Parin vuoden seurustelumme aikana eukkoni on lihonut aivan älyttömästi, hän alkaa oikeasti olla niissä mitoissa, että seksuaaliset halut ovat tipotiessään.
Rakastan häntä muuten mutta liikalihominen on saanut minut varpailleen.
Hän syö karkkia, eikä liiku juuri ollenkaan. Hän syö kyllä muuten terveellisesti mutta karkit yms. makeat ovat hänen lemppareitaan.
Olen yrittänyt saada mukaan lenkille, mutta ei onnistu. Ainoa on sulkkis josta hän pitää. sitä vaan emme kovinkaa usein pelaa.
Mikä avuksi? katselen mielelläni normaalipainoisia naisia.
Rakastan häntä muuten mutta liikalihominen on saanut minut varpailleen.
Hän syö karkkia, eikä liiku juuri ollenkaan. Hän syö kyllä muuten terveellisesti mutta karkit yms. makeat ovat hänen lemppareitaan.
Olen yrittänyt saada mukaan lenkille, mutta ei onnistu. Ainoa on sulkkis josta hän pitää. sitä vaan emme kovinkaa usein pelaa.
Mikä avuksi? katselen mielelläni normaalipainoisia naisia.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Sano että, karkit lähtee tai nainen. Sitten selviää, rakastaako se sua enemmän kuin karkkeja :)
osta kausiliput sulkapallo halliin ja menkää sinne SÄÄNNÖLLISESTI YHDESSÄ.
kerro että haluat harrastaa yhdessä;
valitkaa molemmat 1 laji, yksi josta hän pitää ja sinä vikiset ja toinen josta sinä pidän ja hän vikisee. =) alku on aina liikunnassakin hankalaa, mutta kun siitä tulee tapa ei siitä halua luopua. etenkin jos teette siitä yhteisen iloisen harrastuksen, ei niistä hetkistä nainenkaan halua luopua, edes karkin vuoksi..
Tilannehan on harvinaisen selkeä: kun kerran katselet mielelläsi normaalipainoisia naisia, niin kerroppa se vaimollesi. Jos hänellä on vähänkin järkeä päässä, niin hakee itselleen runsaita muotoja arvostavan hemmon, ja sinä pääset skauttaamaan kuivempaa runkoa muualta.
Ennemminhän niistä nameista nautiskelee hyvällä halulla vaikka yhdessä sen mukavan miehen kanssa, kuin kuuntelee kitisijämiehen marinoita läskeistä. Sinähän et "rakasta", vaan ainoastaan siedät toista ihmistä, jos et kykene kilojen lisääntymistä kestämään. Rakkaus ei koskaan voi olla ehdollista tyyliin "rakastan sinua enemmän jos olet hoikempi."
Tuo on minusta aika suppea näkemys...
Ei mielestäni se,että toivoo toisen kehittävän itseään tarkoita sitä,ettei enää rakasta.Se onkin sitten jo taitolaji,miten sen osaa tuoda esille ja innostaa toista uusiin elämäntapoihin.
Toisen huomioimista mielestäni on se,että haluaa myöss näyttää hyvältä häntä varten. Ei kuulosta kovin mukavalta sekään,että toinen "repsahtaa" heti suhteen alettua ja ajattelee että kyllä tua tuossa pysyy jos rakastaa minua. Itseäni ei kyllä innotaisi ajatus,että vuoden kuluttua oma kultani olisi haalinut 50 kiloa lisää! Huolia ja syömishäiriöitähän ja älytöntä mässäilyä voi olla itse kullakin. Miksei oma mies saisi siihen jotain sanoa ja kannustaa liikkumaan.
Myös itse tykkään herkutella,mutta sen jälkeen on luvassa lenkkeilyä. Kyllä mun mielestä täydellinen repsahtaminen ja välinpitäääämättömyys omalle ulkonäölleen ei tee hyvää suhteelle.
Ihmistä jolla ei ole pientäkään itsekuria on tosi vaikea rakastaa. Itsestään huoltapitäminen on myös kumppanin huomioonottamista.
No joo...olihan se vähän turhan jyrkkää näkemystä! Itse puhun kuitenkin HYVÄKSYMISESTÄ, en mistään repsahtamisesta tai "hyvältä näyttämisestä". Asia ei ole minulle ajankohtainen, koska olen kohdannut miehen, joka hyväksyy minut täysin omana itsenäni eikä kitise painon vaihteluista. Hänelle on ihmisessä sisus ja sydän tärkeintä, mutta sattumoisin hän myös palvoo runsaita muotoja. Siksi itse ajattelenkin asian niin päin, että jos kumppani alkaisi vaatia tai edellyttää olomuodon muutoksia, minulle olisi valinta ja ratkaisu selkeä. Liikkumaan kannustaminen on tietysti sinänsä ihan hyvä juttu, kyse on vaan siitä miten asia esitetään.
Tietysti itse sitten myöskin toteutan sitä mitä saarnaan eli: jokainen saa olla tismalleen sen näköinen ja kokoinen kuin on. En koskaan rupeaa kritisoimaan, marisemaan tai tuomaroimaan ulkonäöstä, kiloista tai mitoista, en liikunnan vähyydestä tai muusta. Ainoa mihin voimallisestii puuttuisin omassa suhteessani, olisi se että mies ei harrastaisi AJATTELEMISTA!
Onneksi maailmaan mahtuu makuja... Ihminen joka voi rakastaa vain jos toisella on riittävästi itsekuria - minusta sellainen on kammottava, ei rakastettava persoona. Mutta hän löytää varmasti toisen samanmoisen ja he voivat sitten harjoittaa vertailevaa itsekuria ja tulla onnellisiksi omalla tavallaan.
ovat usein kaikkea muuta kuin "muotoja"
Itsellänikin on "runsasmuotoinen vatsa", mutta se ei tee minusta varmaankaan haluttavaa. Tosin, en tiedä tekeekö vastenmielistäkään, mutta eroon siitä olen pyrkimässä.
Veit sanat suustani! :D
Jos ei rakasta itseään on muidenkin vaikeaa rakastaa. Pidän henkisesti vahvoista ihmisistä, ei voi mitään. Kaikkea ei ole pakko syödä.
Sinun miehesi tapasi sinut, kun olit pulska. Ok, hän sitten varmasti hyväksyy ulkomuotosi. Mutta mieti tilannetta, jos nainen tai mies on ollut aiemmin suhteen alussa normaalipainoinen ja lihoo nuorella iällä heti suhteen vakavoiduttua parikymmentä kiloa. Kyllä minusta kyseessä on aika törkeä loukkaus kumppania kohtaan. Esim. loukkaantumisen tai sairauden vuoksi lihominen on asia jolle ei mitään voi. Mutta lihominen sen vuoksi että on kumppani koukussa puhuu lähinnä sen puolesta, että pitää kumppania itsestäänselvyytenä.
Jep, tuossa on varmasti jotain perää mitä sanot. Mutta korostan sitä mitä itse kerroin jo aiemmassa viestissäni: kun minä itse suvaitsen jokaisen ihmisen sen näköisenä ja kokoisena kuin hän milloinkin on, silloin voin toki odottaa samanlaista suhtautumista toiselta. Minusta lihomisen näkeminen jotenkin "loukkaavana" kertoo ajatustavasta, jossa elämää ja toista ihmistä katsotaan vain itsekkäästi, kykenemättä ollenkaan asettumaan hänen tilanteeseensa.
Minulle on TÄYSIN MAHDOTON ajatustapa "Minä vaadin että sinun on pidettävä itsesi tietynpainoisena, koska haluan niin." Se on toisen ihmisen valinnan ja vapauden rajoittamista, joka ei kuulu sellaiseen suhteeseen, jossa minä voin ja haluan olla.
Suhteita ja näkemyksiä on tässäkin asiassa monenlaisia, ja hyvä niin. Itse vaan arvostan viisaan ja suvaitsevaisen miehen ajatusmaailmaa niin paljon, että uskon hänen kyllä kestävän painonvaihtelutkin. Muutoin olisin erehtynyt pahemman kerran jo kumppanin valinnassa. Mutta tämä on tietenkin vain minun näkemykseni ja kokemukseni.
Kuvittelepa sellainen tilanne, että parisuhteen alussa mies on täysin raitis. Nainen rakastuu häneen. Yksi rakastumisen syistä voi hyvinkin olla se, että mies on raitis ja vastuuntuntoinen.
Mies muuttuu, hän alkaa juomaan. Ryyppääminen vain jatkuu ja jatkuu, mies menee rapakuntoon ja alkoholisoituu kunnolla. Täytyykö naisen nyt hyväksyä mies, koska on joskus rakastunut tähän raittiina?
Käännetään nyt sama toisinpäin. Oletetaan, että yksi syy siihen, miksi mies rakastui naiseen, oli se, että nainen piti huolta kunnostaan ja terveydestään. Aikaa myöten nainen päästää kuntonsa huonoksi ja unohtaa terveelliset elämäntavat. Pitääkö miehen hyväksyä muutos, vaikka on rakastunut naiseen silloin, kun nainen piti itsestään huolta?
En tarkoita nyt, että pitäisi ajatella ulkonäköä sinänsä. Monilla ihmisillä lihominen kuitenkin kertoo vähästä liikunnasta ja ylensyönnistä. Ne ovat elintapoja. Sairaus on asia erikseen, mutten jaksa uskoa, että läheskään kaikki ylipainoiset ovat ylipainoisia sairauden vuoksi.
Esimerkiksi minulle merkitsee paljon se, että voin harrastaa liikuntaa ja ulkoilua vaimoni kanssa. Jos hän tahallaan sen lopettaisi, ei se kivalta tuntuisi.
Meillä ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä elämän asioista, niin rakastumisesta kuin elintapavalinnoista ja elämän valinnoista yleensä. Omia arvotuksiamme emme koskaan kuitenkaan voi yleistellä muita koskeviksi. Siksi voimme näilläkin palstoilla vain vaihtaa ajatuksia, emme koskaan ratkaista sitä asiaa kenellä on oikea/oikein elämäntapa tai asenne.
Se on "vikana" useimmissa kirjoituksissa, että haetaan jonkinlaista yleistä normia tai ajatusmallia muistamatta, että jokainen esittelee vain omia näkemyksiään.
Vain yksi asia siis enää täältä minun kokemusmaailmastani käsin tähän keskusteluun: kummasti aina kääntyy ajatukset niin, että tukevammat ja runsasmuotoisemmat ihmiset eivät pidä kunnostaan huolta, ovat laiskoja tai mitä muuta kaikkea. Itsekin kuulin näitä joskus ja hymähtelin, koska tiesin että kuntosalilla tai uima-altaassa karisee nuo harhakäsitykset hoikilta, mutta tupakoivilta ja autoilevilta tyypeiltä, jotka lähtevät tuhtien naisten kanssa "kisaamaan" kenellä on minkäkinlainen kuntopohja. "Monella lihominen johtuu liian vähästä liikunnasta ja ylensyönnistä" - ei siis sekään kattavana yleistelynä pidä paikkaansa.
Se että ihminen pitää itsestään huolta, ei koskaan voi yksinomaan tarkoittaa sitä, että hän vahtii painoaan ja syömisiään orjallisen terveellisesti. Terveyttä ja ihmisen hyvinvointia pitää aina katsoa kokonaisuutena.
Parisuhdejutuissa tuo tarkoittaa sitä, että minun kohdallani varmaan aito elämänilo, luonnollinen hymy ja mutkaton rento olemus ovat olleet yhtä paljon (tai enemmän!) miehen mieleen jääviä seikkoja kuin runsaat läskikerrostumat.
Mutta sun lähtökohtahan olikin tavallaan sama kuin minulla: tärkeää ja tärkeintä on, että ihminen tavoittelee kokonaisvaltaista hyvinvointia itselleen sopivilla tavoilla, oli hän sitten minkäpainoinen tahansa. En minä tai kukaan muukaan kuitenkaan voi toiselle ihmiselle MÄÄRÄTÄ miten hänen tulee itsestään huolehtia - enkä asettaa sitä terveyden/kunnon tavoittelua mitenkään suhteen jatkumisen ehdoksi. Kaikki me teemme epäterveellisiä ja epäviisaita valintoja elämämme aikana, koska kaikkien ihmisten tärkein yhteinen ominaisuus on erilaisuus ja epätäydellisyys. Se meidän on kyettävä sallimaan sekä itsellemme että toiselle, tai jos ei onnistu, niin kumppanin vaihtohan siinä sitten on edessä, ei auta mikään.
Kun nyt tuon alkoholin otit esimerkiksi, niin sitä riippuvuuskenttää erittäin syvältä tuntevana voin vain todeta, että rinnastus ja vertailu ei oikein ole toimiva, koskapa silloin ei puhuta enää ihmisen omasta valinnasta, vaan riippuvuussairaudesta. Siihen ei auta hyväksyminen, pohtiminen, tuomitseminen tai raivoaminen - vaan sairaus on ensin todettava ja sitten haettava hoitoa. Tämän viestiketjun aiheena oli kuitenkin sellainen ulkonäkömuutos, joka ei johdu sairaudesta, eikä ole sairautta.
Niitä kahta hyvin erilaista muutosta ei siis oikein ongelmattomasti voi vertailla.
Fakta on kyllä se, että terve ihminen, joka noudattaa terveellisiä elämäntapoja, ei voi olla reilusti ylipainoinen. Jos hän on reilusti ylipainoinen, eivät hänen elämäntapansa ole terveellisiä. Reilu ylipainohan ei ole terveellistä.
Useimmilla ihmisillä ylipaino johtuu siitä, että syö liikaa tai liian energiapitoista ruokaa kuluttamaansa energiaan nähden. Tämäkin on fakta, jota ei voi kiistää.
Edelleen sairaat ovat asia erikseen, mutta suurin osa ylipainoisista ei varmasti ole sairaita tuossa mielessä.
Poistan varmistimeni aina kun kuulen näitä "ihminen ei voi olla sitä ja sitä" -väitteitä.
Oma kokemukseni eräästä seurantaryhmästä kertoo,että tismalleen samalla painonhallintaohjelmalla ja energiamäärillä ja liikkumisilla toiset laihtuivat reilusti, toiset eivät juuri lainkaan samassa ajassa. Arvoisat asiantuntijat lääkärit ja hoitajat joutuivat ikäväkseen tuolloin toteamaan, ettei heillä olekaan vielä riittävästi tietoa laihtumisen käytännöistä ja vaikutuksista - eikä runsastakaan ylipainoa yksiselitteisesti voikaan pitää suurimpana terveysriskinä jokaisen kohdalla. Nythän samanlaita tietoa alkaa vasta varovasti olla esillä mediassakin. Myönteisin äskettäin julkaistu uutinen oli tutkimustieto, jonka mukaan sopivan runsas rasvakudos lantion ja vyötärön seudulla suojaa tietyiltä sydän- ja verisuonitaudeilta.
Tutkittua tietoakin löytyy siis jo kovin monenlaista.Siksi ei ole kovin oleellista mihin sinä "kiistämättömät" faktasi perustat. Minun puolestani voit vapaasti esitellä niitä täällä ja muualla, jos sinulla on oikeass olemisen tarvetta.
Netissä pääsee olemaan oikeassa. Täällä reaalimaailman kentillä on jo löydyttävä paljon monitahoisempaa ja ennakkoluulottomampaa tapaa tarkastella asioita kuin "kyllähän se on näin kun minä sanon että se on näin, ja sitä ei voi kukaan kiistää."
Kerran minulle halusi joku toiveikas tietäjä kertoa, että takuuvarmasti runsas ylipaino on ihmiselle isompi terveysriski kuin esim. tupakointi. Kehotin häntä kaivamaan väitteen tueksi netistä tai muualta vahvistavaa aineistoa, jota varmaankin helposti löytyisi. Ilmeisesti hän on vielä kaivamassa niitä, koska ei ole sen koommin ilmoittautunut :)
Reilu ylipaino ei varmaankaan ole terveellistä. Terveellistä ihmiselle tai hänen ympäristölleen ei myöskään missään tapauksessa ole tyhmyys, yksisilmäisyys, suvaitsemattomuus, moralisointi, henkinen laiskuus tai paheksunta, ja silti nekin ovat ihmisillä kovin yleisiä taipumuksia. Ne eivät vaan ole niin selkeästi näkyvillä kuin rasvakerrokset, joten niitä potevat saavat liikuskella ihan rauhassa ilman äänekkäitä vaatimuksia itsensä muuttamisesta.
hienoa, että otat vastuun omasta ulkonäöstäsi ja kerrot siitä, uskon, että pääset hyvinkin nopeasti eroon ylimääräisistä makkaroista vastassasi. Se ylimääräinen lähtee yllättävänkin nopeasti, jos niin päättää:).
Meidän vahvojen tulee "ymmärtää" ja tukea heikkoja, vaikka ei heikon luonteen omaavat kyllä kunnioitusta herätä ainakaan minussa...se on vaan niin. Liian lepsuja ei ole koskaan katsottu myötäkarvaan vaan ovat herättänet lähinnä sääliä.
"Tietysti itse sitten myöskin toteutan sitä mitä saarnaan eli: jokainen saa olla tismalleen sen näköinen ja kokoinen kuin on. En koskaan rupeaa kritisoimaan, marisemaan tai tuomaroimaan ulkonäöstä, kiloista tai mitoista, en liikunnan vähyydestä tai muusta. Ainoa mihin voimallisestii puuttuisin omassa suhteessani, olisi se että mies ei harrastaisi AJATTELEMISTA!"
"Mutta sun lähtökohtahan olikin tavallaan sama kuin minulla: tärkeää ja tärkeintä on, että ihminen tavoittelee kokonaisvaltaista hyvinvointia itselleen sopivilla tavoilla, oli hän sitten minkäpainoinen tahansa. "
"Tämän viestiketjun aiheena oli kuitenkin sellainen ulkonäkömuutos, joka ei johdu sairaudesta, eikä ole sairautta. "
Yllä lainauksia Läskitädin viesteistä ja ne johtivat minut seuraavaan ajattelutoimintaan: Jos ihmisellä on ylipainoa, ei voi puhua hänen hyvinvoinnistaan kuin väliaikaisesti. Ylipaino johtaa todennäköisyyslaskennan mukaisesti hyvin nopeasti useisiin terveydellisiin ongelmiin. Seuraavassa luettelen sairauksia joiden saamisen todennäköisyys on erittäin huomattava ylipainoisella ihmisellä:
1. Kakkostyypin diabetes, jonka seurauksena mm. raajojen tuntopuutokset ja ääreisverenkierron tuhoutuminen > jalat mätänevät alta, munuaisten vajaatoiminta > dialyysihoito, silmänpohjan rappeuma > vähittäinen sokeutuminen.
2. Sydän ja verisuonisairaudet (kohonnut verenpaine, kohonnut kolesteroli) joiden seurauksena aivoonfarkti > toispuoleinen halvaus, keuhkoveritulppa > yleensä kuolema, sydänveritulppa > kuolema viimeistään muutaman kohtauksen jälkeen, veritulppa tai ahtaumaa raajojen verisuonistossa > jalat mätänevät alta.
3. Riski kaikkiin syöpäsairauksiin nousee.
4. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet, lonkat, polvet, nilkat ja selkä eivät kestä painoa, vaan seuraauksena on erilaisia särkyjä, työkyvyttömyyttä ja liikuntakyvyttömyyttä.
Lihavuudesta puhutaan aina vain ULKONÄKÖseikkana, mitä se ei todellakaan ole. Jos yhtään haluaa ajatella itseään tai läheisiään (= vähentää inhimillistä kärsimystä) tai verorahoja (=lääkäri- ja sairaalamaksut), niin pitää itsensä normaalipainoisena.
Painoindeksilaskureita löytää googlella, tässä esimerkiksi yksi: http://www.tohtori.fi/ravinto/4.html
Jos yhtään haluaisi ajatella lähimmäisiään ja vähentää näiden kärsimyksiä, opettelisi katsomaan elämää joltain muulta kuin terveysfasistiselta näkökannalta.
Vaikka kuinka pitäisi itsensä normaalipainoisena, voi kuolla tapaturmaisesti tai tylsistyä elämässään siihen kestovitutukseen että pitää vaan vahtia painoaan. Se muuten nostaa rankasti verenpainetta, ja huonontaa tuntuvasti myöskin ulkonäköä, koska kärsineen ja kuivan näköisillä ihmisillä on usein naama kroonisesti norsun vitulla.
Terveysfaktojahan ei kukaan tässä ole kiistämässä. Halusin vain osaltani valottaa sitä KIISTÄMÄTÖNTÄ tosiasiaa, että ne eivät yksistään ikinä sanele ihmisten toimintoja tai elämänvalintoja.
Jos se ois niin helppoa ja yksinkertaista kaikki tuo elämän hallinta ja terveyden omavalinta, kukaan ei myöskään polttelisi röökiä eikä käyttäisi liikaa viinaa. Läskitädin terveyspisteet tasoittuvat hulppeasti siinä kohtaa, että nuo myrkyt eivät ole lainkaan käytössä. Vaivihkaa muuten myönteli (kuiskaten) minulle muuan fiksu tohtori tässä taannoin, että siitä tulee niin raju tasoitus, ettei hän kehtaa sitä painoaan vahtiville, mutta tupakoiville, työllä stressatuille, parisuhdekriiseissä rimpuileville ja reippaasti viinan kanssa rentoutuville edes sanoa, ettei niille tule liian paha mieli :))
Siltä näyttää, että enemmän ihmiset "mätänevät" siihen, että ottavat itsensä ja elämänsä aivan helvetin tiukasti ja kireästi, aina ja kaikessa.
Mutta kun siihen mätänee tai kuivuu vähitellen sisältäpäin, niin siihen on edes lääkärien tosi vaikea puuttua. Sitten vaan ihmetellään, että mintekähän sekin siihen syöpäänkin sairastui tai muuhun osittain henkisen stressin ja itsensä kieltämisen aiheuttamaan sairauteen - vaikka oli niin HOIKKA.
Toisille meidän on helppo jaella terveysneuvontaa (koskee myös minua!), mutta vaikeampi katsoa itseämme rehellisesti. Katsotaan nyt kuitenkin edes yhtä realiteettia: normaalipainoisiksi emme pääse kaikki MILLÄÄN koskaan. Jos sellainen olisi mahdollista, kaduilla liikkuisi vain normaalipainoisia kansalaisia. Kyllähän se tietysti jotakuta itsensä hoikkana pitänyttä ja verorahoja siten säästänyttä pirusti varmaan kiukuttaa, mutta ei hän silti sille mitään mahda.
Päätän osuuteni tältä erää tähän toivotellen kaikilla hoikille ja tukeville elämyksellistä ja rentoa kesää!
Läskitäti: "Jos yhtään haluaisi ajatella lähimmäisiään ja vähentää näiden kärsimyksiä, opettelisi katsomaan elämää joltain muulta kuin terveysfasistiselta näkökannalta.
Vaikka kuinka pitäisi itsensä normaalipainoisena, voi kuolla tapaturmaisesti tai tylsistyä elämässään siihen kestovitutukseen että pitää vaan vahtia painoaan. "
---
Elämässään voi tylsistyä mihin vaan tai kuolla tapaturmaisesti vaikka painaisi viisisataa kiloa. Eli eivät liity ihmisen painoon mitään.
Edellisviestissä luettelemani ylipainon seurauksena tulevat sairaudet eivät ole fasismia, vaan puhdasta todennäköisyysmatematiikkaa, jonka tuloksia katselen työssäni sairaalassa päivittäin. Jalkojen mätäneminen järjissään olevan ihmisen alta on hurjaa.. kuolio pitäisi haistaa omakohtaisesti, niin ymmärtäisi mistä kirjoitan..
Mutta pointtini oli siis, että on aivan toinen asia pitääkö lihavuutta kauniina vai rumana (molempia makuja löytyy, eikä niitä voi laittaa järjestykseen), kuin se, että lihavuus on AINA huomattava terveysriski.
Alkuperäistä kirjoittajaa en osaa neuvoa muutoin kuin toivomalla, että saat puolisosi ymmärtämään ajoissa karkkien syönnin seuraukset.
Sulla on mahdollisuus herättää naisessasi tarve muuttaa tuhoisat elämäntapansa.
Se ei ole helppo temppu, kummallekaan, sillä tuollaiseen käytökseen liittyy yleensä aimo annos pelkoa ja turhautuneisuutta sun muuta mutkikasta käsiteltävää, mutta jos rakas kumppani ei sitä halua muutokseen saa ihmisessä syttymään, niin kuka sitten?
Tunnet naisesi, joten kokeile vedota siihen mikä on oleellista hänen luonteelleen. Jos hän on herkkä tunneihminen, tue ja kannusta häntä tunteella, jos hän on enemmänkin älyihminen luonne, niin vetoa hänen järkeensä.
Osoita, että olet huolestunut, mutta älä uhkaile häntä joko-tai vaihtoehdoilla. Yleensä sellainen vain lisää ahdistusta ja pelkoa ja syöksee ihmisen entistäkin pahempaan kierteeseen.
Jotakin pitäisi tapahtua, että hän herää taas pitämään huolta itsestään. Jokin on sen halun häneltä nyt vienyt eikä hän enää välitä itsestään. Karkit ovat jonkin korvike. Minkä, se pitäisi nyt selvittää.
Sinä et ole vastuussa hänen valinnoistaan, päätöksistään jne., mutta sinä voit rakkaudellasi tukea häntä löytämään tien takaisin tasapainoon.
Hei, muista että 70% ruokavalio 30% liikunta. Turha tilailla sulkisvuoroja jos sen jälkeen namit ja mut herkut maistuu. Muutos voi tapahtua ainoastaan muuttamalla ruokavalioo ja tähän lisänä tulevat urheilut.
Miksi ei voi vaan sanoa suoraan että oletkos vähän massua saanut? Kyllä pitäisi kestää moiset sanomiset kun osaa sanoa oikealla lailla. Olethan huolissasi emäntäsi terveydestä etkä pelkästään katselun takia. Jo pieni painonpudotus (siis jos on todellista paino-ongelmaa, mut ei puhuta teinien alipainoihanteesta) vähäntää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä aikuisiän diabetekseen.
ja juttele rauhassa asiasta. Älä sano, että hän on lihava. Sano vaikka, että olet huolissasi hänen terveydestään. Haluat elää hänen kanssaan kauan ja pitkään, mutta hänen karkinhimonsa aiheuttaa pahimmassa tapauksessa diabeteksen ja/ tai verenpaineen nousua. Kuuntele häntä. Ja kuuntele uudestaan. Sieltä se lähtee. Se on arka paikka naiselle.
On paljon miehestä kiinni miten nainen käyttäytyy. No joo, kuluu kohta taas vastaan, että etsi mies joka arvostaa läskejäsi. Tosiasia on kuitenkin se, että suuri osa suomalaisista on ylipainoisia, mikä taas on terveysriski. Joten on aivan naisesi edun mukaista, että hyvin kiltisti ja hienovaraisesti kehottaisit häntä laihduttamaan. Luuletko että hän itse nauttii kiloistaan??Ei varmasti.korostan kuitenkin nyt, että puhun oikeasti ylipainoisista, en niistä jotka eivät ihan mahdu nuorisovaatteiden kokoon 38/40.Pieni rasvakerros naisessa on tervettä. Itse lihoin onnettoman suhteen seurauksena 12 kg, kunnes tapasin nykyisen mieheni. Mies katsoi kummastellen kun hiippailin karkkihyllylle ja sanoi, ettei karkkeja tarvitse mihinkään. Mies myös kannusti minua salille, lenkille ja kun kilokin lähti, ylisti minua maasta taivaaseen ja kehui myös ystäviensä kuullen. Minuun tehosi se, että hän oikeasti huomautteli siitä, kun söin herkkuja. Itse hän ei niihin koskenut, ei väkisin raahannut mäkkiin kuten entiseni.Hän myös piti huolen siitä, että jääkaapissa oli aina terveellistä syötävää, ja silloin tällöin hemmotteli minua (harvoin)tuomalla leffan seuraksi pienen pussin karkkeja tms.Kuinka ollakkaan, laihduin 10 kg ja olen todella tyytyväinen itseeni.Kannusta naistasi ja harrastakaa yhdessä, ja tärkeintähän painonhallinnassa on se, että on hyvä olla,syödä pitää, mutta ei herkkuja.
Minusta se on ihan ymmärrettävää, että on huolissaan jos ylikiloja ei siis ole vain muutamaa. Onhan se jo terveyshaittakin ja kyllä kumppaniaan on normaalia pyrkiä miellyttämään (ei varmaan tyttösikään tykkäisi jos esim. kasvattaisit tursakeparran ja kaljamahan). Vinkkinä että voisit ottaa selvää hyvistä ja terveellisistä ruuista ja sitten ostaa niitä. Esim. vaihtaa sipsit ja karkit popcorneihin ja hedelmiin jne. Ja limsat kevytlimsoihin. Sitten voisit itse lähteä usein lenkille, eli ihan pitkille kävelyille ja alkaa huokutella tyttöystävääsi mukaan. Tsemppiä!
hei
minä olen 175 cm ja painan 73 kg. mieheni alkoi pettää minua työkaverin kanssa niin olin yht.äkkiä läski. Läski-fraasin kuulin miehen työkavereilta ja naapurilta (joka myy pornovideoita miehen työkavereille ne taas nuussii yleisesti työpaikan naisia) Yllätyin kovasti kun tapasin Annin joka on firmapano tyttö on sellainen 160 cm jAa painaa 50 kg. No selityksiä pitää löytää firmanussimisen legitoimiseen ja kun ei tunneta vaimoa niin ulkomuodosta yritetään repiä jotain..
Ottaa jokseenkin aivoon. Mutta joku kimppa harrastus olisi varmasti iha hyvä juttu. Onhan se v-mäistä, jos halut lähtevät sen takia, että toinen on niin epäseksikäs....pinnallista on, mutta silti ihan fakta.
Hyvä veli, tiedäthän että nainen pitää itsestään huolta kunnes saa itselleen sen rikkaan miehen, sen jälkeen ei mitään väliä. Alkaa turpoaminen ja rapistuminen, eihän hänellä ole enää mitään syytä olla kaunis, hänhän sai jo mitä halusi.
Potkaise pihalle koko ämmä.
hänellä on varmasti jokin syy miksi karkkia syö? Mieti, miten annan huomiota hänelle verrattuna entiseen? Kokeile viikko! Pidä kuin kukkaa kämmenellä! Katso mikä on vaikutus!
nainen
Edellisen ukon kanssa ei huvittanu mikään muu kuin karkin syönti. Nyt uusi mies, seksiä paaaaljon ja kiloja veke 15:)). Ukko vaihtoon vaan!!
ottaa sen sun eukkos..
mie rakastan uhkeita naisia..
N A M
Voihan taustalla olla jokin todellinen syy,sairaus tai syömishäiriö tai jotain.Ei kilot tee ihmisestä yhtään huonompaa ihmistä.Yritä olla ymmärtäväinen ja hieno tunteinen,sillä se jota rakastaa eniten voi myös loukata pahiten.
Meillä sama ongelma, vaan että sukupuoli toinen. Mieheni on lihonut 25-30 kg vuoden kahden aikana ja se kyllä vie seksihalujani häntä kohtaan. Olen koettanut kannustaa miestäni kuntoilemaan esim. lähtemällä mukaani kuntosalille (käyn itse kuntosalilla 1-2krt/vk) ja ostamalla hänelle erikseen kevyempiä ruokalajeja. Hän on tilannut itselleen kuntolaitteen, mutta keksii aina jonkin verukkeen, ettei sillä tarvitsisi kuntoilla. En painosta miestäni vaan esim. olen koettanut hienovaraisesti kysäistä milloin hän on viimeksi käyttänyt kyseistä kuntolaitetta. Olen nostanut jo kuitenkin käteni pystyyn ja todennut, että hän tekee itselleen kuten haluaa. Hyvällä olen koettanut ja se ei ole auttanut, joten thats it! Ja seksiä meillä ei sitten olekaan. Saatan vaikuttaa kovalta ja ehkä olen tullutkin sellaiseksi. Mieheni oli urheilullinen tavatessamme, mutta on nyt aivan päinvastainen vartaloltaan. Minusta n. 10 kg lisäpaino ei vielä haittaa kiloja tulee ja menee vuosien aikana, mutta se että kun painoa on yli sata kiloa ja pituutta 176cm tuntuu ja näkyy jo kaikessa.