Psykiatria ei lisää oikeasti terveyttä

"PSSD:stä kärsivillä tuntohäiriöt, joko tuntoaistin aleneminen tai yliherkistyminen, ovat yleisiä oireita. Osalla tuntohäiriöiden syynä näkyy pienten hermosäikeiden vaurioituminen eli ohutsäieneuropatia, jonka katsotaan olevan SSRI-lääkkeiden aiheuttamaa ja joka -- on diagnosoitu.

Monilla on myös erilaisia autonomisen hermoston oireita, kuten sydämen sykkeen epätarkoituksenmukaista vaihtelua tai tihentynyttä virtsaamisen tai ulostamisen tarvetta.

Neurologi --- on tavannut PSSD-potilaita vastaanotollaan. “Tämä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, ei psyykkinen eikä toiminnallinen häiriö”, hän painottaa.

Lopettamisen jälkeisten haittojen yleisyydestä ei ole tilastoja, mutta yksittäisiä tutkimuksia on tehty. Koska ongelmat osuvat intiimille elämänalueelle, niistä ei välttämättä kehdata kertoa terveydenhuollossa tai ilmoiteta esimerkiksi lääkkeiden sivuvaikutuksista tietoa keräävälle ja samalla henkilötietojen ilmoittamista vaativalle Fimealle. Hoitoon hakeutumista voivat vaikeuttaa myös huonot kokemukset aiemmista hoitokontakteista. Potilaat pelkäävät, että että ongelmia vähätellään ja niiden sanotaan johtuvan masennuksesta."

https://voima.fi/artikkeli/2024/mielen-hoitoon-kaytetyt-laakkeet-aiheuttavat-osalle-kayttajista-ongelmia-jotka-jatkuvat-laakkeen-kayton-lopettamisen-jalkeen/

Harmi vain että näin tiedostavia lääkäreitä ei ole Suomessa juuri. Olisi hienoa jos olisi edes yksi lääkäri joka toteaisi, että kyllä, sait aika merkittävää harmia näistä lääkkeistä ja sen ajan kun olet yrittänyt kuntoutua olet oikeasti joutunut toipumaan kuin isosta leikkauksesta kun kehosi on yrittänyt korjata sotkua psykiatrisista lääkkeistä ja siinä on mennyt vuosia. Kehosi korjasi ekstrapyramidaalioireet, sotkeutuneen unen, olet tasapainoillut autonomisen hermoston häiriöiden kanssa, PSSD voi olla vaikea kestää mutta olet kyllä hyvin vahva. Olet käynyt läpi ihan omantasoista kemiallista hirveää oloa ja kauhua kun kehoon on aiheutettu luonnoton tila. Kehossasi moni mekanismi meni sekaisin aineiden myötä ja oli varmasti tosi kurjaa esim pakkoliikutella jalkojaan. Sillä ei varmaan ollut mielen hyvinvointiinkaan kovin suuria positiivisia seuraamuksia.

Mutta mitä tässä tilanteessa oleva yleensä kuulee: "sinulla on vain masennus, - syvä hiljaisuus haitoista - enpä ole potilaideni kohdalla vastaavaa kuullut". Psykiatrian potilaan ainoa tapa saada oikeutta harmien kohdalla on ehkä jonkun työkyvyttömyysetuuden saanti, mutta siinäkään ei kunnolla reagoida siihen mikä sotku kehoon aiheutettiin mistä piti toipua koska kaikkea, harmejakin, tulkitaan vain psyykeperspektiivin kautta ja potilaan tarina jää oikeasti pimentoon. Sitä ei tutkita edes mitä keholle on aiheutettu, vaan potilas saa jäädä vain itse spekuloimaan.

Olisi mielenkiintoista lähteä tutkimaan ohutsäieneuropatia ja saada ehkä vahvistusta autonomisen hermoston oireille. Se olisi jo askel eteenpäin. Valitettavan usein psykiatrian potilaalle jää itselleen velvollisuudeksi pyrkiä selvittelemään ja korjaamaan haitat mitä psykiatrian sotkusta syntyy.

Ulkomailla on terveydenhuoltoalan ammattilaisia, jotka on esim vahvistanut aineiden aiheuttamaa neurotoksisuutta.
https://hormonesmatter.com/brain-long-term-lexapro-chemically-induced-tbi/

Ihmisten kokemia harmeja aivoille on voitu todentaa erilaisissa kuvauksissa kuten SPECT tai QEEG. Nykyisellään psykiatrialla on mahdollisuutena tarjota lähinnä magneettia ja siinähän harmi ei näy ja sillä nykylääketiede voi muka olla rauhassa ettei tuota harmia ja saada potilas hiljaiseksi sillä tai viimeistään psyykendiagnoosilla. Sitä odotellen että mahdollisuutemme todistaa vahinkoa lisääntyvät tutkimuksilla joihin meillä on varaa. .:) Julkinen puoli tuskin tulee koskaan potilaitaan oikeasti kovin innokkaasti lähettämään esim PSSD:n hoitoon johon voisi kuulua myös psykologista tukea. Psykiatriseen hoitoon kun sisältyy vaiettu ennakko-olettama: potilas saa toimia koekaniinina ja kantaa kehossaan hoidon seuraukset usein vaiennettuna ja ilman tukea tai vahvistusta. Kyseessä on hoito, eihän hoidosta mitään ikävää ole. Sehän on vain hoitoa.

Anonyymi kirjoitti:

"PSSD:stä kärsivillä tuntohäiriöt, joko tuntoaistin aleneminen tai yliherkistyminen, ovat yleisiä oireita. Osalla tuntohäiriöiden syynä näkyy pienten hermosäikeiden vaurioituminen eli ohutsäieneuropatia, jonka katsotaan olevan SSRI-lääkkeiden aiheuttamaa ja joka -- on diagnosoitu.

Monilla on myös erilaisia autonomisen hermoston oireita, kuten sydämen sykkeen epätarkoituksenmukaista vaihtelua tai tihentynyttä virtsaamisen tai ulostamisen tarvetta.

Neurologi --- on tavannut PSSD-potilaita vastaanotollaan. “Tämä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, ei psyykkinen eikä toiminnallinen häiriö”, hän painottaa.

Lopettamisen jälkeisten haittojen yleisyydestä ei ole tilastoja, mutta yksittäisiä tutkimuksia on tehty. Koska ongelmat osuvat intiimille elämänalueelle, niistä ei välttämättä kehdata kertoa terveydenhuollossa tai ilmoiteta esimerkiksi lääkkeiden sivuvaikutuksista tietoa keräävälle ja samalla henkilötietojen ilmoittamista vaativalle Fimealle. Hoitoon hakeutumista voivat vaikeuttaa myös huonot kokemukset aiemmista hoitokontakteista. Potilaat pelkäävät, että että ongelmia vähätellään ja niiden sanotaan johtuvan masennuksesta."

https://voima.fi/artikkeli/2024/mielen-hoitoon-kaytetyt-laakkeet-aiheuttavat-osalle-kayttajista-ongelmia-jotka-jatkuvat-laakkeen-kayton-lopettamisen-jalkeen/

Harmi vain että näin tiedostavia lääkäreitä ei ole Suomessa juuri. Olisi hienoa jos olisi edes yksi lääkäri joka toteaisi, että kyllä, sait aika merkittävää harmia näistä lääkkeistä ja sen ajan kun olet yrittänyt kuntoutua olet oikeasti joutunut toipumaan kuin isosta leikkauksesta kun kehosi on yrittänyt korjata sotkua psykiatrisista lääkkeistä ja siinä on mennyt vuosia. Kehosi korjasi ekstrapyramidaalioireet, sotkeutuneen unen, olet tasapainoillut autonomisen hermoston häiriöiden kanssa, PSSD voi olla vaikea kestää mutta olet kyllä hyvin vahva. Olet käynyt läpi ihan omantasoista kemiallista hirveää oloa ja kauhua kun kehoon on aiheutettu luonnoton tila. Kehossasi moni mekanismi meni sekaisin aineiden myötä ja oli varmasti tosi kurjaa esim pakkoliikutella jalkojaan. Sillä ei varmaan ollut mielen hyvinvointiinkaan kovin suuria positiivisia seuraamuksia.

Mutta mitä tässä tilanteessa oleva yleensä kuulee: "sinulla on vain masennus, - syvä hiljaisuus haitoista - enpä ole potilaideni kohdalla vastaavaa kuullut". Psykiatrian potilaan ainoa tapa saada oikeutta harmien kohdalla on ehkä jonkun työkyvyttömyysetuuden saanti, mutta siinäkään ei kunnolla reagoida siihen mikä sotku kehoon aiheutettiin mistä piti toipua koska kaikkea, harmejakin, tulkitaan vain psyykeperspektiivin kautta ja potilaan tarina jää oikeasti pimentoon. Sitä ei tutkita edes mitä keholle on aiheutettu, vaan potilas saa jäädä vain itse spekuloimaan.

Olisi mielenkiintoista lähteä tutkimaan ohutsäieneuropatia ja saada ehkä vahvistusta autonomisen hermoston oireille. Se olisi jo askel eteenpäin. Valitettavan usein psykiatrian potilaalle jää itselleen velvollisuudeksi pyrkiä selvittelemään ja korjaamaan haitat mitä psykiatrian sotkusta syntyy.

Ulkomailla on terveydenhuoltoalan ammattilaisia, jotka on esim vahvistanut aineiden aiheuttamaa neurotoksisuutta.
https://hormonesmatter.com/brain-long-term-lexapro-chemically-induced-tbi/

Ihmisten kokemia harmeja aivoille on voitu todentaa erilaisissa kuvauksissa kuten SPECT tai QEEG. Nykyisellään psykiatrialla on mahdollisuutena tarjota lähinnä magneettia ja siinähän harmi ei näy ja sillä nykylääketiede voi muka olla rauhassa ettei tuota harmia ja saada potilas hiljaiseksi sillä tai viimeistään psyykendiagnoosilla. Sitä odotellen että mahdollisuutemme todistaa vahinkoa lisääntyvät tutkimuksilla joihin meillä on varaa. .:) Julkinen puoli tuskin tulee koskaan potilaitaan oikeasti kovin innokkaasti lähettämään esim PSSD:n hoitoon johon voisi kuulua myös psykologista tukea. Psykiatriseen hoitoon kun sisältyy vaiettu ennakko-olettama: potilas saa toimia koekaniinina ja kantaa kehossaan hoidon seuraukset usein vaiennettuna ja ilman tukea tai vahvistusta. Kyseessä on hoito, eihän hoidosta mitään ikävää ole. Sehän on vain hoitoa.

Lue lisää

Itseasiassa PSSD:hen voisi toteuttaa ihan laajan hoitomallin, lähettää potilas ensin tutkimaan ohutsäieneuropatia (mitä enemmän tutkimusta siis saadaan tämän yhteydestä PSSD:hen), autonomisen hermoston häiriöt. Nuo SPECT kuvat ja QEEG voisi olla tulevaisuuden tutkimusta psyykenlääkeharmeja saaneille, kun niidenkin hyödyistä tutkimuksessa harmeista saataisiin tietoa aivoharmeissa ja neurotoksisuudessa. Ainakaan potilaan ei tarvitsisi kestää loputtomasti mielenterveyshäiriö gaslightausta ja systeemi ottaisi vastuuta harmien tuottamisesta. Vertaistukiryhmiä voisi olla esim nuorille joilta on pyyhkäisty lääkkeillä seksuaalisuus, miten kestää asian kanssa ja niin päin pois. Semmoisia ajatuksia tänään.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa PSSD:hen voisi toteuttaa ihan laajan hoitomallin, lähettää potilas ensin tutkimaan ohutsäieneuropatia (mitä enemmän tutkimusta siis saadaan tämän yhteydestä PSSD:hen), autonomisen hermoston häiriöt. Nuo SPECT kuvat ja QEEG voisi olla tulevaisuuden tutkimusta psyykenlääkeharmeja saaneille, kun niidenkin hyödyistä tutkimuksessa harmeista saataisiin tietoa aivoharmeissa ja neurotoksisuudessa. Ainakaan potilaan ei tarvitsisi kestää loputtomasti mielenterveyshäiriö gaslightausta ja systeemi ottaisi vastuuta harmien tuottamisesta. Vertaistukiryhmiä voisi olla esim nuorille joilta on pyyhkäisty lääkkeillä seksuaalisuus, miten kestää asian kanssa ja niin päin pois. Semmoisia ajatuksia tänään.

Lue lisää

Toivottavasti PSSD:hen löytyy hyviä keinoja ennalta ehkäistä sitä, ja hoitaa myös jälkikäteen.

Mutta jos se niin ottaa luonnolle olla "hullu" niin ehkä sitä ulosantia kannattaisi hioa. Miettiä sitä kontekstia, syy seuraus suhteita, mittasuhteita ja ylipäätään pysyä reliteeteissa ja faktoissa. Sen lisäksi että tämä on tietysti laatuvattuilua näin foorumilla annettuna, niin tässäkin asiassa vattuilu on välittämisä. Jos oikeasti haluat ajaa näiden ihmisten asiaa, niin suosittelen ihan ajatuksella miettimään, että miten kyseisiä asioita voisi siinä ulosannissa parantaa.

Vertaistukiryhmän nimi tulee siitä että se on täynnä niitä vertaisia eikä hoitajia. Enkä minäkään voi kokemuspohjaltani sinne tulla. Eli se on taas yksi niitä asioita joissa joutuu valittamisen sijaan ottamaan lusikkaa ihan omaan käteen.

Anonyymi kirjoitti:

Toivottavasti PSSD:hen löytyy hyviä keinoja ennalta ehkäistä sitä, ja hoitaa myös jälkikäteen.

Mutta jos se niin ottaa luonnolle olla "hullu" niin ehkä sitä ulosantia kannattaisi hioa. Miettiä sitä kontekstia, syy seuraus suhteita, mittasuhteita ja ylipäätään pysyä reliteeteissa ja faktoissa. Sen lisäksi että tämä on tietysti laatuvattuilua näin foorumilla annettuna, niin tässäkin asiassa vattuilu on välittämisä. Jos oikeasti haluat ajaa näiden ihmisten asiaa, niin suosittelen ihan ajatuksella miettimään, että miten kyseisiä asioita voisi siinä ulosannissa parantaa.

Vertaistukiryhmän nimi tulee siitä että se on täynnä niitä vertaisia eikä hoitajia. Enkä minäkään voi kokemuspohjaltani sinne tulla. Eli se on taas yksi niitä asioita joissa joutuu valittamisen sijaan ottamaan lusikkaa ihan omaan käteen.

Lue lisää

Se on jännä että mt-puolella on ihan ok leikata jonkun seksuaalisuus, ihan täysin ok. Itselleni tuli todennäköisesti oman spekulaationi pohjalta PSSD koska lääkkeet aloitettiin niin nuorena. Se tod näk lisäsi riskejä ilmiöön. Myöskin miten sattuu tehty vieroitus joka johti nukuttaviin lääkkeisiin joka johti negatiiviseen kierteeseen lääkehaittoja. En koskaan kehittynyt normaalisti seksuaalisuudeltani, jouduin kaiken kokemaan turrutettuna. Ainoa muisto koko aikuisiältäni on lyhyt lääketauko jolloin koin palautumista. Muina aikoina seksuaalisuus oli kuin lidokaiinilla turrutettua. Siitä tuli minulle oudosti uusi normaali. Jossain vaiheessa tajusin etten saa seksuaalisuudesta mitään. Minusta tuli iatrogeenisesti tuotettu asekuaali. Kun luin tutkimuksia jossa aineita verrattiin plaseboon, tunsin raivoa. Lääkeyhtiöt ovat varmasti tietäneet PSSD:stä jo aikapäiviä ennen. Kukaan ei ota vastuuta toisten kokemista harmeista, saatika harmeista informoinnista. Olin kuin rotta jota käytettiin rottakokeessa omassa ruumiissani ollen pioneeri sen suhteen mitä ihmisille tehdään pitkäaikaiskäytössä tuolla lääkeaineella.

Toivon että joku päivä koittaa oikeus jossain suhteessa minunkaltaisilleni. Uskon että se päivä tulee joskus.

Anonyymi kirjoitti:

Se on jännä että mt-puolella on ihan ok leikata jonkun seksuaalisuus, ihan täysin ok. Itselleni tuli todennäköisesti oman spekulaationi pohjalta PSSD koska lääkkeet aloitettiin niin nuorena. Se tod näk lisäsi riskejä ilmiöön. Myöskin miten sattuu tehty vieroitus joka johti nukuttaviin lääkkeisiin joka johti negatiiviseen kierteeseen lääkehaittoja. En koskaan kehittynyt normaalisti seksuaalisuudeltani, jouduin kaiken kokemaan turrutettuna. Ainoa muisto koko aikuisiältäni on lyhyt lääketauko jolloin koin palautumista. Muina aikoina seksuaalisuus oli kuin lidokaiinilla turrutettua. Siitä tuli minulle oudosti uusi normaali. Jossain vaiheessa tajusin etten saa seksuaalisuudesta mitään. Minusta tuli iatrogeenisesti tuotettu asekuaali. Kun luin tutkimuksia jossa aineita verrattiin plaseboon, tunsin raivoa. Lääkeyhtiöt ovat varmasti tietäneet PSSD:stä jo aikapäiviä ennen. Kukaan ei ota vastuuta toisten kokemista harmeista, saatika harmeista informoinnista. Olin kuin rotta jota käytettiin rottakokeessa omassa ruumiissani ollen pioneeri sen suhteen mitä ihmisille tehdään pitkäaikaiskäytössä tuolla lääkeaineella.

Toivon että joku päivä koittaa oikeus jossain suhteessa minunkaltaisilleni. Uskon että se päivä tulee joskus.

Lue lisää

* ainoa muisto toimivasta seksuaalisuudesta oli lääketauko
* oikeuden päivä on se kun saadaan lisää dataa näiden aineiden tuottamista harmeista, biologisista mekanismeista ja siitä aletaan puhua julkisesti. Lääkkeellä ei voi hoitaa sitä tunne-elämän säröä mikä PSSD:stä tulee. Ainoa hyvä keino on estää tätä tapahtumasta.

Anonyymi kirjoitti:

Se on jännä että mt-puolella on ihan ok leikata jonkun seksuaalisuus, ihan täysin ok. Itselleni tuli todennäköisesti oman spekulaationi pohjalta PSSD koska lääkkeet aloitettiin niin nuorena. Se tod näk lisäsi riskejä ilmiöön. Myöskin miten sattuu tehty vieroitus joka johti nukuttaviin lääkkeisiin joka johti negatiiviseen kierteeseen lääkehaittoja. En koskaan kehittynyt normaalisti seksuaalisuudeltani, jouduin kaiken kokemaan turrutettuna. Ainoa muisto koko aikuisiältäni on lyhyt lääketauko jolloin koin palautumista. Muina aikoina seksuaalisuus oli kuin lidokaiinilla turrutettua. Siitä tuli minulle oudosti uusi normaali. Jossain vaiheessa tajusin etten saa seksuaalisuudesta mitään. Minusta tuli iatrogeenisesti tuotettu asekuaali. Kun luin tutkimuksia jossa aineita verrattiin plaseboon, tunsin raivoa. Lääkeyhtiöt ovat varmasti tietäneet PSSD:stä jo aikapäiviä ennen. Kukaan ei ota vastuuta toisten kokemista harmeista, saatika harmeista informoinnista. Olin kuin rotta jota käytettiin rottakokeessa omassa ruumiissani ollen pioneeri sen suhteen mitä ihmisille tehdään pitkäaikaiskäytössä tuolla lääkeaineella.

Toivon että joku päivä koittaa oikeus jossain suhteessa minunkaltaisilleni. Uskon että se päivä tulee joskus.

Lue lisää

Siis miksi menit yleensä sitä ensimmäistäkään kertaa lääkäriin kun vaikuttaa ettet potenut mitään ennenkun aloitit lääkityksen. ÄSSRI lääkkeet eivät ole mitenkään niin vahvoja että niistä,kaikki nuo oireet tulebvat, mutta itse sai4auden kuvasta vaikuttaa että se on se joka oireilee.siis sairaus. Tuote selostuksessa lukee että eröillä saattaa ilmetä impotenssia ! Mutta ei ole sen kummempaa kun että kyky palaa takaisin kun pää sikiää tai sitten sinulla on ollut jo niitä ongelmia aikaisemminkin. Se nyt sinänsä on pieni asia , jos vertaa siihen että saa terveytensä takaisin. Äeröille vaan on vaikeaa tunnustaa että heillä on sairaus ja tapaavat sanoa että lääkkeet teki sairaaksi . Mutta kun enemmistö vaan voi hyvin niiden lääkkeiden kanssa . Ja jos pelkää koko ajan lääkkeitä niin ei parane koskaan , negatiivinen suhtautuminen lääkehoitoon on monella koska ovat lukeneet kaiken mailman soopaa netistä ko lääkkeestä , mutta in muistettava että niitäkin juttuja in joku laittanut nettiin.paranemista edistää kun luottaa lääkärinsä ja ei etsiskelee niitä sivuvaikutuksia koko ajan . Aikuisen ihmisen on oltava rehellinen itselleen ennen kaikkea . Joten hieman tulisi ajatella miten kirjoittelee nettiin omasta tilastaa Voi olla että,peloittelee jonkun herkkäuskoisen ihmisen ettei uskalla ottaa lääkkeitään sairaus aiheuttaa kyllä mitä moninaisimpia juttuja kehossa , joten ei pitäisi syytellä lääkettä siitä että itse on mennyt jossain tilassa sen eka kerran lääkärin vastaanotolle . Vastuu on aina itsellä näissäkin asioissa . Mitä ja ketä syyttelet sitten kun et syö lääkkeitä .

Anonyymi kirjoitti:

Siis miksi menit yleensä sitä ensimmäistäkään kertaa lääkäriin kun vaikuttaa ettet potenut mitään ennenkun aloitit lääkityksen. ÄSSRI lääkkeet eivät ole mitenkään niin vahvoja että niistä,kaikki nuo oireet tulebvat, mutta itse sai4auden kuvasta vaikuttaa että se on se joka oireilee.siis sairaus. Tuote selostuksessa lukee että eröillä saattaa ilmetä impotenssia ! Mutta ei ole sen kummempaa kun että kyky palaa takaisin kun pää sikiää tai sitten sinulla on ollut jo niitä ongelmia aikaisemminkin. Se nyt sinänsä on pieni asia , jos vertaa siihen että saa terveytensä takaisin. Äeröille vaan on vaikeaa tunnustaa että heillä on sairaus ja tapaavat sanoa että lääkkeet teki sairaaksi . Mutta kun enemmistö vaan voi hyvin niiden lääkkeiden kanssa . Ja jos pelkää koko ajan lääkkeitä niin ei parane koskaan , negatiivinen suhtautuminen lääkehoitoon on monella koska ovat lukeneet kaiken mailman soopaa netistä ko lääkkeestä , mutta in muistettava että niitäkin juttuja in joku laittanut nettiin.paranemista edistää kun luottaa lääkärinsä ja ei etsiskelee niitä sivuvaikutuksia koko ajan . Aikuisen ihmisen on oltava rehellinen itselleen ennen kaikkea . Joten hieman tulisi ajatella miten kirjoittelee nettiin omasta tilastaa Voi olla että,peloittelee jonkun herkkäuskoisen ihmisen ettei uskalla ottaa lääkkeitään sairaus aiheuttaa kyllä mitä moninaisimpia juttuja kehossa , joten ei pitäisi syytellä lääkettä siitä että itse on mennyt jossain tilassa sen eka kerran lääkärin vastaanotolle . Vastuu on aina itsellä näissäkin asioissa . Mitä ja ketä syyttelet sitten kun et syö lääkkeitä .

Lue lisää

Yksittäisestä ihmisestä ei tietenkään voi sanoa mitään, mutta sen mitä tässä nyt on pari vuotta tullut tätä kesksutelua seurattua sivusta, niin ilmiöön on kaksi syytä.

Se sairaudentunnottomuus, mistä jo mainitsitkin. Siihenhän liittyy kaikki muiden syyttely tai paremman puutteessa psykoosisairaan heittäytyminen masentuneeksi jos niikseen tulee, mutta se aihe on niin laaja, että ehkä siitä kannattaa tehdä jo oma ketjunsa.

Tai sitten kyseessä on sellaiset huomiohakuiset ihmiset, jotka ovat menneet lääkäriin vain hakeakseen sitä huomiota, ja jatkavat sitä samaa toimintamallia senkin jälkeen. En sano etteikö joku PSSD olisi trakedia heillekkin, mutta onhan siinä ripaus karmaa mukana.

Ja bonuksena heitän, kun näitä tarinoita kuuntelee että vuosikymmeniä on lääkkeitä syöty ja vielä senkin jälkeen olut kuivilla vuosikymmeniä, niin ei kai täällä ihmiset kuvittele että keski iän kriisin jälkeen kostutaan samalla tavalla kuin kahdeksantoistavuotiaana?

Anonyymi kirjoitti:

Yksittäisestä ihmisestä ei tietenkään voi sanoa mitään, mutta sen mitä tässä nyt on pari vuotta tullut tätä kesksutelua seurattua sivusta, niin ilmiöön on kaksi syytä.

Se sairaudentunnottomuus, mistä jo mainitsitkin. Siihenhän liittyy kaikki muiden syyttely tai paremman puutteessa psykoosisairaan heittäytyminen masentuneeksi jos niikseen tulee, mutta se aihe on niin laaja, että ehkä siitä kannattaa tehdä jo oma ketjunsa.

Tai sitten kyseessä on sellaiset huomiohakuiset ihmiset, jotka ovat menneet lääkäriin vain hakeakseen sitä huomiota, ja jatkavat sitä samaa toimintamallia senkin jälkeen. En sano etteikö joku PSSD olisi trakedia heillekkin, mutta onhan siinä ripaus karmaa mukana.

Ja bonuksena heitän, kun näitä tarinoita kuuntelee että vuosikymmeniä on lääkkeitä syöty ja vielä senkin jälkeen olut kuivilla vuosikymmeniä, niin ei kai täällä ihmiset kuvittele että keski iän kriisin jälkeen kostutaan samalla tavalla kuin kahdeksantoistavuotiaana?

Lue lisää

"Ja bonuksena heitän, kun näitä tarinoita kuuntelee että vuosikymmeniä on lääkkeitä syöty ja vielä senkin jälkeen olut kuivilla vuosikymmeniä, niin ei kai täällä ihmiset kuvittele että keski iän kriisin jälkeen kostutaan samalla tavalla kuin kahdeksantoistavuotiaana?"

Toivottavasti myös itse kohtaat karmaa kirjoituksistasi. Jaa on se kumma että parinkympin puolella ihminen on jo suurelta osin kuin eläkeläinen kun PSSD alunperin alkoi.

Melkoista. Ei ole kovin isot standardit psykiatriassa kun kahdenkympin puolella olevat voi jo rinnastaa seniorikansalaisiin.

Anonyymi kirjoitti:

"Ja bonuksena heitän, kun näitä tarinoita kuuntelee että vuosikymmeniä on lääkkeitä syöty ja vielä senkin jälkeen olut kuivilla vuosikymmeniä, niin ei kai täällä ihmiset kuvittele että keski iän kriisin jälkeen kostutaan samalla tavalla kuin kahdeksantoistavuotiaana?"

Toivottavasti myös itse kohtaat karmaa kirjoituksistasi. Jaa on se kumma että parinkympin puolella ihminen on jo suurelta osin kuin eläkeläinen kun PSSD alunperin alkoi.

Melkoista. Ei ole kovin isot standardit psykiatriassa kun kahdenkympin puolella olevat voi jo rinnastaa seniorikansalaisiin.

Lue lisää

"Ssri-lääkkeet ei ole voimakkaita. "

https://youtube.com/shorts/gsZs3ofYKkk?si=v6o6qenxyZ5uTNrN

Anonyymi kirjoitti:

"Ssri-lääkkeet ei ole voimakkaita. "

https://youtube.com/shorts/gsZs3ofYKkk?si=v6o6qenxyZ5uTNrN

Lue lisää

SSRI lääkepaketissa lukee että seksuaalihäiriöt voivat jatkua käytön jälkeen. Merkintä tuli 2019 EMAn eli Euroopan lääkeviraston toimesta pakkausselosteisiin.

On se kumma miten moni Suomessa eläköityy mt syistä kun lääkkeet on niin hyödyllisiä, turvallisia, haitattomia ja tehokkaita.

On se jännä että ihmisestä tulee psykoosisairas sen jälkeen kun lyhyen aikaa on elämästään murto-osan murto-osan psykoottinen masennus diagnoosilla muuten ollen masennusdiagnoosilla.vielä jännemmäksi tekee kun ei saa sinä aikana edes kunnollisia diagnooseja haitoista vaan saa ne jälkikäteen. Jänniä juttuja

Te vain vahvistatte sitä mitä psykiatria on sisimmässään, ja sen vallan dynamiikkaa. Ihmisille yritetään laittaa suukapula suuhun eri kontrollitermeillä joilla pyritään vähentämään uskottavuutta.

Anonyymi kirjoitti:

SSRI lääkepaketissa lukee että seksuaalihäiriöt voivat jatkua käytön jälkeen. Merkintä tuli 2019 EMAn eli Euroopan lääkeviraston toimesta pakkausselosteisiin.

On se kumma miten moni Suomessa eläköityy mt syistä kun lääkkeet on niin hyödyllisiä, turvallisia, haitattomia ja tehokkaita.

On se jännä että ihmisestä tulee psykoosisairas sen jälkeen kun lyhyen aikaa on elämästään murto-osan murto-osan psykoottinen masennus diagnoosilla muuten ollen masennusdiagnoosilla.vielä jännemmäksi tekee kun ei saa sinä aikana edes kunnollisia diagnooseja haitoista vaan saa ne jälkikäteen. Jänniä juttuja

Te vain vahvistatte sitä mitä psykiatria on sisimmässään, ja sen vallan dynamiikkaa. Ihmisille yritetään laittaa suukapula suuhun eri kontrollitermeillä joilla pyritään vähentämään uskottavuutta.

Lue lisää

"Ja jos pelkää koko ajan lääkkeitä niin ei parane koskaan "

Johan minä sanoin että en pelännyt ja se olikin suurin ongelmani elämässä. Toivon että olisikin pelännyt. Eläimetkin osaavat olla syömättä pilaantunutta lihaa kun kerran sairastuvat siitä.

Kyllä se Siperia alkoi opettaa siinä päivän annosunohduksen kohdalla kun olo oli luonnottoman tokkuraisen hirveä sähköiskujen kohdalla kuin päässä olisi muljahtanut sähköisku joka silmänliikutuksen kohdalla, kun genitaalialue meni kuin lidokaiinilla puudutetuksi (jo ihan silloin teini-iän ja aikuisuuden kynnyksellä ettei tarvi seniorivuosiakaan syyttää). Kun uni sotkeentui vieroituksessa ja iski pahat vieroitusoireet vuosien käytöstä päälle niin kaiken tämän jälkeen aloin laskemaan jonkinlaista laskukaavaa päässäni sille miten hermosto- ja aivoterveellisistä aineista on kyse. Olin kuin narkki joka odotti annostaan jos resepti oli unohtunut uusia jotta kykeni vain toimimaan ilman että oli puulla päähän lyöty olo.
Turvattomampia niistä tekee aineiden harmeja vähättelevät ihmiset ja psykiatria jonka vuoksi monet heitettiin ihan karseisiin oloihin vieroituksessa koska psykiatria kieltää kulkevansa samaa kaavaa jossa se laskee markkinoille aina uuden dependenceä luovan aineen. Viimeisen naulan arkkuun löi muut psykiatrian lääkkeet jotka tuhosi terveyteni. Mutta onneksi keho on viisas ja psykiatria tyhmä.

Anonyymi kirjoitti:

"Ja jos pelkää koko ajan lääkkeitä niin ei parane koskaan "

Johan minä sanoin että en pelännyt ja se olikin suurin ongelmani elämässä. Toivon että olisikin pelännyt. Eläimetkin osaavat olla syömättä pilaantunutta lihaa kun kerran sairastuvat siitä.

Kyllä se Siperia alkoi opettaa siinä päivän annosunohduksen kohdalla kun olo oli luonnottoman tokkuraisen hirveä sähköiskujen kohdalla kuin päässä olisi muljahtanut sähköisku joka silmänliikutuksen kohdalla, kun genitaalialue meni kuin lidokaiinilla puudutetuksi (jo ihan silloin teini-iän ja aikuisuuden kynnyksellä ettei tarvi seniorivuosiakaan syyttää). Kun uni sotkeentui vieroituksessa ja iski pahat vieroitusoireet vuosien käytöstä päälle niin kaiken tämän jälkeen aloin laskemaan jonkinlaista laskukaavaa päässäni sille miten hermosto- ja aivoterveellisistä aineista on kyse. Olin kuin narkki joka odotti annostaan jos resepti oli unohtunut uusia jotta kykeni vain toimimaan ilman että oli puulla päähän lyöty olo.
Turvattomampia niistä tekee aineiden harmeja vähättelevät ihmiset ja psykiatria jonka vuoksi monet heitettiin ihan karseisiin oloihin vieroituksessa koska psykiatria kieltää kulkevansa samaa kaavaa jossa se laskee markkinoille aina uuden dependenceä luovan aineen. Viimeisen naulan arkkuun löi muut psykiatrian lääkkeet jotka tuhosi terveyteni. Mutta onneksi keho on viisas ja psykiatria tyhmä.

Lue lisää

Syy miksi olen hengissä on että en enää uskonut biologiseen psykiatriaan tilanteessa jossa harmi kasvoi sille tasolle ja ymmärsin lopettaa neurotoksiset aineet ja keskityin aivoterveyden tukemiseen elintavoilla. On se jännä kun sairaana on kiitollinen elossaolemisestaankin ja haluaa säilyä elossa.

Mitä tulee niihin jotka lukevat keskusteluja, toivon että kukaan ei lopeta aineita joita ilman he voivat huonosti ja joiden kehon homeostaasi on vuositolkulla tottinut aineisiin. Lopetuksessa on riskit pitemmän käytön jälkeen ja kehon homeostaasin heiluttelussa on aina riskit ainemuutosten kanssa. Välillä olen miettinyt että itsekin olisin varmaan helpommalla päässyt jos en olisi ajanut masarilääkkeitä alas. Toisaalta, mikään ei estä pitemmässä juoksussa kasvavia ongelmia aineen kanssa.

Olisin ehkä säästynyt kamalalta psykiatrian polyfarmasialta, ekstrapyramidaalioireiston puhkeamiselta sun muulta.

Mutta toisaalta tiedän nyt etten aineita tarvinnut. Ja olin oikeasti tosi hukassa ollessani aineissa. Käyttö perustui pitkälti dependenceen jota en ymmärtänyt joka saa aineen vaikuttamaan hyödyllisemmältä ja tiedän miten edistää tilaani ilman.

Mutta toisaalta seison kaiken kirjoittamani takana.

Eivätkä kirjoitukseni sulje pois psykiatristen aineiden hyötyjä jollekin. Oireitahan ne voi JOILLAKIN hoitaa. Toinen asia on tekeekö ne oikeasti biologisella tasolla mitään hoitavaa sen enempää kuin muutkaan psykoaktiiviset aineet.

Lääke nimitys tekee noista enemmän hoitavan kuuloisia kun todellisuudessa ovatkaan. Psykoaktiiviset fyysistä riippuvuutta aiheuttavat mömmeröt joiden pitkäaikaisesta hyödystä voi olla montaa mieltä ymmärtäen sen että aivot yleensä pyrkivät vastustamaan aineen vaikutusta. Pääsee mukavimmillaan nauttimaam aineiden mukavista seuraamuksista vielä aineen jälkeenkin ja olo on vielä kurjempi kuin aloittaessa. Mutta mitäpä tuosta.

Anonyymi kirjoitti:

Syy miksi olen hengissä on että en enää uskonut biologiseen psykiatriaan tilanteessa jossa harmi kasvoi sille tasolle ja ymmärsin lopettaa neurotoksiset aineet ja keskityin aivoterveyden tukemiseen elintavoilla. On se jännä kun sairaana on kiitollinen elossaolemisestaankin ja haluaa säilyä elossa.

Mitä tulee niihin jotka lukevat keskusteluja, toivon että kukaan ei lopeta aineita joita ilman he voivat huonosti ja joiden kehon homeostaasi on vuositolkulla tottinut aineisiin. Lopetuksessa on riskit pitemmän käytön jälkeen ja kehon homeostaasin heiluttelussa on aina riskit ainemuutosten kanssa. Välillä olen miettinyt että itsekin olisin varmaan helpommalla päässyt jos en olisi ajanut masarilääkkeitä alas. Toisaalta, mikään ei estä pitemmässä juoksussa kasvavia ongelmia aineen kanssa.

Olisin ehkä säästynyt kamalalta psykiatrian polyfarmasialta, ekstrapyramidaalioireiston puhkeamiselta sun muulta.

Mutta toisaalta tiedän nyt etten aineita tarvinnut. Ja olin oikeasti tosi hukassa ollessani aineissa. Käyttö perustui pitkälti dependenceen jota en ymmärtänyt joka saa aineen vaikuttamaan hyödyllisemmältä ja tiedän miten edistää tilaani ilman.

Mutta toisaalta seison kaiken kirjoittamani takana.

Eivätkä kirjoitukseni sulje pois psykiatristen aineiden hyötyjä jollekin. Oireitahan ne voi JOILLAKIN hoitaa. Toinen asia on tekeekö ne oikeasti biologisella tasolla mitään hoitavaa sen enempää kuin muutkaan psykoaktiiviset aineet.

Lääke nimitys tekee noista enemmän hoitavan kuuloisia kun todellisuudessa ovatkaan. Psykoaktiiviset fyysistä riippuvuutta aiheuttavat mömmeröt joiden pitkäaikaisesta hyödystä voi olla montaa mieltä ymmärtäen sen että aivot yleensä pyrkivät vastustamaan aineen vaikutusta. Pääsee mukavimmillaan nauttimaam aineiden mukavista seuraamuksista vielä aineen jälkeenkin ja olo on vielä kurjempi kuin aloittaessa. Mutta mitäpä tuosta.

Lue lisää

Olisin ansainnut niin paljon enemmän aikuisuuden kynnyksellä kun aloin psykiatrian aineisiin. Informoidun suostumuksen vieroitusoireista, seksuaalihäiriöistä, kunnon tuen vieroitukseen pitkäaikaiskäytössä. Tiedon mitä absoluuttista kidutusta elämä voi olla kun välittäjäaineet menee aineiden seurauksena sekaisin. Kaiken hoidin itse ja hain tiedot.

Tiedän olevani oikeassa. Se että joku toinen saa hyötyä ei poista totuutta aineiden problematiikasta, vaikkakin pahemmat haitat ei olisikaan niin yleisiä. Muistaakseni aiheen tutkijakin oli kuvannut aika hankalia vieroitusoireita, siksi päätyikin raapustamaan Maudsley debate kirjan. Psykiatriassa edelleen yritetään pitää yllä: nämä aineet on niin hyviä suurimlalle osalle ja monille-retoriikkaa, mutta kyllähän se vähän ontuu.

Anonyymi kirjoitti:

"Ja bonuksena heitän, kun näitä tarinoita kuuntelee että vuosikymmeniä on lääkkeitä syöty ja vielä senkin jälkeen olut kuivilla vuosikymmeniä, niin ei kai täällä ihmiset kuvittele että keski iän kriisin jälkeen kostutaan samalla tavalla kuin kahdeksantoistavuotiaana?"

Toivottavasti myös itse kohtaat karmaa kirjoituksistasi. Jaa on se kumma että parinkympin puolella ihminen on jo suurelta osin kuin eläkeläinen kun PSSD alunperin alkoi.

Melkoista. Ei ole kovin isot standardit psykiatriassa kun kahdenkympin puolella olevat voi jo rinnastaa seniorikansalaisiin.

Lue lisää

Kiitos kysymästä, jos se yhtään lohduttaisi, niin voisin kertoa, että hoitovirheen takia en ole pystynyt hankkimaan lapsia.

Mutta tuntuu siltä, että ei taida riittää sinulle?

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kysymästä, jos se yhtään lohduttaisi, niin voisin kertoa, että hoitovirheen takia en ole pystynyt hankkimaan lapsia.

Mutta tuntuu siltä, että ei taida riittää sinulle?

Lue lisää

PSSD:n vuoksi ja lääkehaittojen vuoksi en myöskään itse tule hankkimaan lapsia. Sitä voi muistella kiikkustuolissa, kun omakin olematon lapsuudenperhe on mennyt pois.

Hyvä vinkki myös lapsia haluaville. Ikkuna hankkia lapsia on suhteelisen lyhyt, ainekoukku erilaisiin aineisiin voi olla sitä ajatellen huono asia joista voi koitua tarve pitkäaikaisille hitaille puruille. Toki jotkut hankkii aineissa lapsia, itse en olisi voinut tehdä niin. Lääkkeet voi myös lisätä keskenmenoriskiä.

Todennäköisesti ilman harmia mikä seurasi liian nopeasta ssri purusta ilman parempaa tietoa minulla olisi lapsia.

Epigeneettiset muutokset aineiden seurauksena voi periytyä ja lisätä alttiutta erilaisille sairauksille. Esim kaloilla ssri aineista oli monisukupolvisia vaikutuksia.

Ja olen pahoillani hoitovirheestäsi. Psykiatria on mielestäni yhtä hoitovirhettä yleisesti ottaen

Anonyymi kirjoitti:

Siis miksi menit yleensä sitä ensimmäistäkään kertaa lääkäriin kun vaikuttaa ettet potenut mitään ennenkun aloitit lääkityksen. ÄSSRI lääkkeet eivät ole mitenkään niin vahvoja että niistä,kaikki nuo oireet tulebvat, mutta itse sai4auden kuvasta vaikuttaa että se on se joka oireilee.siis sairaus. Tuote selostuksessa lukee että eröillä saattaa ilmetä impotenssia ! Mutta ei ole sen kummempaa kun että kyky palaa takaisin kun pää sikiää tai sitten sinulla on ollut jo niitä ongelmia aikaisemminkin. Se nyt sinänsä on pieni asia , jos vertaa siihen että saa terveytensä takaisin. Äeröille vaan on vaikeaa tunnustaa että heillä on sairaus ja tapaavat sanoa että lääkkeet teki sairaaksi . Mutta kun enemmistö vaan voi hyvin niiden lääkkeiden kanssa . Ja jos pelkää koko ajan lääkkeitä niin ei parane koskaan , negatiivinen suhtautuminen lääkehoitoon on monella koska ovat lukeneet kaiken mailman soopaa netistä ko lääkkeestä , mutta in muistettava että niitäkin juttuja in joku laittanut nettiin.paranemista edistää kun luottaa lääkärinsä ja ei etsiskelee niitä sivuvaikutuksia koko ajan . Aikuisen ihmisen on oltava rehellinen itselleen ennen kaikkea . Joten hieman tulisi ajatella miten kirjoittelee nettiin omasta tilastaa Voi olla että,peloittelee jonkun herkkäuskoisen ihmisen ettei uskalla ottaa lääkkeitään sairaus aiheuttaa kyllä mitä moninaisimpia juttuja kehossa , joten ei pitäisi syytellä lääkettä siitä että itse on mennyt jossain tilassa sen eka kerran lääkärin vastaanotolle . Vastuu on aina itsellä näissäkin asioissa . Mitä ja ketä syyttelet sitten kun et syö lääkkeitä .

Lue lisää

Sinä itse syyttelet täällä sairaaksi ihmisiä, joita et edes tunne, ei sekään ole kivaa.
Että laitat niin kuin vahingon kiertämään....

Anonyymi kirjoitti:

Yksittäisestä ihmisestä ei tietenkään voi sanoa mitään, mutta sen mitä tässä nyt on pari vuotta tullut tätä kesksutelua seurattua sivusta, niin ilmiöön on kaksi syytä.

Se sairaudentunnottomuus, mistä jo mainitsitkin. Siihenhän liittyy kaikki muiden syyttely tai paremman puutteessa psykoosisairaan heittäytyminen masentuneeksi jos niikseen tulee, mutta se aihe on niin laaja, että ehkä siitä kannattaa tehdä jo oma ketjunsa.

Tai sitten kyseessä on sellaiset huomiohakuiset ihmiset, jotka ovat menneet lääkäriin vain hakeakseen sitä huomiota, ja jatkavat sitä samaa toimintamallia senkin jälkeen. En sano etteikö joku PSSD olisi trakedia heillekkin, mutta onhan siinä ripaus karmaa mukana.

Ja bonuksena heitän, kun näitä tarinoita kuuntelee että vuosikymmeniä on lääkkeitä syöty ja vielä senkin jälkeen olut kuivilla vuosikymmeniä, niin ei kai täällä ihmiset kuvittele että keski iän kriisin jälkeen kostutaan samalla tavalla kuin kahdeksantoistavuotiaana?

Lue lisää

Kukaan ei tahallaan " heittäydy " masentuneeksi.
Ja jos joku kertoo saavansa ongelmia seksuaalisiin asioihinsa, niin turhaa sitä on ruveta vähättelemään ja arvostelemaan. Asia joko on niin, tai ei ole, mutta se on henkilökohtainen asia, jota muiden on turha alkaa setvimään.

Anonyymi kirjoitti:

"Ssri-lääkkeet ei ole voimakkaita. "

https://youtube.com/shorts/gsZs3ofYKkk?si=v6o6qenxyZ5uTNrN

Lue lisää

Lääkkeen ei tarvitse olla mitenkään voimakas, ja se voi silti aiheuttaa haittoja.

Anonyymi kirjoitti:

PSSD:n vuoksi ja lääkehaittojen vuoksi en myöskään itse tule hankkimaan lapsia. Sitä voi muistella kiikkustuolissa, kun omakin olematon lapsuudenperhe on mennyt pois.

Hyvä vinkki myös lapsia haluaville. Ikkuna hankkia lapsia on suhteelisen lyhyt, ainekoukku erilaisiin aineisiin voi olla sitä ajatellen huono asia joista voi koitua tarve pitkäaikaisille hitaille puruille. Toki jotkut hankkii aineissa lapsia, itse en olisi voinut tehdä niin. Lääkkeet voi myös lisätä keskenmenoriskiä.

Todennäköisesti ilman harmia mikä seurasi liian nopeasta ssri purusta ilman parempaa tietoa minulla olisi lapsia.

Epigeneettiset muutokset aineiden seurauksena voi periytyä ja lisätä alttiutta erilaisille sairauksille. Esim kaloilla ssri aineista oli monisukupolvisia vaikutuksia.

Ja olen pahoillani hoitovirheestäsi. Psykiatria on mielestäni yhtä hoitovirhettä yleisesti ottaen

Lue lisää

Sitä nyt tuskin voi virheeksi sanoa, että moni kuitenkin toipuu psykiatrian avulla.

Anonyymi kirjoitti:

"PSSD:stä kärsivillä tuntohäiriöt, joko tuntoaistin aleneminen tai yliherkistyminen, ovat yleisiä oireita. Osalla tuntohäiriöiden syynä näkyy pienten hermosäikeiden vaurioituminen eli ohutsäieneuropatia, jonka katsotaan olevan SSRI-lääkkeiden aiheuttamaa ja joka -- on diagnosoitu.

Monilla on myös erilaisia autonomisen hermoston oireita, kuten sydämen sykkeen epätarkoituksenmukaista vaihtelua tai tihentynyttä virtsaamisen tai ulostamisen tarvetta.

Neurologi --- on tavannut PSSD-potilaita vastaanotollaan. “Tämä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, ei psyykkinen eikä toiminnallinen häiriö”, hän painottaa.

Lopettamisen jälkeisten haittojen yleisyydestä ei ole tilastoja, mutta yksittäisiä tutkimuksia on tehty. Koska ongelmat osuvat intiimille elämänalueelle, niistä ei välttämättä kehdata kertoa terveydenhuollossa tai ilmoiteta esimerkiksi lääkkeiden sivuvaikutuksista tietoa keräävälle ja samalla henkilötietojen ilmoittamista vaativalle Fimealle. Hoitoon hakeutumista voivat vaikeuttaa myös huonot kokemukset aiemmista hoitokontakteista. Potilaat pelkäävät, että että ongelmia vähätellään ja niiden sanotaan johtuvan masennuksesta."

https://voima.fi/artikkeli/2024/mielen-hoitoon-kaytetyt-laakkeet-aiheuttavat-osalle-kayttajista-ongelmia-jotka-jatkuvat-laakkeen-kayton-lopettamisen-jalkeen/

Harmi vain että näin tiedostavia lääkäreitä ei ole Suomessa juuri. Olisi hienoa jos olisi edes yksi lääkäri joka toteaisi, että kyllä, sait aika merkittävää harmia näistä lääkkeistä ja sen ajan kun olet yrittänyt kuntoutua olet oikeasti joutunut toipumaan kuin isosta leikkauksesta kun kehosi on yrittänyt korjata sotkua psykiatrisista lääkkeistä ja siinä on mennyt vuosia. Kehosi korjasi ekstrapyramidaalioireet, sotkeutuneen unen, olet tasapainoillut autonomisen hermoston häiriöiden kanssa, PSSD voi olla vaikea kestää mutta olet kyllä hyvin vahva. Olet käynyt läpi ihan omantasoista kemiallista hirveää oloa ja kauhua kun kehoon on aiheutettu luonnoton tila. Kehossasi moni mekanismi meni sekaisin aineiden myötä ja oli varmasti tosi kurjaa esim pakkoliikutella jalkojaan. Sillä ei varmaan ollut mielen hyvinvointiinkaan kovin suuria positiivisia seuraamuksia.

Mutta mitä tässä tilanteessa oleva yleensä kuulee: "sinulla on vain masennus, - syvä hiljaisuus haitoista - enpä ole potilaideni kohdalla vastaavaa kuullut". Psykiatrian potilaan ainoa tapa saada oikeutta harmien kohdalla on ehkä jonkun työkyvyttömyysetuuden saanti, mutta siinäkään ei kunnolla reagoida siihen mikä sotku kehoon aiheutettiin mistä piti toipua koska kaikkea, harmejakin, tulkitaan vain psyykeperspektiivin kautta ja potilaan tarina jää oikeasti pimentoon. Sitä ei tutkita edes mitä keholle on aiheutettu, vaan potilas saa jäädä vain itse spekuloimaan.

Olisi mielenkiintoista lähteä tutkimaan ohutsäieneuropatia ja saada ehkä vahvistusta autonomisen hermoston oireille. Se olisi jo askel eteenpäin. Valitettavan usein psykiatrian potilaalle jää itselleen velvollisuudeksi pyrkiä selvittelemään ja korjaamaan haitat mitä psykiatrian sotkusta syntyy.

Ulkomailla on terveydenhuoltoalan ammattilaisia, jotka on esim vahvistanut aineiden aiheuttamaa neurotoksisuutta.
https://hormonesmatter.com/brain-long-term-lexapro-chemically-induced-tbi/

Ihmisten kokemia harmeja aivoille on voitu todentaa erilaisissa kuvauksissa kuten SPECT tai QEEG. Nykyisellään psykiatrialla on mahdollisuutena tarjota lähinnä magneettia ja siinähän harmi ei näy ja sillä nykylääketiede voi muka olla rauhassa ettei tuota harmia ja saada potilas hiljaiseksi sillä tai viimeistään psyykendiagnoosilla. Sitä odotellen että mahdollisuutemme todistaa vahinkoa lisääntyvät tutkimuksilla joihin meillä on varaa. .:) Julkinen puoli tuskin tulee koskaan potilaitaan oikeasti kovin innokkaasti lähettämään esim PSSD:n hoitoon johon voisi kuulua myös psykologista tukea. Psykiatriseen hoitoon kun sisältyy vaiettu ennakko-olettama: potilas saa toimia koekaniinina ja kantaa kehossaan hoidon seuraukset usein vaiennettuna ja ilman tukea tai vahvistusta. Kyseessä on hoito, eihän hoidosta mitään ikävää ole. Sehän on vain hoitoa.

Lue lisää

Joku näistä kirjoittelijoista, jotka kovasti kritisoivat psykiatriaa ja psykiatreja, mainitsi psykiatri BEN fURMANin nimen . Hän se muka on se nimi, jolla nämä kritikoijat ratsastavat.
SUOMEN KUVALEHDEN mukaan Ben Furman on saanut pätevyytensä kyseenalaisin konstein.
Eli Suomessa on yksi psykiatri ( joka on epä-pätevä )joka kritikoi Psykiatriaa ja psykiatreja.

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan ei tahallaan " heittäydy " masentuneeksi.
Ja jos joku kertoo saavansa ongelmia seksuaalisiin asioihinsa, niin turhaa sitä on ruveta vähättelemään ja arvostelemaan. Asia joko on niin, tai ei ole, mutta se on henkilökohtainen asia, jota muiden on turha alkaa setvimään.

Lue lisää

Aidosti masentunut joutuu itse valitsemaan tekeekö itsarin vai kokeileeko lääkkeitä. Loput on lässytystä.

Anonyymi kirjoitti:

Aidosti masentunut joutuu itse valitsemaan tekeekö itsarin vai kokeileeko lääkkeitä. Loput on lässytystä.

Niin tai kuten minä, en tee itsaria vaikka mielessä on, ajan lääkkeet alas, alan asteittain aktivoitua, hoidan aivoterveyttäni, teen rauhan sen kanssa että minulla tulee aina olemaan myös depressiivisiä ajatuksia jo ihan siitä lähtien että esim on terveyshäikkää ja paljon menetyksiä. Eli olen ihminen.

Anonyymi kirjoitti:

Olisin ansainnut niin paljon enemmän aikuisuuden kynnyksellä kun aloin psykiatrian aineisiin. Informoidun suostumuksen vieroitusoireista, seksuaalihäiriöistä, kunnon tuen vieroitukseen pitkäaikaiskäytössä. Tiedon mitä absoluuttista kidutusta elämä voi olla kun välittäjäaineet menee aineiden seurauksena sekaisin. Kaiken hoidin itse ja hain tiedot.

Tiedän olevani oikeassa. Se että joku toinen saa hyötyä ei poista totuutta aineiden problematiikasta, vaikkakin pahemmat haitat ei olisikaan niin yleisiä. Muistaakseni aiheen tutkijakin oli kuvannut aika hankalia vieroitusoireita, siksi päätyikin raapustamaan Maudsley debate kirjan. Psykiatriassa edelleen yritetään pitää yllä: nämä aineet on niin hyviä suurimlalle osalle ja monille-retoriikkaa, mutta kyllähän se vähän ontuu.

Lue lisää

Ansaitaksesiko sinä olet sinne hoitoon mennyt? Eikö niitä masennuslääkkeitä haeta yleensä ihan sen takia että siinä on elämä kyseessä?

Anonyymi kirjoitti:

Joku näistä kirjoittelijoista, jotka kovasti kritisoivat psykiatriaa ja psykiatreja, mainitsi psykiatri BEN fURMANin nimen . Hän se muka on se nimi, jolla nämä kritikoijat ratsastavat.
SUOMEN KUVALEHDEN mukaan Ben Furman on saanut pätevyytensä kyseenalaisin konstein.
Eli Suomessa on yksi psykiatri ( joka on epä-pätevä )joka kritikoi Psykiatriaa ja psykiatreja.

Lue lisää

Oikeastaan se on hienoa, että on myös sellaisia ihmisiä, jotka kritisoivat omaa ammattikuntaansa, ja sen toimintaa.
Tietenkään kritisoijista ei pidetä, koska heidän kritiikissään on aika usein paljon tottakin, eikä totuutta ole kaikkien mielestä hyvä tuoda esiin, jos se ei ole positiivista. Salat ja epäkohdat eivät saisi tulla julki.

Anonyymi kirjoitti:

Niin tai kuten minä, en tee itsaria vaikka mielessä on, ajan lääkkeet alas, alan asteittain aktivoitua, hoidan aivoterveyttäni, teen rauhan sen kanssa että minulla tulee aina olemaan myös depressiivisiä ajatuksia jo ihan siitä lähtien että esim on terveyshäikkää ja paljon menetyksiä. Eli olen ihminen.

Lue lisää

No eiköhän se aidosti masentunut joudu itse valitsemaan että lopettaako lääkkeet, ja tekee itsarin tai sitten ei.

Aito puhdas masennus ei ole mikään psykooisairaus.

Anonyymi kirjoitti:

Niin tai kuten minä, en tee itsaria vaikka mielessä on, ajan lääkkeet alas, alan asteittain aktivoitua, hoidan aivoterveyttäni, teen rauhan sen kanssa että minulla tulee aina olemaan myös depressiivisiä ajatuksia jo ihan siitä lähtien että esim on terveyshäikkää ja paljon menetyksiä. Eli olen ihminen.

Lue lisää

Itsehän se on oma elämä yritettävä muokata itselleen mahdollisimman miellyttäväksi, kukaan toinen ei voi sitä tehdä toisen puolesta.
Kyllä ihminen pystyy huomaamaan, mitkä asiat tuottavat mielihyvää, mitkä eivät. Jopa masentunutkin huomaa, mikä saattaisi piristää, vaikka ei välttämättä sillä hetkellä kun on syvimmissä syövereissä.

Anonyymi kirjoitti:

Oikeastaan se on hienoa, että on myös sellaisia ihmisiä, jotka kritisoivat omaa ammattikuntaansa, ja sen toimintaa.
Tietenkään kritisoijista ei pidetä, koska heidän kritiikissään on aika usein paljon tottakin, eikä totuutta ole kaikkien mielestä hyvä tuoda esiin, jos se ei ole positiivista. Salat ja epäkohdat eivät saisi tulla julki.

Lue lisää

Jos Suomen psykiatria olisi niin kelvotonta, kuin jotkut kirjoittelevat, luulisi sitä useamman kuin yhden ( joka on SUOMEN KUVALEHDEN MUKAAN epä-pätevä psykiatri )nousevan sitä vastaan.
Se, että ihmiset ovat yhä sairaampia, ei ole psykiatrien, eikä psykiatrian vika. Tämä esim. nuorten sairastavuus on lisääntynyt. Katsoin dokumenttia Sairas nuoruus. Nuori ihminen sanoo: "Miten tämä tästä voisi paremmaksi tulla. Toinen jalka haudassa. " Itsemurha mielessä, yrityksiä. Siinä iässä minä olin käynyt ammattikoulun 3 vuotta ja olin ostanut oman asunnon, josta oli tosin puolet velkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos Suomen psykiatria olisi niin kelvotonta, kuin jotkut kirjoittelevat, luulisi sitä useamman kuin yhden ( joka on SUOMEN KUVALEHDEN MUKAAN epä-pätevä psykiatri )nousevan sitä vastaan.
Se, että ihmiset ovat yhä sairaampia, ei ole psykiatrien, eikä psykiatrian vika. Tämä esim. nuorten sairastavuus on lisääntynyt. Katsoin dokumenttia Sairas nuoruus. Nuori ihminen sanoo: "Miten tämä tästä voisi paremmaksi tulla. Toinen jalka haudassa. " Itsemurha mielessä, yrityksiä. Siinä iässä minä olin käynyt ammattikoulun 3 vuotta ja olin ostanut oman asunnon, josta oli tosin puolet velkaa.

Lue lisää

On sitä vuosien varrella muutkin ammattilaiset kritisoineet aina silloin tällöin.
Se onkin ongelma, kun kritiikkiä ei monet halua antaa, koska sellaista ei yleisesti hyväksytä.
Nuorten sairastavuus/sairastuvuus on lisääntynyt, ahdistukset masennukset, kyllä.
Monia ahdistaa ihan vaan tavallinen elämä, mistä sitten kenenkin kohdalla johtuu.
Älä kuitenkaan vertaa itseäsi muihin, tai päinvastoin. Jos sinä olet pärjännyt, hyvä niin, mutta ihan kaikki eivät siihen kykene, älä myöskään tuomitse.

Anonyymi kirjoitti:

Niin tai kuten minä, en tee itsaria vaikka mielessä on, ajan lääkkeet alas, alan asteittain aktivoitua, hoidan aivoterveyttäni, teen rauhan sen kanssa että minulla tulee aina olemaan myös depressiivisiä ajatuksia jo ihan siitä lähtien että esim on terveyshäikkää ja paljon menetyksiä. Eli olen ihminen.

Lue lisää

Minulla kävi niin että aloin aktivoitua saatuani hyvän lääkityksen.Sain voimaa työntekoon ja voimaa aloittaa dieetin.

Anonyymi kirjoitti:

No eiköhän se aidosti masentunut joudu itse valitsemaan että lopettaako lääkkeet, ja tekee itsarin tai sitten ei.

Aito puhdas masennus ei ole mikään psykooisairaus.

Lue lisää

Aito puhdas masennus xD T. Likainen

Anonyymi kirjoitti:

On sitä vuosien varrella muutkin ammattilaiset kritisoineet aina silloin tällöin.
Se onkin ongelma, kun kritiikkiä ei monet halua antaa, koska sellaista ei yleisesti hyväksytä.
Nuorten sairastavuus/sairastuvuus on lisääntynyt, ahdistukset masennukset, kyllä.
Monia ahdistaa ihan vaan tavallinen elämä, mistä sitten kenenkin kohdalla johtuu.
Älä kuitenkaan vertaa itseäsi muihin, tai päinvastoin. Jos sinä olet pärjännyt, hyvä niin, mutta ihan kaikki eivät siihen kykene, älä myöskään tuomitse.

Lue lisää

Niin sitä sopii miettiä miksi elämä ahdistaa, voisiko sillä luonnottomalla elämänmuodolla olla kanssa tekemistä, jollain yhteiskuntaan liittyvällä syyllä, vähenevillä työpaikoilla ja jollain muulla kuin yksilön sairaudella ja esim sillä että media korvaa kontaktin muihin

Itselläni kunnon ruokavalion aloitus ei kyllä ole vaatinut psykiatrian aineita. Jos joskus repsahdan menee aina muutama viikko kun piristyn kun laitan ruokavalion kuntoon. Masennuslääkkeiden hyötyä kyvyssä muuttaa elämäänsä on ylikorostettu. Uskoisin että ne on pitemmällä tähtäimellä usein tehonsa menettäviä, niiden vaikutus masennukseen pitkälti perustuu uskomukseen niiden tehosta. En usko hetkeäkään että nuo aineet suojaa olemassaolemisen tuskalta. Ainoa mihin uskon oikeasti olevan hyötyä masennuslääkkeistä on ahdistustasot mutta lopetuksessa tilanne voi kääntyä päälaelleen. Nuo aineet todentotta leikkaa tunteita, siinä missä myös tunnon esim alapäästä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin sitä sopii miettiä miksi elämä ahdistaa, voisiko sillä luonnottomalla elämänmuodolla olla kanssa tekemistä, jollain yhteiskuntaan liittyvällä syyllä, vähenevillä työpaikoilla ja jollain muulla kuin yksilön sairaudella ja esim sillä että media korvaa kontaktin muihin

Itselläni kunnon ruokavalion aloitus ei kyllä ole vaatinut psykiatrian aineita. Jos joskus repsahdan menee aina muutama viikko kun piristyn kun laitan ruokavalion kuntoon. Masennuslääkkeiden hyötyä kyvyssä muuttaa elämäänsä on ylikorostettu. Uskoisin että ne on pitemmällä tähtäimellä usein tehonsa menettäviä, niiden vaikutus masennukseen pitkälti perustuu uskomukseen niiden tehosta. En usko hetkeäkään että nuo aineet suojaa olemassaolemisen tuskalta. Ainoa mihin uskon oikeasti olevan hyötyä masennuslääkkeistä on ahdistustasot mutta lopetuksessa tilanne voi kääntyä päälaelleen. Nuo aineet todentotta leikkaa tunteita, siinä missä myös tunnon esim alapäästä.

Lue lisää

Ihminen on paljon vahvempi kuin luulisi. Koska en ole halunnut enää harmieni jälkeen koskea aineisiin tiedän että oloonsa voi vaikuttaa monella asialla. Lääkitys ei ole pakollinen piristymisessä. Olemassaolon tuskaa ei mikään aine poista ja jos poistaisikin en haluaisi menettää tuumaakaan enää siitä mitä on olla ihminen. Menetin näes.

Anonyymi kirjoitti:

Oikeastaan se on hienoa, että on myös sellaisia ihmisiä, jotka kritisoivat omaa ammattikuntaansa, ja sen toimintaa.
Tietenkään kritisoijista ei pidetä, koska heidän kritiikissään on aika usein paljon tottakin, eikä totuutta ole kaikkien mielestä hyvä tuoda esiin, jos se ei ole positiivista. Salat ja epäkohdat eivät saisi tulla julki.

Lue lisää

Se on hienoa että on olemassa ihmisiä jotka pystyvät kritisoimaan asioita tässä tapauksessa kaiketi lähinnä masennuksen hoitoa. Ylipäätään tiede kehittyy niin sanotusti kritiikistä.

Se mikä ei ole hienoa, niin se miten tässäkin asiassa tuntuu puurot ja vellit menevän sekaisin. Hoidon tai lääketieteen kehittäminen ei ole sama asia, kuin se että sairaudentunnoton ihminen olisi aina oikeassa, ja loppumaailman vain olisi opittava hyppimään heidän pillin mukaan.

Ja jos totuuksista ja niiden hyväksymisestä puhutaan, niin se voi olla sairaudentunnottamalle vaikea hyväksyä, että sairaus on olemassa vaikka Ben Furman saisi hoidon muutettua mieleisekseen. Kas kun ei ole olemassa hoitoa, jos ei olemassa sairauttakaan.

Anonyymi kirjoitti:

On sitä vuosien varrella muutkin ammattilaiset kritisoineet aina silloin tällöin.
Se onkin ongelma, kun kritiikkiä ei monet halua antaa, koska sellaista ei yleisesti hyväksytä.
Nuorten sairastavuus/sairastuvuus on lisääntynyt, ahdistukset masennukset, kyllä.
Monia ahdistaa ihan vaan tavallinen elämä, mistä sitten kenenkin kohdalla johtuu.
Älä kuitenkaan vertaa itseäsi muihin, tai päinvastoin. Jos sinä olet pärjännyt, hyvä niin, mutta ihan kaikki eivät siihen kykene, älä myöskään tuomitse.

Lue lisää

En minä tuomitse, sanon vaan että nuoret ovat sairaampia kuin ennen. Minulla ahdistukset ja nuoruuden kriisi tuli noin 35-vuotiaana. Olin sitä ennen ehtinyt jo paljon.
Katsoin kriitikoiden kehumasta BEN FURMANNISTA ,( epäpätevästä psykiatrista ) haastattelua. Hän oli olemukseltaan lälly, kuin velliä rätissä. Ei sellainen ihminen pystyisi ottamaan vastuuta tosi ahdistuneen ihmisen hoidosta. Tarvitaan miehiä, jotka pystyvät siihen. Minunkin lääkärini ( joka on ollut minulla noin 30 vuotta, sanoi joskus todellisen kriisin aikana : "Otetaanko heti jatkossa uusi aika? " Sanoin : " Ei, minä soitan sitten itse. " Eli hän antoi ymmartää olevansa mukana siinä minun kriisissäni.

Anonyymi kirjoitti:

On sitä vuosien varrella muutkin ammattilaiset kritisoineet aina silloin tällöin.
Se onkin ongelma, kun kritiikkiä ei monet halua antaa, koska sellaista ei yleisesti hyväksytä.
Nuorten sairastavuus/sairastuvuus on lisääntynyt, ahdistukset masennukset, kyllä.
Monia ahdistaa ihan vaan tavallinen elämä, mistä sitten kenenkin kohdalla johtuu.
Älä kuitenkaan vertaa itseäsi muihin, tai päinvastoin. Jos sinä olet pärjännyt, hyvä niin, mutta ihan kaikki eivät siihen kykene, älä myöskään tuomitse.

Lue lisää

Tarkoitan sitä, että kukaan vakavasti otettava, pätevä psykiatri ei nouse koko Suomen psykiatriaa vastaan.FURMAN on joku terapeutti, kirjailija. Kyllä se siellä pärjää.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitan sitä, että kukaan vakavasti otettava, pätevä psykiatri ei nouse koko Suomen psykiatriaa vastaan.FURMAN on joku terapeutti, kirjailija. Kyllä se siellä pärjää.

Kritiikkiä voi antaa kuka tahansa. Eikä ole mikään pakko " nousta koko Suomen psykiatriaa " vastaan sittenkään.
Psykiatriasta löytyy myös aika paljon hyvää.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä itse syyttelet täällä sairaaksi ihmisiä, joita et edes tunne, ei sekään ole kivaa.
Että laitat niin kuin vahingon kiertämään....

Täällä ihmiset näkee ja lukee vain sen mitä ihmiset itsestään kirjoittelee.

Joskus teksti on sellaista että siitä joutuu tekemään johdonmukaisia olettamuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Niin sitä sopii miettiä miksi elämä ahdistaa, voisiko sillä luonnottomalla elämänmuodolla olla kanssa tekemistä, jollain yhteiskuntaan liittyvällä syyllä, vähenevillä työpaikoilla ja jollain muulla kuin yksilön sairaudella ja esim sillä että media korvaa kontaktin muihin

Itselläni kunnon ruokavalion aloitus ei kyllä ole vaatinut psykiatrian aineita. Jos joskus repsahdan menee aina muutama viikko kun piristyn kun laitan ruokavalion kuntoon. Masennuslääkkeiden hyötyä kyvyssä muuttaa elämäänsä on ylikorostettu. Uskoisin että ne on pitemmällä tähtäimellä usein tehonsa menettäviä, niiden vaikutus masennukseen pitkälti perustuu uskomukseen niiden tehosta. En usko hetkeäkään että nuo aineet suojaa olemassaolemisen tuskalta. Ainoa mihin uskon oikeasti olevan hyötyä masennuslääkkeistä on ahdistustasot mutta lopetuksessa tilanne voi kääntyä päälaelleen. Nuo aineet todentotta leikkaa tunteita, siinä missä myös tunnon esim alapäästä.

Lue lisää

Kyllä minulla masennukseen määrätty lääke on ollut sama 30 vuotta. Yritin yhtä pää-lääkettä lopettaa, mutta stressaannuin kolmessa viikossa.

Anonyymi kirjoitti:

Aito puhdas masennus xD T. Likainen

Niin. Jostain kumman syystä olisi niin paljon parempi että psykoosi sairaat käsittelisivät omat likaiset masennukset siellä psykoosi sairauksien puolella..

Onhan sillä nyt aika hemmetin iso ero, että ymmärrätkö sen, että valitset pillerin elämän ja kuoleman välillä vai oletko vain kuutamolla ja yrität syytellä siitä muita.

Anonyymi kirjoitti:

Niin. Jostain kumman syystä olisi niin paljon parempi että psykoosi sairaat käsittelisivät omat likaiset masennukset siellä psykoosi sairauksien puolella..

Onhan sillä nyt aika hemmetin iso ero, että ymmärrätkö sen, että valitset pillerin elämän ja kuoleman välillä vai oletko vain kuutamolla ja yrität syytellä siitä muita.

Lue lisää

On kuitenkin olemassa myös psykoottinen masennus. Eli voi olla samaan aikaan masentunut sekä kuutamolla.

Anonyymi kirjoitti:

Niin. Jostain kumman syystä olisi niin paljon parempi että psykoosi sairaat käsittelisivät omat likaiset masennukset siellä psykoosi sairauksien puolella..

Onhan sillä nyt aika hemmetin iso ero, että ymmärrätkö sen, että valitset pillerin elämän ja kuoleman välillä vai oletko vain kuutamolla ja yrität syytellä siitä muita.

Lue lisää

Niille, jotka kauheasti arvostelevat lääkäreitä, hoitoja ja lääkkeitä, pitäisi olla joku uusi neljäs sektori, jossa he saisivat louskuttaa juttujansa. Miksi sellaiset ihmiset edes menevät psykiatrille, kun kaikki on niin kamalaa.
Pitäisi olla jokin uusi ammattikunta, joka sitten voisi kyllä lääkkeitäkin antaa, kunhan asiaa ensin vatuloitaisiin.

Anonyymi kirjoitti:

On sitä vuosien varrella muutkin ammattilaiset kritisoineet aina silloin tällöin.
Se onkin ongelma, kun kritiikkiä ei monet halua antaa, koska sellaista ei yleisesti hyväksytä.
Nuorten sairastavuus/sairastuvuus on lisääntynyt, ahdistukset masennukset, kyllä.
Monia ahdistaa ihan vaan tavallinen elämä, mistä sitten kenenkin kohdalla johtuu.
Älä kuitenkaan vertaa itseäsi muihin, tai päinvastoin. Jos sinä olet pärjännyt, hyvä niin, mutta ihan kaikki eivät siihen kykene, älä myöskään tuomitse.

Lue lisää

ketkä muut PÄTEVÄT psykiatrit ovat kritikoineet lääkkeitä ja lääkäreitä ?Ben Furman ei ole pätevä.Jos ovat jotakin sanoneet, se ei ole ollut tuollaista kun tämän ketjun aloittajilla, siis teilataan koko psykiatria ja koko lääkkeet.

Anonyymi kirjoitti:

ketkä muut PÄTEVÄT psykiatrit ovat kritikoineet lääkkeitä ja lääkäreitä ?Ben Furman ei ole pätevä.Jos ovat jotakin sanoneet, se ei ole ollut tuollaista kun tämän ketjun aloittajilla, siis teilataan koko psykiatria ja koko lääkkeet.

Lue lisää

En valitettavasti muista nimiä, kun vuosien varrella on tullut luettua paljon, ja muisti heittää muutenkin.
Ammattilaisethan eivät suoraan teilaa omaa ammattikuntaansa ja psykiatriaa, mutta jokaisella on toki omat mielipiteensä asioista. Epäkohdista avoimesti kertominen ei ole teilaamista. Vaikka jo pelkkien epäkohtien tuominen esiin ei ole lääkärille suotavaa, totuushan ei saisi paljastua, jos jotain " salailtavaa " on.
En myöskään usko, että potilaatkaan täysin koko psykiatrian teilaisivat, vaikkakin kaikilla heilläkin on omat mielipiteensä.
Sinne on kuitenkin hakeuduttu avun piiriin, niin täytyyhän sieltä jotain odottaa, haluta apua omiin ongelmiinsa. Ja suurin osa on sieltä avun saanutkin, valittajat on oma joukkonsa, mutta yleensä he eivät ole mihinkään tyytyväisiä, ehkä vähiten omaan itseensä.
Enkä nyt tällä tarkoita ketään henkilökohtaisesti, että tämän takia ei tarvitse alkaa seinille hyppimään.

Anonyymi kirjoitti:

Niin. Jostain kumman syystä olisi niin paljon parempi että psykoosi sairaat käsittelisivät omat likaiset masennukset siellä psykoosi sairauksien puolella..

Onhan sillä nyt aika hemmetin iso ero, että ymmärrätkö sen, että valitset pillerin elämän ja kuoleman välillä vai oletko vain kuutamolla ja yrität syytellä siitä muita.

Lue lisää

En ole psykoosisairas jos minulla on ollut lääkehaitan aikana psykoositila. Se ei tee minusta sen enempää psykoosisairasta kuin rintasyövästä parantunut olisi lopun ikäänsä syöpäsairas. En ole kuutamollakaan, olen työelämässä oleva ihminen, joka tekee töitä joissa on vähän hankala olla kuutamolla.

Pillerit johdattivat minut asteittain todella huonoon tilanteeseen ja niistä poispääsy vietoituspalstojen ohjeiden mukaisesti auttoi minua. Toki ymmärrän että peruspsykiatriaa on potilaiden juttujrn uskottavuuden epäily mt syistä mutts siksipä onkin syytä jatkaa kirjoittamista.

Syytän psykiatriaa mm. informoidun suostumuksen puutteesta sekä tavasta millä aineita määrätään vailla mitään huolta huomisesta melko lyhyiden tutkimusten perusteella. Kaikkeen psykiatriapaskaan sotkeutuu lääkeyhtiöiden markkinointi-intressit. Harmeja ei olekaan oikein kellään intressiä tutkia. Mitäpä niistä.

Ps. Muistakaa että kehonne varsinkin uudrn lääkkeen kohdalla on osa ei kontrolloitua lääkekoetta, etenkin kun käytätte sitä lääketutkimuksia pidempiä ajanjaksoja tai vaikka kasvaessa tai kehittyessä

Anonyymi kirjoitti:

PSSD:n vuoksi ja lääkehaittojen vuoksi en myöskään itse tule hankkimaan lapsia. Sitä voi muistella kiikkustuolissa, kun omakin olematon lapsuudenperhe on mennyt pois.

Hyvä vinkki myös lapsia haluaville. Ikkuna hankkia lapsia on suhteelisen lyhyt, ainekoukku erilaisiin aineisiin voi olla sitä ajatellen huono asia joista voi koitua tarve pitkäaikaisille hitaille puruille. Toki jotkut hankkii aineissa lapsia, itse en olisi voinut tehdä niin. Lääkkeet voi myös lisätä keskenmenoriskiä.

Todennäköisesti ilman harmia mikä seurasi liian nopeasta ssri purusta ilman parempaa tietoa minulla olisi lapsia.

Epigeneettiset muutokset aineiden seurauksena voi periytyä ja lisätä alttiutta erilaisille sairauksille. Esim kaloilla ssri aineista oli monisukupolvisia vaikutuksia.

Ja olen pahoillani hoitovirheestäsi. Psykiatria on mielestäni yhtä hoitovirhettä yleisesti ottaen

Lue lisää

Se ei tainnut olla mikään lapsettomuys kilpailu.

Anonyymi kirjoitti:

En ole psykoosisairas jos minulla on ollut lääkehaitan aikana psykoositila. Se ei tee minusta sen enempää psykoosisairasta kuin rintasyövästä parantunut olisi lopun ikäänsä syöpäsairas. En ole kuutamollakaan, olen työelämässä oleva ihminen, joka tekee töitä joissa on vähän hankala olla kuutamolla.

Pillerit johdattivat minut asteittain todella huonoon tilanteeseen ja niistä poispääsy vietoituspalstojen ohjeiden mukaisesti auttoi minua. Toki ymmärrän että peruspsykiatriaa on potilaiden juttujrn uskottavuuden epäily mt syistä mutts siksipä onkin syytä jatkaa kirjoittamista.

Syytän psykiatriaa mm. informoidun suostumuksen puutteesta sekä tavasta millä aineita määrätään vailla mitään huolta huomisesta melko lyhyiden tutkimusten perusteella. Kaikkeen psykiatriapaskaan sotkeutuu lääkeyhtiöiden markkinointi-intressit. Harmeja ei olekaan oikein kellään intressiä tutkia. Mitäpä niistä.

Ps. Muistakaa että kehonne varsinkin uudrn lääkkeen kohdalla on osa ei kontrolloitua lääkekoetta, etenkin kun käytätte sitä lääketutkimuksia pidempiä ajanjaksoja tai vaikka kasvaessa tai kehittyessä

Lue lisää

Eiks se vähän ole psykoosisairauden merkkejä, jos aina luulee että puhutaan itsestä?

Anonyymi kirjoitti:

Eiks se vähän ole psykoosisairauden merkkejä, jos aina luulee että puhutaan itsestä?

Ainakin harhaluuloisuushäiriö luetaan psykoosisairaudeksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin harhaluuloisuushäiriö luetaan psykoosisairaudeksi.

Onko harhaluuloisuushäiriö taas niitä psykiatrian termejä jolla yritetään viedä uskottavuutta ja hallita toista :D kuulostaa vähän siltä. Ei ole ihme että esim autoritäärisessä Kiinassa toisinajattelijoita viedään mielisairaalaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä itse syyttelet täällä sairaaksi ihmisiä, joita et edes tunne, ei sekään ole kivaa.
Että laitat niin kuin vahingon kiertämään....

Ihan perus kauraa psykiatriaa rakastavilla.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeen ei tarvitse olla mitenkään voimakas, ja se voi silti aiheuttaa haittoja.

Joo mutta ssri aineet on voimakkaita kapasiteetissa aiheuttaa kehoon ongelmia.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä minulla masennukseen määrätty lääke on ollut sama 30 vuotta. Yritin yhtä pää-lääkettä lopettaa, mutta stressaannuin kolmessa viikossa.

No ei se ihme ole kun on kyse voimakasta dependenceä eli fyysistä mukautumista ja riippuuvuutta aiheuttavista aineista

Anonyymi kirjoitti:

No ei se ihme ole kun on kyse voimakasta dependenceä eli fyysistä mukautumista ja riippuuvuutta aiheuttavista aineista

Saattaa olla vähän "stressaantunut olo" kun ajaa alas vuosikymmenien lääkkeitä. Kehosi on ihan epätasapainotilassa. Palautuminen kestää ihmisestä riippuen viikoista vuosiin. Ainakin kuukausia monella vähintään.

Terv. Uni sekaisin, hermosto sekaisin, sähköiskuja päässä, tunne-elämä sekaisin vieroituksessa

Anonyymi kirjoitti:

Onko harhaluuloisuushäiriö taas niitä psykiatrian termejä jolla yritetään viedä uskottavuutta ja hallita toista :D kuulostaa vähän siltä. Ei ole ihme että esim autoritäärisessä Kiinassa toisinajattelijoita viedään mielisairaalaan.

Lue lisää

Eiköhän harhaluulot ole ihan kansankieltä.

Anonyymi kirjoitti:

Saattaa olla vähän "stressaantunut olo" kun ajaa alas vuosikymmenien lääkkeitä. Kehosi on ihan epätasapainotilassa. Palautuminen kestää ihmisestä riippuen viikoista vuosiin. Ainakin kuukausia monella vähintään.

Terv. Uni sekaisin, hermosto sekaisin, sähköiskuja päässä, tunne-elämä sekaisin vieroituksessa

Lue lisää

Stressi on kuitenkin eri asia kuin masennus. Toki stressi voi aiheuttaa masennusta.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän harhaluulot ole ihan kansankieltä.

Harhaluulot on kansankieltä, mutta harhaluuloisuushäiriö on virallisessa tautiluokituksessa diagnoosi. Se kuuluu psykoosisairauksiin.

Anonyymi kirjoitti:

Harhaluulot on kansankieltä, mutta harhaluuloisuushäiriö on virallisessa tautiluokituksessa diagnoosi. Se kuuluu psykoosisairauksiin.

Tarvitaanko siihen lääkitys, että siitä tokenee, vai voiko siitä selvitä sillä että ottaa järjen käteen?

En edes viitsi niitä lukea, sillä sairaus se on sekin kun heitetään rapaalääkäreitä ja muita hoitoalan ihmisiä kohtaan . Kas kun eivät ymmärrä sitä ettei Google ole tehnyt koskaan kenestäkään lääkäriä .
Psyykkisiä sairauksia täällä laitetaan lääkkeiden syyksi jokapäivä ja neuropatia ; on näille lääkkeistä johtuvaa.
Kuinkahan monta ihmistä nämä negatiiviset ihmiset ehtivät haavoittaa olettamuksillaan asioista joista onkivat pinnallista tietoa .
Kunhan kykenisivät näkemään asiat ihan vaan sellaisina kun ne ovat, ilman mitään googlettamisia asioista joihin heillä ei ole edes pohjatietoa.
Näitä ihmisiä on. Paljon joiden on ihan vaan pakko kieltää oma sairautensa ja haukkua lääkkeet , vaikka sairaus itsestään aiheuttaa oireita joista syytellään lääkkeitä ja lääkäreitä
Nuhan tavikset ymmärtäisivät ettei heidän tietonsa oikein ole realsistisiamsillä
Siis lääkärin koulutus kestää siinä viisi vuotta jolloin hän saa oppia asiat alkutekijöissä ruveten
Kuinka joku kuvittelee että kun vähän googlettaa niin on jotenkin lääkärin tasolla tiedoistaan
Googleen saa kuka tahansa laittaa omia juttujaan , sekin on muistettava .jos jossain artikkelissa on allekirjoituksena professori niin jo uskotaan sanomaa, ikävä kyllä moni näistä jotka kirjoittelevat eivät ole professorejaa eikä edes lääkäreitä puhumattakaan sairaanhoitajista . Suomalainen jokamtavallisesti on hyvin epäilevä joka asiassa uskoo nämä nettiin laitetut jutut täysin, silloin on jossain vikaa.

Anonyymi kirjoitti:

En edes viitsi niitä lukea, sillä sairaus se on sekin kun heitetään rapaalääkäreitä ja muita hoitoalan ihmisiä kohtaan . Kas kun eivät ymmärrä sitä ettei Google ole tehnyt koskaan kenestäkään lääkäriä .
Psyykkisiä sairauksia täällä laitetaan lääkkeiden syyksi jokapäivä ja neuropatia ; on näille lääkkeistä johtuvaa.
Kuinkahan monta ihmistä nämä negatiiviset ihmiset ehtivät haavoittaa olettamuksillaan asioista joista onkivat pinnallista tietoa .
Kunhan kykenisivät näkemään asiat ihan vaan sellaisina kun ne ovat, ilman mitään googlettamisia asioista joihin heillä ei ole edes pohjatietoa.
Näitä ihmisiä on. Paljon joiden on ihan vaan pakko kieltää oma sairautensa ja haukkua lääkkeet , vaikka sairaus itsestään aiheuttaa oireita joista syytellään lääkkeitä ja lääkäreitä
Nuhan tavikset ymmärtäisivät ettei heidän tietonsa oikein ole realsistisiamsillä
Siis lääkärin koulutus kestää siinä viisi vuotta jolloin hän saa oppia asiat alkutekijöissä ruveten
Kuinka joku kuvittelee että kun vähän googlettaa niin on jotenkin lääkärin tasolla tiedoistaan
Googleen saa kuka tahansa laittaa omia juttujaan , sekin on muistettava .jos jossain artikkelissa on allekirjoituksena professori niin jo uskotaan sanomaa, ikävä kyllä moni näistä jotka kirjoittelevat eivät ole professorejaa eikä edes lääkäreitä puhumattakaan sairaanhoitajista . Suomalainen jokamtavallisesti on hyvin epäilevä joka asiassa uskoo nämä nettiin laitetut jutut täysin, silloin on jossain vikaa.

Lue lisää

Onneksi internetti aikana kaikki piiloasenteet voidaan ottaa esille.
https://aijaa.com/lf83UX

Anonyymi kirjoitti:

En edes viitsi niitä lukea, sillä sairaus se on sekin kun heitetään rapaalääkäreitä ja muita hoitoalan ihmisiä kohtaan . Kas kun eivät ymmärrä sitä ettei Google ole tehnyt koskaan kenestäkään lääkäriä .
Psyykkisiä sairauksia täällä laitetaan lääkkeiden syyksi jokapäivä ja neuropatia ; on näille lääkkeistä johtuvaa.
Kuinkahan monta ihmistä nämä negatiiviset ihmiset ehtivät haavoittaa olettamuksillaan asioista joista onkivat pinnallista tietoa .
Kunhan kykenisivät näkemään asiat ihan vaan sellaisina kun ne ovat, ilman mitään googlettamisia asioista joihin heillä ei ole edes pohjatietoa.
Näitä ihmisiä on. Paljon joiden on ihan vaan pakko kieltää oma sairautensa ja haukkua lääkkeet , vaikka sairaus itsestään aiheuttaa oireita joista syytellään lääkkeitä ja lääkäreitä
Nuhan tavikset ymmärtäisivät ettei heidän tietonsa oikein ole realsistisiamsillä
Siis lääkärin koulutus kestää siinä viisi vuotta jolloin hän saa oppia asiat alkutekijöissä ruveten
Kuinka joku kuvittelee että kun vähän googlettaa niin on jotenkin lääkärin tasolla tiedoistaan
Googleen saa kuka tahansa laittaa omia juttujaan , sekin on muistettava .jos jossain artikkelissa on allekirjoituksena professori niin jo uskotaan sanomaa, ikävä kyllä moni näistä jotka kirjoittelevat eivät ole professorejaa eikä edes lääkäreitä puhumattakaan sairaanhoitajista . Suomalainen jokamtavallisesti on hyvin epäilevä joka asiassa uskoo nämä nettiin laitetut jutut täysin, silloin on jossain vikaa.

Lue lisää

Ei kehusi psykiatriaa kohtaan silti tee lääkkeistä aivoterveyttä edistäviä. Ne ovat silti neurotoksisia. Hermostoa sotkevia. Ja psykoaktiivisia aineita joilla ei ole mitään selvää vaikutusta protektiivisessa mielessä kehoa kohtaan, etenkään pitemmällä tähtäimellä.

Psykoaktiivisten aineiden kaava on aina sama
-tehdä fyysinen riippuvuus(dependence) säännöllisessä käytässä joka johtaa fyysisiin ja henkisiin vieroitusoireisiun
-horjuttaa kehon homeostaasia pakottamalla se mukautumaan aineen alle ja pakottamalla se löytämään uusi homeostaasi aineen jälkeen ja annosnostoissa ja laskuissa
- kun jotain yritetään esim nostaa ja pumpata ylös, keho alkaa laskea jotain. Esim jos serotoniinia pumpataan keinotekoisesti ylös, keho alkaa tehdä kaikkensa että sitä lasketaan alas esim vähentämällä serotoniinireseptoritiheyttä. Keho viisas psykiatria tyhmä. Vrt. Torjunta aineet tyhmiä, ekosysteemi menee sekaisin. Talidomidi tyhmä
- psykoaktiivisten aineiden ongelmiin kuuluu myös toleranssi
- pitemmällä tähtäimellä lääkkeet voi aiheutta oireita mitä ihmisellä ei ollut esim vieroituksessa
- vaikka psykiatria kutsuu esim masennuslääkkeitä esim mielialalääkkeiksi ne voi tehdä paljon muutakin tunne elämässä kuin esim nostaa mielialaa. Ne voi leikata tunteita, tehdä apatiaa, riistää seksuaalisuutesi. Jokainen yleinen haitta pitäisi ymmärtää yhtälailla osana lääkkeen toimintamekanismia siinä missä plaseboon teholta verrattavissa oleva mielialan nosto

Anonyymi kirjoitti:

Ei kehusi psykiatriaa kohtaan silti tee lääkkeistä aivoterveyttä edistäviä. Ne ovat silti neurotoksisia. Hermostoa sotkevia. Ja psykoaktiivisia aineita joilla ei ole mitään selvää vaikutusta protektiivisessa mielessä kehoa kohtaan, etenkään pitemmällä tähtäimellä.

Psykoaktiivisten aineiden kaava on aina sama
-tehdä fyysinen riippuvuus(dependence) säännöllisessä käytässä joka johtaa fyysisiin ja henkisiin vieroitusoireisiun
-horjuttaa kehon homeostaasia pakottamalla se mukautumaan aineen alle ja pakottamalla se löytämään uusi homeostaasi aineen jälkeen ja annosnostoissa ja laskuissa
- kun jotain yritetään esim nostaa ja pumpata ylös, keho alkaa laskea jotain. Esim jos serotoniinia pumpataan keinotekoisesti ylös, keho alkaa tehdä kaikkensa että sitä lasketaan alas esim vähentämällä serotoniinireseptoritiheyttä. Keho viisas psykiatria tyhmä. Vrt. Torjunta aineet tyhmiä, ekosysteemi menee sekaisin. Talidomidi tyhmä
- psykoaktiivisten aineiden ongelmiin kuuluu myös toleranssi
- pitemmällä tähtäimellä lääkkeet voi aiheutta oireita mitä ihmisellä ei ollut esim vieroituksessa
- vaikka psykiatria kutsuu esim masennuslääkkeitä esim mielialalääkkeiksi ne voi tehdä paljon muutakin tunne elämässä kuin esim nostaa mielialaa. Ne voi leikata tunteita, tehdä apatiaa, riistää seksuaalisuutesi. Jokainen yleinen haitta pitäisi ymmärtää yhtälailla osana lääkkeen toimintamekanismia siinä missä plaseboon teholta verrattavissa oleva mielialan nosto

Lue lisää

Itseasiassa jokainen järkevä tiedostava lääkäri ymmärtää ylläolevat ongelmat, ja siksi käyttää lääkkeitä vain mahdollisimman rajoitetun ajan pienimmällä toimivalla hoitoannoksella (isommat annokset ja pitemmät ajat käyttöä on yhteydessä vieroitusoireisiin), on varovainen polyfarmasian suhteen jota on tutkittu yksittäistä lääkeainetta vähemmän ja siinä on yhteisvaikutuksia ja tekee alustavan suunnitelman käytölle ja varoittaa potilasta siitä että yksin ei pidä vieroittautua noin voimakkaista aineista vaan lääkärin valvonnassa asteittain. Informoi potilasta lääkkeen ongelmista oikeasti rehellisesti. Kertoo vieroitusoireista ja oikeasti elämänlaatuun vaikuttabista ongelmista rehellisesti vaikka ne voisi olla harvinaisempia (esim pssd:n oikeutus verrattuna lääkkeen oikeaan tehoon tutkimuksissa!)

Ymmärtää että nuo aineet ei hoida aivoterveyttä (myytti) ja yhden tai muutaman välittäjäaineen veivaaminen on ihmisen ongelmien ylisimplifiointia miettien hänen hyvinvointiaan ja siitä saatu teho on parhaimmillaankin marginaalista roiskintaa joka johtaa dependenceen ja voi johtaa pitemmällä aikavälillä kasvaviin ongelmiin ja haittoihin jotka on iatrogeenisesti aiheutettuja. Kun purkaa lääkkeet ymmärtää pitkäaikaisten seurausten mahdollisuudet (PAWS) ja fyysisen ja henkisen vieroitusoireiston.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa jokainen järkevä tiedostava lääkäri ymmärtää ylläolevat ongelmat, ja siksi käyttää lääkkeitä vain mahdollisimman rajoitetun ajan pienimmällä toimivalla hoitoannoksella (isommat annokset ja pitemmät ajat käyttöä on yhteydessä vieroitusoireisiin), on varovainen polyfarmasian suhteen jota on tutkittu yksittäistä lääkeainetta vähemmän ja siinä on yhteisvaikutuksia ja tekee alustavan suunnitelman käytölle ja varoittaa potilasta siitä että yksin ei pidä vieroittautua noin voimakkaista aineista vaan lääkärin valvonnassa asteittain. Informoi potilasta lääkkeen ongelmista oikeasti rehellisesti. Kertoo vieroitusoireista ja oikeasti elämänlaatuun vaikuttabista ongelmista rehellisesti vaikka ne voisi olla harvinaisempia (esim pssd:n oikeutus verrattuna lääkkeen oikeaan tehoon tutkimuksissa!)

Ymmärtää että nuo aineet ei hoida aivoterveyttä (myytti) ja yhden tai muutaman välittäjäaineen veivaaminen on ihmisen ongelmien ylisimplifiointia miettien hänen hyvinvointiaan ja siitä saatu teho on parhaimmillaankin marginaalista roiskintaa joka johtaa dependenceen ja voi johtaa pitemmällä aikavälillä kasvaviin ongelmiin ja haittoihin jotka on iatrogeenisesti aiheutettuja. Kun purkaa lääkkeet ymmärtää pitkäaikaisten seurausten mahdollisuudet (PAWS) ja fyysisen ja henkisen vieroitusoireiston.

Lue lisää

Toki jonkun mielestä esim psykoosia kohtaan lääkkeet on protektiivisia aivoja kohtaan mutta esim minä potilaana en ole tätä mieltä ollenkaan. Sain merkittäviä haittoja lääkkeistä neurologisesti ja hermostollisesti ja psykoosin aikana lopetin lääkkeet vastoin suosituksia ja pää selkeni parissa kk ja yhä enemmän mitä pitemmän aikaa aineista oli. Itseasiassa epäilen että roiskinta lääkkeillä masennuslääkevieroituksessa joka tehtiin liian nopeaa ilman kunnollista infoa sotki pääni. Lopputulos oli katastrofi jonka selvitin lopulta itse ilman psykiatriaa.

Anonyymi kirjoitti:

Toki jonkun mielestä esim psykoosia kohtaan lääkkeet on protektiivisia aivoja kohtaan mutta esim minä potilaana en ole tätä mieltä ollenkaan. Sain merkittäviä haittoja lääkkeistä neurologisesti ja hermostollisesti ja psykoosin aikana lopetin lääkkeet vastoin suosituksia ja pää selkeni parissa kk ja yhä enemmän mitä pitemmän aikaa aineista oli. Itseasiassa epäilen että roiskinta lääkkeillä masennuslääkevieroituksessa joka tehtiin liian nopeaa ilman kunnollista infoa sotki pääni. Lopputulos oli katastrofi jonka selvitin lopulta itse ilman psykiatriaa.

Lue lisää

Käy aina sääliksi esim eräs tuttuni jolla oli lääkeuskovainen psykiatri nuoresta pitäen. Hänellä on selkeitä neurologisen tason ongelmia lääkkeistä johon psykiatri suhtautuu vähätellen. Ja kokoajan sahaavaa selittämätöntä ahdistusta. Saa siinä sitten lääkepitoisuuksien heitellessä muistaa ottaa lääkkeensä aina ajallaan, toivoa että niitä myydään aina eikä tule myyntikatkoksia. Sitten miettiä että oiskohan nää oudot olot siltikin esim haittaa, yhteisvaikutusta vai jos puoliintumisaika onkin niin lyhyt että tulee annosten välisiä oireita.

Itse taas tyytyväisenä Luojan luomana entisenä pakolla kokoajan psyykenlääkkeitä napsineena ettei tule aivosähköiskuja olen tasaisessa olossa. Jos joskus ahdistaa mietin heti elämäntapojeni vaikutusta korkeintaan tai tapahtuneiden asioiden. Monesti ahdistukselle ymmärtää syyt ja kontekstit helposti jos miettii esim stressitasoja tai elämäntapojansa edeltåvällä viikolla (esim liian vähän unta, huonoa ravintoa). On ihan käsittämätöntä kuinka paljon ahdistustakin lääkitään nykypäivänä eikä ihmiset opi olemaan sen kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

En edes viitsi niitä lukea, sillä sairaus se on sekin kun heitetään rapaalääkäreitä ja muita hoitoalan ihmisiä kohtaan . Kas kun eivät ymmärrä sitä ettei Google ole tehnyt koskaan kenestäkään lääkäriä .
Psyykkisiä sairauksia täällä laitetaan lääkkeiden syyksi jokapäivä ja neuropatia ; on näille lääkkeistä johtuvaa.
Kuinkahan monta ihmistä nämä negatiiviset ihmiset ehtivät haavoittaa olettamuksillaan asioista joista onkivat pinnallista tietoa .
Kunhan kykenisivät näkemään asiat ihan vaan sellaisina kun ne ovat, ilman mitään googlettamisia asioista joihin heillä ei ole edes pohjatietoa.
Näitä ihmisiä on. Paljon joiden on ihan vaan pakko kieltää oma sairautensa ja haukkua lääkkeet , vaikka sairaus itsestään aiheuttaa oireita joista syytellään lääkkeitä ja lääkäreitä
Nuhan tavikset ymmärtäisivät ettei heidän tietonsa oikein ole realsistisiamsillä
Siis lääkärin koulutus kestää siinä viisi vuotta jolloin hän saa oppia asiat alkutekijöissä ruveten
Kuinka joku kuvittelee että kun vähän googlettaa niin on jotenkin lääkärin tasolla tiedoistaan
Googleen saa kuka tahansa laittaa omia juttujaan , sekin on muistettava .jos jossain artikkelissa on allekirjoituksena professori niin jo uskotaan sanomaa, ikävä kyllä moni näistä jotka kirjoittelevat eivät ole professorejaa eikä edes lääkäreitä puhumattakaan sairaanhoitajista . Suomalainen jokamtavallisesti on hyvin epäilevä joka asiassa uskoo nämä nettiin laitetut jutut täysin, silloin on jossain vikaa.

Lue lisää

Kyllähän sairailla pitää olla oikeus puhua, ja rakentava kritiikkikin on enemmän kuin tervetullutta, mutta siinä vaiheessa kun sairaus päästetään puhumaan niin siitähän ei ole hyötyä kellekkään.

Täyspäinen ihminen ei tietenkään ole moksiskaan sellaisesta perusteettomasta panettelusta, mutta onko se sitten luonnon karsintaa, jos jo valmiiksi haavoittuva ihminen haksahtaa väärään informaatioon?

Anonyymi kirjoitti:

Ei kehusi psykiatriaa kohtaan silti tee lääkkeistä aivoterveyttä edistäviä. Ne ovat silti neurotoksisia. Hermostoa sotkevia. Ja psykoaktiivisia aineita joilla ei ole mitään selvää vaikutusta protektiivisessa mielessä kehoa kohtaan, etenkään pitemmällä tähtäimellä.

Psykoaktiivisten aineiden kaava on aina sama
-tehdä fyysinen riippuvuus(dependence) säännöllisessä käytässä joka johtaa fyysisiin ja henkisiin vieroitusoireisiun
-horjuttaa kehon homeostaasia pakottamalla se mukautumaan aineen alle ja pakottamalla se löytämään uusi homeostaasi aineen jälkeen ja annosnostoissa ja laskuissa
- kun jotain yritetään esim nostaa ja pumpata ylös, keho alkaa laskea jotain. Esim jos serotoniinia pumpataan keinotekoisesti ylös, keho alkaa tehdä kaikkensa että sitä lasketaan alas esim vähentämällä serotoniinireseptoritiheyttä. Keho viisas psykiatria tyhmä. Vrt. Torjunta aineet tyhmiä, ekosysteemi menee sekaisin. Talidomidi tyhmä
- psykoaktiivisten aineiden ongelmiin kuuluu myös toleranssi
- pitemmällä tähtäimellä lääkkeet voi aiheutta oireita mitä ihmisellä ei ollut esim vieroituksessa
- vaikka psykiatria kutsuu esim masennuslääkkeitä esim mielialalääkkeiksi ne voi tehdä paljon muutakin tunne elämässä kuin esim nostaa mielialaa. Ne voi leikata tunteita, tehdä apatiaa, riistää seksuaalisuutesi. Jokainen yleinen haitta pitäisi ymmärtää yhtälailla osana lääkkeen toimintamekanismia siinä missä plaseboon teholta verrattavissa oleva mielialan nosto

Lue lisää

- Mielenterveyshoitoon kuuluu paljon muuta kuin lääkkeet.

Anonyymi kirjoitti:

Onneksi internetti aikana kaikki piiloasenteet voidaan ottaa esille.
https://aijaa.com/lf83UX

Tämä oli kanssa hyvä. Ei taida vielä olla BIngo kasassa, mutta lähellä ollaan.

https://aijaa.com/P25Ri1

Anonyymi kirjoitti:

Ei kehusi psykiatriaa kohtaan silti tee lääkkeistä aivoterveyttä edistäviä. Ne ovat silti neurotoksisia. Hermostoa sotkevia. Ja psykoaktiivisia aineita joilla ei ole mitään selvää vaikutusta protektiivisessa mielessä kehoa kohtaan, etenkään pitemmällä tähtäimellä.

Psykoaktiivisten aineiden kaava on aina sama
-tehdä fyysinen riippuvuus(dependence) säännöllisessä käytässä joka johtaa fyysisiin ja henkisiin vieroitusoireisiun
-horjuttaa kehon homeostaasia pakottamalla se mukautumaan aineen alle ja pakottamalla se löytämään uusi homeostaasi aineen jälkeen ja annosnostoissa ja laskuissa
- kun jotain yritetään esim nostaa ja pumpata ylös, keho alkaa laskea jotain. Esim jos serotoniinia pumpataan keinotekoisesti ylös, keho alkaa tehdä kaikkensa että sitä lasketaan alas esim vähentämällä serotoniinireseptoritiheyttä. Keho viisas psykiatria tyhmä. Vrt. Torjunta aineet tyhmiä, ekosysteemi menee sekaisin. Talidomidi tyhmä
- psykoaktiivisten aineiden ongelmiin kuuluu myös toleranssi
- pitemmällä tähtäimellä lääkkeet voi aiheutta oireita mitä ihmisellä ei ollut esim vieroituksessa
- vaikka psykiatria kutsuu esim masennuslääkkeitä esim mielialalääkkeiksi ne voi tehdä paljon muutakin tunne elämässä kuin esim nostaa mielialaa. Ne voi leikata tunteita, tehdä apatiaa, riistää seksuaalisuutesi. Jokainen yleinen haitta pitäisi ymmärtää yhtälailla osana lääkkeen toimintamekanismia siinä missä plaseboon teholta verrattavissa oleva mielialan nosto

Lue lisää

Eikä sinun itsepintainen väittely poista sitä tosiasiaa, että mielenterveyshoidossa on aivan hemmetisti kaikkea muutakin kuin lääkkeitä.

Ja ihan samalla tavalla voidaan sanoa, että sairaudentunnottomien ihmisten kaava on myös hyvin samanlainen. Ehkä siksi ne onkin niin helppo tunnistaa.

Anonyymi kirjoitti:

Eikä sinun itsepintainen väittely poista sitä tosiasiaa, että mielenterveyshoidossa on aivan hemmetisti kaikkea muutakin kuin lääkkeitä.

Ja ihan samalla tavalla voidaan sanoa, että sairaudentunnottomien ihmisten kaava on myös hyvin samanlainen. Ehkä siksi ne onkin niin helppo tunnistaa.

Lue lisää

Olkoon. Mielenterveyshoito on silti biologisen paradigman aikana vääristynyttä ja tuottaa harmia ja vaatisi isoja uudistuksia. Ja on tuurista kiinni mitä hoitoa saa

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän sairailla pitää olla oikeus puhua, ja rakentava kritiikkikin on enemmän kuin tervetullutta, mutta siinä vaiheessa kun sairaus päästetään puhumaan niin siitähän ei ole hyötyä kellekkään.

Täyspäinen ihminen ei tietenkään ole moksiskaan sellaisesta perusteettomasta panettelusta, mutta onko se sitten luonnon karsintaa, jos jo valmiiksi haavoittuva ihminen haksahtaa väärään informaatioon?

Lue lisää

Huvittaa kun olet ottanut itsellesi roolin oikeuteen määritellä kuka on sairas ja millaiset on terveen kriteerit :D olikohan inkvisition tai noitavainojen aikana vähän samaa.

Anonyymi kirjoitti:

Toki jonkun mielestä esim psykoosia kohtaan lääkkeet on protektiivisia aivoja kohtaan mutta esim minä potilaana en ole tätä mieltä ollenkaan. Sain merkittäviä haittoja lääkkeistä neurologisesti ja hermostollisesti ja psykoosin aikana lopetin lääkkeet vastoin suosituksia ja pää selkeni parissa kk ja yhä enemmän mitä pitemmän aikaa aineista oli. Itseasiassa epäilen että roiskinta lääkkeillä masennuslääkevieroituksessa joka tehtiin liian nopeaa ilman kunnollista infoa sotki pääni. Lopputulos oli katastrofi jonka selvitin lopulta itse ilman psykiatriaa.

Lue lisää

On ihmisiä jotka perustaa mielipiteensä omaan hyötyyn, ja sitten on ihmisiä jotka perustaa mielipiteensä suurempaan hyötyyn.

Anonyymi kirjoitti:

On ihmisiä jotka perustaa mielipiteensä omaan hyötyyn, ja sitten on ihmisiä jotka perustaa mielipiteensä suurempaan hyötyyn.

No mitään suurempaa hyötyä ei noista neurolepteistä ole aivoterveydellisesti, ne on lamaavia alunperin leikkauksen esilääkitykseen tarkoitettuja lääkkeitä joille psykiatria keksi muka vakuuttavamman nimen antipsykootti ja kehitti vähän eteenpäin alkamalla sotkemaan yhä useampia välittäjäaineita. Se että joku hoitaa oiretta, ei tarkoita että se hoitaa aivoterveyttä. Se että joku asia saa tuntemaan olon paremmaksi kun vetää aineita, ei tarkoita, että kyseessä on aivoterveyttä tukeva asia.

Anonyymi kirjoitti:

Olkoon. Mielenterveyshoito on silti biologisen paradigman aikana vääristynyttä ja tuottaa harmia ja vaatisi isoja uudistuksia. Ja on tuurista kiinni mitä hoitoa saa

Heti kun keksit sen uuden paradigman joka saa sairaudentunnottoman ihmisen ottamaan itsestään "niskasta kiinni" ilman nykyistä hoitoa, niin olet hemmetin rikas.

Anonyymi kirjoitti:

Heti kun keksit sen uuden paradigman joka saa sairaudentunnottoman ihmisen ottamaan itsestään "niskasta kiinni" ilman nykyistä hoitoa, niin olet hemmetin rikas.

Se lähtee paradigmasta joka siirtyy diagnoosi+pillerihoidoista kohti traumainformoitua, filosofisesti kärsimystä pohtivaa, aivoterveyden parantamista ja autonomista hermostoa tasapainottavaa hoitotyyliä, jossa ihmisen sosiaalinen ympäristö ja yhteiskunta ymmärretään osana mielenterveyttä yhä vahvemmin keskittymättä yksilön aivokemioihin ja niiden muunteluun aineilla. Jossa jutellaan että hei mitä sulle on tapahtunut sen sijaan että keskitytään obsessiivisesti noitavainoilla saamaan toinen tunnustamaan sairaudentuntoisuus, hallitsemaan häntä ylhäältäpäin ja se on lähtökohta.

Itseasiassa tiedän että tällaista hoitoa voi olla olemassakin, mutta harmillisen moni ei sitä saa.

Lähtökohta pitäisi olla aina aivoterveyden tukeminen. Toiselle pakkoliikkeiden dopamiinia sotkevilla sedatiiveilla aiheuttaminen ei ainakaan oman kokemukseni valossa ole kuin maskeeraamista jossa tuotetaan uusi haitta, ei hoitoa.

Loppupeleissä toipuminen lähtee aina siitä että ihminen lähtee parantamaan asioita askel kerrallaan. Se voi olla ihan pikkuriikkinenkin. Sen verran pitää kyetä ottamaan itseä niskasta kiinni

Anonyymi kirjoitti:

Huvittaa kun olet ottanut itsellesi roolin oikeuteen määritellä kuka on sairas ja millaiset on terveen kriteerit :D olikohan inkvisition tai noitavainojen aikana vähän samaa.

Lue lisää

Huvittavaa, että kuvittelet sen olevan yhden sellaisen ihmisen määriteltävissä, joka vain kertoo asiat niin kuin ne on.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kehusi psykiatriaa kohtaan silti tee lääkkeistä aivoterveyttä edistäviä. Ne ovat silti neurotoksisia. Hermostoa sotkevia. Ja psykoaktiivisia aineita joilla ei ole mitään selvää vaikutusta protektiivisessa mielessä kehoa kohtaan, etenkään pitemmällä tähtäimellä.

Psykoaktiivisten aineiden kaava on aina sama
-tehdä fyysinen riippuvuus(dependence) säännöllisessä käytässä joka johtaa fyysisiin ja henkisiin vieroitusoireisiun
-horjuttaa kehon homeostaasia pakottamalla se mukautumaan aineen alle ja pakottamalla se löytämään uusi homeostaasi aineen jälkeen ja annosnostoissa ja laskuissa
- kun jotain yritetään esim nostaa ja pumpata ylös, keho alkaa laskea jotain. Esim jos serotoniinia pumpataan keinotekoisesti ylös, keho alkaa tehdä kaikkensa että sitä lasketaan alas esim vähentämällä serotoniinireseptoritiheyttä. Keho viisas psykiatria tyhmä. Vrt. Torjunta aineet tyhmiä, ekosysteemi menee sekaisin. Talidomidi tyhmä
- psykoaktiivisten aineiden ongelmiin kuuluu myös toleranssi
- pitemmällä tähtäimellä lääkkeet voi aiheutta oireita mitä ihmisellä ei ollut esim vieroituksessa
- vaikka psykiatria kutsuu esim masennuslääkkeitä esim mielialalääkkeiksi ne voi tehdä paljon muutakin tunne elämässä kuin esim nostaa mielialaa. Ne voi leikata tunteita, tehdä apatiaa, riistää seksuaalisuutesi. Jokainen yleinen haitta pitäisi ymmärtää yhtälailla osana lääkkeen toimintamekanismia siinä missä plaseboon teholta verrattavissa oleva mielialan nosto

Lue lisää

Luulen että tiedän näistä asioista tarpeeksi että voin sanoa että niin moni on syönyt jonkun jakson elämässään näitä ja kun ovat lopettaneet niin sanovat että jos ei olisi silloin saanut lääkettä niin ei tiedä miten olisi käynyt.
Joten eivät ole kokeneet mitään isompia sivuoireita ja lopettamis oireita liioin , koska ovat lopettaneet ne pitkällä tähtäimellä vähän kerrassaan kute heille on ohjattu tekemään . Vielä vuosienkin takaa kun näkee kaupungilla heitä , muistelevat aikaa sairaana ollessaan eivätkä ole tarvinneet sen koommin lääkkeitä . Ja kehonkin toimii kuten pitääkin. Joten jos lukee kaikenmaailman infoa netistä, niin on muistettava että psykiatrit käyvät koulua vuosi kausia eivätkä lue netist. Tietojaan, ja usein sanotaan potilaallekkin ettei menisi lukemaan sillä silloin e saa oikeaa kuvaa asiasta, kas kun kirjoittajia on monenlaisia . Niin että minulle se sama mitä sinä kuvittelet lääkkeestä , lääkitys on aina yksilöllistä ja reagointi siihen niin psyykkinen kun fyysisenkin on myös yksilöllistä . Joten pyydän vaan ettet yleistä asioita mitä lueskelet , sillä sinun kokemuksesi ovat ainoastaan sinun ei voi sanoa että joku lääke on huono vaan siksi ettet sinä näytä saavan siitä apua . Joten lopeta varoitellut palstalla , ettet peloittele herkkiä ihmisiä kaiken mailman sepustuksilla . Koska ne eivät aina sovi asiayhteyteen

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa jokainen järkevä tiedostava lääkäri ymmärtää ylläolevat ongelmat, ja siksi käyttää lääkkeitä vain mahdollisimman rajoitetun ajan pienimmällä toimivalla hoitoannoksella (isommat annokset ja pitemmät ajat käyttöä on yhteydessä vieroitusoireisiin), on varovainen polyfarmasian suhteen jota on tutkittu yksittäistä lääkeainetta vähemmän ja siinä on yhteisvaikutuksia ja tekee alustavan suunnitelman käytölle ja varoittaa potilasta siitä että yksin ei pidä vieroittautua noin voimakkaista aineista vaan lääkärin valvonnassa asteittain. Informoi potilasta lääkkeen ongelmista oikeasti rehellisesti. Kertoo vieroitusoireista ja oikeasti elämänlaatuun vaikuttabista ongelmista rehellisesti vaikka ne voisi olla harvinaisempia (esim pssd:n oikeutus verrattuna lääkkeen oikeaan tehoon tutkimuksissa!)

Ymmärtää että nuo aineet ei hoida aivoterveyttä (myytti) ja yhden tai muutaman välittäjäaineen veivaaminen on ihmisen ongelmien ylisimplifiointia miettien hänen hyvinvointiaan ja siitä saatu teho on parhaimmillaankin marginaalista roiskintaa joka johtaa dependenceen ja voi johtaa pitemmällä aikavälillä kasvaviin ongelmiin ja haittoihin jotka on iatrogeenisesti aiheutettuja. Kun purkaa lääkkeet ymmärtää pitkäaikaisten seurausten mahdollisuudet (PAWS) ja fyysisen ja henkisen vieroitusoireiston.

Lue lisää

Taas hieman väärin. Sinä et tiedä näköjään annostuksista mitään. Niin että luulet että iso annostus on enemmän vahingollinen kun pieni . Ihan niinkään ei kuule asia ole .
Usein täytyy jopa nostaa annostusta. Eri tilanteissa.
Lääke on ihan sama oli annostus 10mg tai 50 Mg sekin riippuu taas monista eri seikoista .

Anonyymi kirjoitti:

Toki jonkun mielestä esim psykoosia kohtaan lääkkeet on protektiivisia aivoja kohtaan mutta esim minä potilaana en ole tätä mieltä ollenkaan. Sain merkittäviä haittoja lääkkeistä neurologisesti ja hermostollisesti ja psykoosin aikana lopetin lääkkeet vastoin suosituksia ja pää selkeni parissa kk ja yhä enemmän mitä pitemmän aikaa aineista oli. Itseasiassa epäilen että roiskinta lääkkeillä masennuslääkevieroituksessa joka tehtiin liian nopeaa ilman kunnollista infoa sotki pääni. Lopputulos oli katastrofi jonka selvitin lopulta itse ilman psykiatriaa.

Lue lisää

Aina vaan paranee jutut kun ajattelee niitä ressukoita jotka juuri nyt tulevat sairaaksi,ja entiset potilaan ja nykyinenkin, ovat lääkevastaisia. Ja peloittelevat sen minkä ehtivät, ei siinä ajatella muuta kun omaa itseään. Valitettavasti.

Anonyymi kirjoitti:

Käy aina sääliksi esim eräs tuttuni jolla oli lääkeuskovainen psykiatri nuoresta pitäen. Hänellä on selkeitä neurologisen tason ongelmia lääkkeistä johon psykiatri suhtautuu vähätellen. Ja kokoajan sahaavaa selittämätöntä ahdistusta. Saa siinä sitten lääkepitoisuuksien heitellessä muistaa ottaa lääkkeensä aina ajallaan, toivoa että niitä myydään aina eikä tule myyntikatkoksia. Sitten miettiä että oiskohan nää oudot olot siltikin esim haittaa, yhteisvaikutusta vai jos puoliintumisaika onkin niin lyhyt että tulee annosten välisiä oireita.

Itse taas tyytyväisenä Luojan luomana entisenä pakolla kokoajan psyykenlääkkeitä napsineena ettei tule aivosähköiskuja olen tasaisessa olossa. Jos joskus ahdistaa mietin heti elämäntapojeni vaikutusta korkeintaan tai tapahtuneiden asioiden. Monesti ahdistukselle ymmärtää syyt ja kontekstit helposti jos miettii esim stressitasoja tai elämäntapojansa edeltåvällä viikolla (esim liian vähän unta, huonoa ravintoa). On ihan käsittämätöntä kuinka paljon ahdistustakin lääkitään nykypäivänä eikä ihmiset opi olemaan sen kanssa.

Lue lisää

Ei psykiatri suhtaudu neurologian mitenkään vähätellen. Usein on jopa yhteistyötä heidän välillään . Mutta tavalliset ihmiset vaan usein kuvittelevat ymmärtäneensä kuka vähättelee ketäkin. Joskus on niin neurologi syöttää jotain lääkettä yhteen oireeseen ja psykiatri taas siihen psyykkiseen olotilaan , mutta sitten on niin että joskus voivat eri lääkkeet kolaroida ja silloin ei ole vaikutus toisesta lääkkeestä riittävä . Joten kaikkia lääkkeitä ei voi syödä saman aikaisesti . ihmettelet ettei ihmiset opi ahdistustaan käsittelemään. Asia on niin että autonominen hermosto antaa oireita herkälle ihmiselle niin kivasti ettei aina pysty käsittelemään omin voimin tilannetta . Ei pitäisi ihmetellä niin kovasti sillä kaikkeen on syynsä , joten jokainen saa olla onnellinen kun saa olla terveenä ja hoitopuoli yrittää saada ne sairaatkin terveiksi

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän sairailla pitää olla oikeus puhua, ja rakentava kritiikkikin on enemmän kuin tervetullutta, mutta siinä vaiheessa kun sairaus päästetään puhumaan niin siitähän ei ole hyötyä kellekkään.

Täyspäinen ihminen ei tietenkään ole moksiskaan sellaisesta perusteettomasta panettelusta, mutta onko se sitten luonnon karsintaa, jos jo valmiiksi haavoittuva ihminen haksahtaa väärään informaatioon?

Lue lisää

Tottakai voi kertoa että on ollut sairas, mutta ei tarvitse varoitella oman komuksensa mukaisesti että joku lääke on hirveää älkää otatko sitä ja se sotkee aivot, aivosoluja tulee koko ajan lisää viimeisten tutkimusten mukaisesti joten , silloin kun ei tiedä lääketieteestä mitään muuta kun omat kuvitelmansa ja että on googlettanut jotain tietoja joissa ei useinkaan ole totuutta ollenkaan. Niin on ymmärrettävä että sellainen info pelästyttää herkät ihmiset . Ja että syytellään lääkkeitä siitä että on sairas. Totta on että esim jos aloittaa SSRI hoidon nin alussa voi olla vaikeampaa kun itse syystä miksi meni lääkäriin, senkin hoitaja selittää jokaiselle. Mutta ihan muuten vaan voi kertoa miten on voinut , sillä yksi tyyppi potilas sanoo aina että lääkkeet vaikuttavat häneen niin että hän tulee nistä sairaaksi ,siis tavallinen tarina kun saa laittaa lääkkeiden yksi, mutta aitten on niinkin että lääkkeet vaihdetaan toiseen jos ei yksi sovi niin toisen kanssa menee hyvin.
Ja sitten on nämä ns ”urheat ” jotka omin päin ovat lopettaneet ja kuulemma voivat hyvin . Aiinä annetaan toisille viesyåtiä että lopeta lääkkeesi sinäkin niin voit hybåvin, mutta sairaus on siltikin pohjalla usein,perinteellistä.
Katselin telkusta yhtä 25 vuotiasta poikaa kun hän kertoi psykoosistaan , ja kertoi että nyt voi hyvin kun sai lääkkeet siihen , hän oli todella hyvinvoivan näköinen vaikka söi lääkkeitä psykoosiin vuoksi. Ajattelin mielessäni miten hienosti hän osasi kuvata ajatuksiaan vaikka oli niin nuori . Ymmärsi sairauden kulun j kertoi että,käy hierojalla parimkertaa kuukaudessa kun siitä keho voi hyvin.
Joten kauhu juttuja ei tietysti tarvitse esitellä palstoilla, silti voi kertoa miten sairaus vaikutti kehenkin. Sillä usein in vaan niin ett sairaus antaa mitä kummallisimpia oireita ,
Siis se joka ei ole farmaseutti ei oikeastaan ole kelvollinen kertomaan lääkkeistä , ja se joka ei ole psykiatri ei myöskään aina tiedä tarkalleen kaikkea aiheesta , ja se joka ei ole lukenut sitä viittä vuotta psykiatriksi lääkäri koulutuksensa jälkeen , ei tiedä yhtään mitään näistä sairauksista muuta kun omat tunteensa, siksipä ei voi yleistää tai lueskella neurologisia palstoja missä kuulemma aivoihin oikein tulee reikiä lääkkeistä , joka on ainoastaan huuhaata . Joten asia,lainen keskustelu auttaa muistakin pelottelu ei ketään .

Anonyymi kirjoitti:

Olkoon. Mielenterveyshoito on silti biologisen paradigman aikana vääristynyttä ja tuottaa harmia ja vaatisi isoja uudistuksia. Ja on tuurista kiinni mitä hoitoa saa

Sairauden tunnottomiin ei auta minkäänlainen hoito . Jos näille antaa tavallisen päänsärkytabletin ja sanoo että se on psykoosi lääke niin saavat ihan samat oireet, sillä aivot ovat saaneet niin paljon väärää tietoa että itsesuggesoiminen saa aikaan oireet .
Syitä on monia , ei haluta syödä lääkkeitä, on lukenut että lääkkeet on myrkkyä, ei hyväksy diagnoosiaan vaan onkin yhtä äkkiä kovin sairas ainoastaan lääkkeistä .
Ihmisen aivot ovat kummallinen kapistus samalla fantastinen. esim miten helposti ollaan vaikutuksilla alttiita on että joku sanoo että hänen lapsellaan on täitä , kun niitä on saanut koulusta . Kuuntelija alkaa välittömästi kynsiä päästään , siis niin helposti ollaan alttiita vaikutuksille .
Näistä on tehty paljon kokeita tutkijoiden maailmassa ja toisinaan huvittaa kun tunnistaa itsessään esim juuri tuon täi jutun . Siksi ei pitäisi mennä netistä etsimään infoa koska se usein vahingoittaa ainoastaaa.

Anonyymi kirjoitti:

No mitään suurempaa hyötyä ei noista neurolepteistä ole aivoterveydellisesti, ne on lamaavia alunperin leikkauksen esilääkitykseen tarkoitettuja lääkkeitä joille psykiatria keksi muka vakuuttavamman nimen antipsykootti ja kehitti vähän eteenpäin alkamalla sotkemaan yhä useampia välittäjäaineita. Se että joku hoitaa oiretta, ei tarkoita että se hoitaa aivoterveyttä. Se että joku asia saa tuntemaan olon paremmaksi kun vetää aineita, ei tarkoita, että kyseessä on aivoterveyttä tukeva asia.

Lue lisää

Neuroleptit eivät ole leikkauksen esivalmisteluiden lääke. Ainoastaa rauhoittava lääke ja särky lääke , ei sen kummempaa, olet ilmeisesti sekoittanut asioita jotenkin , tai lukenut jonku teko professorin juttuja netistä.
Leikkaus potilaan låtavalliset lääkkeet katsotaan ennen leikkausta siten poistetaan mahdolliset vaikutukset siitä ettei lääkkeet sovi narkootikan aikana .

Anonyymi kirjoitti:

Neuroleptit eivät ole leikkauksen esivalmisteluiden lääke. Ainoastaa rauhoittava lääke ja särky lääke , ei sen kummempaa, olet ilmeisesti sekoittanut asioita jotenkin , tai lukenut jonku teko professorin juttuja netistä.
Leikkaus potilaan låtavalliset lääkkeet katsotaan ennen leikkausta siten poistetaan mahdolliset vaikutukset siitä ettei lääkkeet sovi narkootikan aikana .

Lue lisää

"Neuroleptit, eli antipsykoottiset lääkkeet, löydettiin 1950-luvulla. Niiden kehitys liittyi erityisesti tutkimuksiin, jotka käsittelivät psyykkisiä sairauksia, erityisesti skitsofreniaa.

Ensimmäiset neuroleptit, kuten klorpromatsiini, kehitettiin alun perin anestesiaan käytettävistä yhdisteistä. Ranskalainen lääkäri Henri Laborit havaitsi, että klorpromatsiini vähensi potilaidensa ahdistusta ja rauhoitti heitä ilman voimakkaita sedaatioefektejä. Laboritin tutkimukset johtivat siihen, että klorpromatsiinia alettiin käyttää psykiatrisessa hoidossa.

Kehitystyö jatkui, ja 1950-luvulla ja 1960-luvulla löydettiin myös muita antipsykoottisia lääkkeitä, jotka vaikuttivat psyyken eri osa-alueisiin. Neuroleptien vaikutusmekanismit liittyvät yleensä dopamiini-reseptorien salpaamiseen aivoissa, mikä auttaa vähentämään psykoottisia oireita, kuten harhaluuloja ja hallusinaatioita.

Neuroleptien keksiminen merkitsi suurta edistysaskelta psykiatriassa, ja ne ovat olleet keskeisiä lääkkeitä monien psyykkisten häiriöiden hoidossa. Samalla niiden käyttöön liittyi myös haasteita, kuten sivuvaikutuksia. "

Eli kyllä, neuroleptien syntyhistoria on hyvinkin liittynyt leikkauksen esilääkityksiin ja ihmisten turruttamiseen sedatiivisilla aineilla sekä heidän tyhmennyttämiseen olennaisten välittäjäaineiden salpaamisella ja motoristen häiriöiden laukaisemiseen siinä sivussa. Tardiivi dyskinesia laitettiin vuosikymmeniä sairauden piikkiin kunnes tuli dataa, se on neuroleptien seuraamus. Haitat säilyy melko samanlaisena koska edelleenkin dopamiinin salpaus sisältyy aineisiin. Mekanismi on aika samankaltainen edelleen.

Ennen neuroleptejä kutsuttiin nimellä major tranquillizer. Ihan hyvä nimitys. Nykyisin ne yrittää olla antipsykootteja mutta tulen ikuisesti kutsumaan niitä neurolepteiksi, ja mielestäni major tranquillizer nimitystä voisi edelleen käyttää. Pitää katsos pitää realiteetit kunnossa ja historia mielessä ettei sentääs olla mitään tosi tieteellisiä aivoterveyttä edistäviä lääkkeitä vaan sedatiivisia"tranquillizereita"han ne edelleen on. Osa enemmän sedatoivia, osa vähemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Sairauden tunnottomiin ei auta minkäänlainen hoito . Jos näille antaa tavallisen päänsärkytabletin ja sanoo että se on psykoosi lääke niin saavat ihan samat oireet, sillä aivot ovat saaneet niin paljon väärää tietoa että itsesuggesoiminen saa aikaan oireet .
Syitä on monia , ei haluta syödä lääkkeitä, on lukenut että lääkkeet on myrkkyä, ei hyväksy diagnoosiaan vaan onkin yhtä äkkiä kovin sairas ainoastaan lääkkeistä .
Ihmisen aivot ovat kummallinen kapistus samalla fantastinen. esim miten helposti ollaan vaikutuksilla alttiita on että joku sanoo että hänen lapsellaan on täitä , kun niitä on saanut koulusta . Kuuntelija alkaa välittömästi kynsiä päästään , siis niin helposti ollaan alttiita vaikutuksille .
Näistä on tehty paljon kokeita tutkijoiden maailmassa ja toisinaan huvittaa kun tunnistaa itsessään esim juuri tuon täi jutun . Siksi ei pitäisi mennä netistä etsimään infoa koska se usein vahingoittaa ainoastaaa.

Lue lisää

https://rxisk.org/wp-content/uploads/2018/08/Gwen-Jones-Edwards.pdf

Olikohan tälläkin lääkärillä joka kokeili neuroleptejä luulotauti niiden haitoista? Ja koki harmia. Vissiin oli.

Anonyymi kirjoitti:

https://rxisk.org/wp-content/uploads/2018/08/Gwen-Jones-Edwards.pdf

Olikohan tälläkin lääkärillä joka kokeili neuroleptejä luulotauti niiden haitoista? Ja koki harmia. Vissiin oli.

Lue lisää

Osana tutkimusta siis psykiatri kokeili neuroleptejä ja jakoi kamalat kokemuksensa. Jotenkin uskoisin että kokemukset buranasta ei ole ihan samanlaisia monilla. Jossain ehkä opiaateissa saattaa kokemuksena toki olla jotain samanlaisuutta, kun ensin koukuttautuu niihin ja sitten purkaa. Siis kun mietitään vaikka erilaisiin psyykenpillereihin vuosien koukuttautumista ja niiden purkamista.
https://youtu.be/WhpAYw9kCt8?si=wZWUkm3boB-tCdgl

Anonyymi kirjoitti:

Osana tutkimusta siis psykiatri kokeili neuroleptejä ja jakoi kamalat kokemuksensa. Jotenkin uskoisin että kokemukset buranasta ei ole ihan samanlaisia monilla. Jossain ehkä opiaateissa saattaa kokemuksena toki olla jotain samanlaisuutta, kun ensin koukuttautuu niihin ja sitten purkaa. Siis kun mietitään vaikka erilaisiin psyykenpillereihin vuosien koukuttautumista ja niiden purkamista.
https://youtu.be/WhpAYw9kCt8?si=wZWUkm3boB-tCdgl

Lue lisää

Höpsis. Suosittelen koko sydämestäni etsimään luotettavaa tietoa psyykenlääkkeistä ja psykiatrin hoitokeinoista netistä. Kannattaa aloittaa esim Joanna Moncrieffin ajatuksista drug centred model ja disease centred model. Se on oikein hyvä aloituspaikka tiedon etsinnälle.

Kiitos netin olen hengissä psyykenlääkkeiden jälkeen koska ymmärsin miten ne puretaan terveellisesti, ymmärsin vieroituksesta enemmän, ymmärsin elämäntapakeinot ynnä muuta. Mistä en psykiatrilta saanut tietoa. Sitten tulivatkin Mark Horowitzin tutkimukset ja nykyään on jo Maudsley kirjaopaskin purkuun. Nykyajan ihmiset on hemmotellumpia, itsellä piti käydä syvässä päädyssä vieroitusten kanssa :)

Anonyymi kirjoitti:

Höpsis. Suosittelen koko sydämestäni etsimään luotettavaa tietoa psyykenlääkkeistä ja psykiatrin hoitokeinoista netistä. Kannattaa aloittaa esim Joanna Moncrieffin ajatuksista drug centred model ja disease centred model. Se on oikein hyvä aloituspaikka tiedon etsinnälle.

Kiitos netin olen hengissä psyykenlääkkeiden jälkeen koska ymmärsin miten ne puretaan terveellisesti, ymmärsin vieroituksesta enemmän, ymmärsin elämäntapakeinot ynnä muuta. Mistä en psykiatrilta saanut tietoa. Sitten tulivatkin Mark Horowitzin tutkimukset ja nykyään on jo Maudsley kirjaopaskin purkuun. Nykyajan ihmiset on hemmotellumpia, itsellä piti käydä syvässä päädyssä vieroitusten kanssa :)

Lue lisää

"Ajattelin mielessäni miten hienosti hän osasi kuvata ajatuksiaan vaikka oli niin nuori . "

Tuskin kehuisit asioita yhtä ihanaksi jos olis ihminen tv. ssä joka kuvaisi lääkehaittojaan. Sä haluat että ihmisten tarinat sopii maailmankuvaasi.

Niin ajatella kun on ihanaa kun asiat menee kuin psykiatrian unelmahöttömaailmassa jossa kaikki ratkeaa viimeistään lääkevaihdoksella ja kun vaan uskoo ja uskoo lääkäriinsä niin kaikki menee hyvin. Onpa ihanaa. Harmi kun joskus ei kuule oikein ollenkaan kunnon vieroitusohjeita kun lääkkeitä saa purkaa myös tolvanat yleislääkärit joiden pitää hallita hirveä määrä lääkkeitä, Suomesta ei löydy edes vieroitusoppaita mitä Britanniassa tehtiin lääkepurkuongelmiin psykiatrian tahon toimesta esim neuvoen samalla tekniikoita ongelmatapauksiin ja kattava opas niihin (Stopping antidepressants) , ei saa diagnoosia ekstrapyramidaalioireista vasta kun sen jäljeen kun olet kitunut niiden kanssa jo aika pitkään ja kaikki henkinen tuskasi haitoista on laitettu diagnoosin piikkiin johon on määrätty lääkkeitä jotka tuppaa aiheuttamaan ekstrapyramidaalioireita. Jos kaupungilla joku hoitaja näkisi minut kuka minua hoisi sanoisin että ajoin aineet alas ja kiitos sen voin paremmin. Kaikki meni päin kuusta lääkkeiden kanssa, ja lääkkeet voi puhkaista pahinta oloa mitä ihminen eläissään on kokenut.

Anonyymi kirjoitti:

Ei psykiatri suhtaudu neurologian mitenkään vähätellen. Usein on jopa yhteistyötä heidän välillään . Mutta tavalliset ihmiset vaan usein kuvittelevat ymmärtäneensä kuka vähättelee ketäkin. Joskus on niin neurologi syöttää jotain lääkettä yhteen oireeseen ja psykiatri taas siihen psyykkiseen olotilaan , mutta sitten on niin että joskus voivat eri lääkkeet kolaroida ja silloin ei ole vaikutus toisesta lääkkeestä riittävä . Joten kaikkia lääkkeitä ei voi syödä saman aikaisesti . ihmettelet ettei ihmiset opi ahdistustaan käsittelemään. Asia on niin että autonominen hermosto antaa oireita herkälle ihmiselle niin kivasti ettei aina pysty käsittelemään omin voimin tilannetta . Ei pitäisi ihmetellä niin kovasti sillä kaikkeen on syynsä , joten jokainen saa olla onnellinen kun saa olla terveenä ja hoitopuoli yrittää saada ne sairaatkin terveiksi

Lue lisää

Jokainen vastuullinen neurologi ottaisi vakavasti etenkin ison psyykenlääkekuorman negatiiviset aivo- ja hermostovaikutukset. Mutta eivät nuo toisiansa noki.

Anonyymi kirjoitti:

Tottakai voi kertoa että on ollut sairas, mutta ei tarvitse varoitella oman komuksensa mukaisesti että joku lääke on hirveää älkää otatko sitä ja se sotkee aivot, aivosoluja tulee koko ajan lisää viimeisten tutkimusten mukaisesti joten , silloin kun ei tiedä lääketieteestä mitään muuta kun omat kuvitelmansa ja että on googlettanut jotain tietoja joissa ei useinkaan ole totuutta ollenkaan. Niin on ymmärrettävä että sellainen info pelästyttää herkät ihmiset . Ja että syytellään lääkkeitä siitä että on sairas. Totta on että esim jos aloittaa SSRI hoidon nin alussa voi olla vaikeampaa kun itse syystä miksi meni lääkäriin, senkin hoitaja selittää jokaiselle. Mutta ihan muuten vaan voi kertoa miten on voinut , sillä yksi tyyppi potilas sanoo aina että lääkkeet vaikuttavat häneen niin että hän tulee nistä sairaaksi ,siis tavallinen tarina kun saa laittaa lääkkeiden yksi, mutta aitten on niinkin että lääkkeet vaihdetaan toiseen jos ei yksi sovi niin toisen kanssa menee hyvin.
Ja sitten on nämä ns ”urheat ” jotka omin päin ovat lopettaneet ja kuulemma voivat hyvin . Aiinä annetaan toisille viesyåtiä että lopeta lääkkeesi sinäkin niin voit hybåvin, mutta sairaus on siltikin pohjalla usein,perinteellistä.
Katselin telkusta yhtä 25 vuotiasta poikaa kun hän kertoi psykoosistaan , ja kertoi että nyt voi hyvin kun sai lääkkeet siihen , hän oli todella hyvinvoivan näköinen vaikka söi lääkkeitä psykoosiin vuoksi. Ajattelin mielessäni miten hienosti hän osasi kuvata ajatuksiaan vaikka oli niin nuori . Ymmärsi sairauden kulun j kertoi että,käy hierojalla parimkertaa kuukaudessa kun siitä keho voi hyvin.
Joten kauhu juttuja ei tietysti tarvitse esitellä palstoilla, silti voi kertoa miten sairaus vaikutti kehenkin. Sillä usein in vaan niin ett sairaus antaa mitä kummallisimpia oireita ,
Siis se joka ei ole farmaseutti ei oikeastaan ole kelvollinen kertomaan lääkkeistä , ja se joka ei ole psykiatri ei myöskään aina tiedä tarkalleen kaikkea aiheesta , ja se joka ei ole lukenut sitä viittä vuotta psykiatriksi lääkäri koulutuksensa jälkeen , ei tiedä yhtään mitään näistä sairauksista muuta kun omat tunteensa, siksipä ei voi yleistää tai lueskella neurologisia palstoja missä kuulemma aivoihin oikein tulee reikiä lääkkeistä , joka on ainoastaan huuhaata . Joten asia,lainen keskustelu auttaa muistakin pelottelu ei ketään .

Lue lisää

Aikuisilla ihmisillä aivosoluja, eli neuroneja, ei juurikaan muodostu lisää. Aikaisemmin ajateltiin, että aivot eivät pystyisi tuottamaan uusia aivosoluja, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että tietyissä aivojen osissa, kuten hippokampuksessa, voi syntyä uusia neuroneja prosessissa, jota kutsutaan neurogeneesiksi. Tämä uusien solujen muodostuminen on kuitenkin rajallista ja vähäistä verrattuna esimerkiksi muihin kehon soluihin.

Nuorilla ja lapsilla aivojen kehitys on aktiivisempaa, ja heillä voi syntyä enemmän uusia aivosoluja. Aikuisena aivojen muovautuvuus, eli kyky oppia ja sopeutua, perustuu enemmän synapsien vahvistumiseen ja hermoverkkojen muutokseen kuin uusien solujen syntymiseen.

Erilaiset tekijät, kuten liikunta, oppiminen ja sosiaalinen vuorovaikutus, voivat edistää neurogeneesiä ja aivojen terveyttä.

Luoja nähkööt mitä frankenpsykiatria teki aivoilleni kun nuorena kun neuroplastisuus oli isoimmillaan vuositolkulla aivojen kehitysiässä "lisäsi neuroplastisuuttani". Uskoisin että pitemmällä aikavälillä tässä kävi juuri päinvastoin ja hirvittää edes ajatella mitä teki aivojen kasvuiässä tämän skeidan käyttö. No sanotaanko etten ole yllättynyt harmeistani sastika pssd.stäni.

Jos pitäisi laittaa valinta sille tuhoanko aivojani erinäköisillä psykoaktiivisilla aineilla ja odottelen että putkahteleeko sieltä aivosoluja uusia ja saatanko esim olla dementiariskissä (tätäkin näyttöä on esim erinäisissä psyykenlääkkeissä) vai tuenko aivoterveyttäni ja sitä kautta hyvinvointiani niin kummankohan sitä valitsisi...

Ihmisten neuroplastisuudellakin korjata ainevahinkoja on rajansa. Siitä kertoo esim tardiivi dyskinesia,joka usein ei poistu kokonaan.

Onneksi on tiedostaviakin psykiatreja jotka ottaa puheeksi psyykenlääkkeiden pysyvämmät harmit. https://joannamoncrieff.com/2019/04/01/persistent-withdrawal-and-lasting-damage-from-prescribed-drugs/

Aivosolujenkaan määrä ei välttämättä ole se ratkaiseva tekijä tässä,vaan tämä on oma hypotresini ja myös eräiden pssd tutkijoiden hypoteesi jossa ongelma saattanee olla lääkkeissä esim siinä että ne puhkaisee jollain ohutsäieneuropatian oireita. Villi veikkaukseni on, jos joku joskus lukee tätä ketjua vuosikymmenien päästä, psyykenlääkkeet ovat yhteydessä neuropatiaan ja hermostosairauksiin siinä missä muillakin psykoaktiivisilla aineilla voi edesauttaa tämän syntyä. Itseasiassa uskon vakaasti että nämä aineet on yhteydessä aivosairauksiin, hermostosairauksiin ja tämäntyyppiseen degeneraatioon kehossa, joka voi ilmaantua myös viiveellä ajan saatossa riskejä lisäten. Kenties myös motorisiin sairauksiin koska käytännössähän esim neurolepteillä voidaan aiheuttaa parkinsonismia ja motoriikan sotkeminen välittäjäaineiden kohdalla ei koskaan ole hyvä idea. Ei keho tule yhtä terveeksi jos sitä vahingoitetaan kuten ei sopastakaan saa jokaista maustetta pois minkä sinne on heittänyt. Keho on onneksi fiksu ja kääntää harmia. Se on äärimmäisen monimutkaista mutta oikeissa olosuhteissa keho, joskus, ei aina, ja ei kaikissa tapauksissa (esim tardiivi dyskiensia) kykenee siihen. Ja jps on saanut harmia on vain mahdollisimman järkevää välttää toksiineita ja hoitaa aivoterveyttä, edistää mitokondrioiden toimintaa, bndf tasoja ja neurogeneesiä elintavoilla. Ja edesauttaa aivojen parantumista.

Neurotoksisia aineita nämä on joillekin. Kaikki on hyvin siihen asti kun ei ole. Harmi kun Suomessa ei juuri ole neurotoksisuutta tutkivia tahoja.

Valitettavan paljon olen keskustellut pitkäaikaisseuraamuksia saaneiden kanssa jotka on näkymättömiä psykiatrialle.

Anonyymi kirjoitti:

Taas hieman väärin. Sinä et tiedä näköjään annostuksista mitään. Niin että luulet että iso annostus on enemmän vahingollinen kun pieni . Ihan niinkään ei kuule asia ole .
Usein täytyy jopa nostaa annostusta. Eri tilanteissa.
Lääke on ihan sama oli annostus 10mg tai 50 Mg sekin riippuu taas monista eri seikoista .

Lue lisää

Ai väität kivenkovaa että isompi annos ei ole enemmän harmillinen? Tosissasiko olet? Iso annos usein aiheuttaa enemmän haittaa. Joillakin jotka metabolisoi lääkettä maksassaan heikommin lääke voi todella muuttua toksisemmaksi ja haitallisemmaksi. Se ei varmaan auta jos psykiatri määrää reilun annoksen. Psykiatriassa kaikkia lääkitään samoilla standardeilla usein, isoja miehiä ja pieniä naisia. Mitäpä niitä maksan metabolisointikokeitakaan ottamaan. Kyllä Käypähoito tietää. Meillä on pettämätön annossysteemi.

Masennuslääkepaketissa lukee hassusti kuinia isommat hoitoannokset ja pitemmät käyttöajat saattanee olla yhteydessä vieroitusoireisiin.

Itse kun aloitin lääkkeet podin seksuaalisia harmeja heti. Kun annos nostettiin tunto katosi täysin. Oli myös merkittäviä eroja haitoissa. Ja sinä väität ettei isompi annos tuota enempää haittaa. Mistä sinun tiedot on peräisin?

Ekstrapyramidaalioireistoni oli aivan sietämätöntä isommalla annoksella.

Psykiatria on idiotismia monelta osin. En tiedä perustuuko tieteeseen esim annoskokojen tuplaaminen jos edellinen annos ei toimi tai toisen lääkkeen kylkeen lyöminen. Siinä on ainakin hyvin katastrofin siemenet laitettu kun huonosti lääkkeellä voivan ihmisen annos tuplataan. En ole koskaan, en koskaan kokenut mitään jatkuvaa hyötyä nostosta jos edellinen annos ei toimi.

Anonyymi kirjoitti:

Ai väität kivenkovaa että isompi annos ei ole enemmän harmillinen? Tosissasiko olet? Iso annos usein aiheuttaa enemmän haittaa. Joillakin jotka metabolisoi lääkettä maksassaan heikommin lääke voi todella muuttua toksisemmaksi ja haitallisemmaksi. Se ei varmaan auta jos psykiatri määrää reilun annoksen. Psykiatriassa kaikkia lääkitään samoilla standardeilla usein, isoja miehiä ja pieniä naisia. Mitäpä niitä maksan metabolisointikokeitakaan ottamaan. Kyllä Käypähoito tietää. Meillä on pettämätön annossysteemi.

Masennuslääkepaketissa lukee hassusti kuinia isommat hoitoannokset ja pitemmät käyttöajat saattanee olla yhteydessä vieroitusoireisiin.

Itse kun aloitin lääkkeet podin seksuaalisia harmeja heti. Kun annos nostettiin tunto katosi täysin. Oli myös merkittäviä eroja haitoissa. Ja sinä väität ettei isompi annos tuota enempää haittaa. Mistä sinun tiedot on peräisin?

Ekstrapyramidaalioireistoni oli aivan sietämätöntä isommalla annoksella.

Psykiatria on idiotismia monelta osin. En tiedä perustuuko tieteeseen esim annoskokojen tuplaaminen jos edellinen annos ei toimi tai toisen lääkkeen kylkeen lyöminen. Siinä on ainakin hyvin katastrofin siemenet laitettu kun huonosti lääkkeellä voivan ihmisen annos tuplataan. En ole koskaan, en koskaan kokenut mitään jatkuvaa hyötyä nostosta jos edellinen annos ei toimi.

Lue lisää

Kokemus on ollut aina sama: isompi annos tuhoaa sitä mitä on olla ihminen, tekee letargisemmaksi, apaattisemmaksi, robottimaisemmaksi ja aiheuttaa pahemmat seksuaalipuolen haitat ja aika nopeaa tunteen että tämä on purettava koska olen kuollut sisältä. Kun lopetan aineen, herään eloon. Mietinkö onko kukaan koskaan tutkinut lääkkeiden metabolisointia minulla, tuskin on.

Anonyymi kirjoitti:

Ei psykiatri suhtaudu neurologian mitenkään vähätellen. Usein on jopa yhteistyötä heidän välillään . Mutta tavalliset ihmiset vaan usein kuvittelevat ymmärtäneensä kuka vähättelee ketäkin. Joskus on niin neurologi syöttää jotain lääkettä yhteen oireeseen ja psykiatri taas siihen psyykkiseen olotilaan , mutta sitten on niin että joskus voivat eri lääkkeet kolaroida ja silloin ei ole vaikutus toisesta lääkkeestä riittävä . Joten kaikkia lääkkeitä ei voi syödä saman aikaisesti . ihmettelet ettei ihmiset opi ahdistustaan käsittelemään. Asia on niin että autonominen hermosto antaa oireita herkälle ihmiselle niin kivasti ettei aina pysty käsittelemään omin voimin tilannetta . Ei pitäisi ihmetellä niin kovasti sillä kaikkeen on syynsä , joten jokainen saa olla onnellinen kun saa olla terveenä ja hoitopuoli yrittää saada ne sairaatkin terveiksi

Lue lisää

Onneksi sairaudentunnottomilla on tapana estää kaikki mahdolliset tiedonsiirrot somaattisen ja psyykkeen välillä, niin että lääkäreillä ja hoitotaholla ylipäätään on mahdollisimman vaikeaa tehdä työtään, ja etsiä sitä sopivaa hoitoa näiden asioiden välillä.

Anonyymi kirjoitti:

"Neuroleptit, eli antipsykoottiset lääkkeet, löydettiin 1950-luvulla. Niiden kehitys liittyi erityisesti tutkimuksiin, jotka käsittelivät psyykkisiä sairauksia, erityisesti skitsofreniaa.

Ensimmäiset neuroleptit, kuten klorpromatsiini, kehitettiin alun perin anestesiaan käytettävistä yhdisteistä. Ranskalainen lääkäri Henri Laborit havaitsi, että klorpromatsiini vähensi potilaidensa ahdistusta ja rauhoitti heitä ilman voimakkaita sedaatioefektejä. Laboritin tutkimukset johtivat siihen, että klorpromatsiinia alettiin käyttää psykiatrisessa hoidossa.

Kehitystyö jatkui, ja 1950-luvulla ja 1960-luvulla löydettiin myös muita antipsykoottisia lääkkeitä, jotka vaikuttivat psyyken eri osa-alueisiin. Neuroleptien vaikutusmekanismit liittyvät yleensä dopamiini-reseptorien salpaamiseen aivoissa, mikä auttaa vähentämään psykoottisia oireita, kuten harhaluuloja ja hallusinaatioita.

Neuroleptien keksiminen merkitsi suurta edistysaskelta psykiatriassa, ja ne ovat olleet keskeisiä lääkkeitä monien psyykkisten häiriöiden hoidossa. Samalla niiden käyttöön liittyi myös haasteita, kuten sivuvaikutuksia. "

Eli kyllä, neuroleptien syntyhistoria on hyvinkin liittynyt leikkauksen esilääkityksiin ja ihmisten turruttamiseen sedatiivisilla aineilla sekä heidän tyhmennyttämiseen olennaisten välittäjäaineiden salpaamisella ja motoristen häiriöiden laukaisemiseen siinä sivussa. Tardiivi dyskinesia laitettiin vuosikymmeniä sairauden piikkiin kunnes tuli dataa, se on neuroleptien seuraamus. Haitat säilyy melko samanlaisena koska edelleenkin dopamiinin salpaus sisältyy aineisiin. Mekanismi on aika samankaltainen edelleen.

Ennen neuroleptejä kutsuttiin nimellä major tranquillizer. Ihan hyvä nimitys. Nykyisin ne yrittää olla antipsykootteja mutta tulen ikuisesti kutsumaan niitä neurolepteiksi, ja mielestäni major tranquillizer nimitystä voisi edelleen käyttää. Pitää katsos pitää realiteetit kunnossa ja historia mielessä ettei sentääs olla mitään tosi tieteellisiä aivoterveyttä edistäviä lääkkeitä vaan sedatiivisia"tranquillizereita"han ne edelleen on. Osa enemmän sedatoivia, osa vähemmän.

Lue lisää

Itsekin olen lukenut historiaa lääkkeistä, ja niinhän se on, että juuri tuo Klorproman, kansankielellä Larkku, oli alkujaan kehitetty anestesiassa käytettäväksi.
Joku tuolla oli niin kaikkitietävä, että väittää asioista, joista ei ole itsekään mitenkään tietoinen. Sitten vielä väittää, ettei ihmiset saisi kirjoitella omista kokemuksistaan yhtään mitään, kun ne ovat hänen mielestään " kauhutarinoita ".
Jos hän on ollut tyytyväinen lääkkeisiinsä, se ei tarkoita, etteikö joku muu niistä voisi haittoja kokea.

Anonyymi kirjoitti:

Kokemus on ollut aina sama: isompi annos tuhoaa sitä mitä on olla ihminen, tekee letargisemmaksi, apaattisemmaksi, robottimaisemmaksi ja aiheuttaa pahemmat seksuaalipuolen haitat ja aika nopeaa tunteen että tämä on purettava koska olen kuollut sisältä. Kun lopetan aineen, herään eloon. Mietinkö onko kukaan koskaan tutkinut lääkkeiden metabolisointia minulla, tuskin on.

Lue lisää

Näistä asioista voi keskustella lääkärin kanssa, kukaan ei kiellä tekemästä sitä.
Minulle kun yritettiin jälleen kerran takavuosina tarjota lääkitystä, kerroin lääkärille, etten niitä halua, sekä myös sen, miksi en halua.
Lääkäri ymmärsi suhteellisen hyvin kertomani, ja jätti reseptin kirjoittamatta.
Tuskin ne lääkärit täällä kenenkään kirjoituksia lukee, eikä se kirjoittajiakaan auta mitään, että täällä avaudutaan, lääkäri on se, jolle täytyy puhua.

Anonyymi kirjoitti:

"Ajattelin mielessäni miten hienosti hän osasi kuvata ajatuksiaan vaikka oli niin nuori . "

Tuskin kehuisit asioita yhtä ihanaksi jos olis ihminen tv. ssä joka kuvaisi lääkehaittojaan. Sä haluat että ihmisten tarinat sopii maailmankuvaasi.

Niin ajatella kun on ihanaa kun asiat menee kuin psykiatrian unelmahöttömaailmassa jossa kaikki ratkeaa viimeistään lääkevaihdoksella ja kun vaan uskoo ja uskoo lääkäriinsä niin kaikki menee hyvin. Onpa ihanaa. Harmi kun joskus ei kuule oikein ollenkaan kunnon vieroitusohjeita kun lääkkeitä saa purkaa myös tolvanat yleislääkärit joiden pitää hallita hirveä määrä lääkkeitä, Suomesta ei löydy edes vieroitusoppaita mitä Britanniassa tehtiin lääkepurkuongelmiin psykiatrian tahon toimesta esim neuvoen samalla tekniikoita ongelmatapauksiin ja kattava opas niihin (Stopping antidepressants) , ei saa diagnoosia ekstrapyramidaalioireista vasta kun sen jäljeen kun olet kitunut niiden kanssa jo aika pitkään ja kaikki henkinen tuskasi haitoista on laitettu diagnoosin piikkiin johon on määrätty lääkkeitä jotka tuppaa aiheuttamaan ekstrapyramidaalioireita. Jos kaupungilla joku hoitaja näkisi minut kuka minua hoisi sanoisin että ajoin aineet alas ja kiitos sen voin paremmin. Kaikki meni päin kuusta lääkkeiden kanssa, ja lääkkeet voi puhkaista pahinta oloa mitä ihminen eläissään on kokenut.

Lue lisää

Suomella ja Britannialla on aika paljon muitakin eroja. Siellä on esimerkiksi hienot koulupuvut joiden tarkoitus on karsia lasten oma identieetti ja korvata se valion identiteetillä, tai siellä saa asua ihan vapaasti kadulla ja olla syömättä lääkkeitä...

Hieno maa, kannattaa asua vaikka muutama vuosi.

Anonyymi kirjoitti:

Itsekin olen lukenut historiaa lääkkeistä, ja niinhän se on, että juuri tuo Klorproman, kansankielellä Larkku, oli alkujaan kehitetty anestesiassa käytettäväksi.
Joku tuolla oli niin kaikkitietävä, että väittää asioista, joista ei ole itsekään mitenkään tietoinen. Sitten vielä väittää, ettei ihmiset saisi kirjoitella omista kokemuksistaan yhtään mitään, kun ne ovat hänen mielestään " kauhutarinoita ".
Jos hän on ollut tyytyväinen lääkkeisiinsä, se ei tarkoita, etteikö joku muu niistä voisi haittoja kokea.

Lue lisää

Omista kokemuksista kertominen on ihan ok, mutta jos ei pysty oikein objektiivisesti näyttämään, että asia on niin kuin koetaan, niin se on pelkkää kokemusta.

Puhumattakaan siitä itseriittoisesta kuvitelmasta, että oma kokemus olisi jotenkin abloluuttinen fakta joka koskee kaikkia muita ihmisiä, niin aletaan taas olla tukevasti sairauden puolella.

Valitettavasti tämä jälkimmäinen ilmiö on lähes sääntö, kuin poikkeus tällä foorumilla.

Anonyymi kirjoitti:

Suomella ja Britannialla on aika paljon muitakin eroja. Siellä on esimerkiksi hienot koulupuvut joiden tarkoitus on karsia lasten oma identieetti ja korvata se valion identiteetillä, tai siellä saa asua ihan vapaasti kadulla ja olla syömättä lääkkeitä...

Hieno maa, kannattaa asua vaikka muutama vuosi.

Lue lisää

Jos on itsellä vaikeaa, ja ongelmia, ei ne katoa, asuu sitten missä tahansa.
Lähtökohtahan on se, että yrittäisi saada itsensä ja asiansa kuntoon.

Anonyymi kirjoitti:

Omista kokemuksista kertominen on ihan ok, mutta jos ei pysty oikein objektiivisesti näyttämään, että asia on niin kuin koetaan, niin se on pelkkää kokemusta.

Puhumattakaan siitä itseriittoisesta kuvitelmasta, että oma kokemus olisi jotenkin abloluuttinen fakta joka koskee kaikkia muita ihmisiä, niin aletaan taas olla tukevasti sairauden puolella.

Valitettavasti tämä jälkimmäinen ilmiö on lähes sääntö, kuin poikkeus tällä foorumilla.

Lue lisää

Mitään ei voi kokea toisen puolesta, kokemukset ovat henkilökohtaisia.
Omia kokemuksia voi kuitenkin jakaa muiden kanssa, ja on ehkä hyväkin, koska se herättää keskustelua.

Anonyymi kirjoitti:

Omista kokemuksista kertominen on ihan ok, mutta jos ei pysty oikein objektiivisesti näyttämään, että asia on niin kuin koetaan, niin se on pelkkää kokemusta.

Puhumattakaan siitä itseriittoisesta kuvitelmasta, että oma kokemus olisi jotenkin abloluuttinen fakta joka koskee kaikkia muita ihmisiä, niin aletaan taas olla tukevasti sairauden puolella.

Valitettavasti tämä jälkimmäinen ilmiö on lähes sääntö, kuin poikkeus tällä foorumilla.

Lue lisää

Oletko aivan varma siitä, että Sinulla itselläsi ei ole liiallinen itsevarmuus siitä, että lääkkeillä kyetään hoitamaan, tai parantamaan kenenkään vointia, tai siis että ne ainoa oikea keino?

Nimittäin otetaan esimerkki, että jos jollakin nuorella henkilöllä on elämässään oireiden taustalla, tai niitä laukaisevana tekijänä kiusaaminen, tai kotona tulehtuneet ihmissuhteet, ulkopuolelle jäämistä, tai liiallista stressiä. Ja henkilö tuntee voimakasta ahdistusta pitkään. Ja hän saattaakin "onnistuneesti" päästä hoitoon ja saa oireisiinsa lääkkeet. Niin luuletko, että vain sillä lääkityksellä hoidetaan ne juuri, eli taustalla olevat syyt? Nehän jäävät sinne olemaan. Ja käsittääkseni psykiatriassa ignoorataan, eli jätetään huomiotta, ne kunkin yksilön elämäntilanteet, tapahtuneet asiat ja olosuhteet lähes systemaattisesti.

Joten tilannehan jää sellaisekseen. Ja mikä pahinta, jos ongelmat alkavat kasautua henkilöllä, ja tilanne pitkittyy, alkaa tulla muita, kenties vakavampia oireita.

Joissakin tapauksissa mm. ahdistuneisuutta ja itsetuhoista käytöstä, tai masennusta on tulkittu psykiatriassa myös psykoosin oireeksi. Huonolla tuurilla kyseinen nuori saattaakin saada kyseisen diagnoosiin ja hoidoksi siihen määrätään neurolepteja, jotka haittavaikutuksiensa takia alkavat tuottaa yksilölle lisää terveydellisiä vaikutuksia. Mm. unettomuuden ja itsetuhoisuuden pahenemista. Ja lääkärit alkavat taas rustata pahoinvoivalle henkilölle lisää lääkkeitä. Neuroleptien ikävä haittavaikutus on myös se, että ne eivät suinkaan lisää mitään tarmoa, eli energisyyttä. Vaan vaikutus on aivan päinvastainen, Ne vähentävät toiminta ja työkykyä. Ja aiheuttavat käyttäjilleen altistusta sairastua muihin somaattisiin, kuten metaboliseen oireyhtymään ja neurologisiin sairauksiin, etenkin pitkäaikaiskäytössä. Silti juuri näitä lääkkeiden haittavaikutuksia vähätellään nimenomaan psykiatrian puolella toimivien osalta.

Ja itse lähtisin esim. tämän esimerkiksi otetun henkilön kohdalla selvittämään ennemmin niitä elämässä olevia olosuhteita, psykososiaaline ja muu elämäntilanne, kuin että aletaan heti tuputtaa ja työntää ratkaisuksi niitä psyykelääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko aivan varma siitä, että Sinulla itselläsi ei ole liiallinen itsevarmuus siitä, että lääkkeillä kyetään hoitamaan, tai parantamaan kenenkään vointia, tai siis että ne ainoa oikea keino?

Nimittäin otetaan esimerkki, että jos jollakin nuorella henkilöllä on elämässään oireiden taustalla, tai niitä laukaisevana tekijänä kiusaaminen, tai kotona tulehtuneet ihmissuhteet, ulkopuolelle jäämistä, tai liiallista stressiä. Ja henkilö tuntee voimakasta ahdistusta pitkään. Ja hän saattaakin "onnistuneesti" päästä hoitoon ja saa oireisiinsa lääkkeet. Niin luuletko, että vain sillä lääkityksellä hoidetaan ne juuri, eli taustalla olevat syyt? Nehän jäävät sinne olemaan. Ja käsittääkseni psykiatriassa ignoorataan, eli jätetään huomiotta, ne kunkin yksilön elämäntilanteet, tapahtuneet asiat ja olosuhteet lähes systemaattisesti.

Joten tilannehan jää sellaisekseen. Ja mikä pahinta, jos ongelmat alkavat kasautua henkilöllä, ja tilanne pitkittyy, alkaa tulla muita, kenties vakavampia oireita.

Joissakin tapauksissa mm. ahdistuneisuutta ja itsetuhoista käytöstä, tai masennusta on tulkittu psykiatriassa myös psykoosin oireeksi. Huonolla tuurilla kyseinen nuori saattaakin saada kyseisen diagnoosiin ja hoidoksi siihen määrätään neurolepteja, jotka haittavaikutuksiensa takia alkavat tuottaa yksilölle lisää terveydellisiä vaikutuksia. Mm. unettomuuden ja itsetuhoisuuden pahenemista. Ja lääkärit alkavat taas rustata pahoinvoivalle henkilölle lisää lääkkeitä. Neuroleptien ikävä haittavaikutus on myös se, että ne eivät suinkaan lisää mitään tarmoa, eli energisyyttä. Vaan vaikutus on aivan päinvastainen, Ne vähentävät toiminta ja työkykyä. Ja aiheuttavat käyttäjilleen altistusta sairastua muihin somaattisiin, kuten metaboliseen oireyhtymään ja neurologisiin sairauksiin, etenkin pitkäaikaiskäytössä. Silti juuri näitä lääkkeiden haittavaikutuksia vähätellään nimenomaan psykiatrian puolella toimivien osalta.

Ja itse lähtisin esim. tämän esimerkiksi otetun henkilön kohdalla selvittämään ennemmin niitä elämässä olevia olosuhteita, psykososiaaline ja muu elämäntilanne, kuin että aletaan heti tuputtaa ja työntää ratkaisuksi niitä psyykelääkkeitä.

Lue lisää

Edelliseen tekstiin vielä olennainen lisäys: etenkin psykiatriassa korostetaan ja painotetaan aivan liikaa oireiden johtuvan psyykensairauksesta. Eli lähes kaikki, etenkin julkisella puolella, keskittyy diagnoosin "löytämiseen", diagnoosin tekemiseen, kategorisoimiseen johonkin lokeroon, ( josta ei ole kyllä yksilölle yhtään mitään hyötyä), ja lääkityksien määräämiseen. Jotka pahimmillaan voivat aiheuttaa käyttäjille vain lisäsairauksia. Sen sijaan ne syyt, jotka ovat johtaneet yksilön pahoinvointiin, jäävät täysin selvittämättä ja jopa ongelmat kokonaan ratkaisematta.

Suurin osa tässäkin maassa annetuista pohjautuvat myös liioitteluun. Suurimmalla osalla, aiemmin historiassa ja nyt, on oireiden taustalla aivan muita syitä, kuin se, että kyseessä olisi edes välttämättä mikään psyykesairaus. Ongelmat voivat olla ihan mitä tahansa, yksinäisyydestä, kiusaamiseen, ulkopuolelle jäämiseen, tai liiallinen stressin, ulkoapäin tuleva liiallinen paine, omien voimavarojen riittämättömyys, oma läheisen kuolema jne.

Medikalisaatio on valitettavasti tullut jäädäkseen ja sitä on tehty aika pitkään. Jopa tavallisista elämäntilanteista, jotka ovat aiheuttaneet yksilöille oireilua, niistä "tehdäänkin" sairauksia. Tai, että oireilevassa yksilössä on jotakin, tai kyseessä on jokin "häiriö", jota pitää lääkitä. Kyvyt, tai oikeat halut auttaa eivät vain riitä alalle olevien puolelta. Tai se, että nähtäisiin ja ymmärrettäisiin, miksi yksilö voi huonosti. Ei edes osata välttämättä oikeita kysymyksiäkään. Ei tietenkään, koska tahtotila ei riitä. Kaiken takana pitää olla jokin sairaus, eikö niin?

Anonyymi kirjoitti:

Sairauden tunnottomiin ei auta minkäänlainen hoito . Jos näille antaa tavallisen päänsärkytabletin ja sanoo että se on psykoosi lääke niin saavat ihan samat oireet, sillä aivot ovat saaneet niin paljon väärää tietoa että itsesuggesoiminen saa aikaan oireet .
Syitä on monia , ei haluta syödä lääkkeitä, on lukenut että lääkkeet on myrkkyä, ei hyväksy diagnoosiaan vaan onkin yhtä äkkiä kovin sairas ainoastaan lääkkeistä .
Ihmisen aivot ovat kummallinen kapistus samalla fantastinen. esim miten helposti ollaan vaikutuksilla alttiita on että joku sanoo että hänen lapsellaan on täitä , kun niitä on saanut koulusta . Kuuntelija alkaa välittömästi kynsiä päästään , siis niin helposti ollaan alttiita vaikutuksille .
Näistä on tehty paljon kokeita tutkijoiden maailmassa ja toisinaan huvittaa kun tunnistaa itsessään esim juuri tuon täi jutun . Siksi ei pitäisi mennä netistä etsimään infoa koska se usein vahingoittaa ainoastaaa.

Lue lisää

Se, että kirjoittelevat terveys-palstalla nimettöminä, on turha kuvitella, että se edesauttaa uudistuksia. Se ainoastaan pelottelee niitä, jotka vasta miettivät alkaako syödä lääkkeitä. Lääkkeissä ei ole mitään pelottavaa. Ne auttavat .

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin vielä olennainen lisäys: etenkin psykiatriassa korostetaan ja painotetaan aivan liikaa oireiden johtuvan psyykensairauksesta. Eli lähes kaikki, etenkin julkisella puolella, keskittyy diagnoosin "löytämiseen", diagnoosin tekemiseen, kategorisoimiseen johonkin lokeroon, ( josta ei ole kyllä yksilölle yhtään mitään hyötyä), ja lääkityksien määräämiseen. Jotka pahimmillaan voivat aiheuttaa käyttäjille vain lisäsairauksia. Sen sijaan ne syyt, jotka ovat johtaneet yksilön pahoinvointiin, jäävät täysin selvittämättä ja jopa ongelmat kokonaan ratkaisematta.

Suurin osa tässäkin maassa annetuista pohjautuvat myös liioitteluun. Suurimmalla osalla, aiemmin historiassa ja nyt, on oireiden taustalla aivan muita syitä, kuin se, että kyseessä olisi edes välttämättä mikään psyykesairaus. Ongelmat voivat olla ihan mitä tahansa, yksinäisyydestä, kiusaamiseen, ulkopuolelle jäämiseen, tai liiallinen stressin, ulkoapäin tuleva liiallinen paine, omien voimavarojen riittämättömyys, oma läheisen kuolema jne.

Medikalisaatio on valitettavasti tullut jäädäkseen ja sitä on tehty aika pitkään. Jopa tavallisista elämäntilanteista, jotka ovat aiheuttaneet yksilöille oireilua, niistä "tehdäänkin" sairauksia. Tai, että oireilevassa yksilössä on jotakin, tai kyseessä on jokin "häiriö", jota pitää lääkitä. Kyvyt, tai oikeat halut auttaa eivät vain riitä alalle olevien puolelta. Tai se, että nähtäisiin ja ymmärrettäisiin, miksi yksilö voi huonosti. Ei edes osata välttämättä oikeita kysymyksiäkään. Ei tietenkään, koska tahtotila ei riitä. Kaiken takana pitää olla jokin sairaus, eikö niin?

Lue lisää

Edelliseen tekstiin korjauksia: suurin osa tässäkin maassa annetuista diagnooseista pohjautuu joko liioitteluun, tai väärintulkintaan. Väärien diagnoosien osuutta ei tiedetä. Mutta niitä on aivan varmasti.

Psykiatriassa ainakin joskus olevinaan nähdään hänen oireensa todisteena siitä, että hänessä on jotakin vikaa, tai että kyseessä on jokin häiriö, tai sairaus, jota pitää lääkitä. Sen sijaan ei nähdä, tai ymmärretä yksilön elämäntilanteen, tapahtuneiden asioiden, tai olosuhteiden roolia oireilussa.

Kyvyt, tai oikeastaan halut ja se välittäminen puuttuvat kyseisessä systeemissä ja hoitokulttuurissa. Joskus ei edes osata kysyä oikeita kysymyksiä, että nk. joku tässä keskustelussa oikein sen sanoi: " Että mitä sinulle on oikein tapahtunut?" Ei edes osata sitäkään kysyä.

Koska kyseisessä hoitokulttuurissa keskitytään liikaa sairaus ja lääkekeskeisyyteen.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko aivan varma siitä, että Sinulla itselläsi ei ole liiallinen itsevarmuus siitä, että lääkkeillä kyetään hoitamaan, tai parantamaan kenenkään vointia, tai siis että ne ainoa oikea keino?

Nimittäin otetaan esimerkki, että jos jollakin nuorella henkilöllä on elämässään oireiden taustalla, tai niitä laukaisevana tekijänä kiusaaminen, tai kotona tulehtuneet ihmissuhteet, ulkopuolelle jäämistä, tai liiallista stressiä. Ja henkilö tuntee voimakasta ahdistusta pitkään. Ja hän saattaakin "onnistuneesti" päästä hoitoon ja saa oireisiinsa lääkkeet. Niin luuletko, että vain sillä lääkityksellä hoidetaan ne juuri, eli taustalla olevat syyt? Nehän jäävät sinne olemaan. Ja käsittääkseni psykiatriassa ignoorataan, eli jätetään huomiotta, ne kunkin yksilön elämäntilanteet, tapahtuneet asiat ja olosuhteet lähes systemaattisesti.

Joten tilannehan jää sellaisekseen. Ja mikä pahinta, jos ongelmat alkavat kasautua henkilöllä, ja tilanne pitkittyy, alkaa tulla muita, kenties vakavampia oireita.

Joissakin tapauksissa mm. ahdistuneisuutta ja itsetuhoista käytöstä, tai masennusta on tulkittu psykiatriassa myös psykoosin oireeksi. Huonolla tuurilla kyseinen nuori saattaakin saada kyseisen diagnoosiin ja hoidoksi siihen määrätään neurolepteja, jotka haittavaikutuksiensa takia alkavat tuottaa yksilölle lisää terveydellisiä vaikutuksia. Mm. unettomuuden ja itsetuhoisuuden pahenemista. Ja lääkärit alkavat taas rustata pahoinvoivalle henkilölle lisää lääkkeitä. Neuroleptien ikävä haittavaikutus on myös se, että ne eivät suinkaan lisää mitään tarmoa, eli energisyyttä. Vaan vaikutus on aivan päinvastainen, Ne vähentävät toiminta ja työkykyä. Ja aiheuttavat käyttäjilleen altistusta sairastua muihin somaattisiin, kuten metaboliseen oireyhtymään ja neurologisiin sairauksiin, etenkin pitkäaikaiskäytössä. Silti juuri näitä lääkkeiden haittavaikutuksia vähätellään nimenomaan psykiatrian puolella toimivien osalta.

Ja itse lähtisin esim. tämän esimerkiksi otetun henkilön kohdalla selvittämään ennemmin niitä elämässä olevia olosuhteita, psykososiaaline ja muu elämäntilanne, kuin että aletaan heti tuputtaa ja työntää ratkaisuksi niitä psyykelääkkeitä.

Lue lisää

Olen melko varma, koska koen olevani ainoa joka on yrittänyt puhua esimerkiksi, voimavara keskeisyydestä, toipumisorjentaatiosta, ääniäkuulevien vertaistuesta, työhönvalmennuksesta, terapiasta jne. Eli kaikesta sellaisesta mihin ei liity lääkkeet.

Osaatko kertoa miksi se on aina mennyt yksinpuheluksi?

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin korjauksia: suurin osa tässäkin maassa annetuista diagnooseista pohjautuu joko liioitteluun, tai väärintulkintaan. Väärien diagnoosien osuutta ei tiedetä. Mutta niitä on aivan varmasti.

Psykiatriassa ainakin joskus olevinaan nähdään hänen oireensa todisteena siitä, että hänessä on jotakin vikaa, tai että kyseessä on jokin häiriö, tai sairaus, jota pitää lääkitä. Sen sijaan ei nähdä, tai ymmärretä yksilön elämäntilanteen, tapahtuneiden asioiden, tai olosuhteiden roolia oireilussa.

Kyvyt, tai oikeastaan halut ja se välittäminen puuttuvat kyseisessä systeemissä ja hoitokulttuurissa. Joskus ei edes osata kysyä oikeita kysymyksiä, että nk. joku tässä keskustelussa oikein sen sanoi: " Että mitä sinulle on oikein tapahtunut?" Ei edes osata sitäkään kysyä.

Koska kyseisessä hoitokulttuurissa keskitytään liikaa sairaus ja lääkekeskeisyyteen.

Lue lisää

Kyllä minä olen saanut välittämistä hoitosuhteissa,

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä minä olen saanut välittämistä hoitosuhteissa,

Sama täällä.

Sama. Oma case oli vähän "harvinaisempi" eli siellä oli sellaista osaamisvajetta, mutta en koskaan voi väittää etteikö siellä olisi ollut aitoa yrittämistä tai välittämistä.

Ja vaikka kaikki ei ole siinäkään systeemissä ruusuilla tanssimista, niin senverran pitkällä skaalalla tuli sitä systeemiä kokeiltua, että oppi, että joskus on ihan hyvä käydä myös katsomassa itseään peilistä, eikä yrittää koko elämäänsä syytellä muita.

Anonyymi kirjoitti:

Se, että kirjoittelevat terveys-palstalla nimettöminä, on turha kuvitella, että se edesauttaa uudistuksia. Se ainoastaan pelottelee niitä, jotka vasta miettivät alkaako syödä lääkkeitä. Lääkkeissä ei ole mitään pelottavaa. Ne auttavat .

Lue lisää

Eihän täällä uudistusten takia kirjoitella, vaan sen oman vahvistusharhan.

Anonyymi kirjoitti:

Sama täällä.

Sama. Oma case oli vähän "harvinaisempi" eli siellä oli sellaista osaamisvajetta, mutta en koskaan voi väittää etteikö siellä olisi ollut aitoa yrittämistä tai välittämistä.

Ja vaikka kaikki ei ole siinäkään systeemissä ruusuilla tanssimista, niin senverran pitkällä skaalalla tuli sitä systeemiä kokeiltua, että oppi, että joskus on ihan hyvä käydä myös katsomassa itseään peilistä, eikä yrittää koko elämäänsä syytellä muita.

Lue lisää

Muistan kuinka itse ollessani huonoimmassa kunnossa, olin kaikkea ja kaikkia vastaan, mutta tullessani parempaan kuntoon, huomasin sen välittämisen ja ammattilaisten halun auttaa.
Ensin on löydettävä oma tahto ottaa apua vastaan, muuten voi olla hankalaa onnistua.

Anonyymi kirjoitti:

Höpsis. Suosittelen koko sydämestäni etsimään luotettavaa tietoa psyykenlääkkeistä ja psykiatrin hoitokeinoista netistä. Kannattaa aloittaa esim Joanna Moncrieffin ajatuksista drug centred model ja disease centred model. Se on oikein hyvä aloituspaikka tiedon etsinnälle.

Kiitos netin olen hengissä psyykenlääkkeiden jälkeen koska ymmärsin miten ne puretaan terveellisesti, ymmärsin vieroituksesta enemmän, ymmärsin elämäntapakeinot ynnä muuta. Mistä en psykiatrilta saanut tietoa. Sitten tulivatkin Mark Horowitzin tutkimukset ja nykyään on jo Maudsley kirjaopaskin purkuun. Nykyajan ihmiset on hemmotellumpia, itsellä piti käydä syvässä päädyssä vieroitusten kanssa :)

Lue lisää

nämä nettipsykiatrit tarvitsevat oman hoitoketjun. Siinä olisi guruina kaikenlaisia heinähattuja. Voisivathan ne välittää esim marihuanaa, jonka vaikutuksen alla sitten pössyttelisivät . Siinä olisi sitten heidän lääkityksensä.

Anonyymi kirjoitti:

nämä nettipsykiatrit tarvitsevat oman hoitoketjun. Siinä olisi guruina kaikenlaisia heinähattuja. Voisivathan ne välittää esim marihuanaa, jonka vaikutuksen alla sitten pössyttelisivät . Siinä olisi sitten heidän lääkityksensä.

Lue lisää

Itse en pössyttele enkä suosittele mitään huumeita.

Anonyymi kirjoitti:

Olkoon. Mielenterveyshoito on silti biologisen paradigman aikana vääristynyttä ja tuottaa harmia ja vaatisi isoja uudistuksia. Ja on tuurista kiinni mitä hoitoa saa

Luin kaikki nuo aloitusjutut. Joku heistä sanoi myöhemmin, että psykoottisille ihmisille pitäisi olla eri ketjut. Siellä he saisivat puhua saastaisista psykooseistaan. Vastaan tähän: noilla netistä ja ulkolaisista kirjoista "oppinsa"saaneet netti-psykiatrit saisivat mennä itse johonkin uuteen ns. hoitoon.Hoitoa johtaisi aina joku Heinähattu Guru. Hän voisi antaa kannabista, jota ne "potilaat"saisivat kokoontumisissa pössytellä.Eikö ne sitä yritä saada lailliseksi Suomessa, vai oliko se marihuana. Sitten nämä Gurut voisivat määrätä lääkkeitäkin, mutta pitkällisen vatuloinnin jälkeen vasta, selostettuaan tarkasti, mitä tämä lääke voi vaikuttaa negatiivista. Siitä kirjoitettaisiin paperi, jonka "potilas"allekirjoittaisi.Sitten siellä kuiskittaisiin niitä asioita, joita ei kehdata muualla kuiskia.

Anonyymi kirjoitti:

Itse en pössyttele enkä suosittele mitään huumeita.

Psykiatria-kriitikoiden mielestä psyykenlääkkeet ovat huumeita.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria-kriitikoiden mielestä psyykenlääkkeet ovat huumeita.

Jos ne luokiteltaisiin huumeiksi, niitä ei lääkärit resepteillä määräilisi.
Huumeet ovat laittomia, ainakin vielä toistaiseksi ( toivottavasti pysyvätkin ).

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria-kriitikoiden mielestä psyykenlääkkeet ovat huumeita.

Psykiatriset aineet on psykoaktiivisia ominaisuuksia sisältäviä aineita. Aineesta tekee huumeen lainsäädäntö. Toisinaan psykiatrian työkalupakissa on katukauppa arvoakin omaavia tuotteita kuten ketamiini. Veikkaisin eytä saatettaisiin tehdä mielenkiintoisia tutkimustuloksia kun alettaisiin vertaamaan psykiatrian aineiden harmeja huumeiden harmeihin. Paljon löytyisi yhtäläisyyksiä seksuaalihäiriöistä, mielialan droppaukseen vieroituksessa ja unen häiriintymiseen. Toki kaikissa on omanlaisensa toimintamekanismi tarkemmin joka ei ole identtinen

Anonyymi kirjoitti:

Olkoon. Mielenterveyshoito on silti biologisen paradigman aikana vääristynyttä ja tuottaa harmia ja vaatisi isoja uudistuksia. Ja on tuurista kiinni mitä hoitoa saa

Enemmän siihen omaan hoitoon vaikuttaa ne omat asenteet, jos väittää, ettei mitkään pehmeät hoitomuodot tehoa tai ei halua niitä, niin lääkkeitähän sieltä sitten tulee, varsinkin jos venkoilee osaston kautta.

Ja jos on mussuttanut ennen osastolle pääsyä, niin sittenkös sitä mussutusta vasta riittääkin.

Anonyymi kirjoitti:

Enemmän siihen omaan hoitoon vaikuttaa ne omat asenteet, jos väittää, ettei mitkään pehmeät hoitomuodot tehoa tai ei halua niitä, niin lääkkeitähän sieltä sitten tulee, varsinkin jos venkoilee osaston kautta.

Ja jos on mussuttanut ennen osastolle pääsyä, niin sittenkös sitä mussutusta vasta riittääkin.

Lue lisää

Se on kyllä täysin totta, että omat asenteet vaikuttavat todella paljon.
Ihan kaikki eivät vain osaa asennoitua, ja jotkut eivät välttämättä edes halua, syytä ei voi tietää, kuin ihminen itse.

Anonyymi kirjoitti:

Se on kyllä täysin totta, että omat asenteet vaikuttavat todella paljon.
Ihan kaikki eivät vain osaa asennoitua, ja jotkut eivät välttämättä edes halua, syytä ei voi tietää, kuin ihminen itse.

Lue lisää

Se on jännä että ensin psykiatriassa koukutetaan psykoaktiivisiin aineisiin jotka leikkaa tunteita. Ei edes mainittu asiasta. Kävin terapiassa silloin ja koin sen TÄYSIN hyödyttömäksi. Olin täysin itselleni vieras ja olin jatkuvassa hämmennyksessä tunne elämästä. I wonder why.
I wonder why. En osannut vaatia parempaa.

Ehkä paras oivallus tuli aineista luopuessa. Olen ihminen, minua ei tarvi kouluttaa kuin koiraa terapiassa, yrittää kokoajan parantaa jptain. Tuo paranemisajattelu on aivan loputonta. Tärkeintä on ymmärtää itseään, reflektoida itseään ja tuntea tunteensa ja opetella ymmärtämään itseään. Siihen ei tarvi välttämättä terapiaa. Siinä kuitenkin henkilökemiat on aika suuressa roolissa. Kannattaa lähteä laputtamaan jos se ei toimi.

En ole terapiakielteinen silti, olen paskalaatuiselke psykiatrialle kielteinen.. Terapiaa on myös erilaisia suuntauksia, esim kehoterapiat on hyviä koska jatkuva pohdiskelu ei välttämättä avaa kaikkia ovia. Moni on varmaan ollut terapiassa ja on vain hämmentynyt lopussa. Ei tule mitään suuria oivalluksia. Yksi oivallus on palata hoitamaan kehoa luontaisella tavalla. Se on masennukseen yksi parhaista tavoista hoitaa sitä kunhan ihminen pääsee "en voi mennä lenkille vaiheen yli" ja oppii ottamaan vastuuta asteittain hyvinvoinnistaan mitä ei välttämättä edesauta psykoaktiiviset aineet

Anonyymi kirjoitti:

Se, että kirjoittelevat terveys-palstalla nimettöminä, on turha kuvitella, että se edesauttaa uudistuksia. Se ainoastaan pelottelee niitä, jotka vasta miettivät alkaako syödä lääkkeitä. Lääkkeissä ei ole mitään pelottavaa. Ne auttavat .

Lue lisää

Toivotut uudistukset eivät voi myskään perustus valheellisiin väittämiin joita foorumilla esitetään.

Anonyymi kirjoitti:

Luin kaikki nuo aloitusjutut. Joku heistä sanoi myöhemmin, että psykoottisille ihmisille pitäisi olla eri ketjut. Siellä he saisivat puhua saastaisista psykooseistaan. Vastaan tähän: noilla netistä ja ulkolaisista kirjoista "oppinsa"saaneet netti-psykiatrit saisivat mennä itse johonkin uuteen ns. hoitoon.Hoitoa johtaisi aina joku Heinähattu Guru. Hän voisi antaa kannabista, jota ne "potilaat"saisivat kokoontumisissa pössytellä.Eikö ne sitä yritä saada lailliseksi Suomessa, vai oliko se marihuana. Sitten nämä Gurut voisivat määrätä lääkkeitäkin, mutta pitkällisen vatuloinnin jälkeen vasta, selostettuaan tarkasti, mitä tämä lääke voi vaikuttaa negatiivista. Siitä kirjoitettaisiin paperi, jonka "potilas"allekirjoittaisi.Sitten siellä kuiskittaisiin niitä asioita, joita ei kehdata muualla kuiskia.

Lue lisää

Eikös tämä anonyymi foorumi ole juuri se paikka missä voi puhua ihan mitä itseään miellyttävää muunneltua totuutta, ilman että jäisi siitä kiinni.

Ikävämpi niille jotka tänne tulee etsimään sitä totuutta joka auttaisi heitä. No tähän varmaan joku tällainen "valhettelija" haluaisi varmaan argumentoida jotain lääkkeiden sivuvaikutuksista, mutta kun se ei ihmisten avun saaminen ei edes liity lääkkeisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Se on jännä että ensin psykiatriassa koukutetaan psykoaktiivisiin aineisiin jotka leikkaa tunteita. Ei edes mainittu asiasta. Kävin terapiassa silloin ja koin sen TÄYSIN hyödyttömäksi. Olin täysin itselleni vieras ja olin jatkuvassa hämmennyksessä tunne elämästä. I wonder why.
I wonder why. En osannut vaatia parempaa.

Ehkä paras oivallus tuli aineista luopuessa. Olen ihminen, minua ei tarvi kouluttaa kuin koiraa terapiassa, yrittää kokoajan parantaa jptain. Tuo paranemisajattelu on aivan loputonta. Tärkeintä on ymmärtää itseään, reflektoida itseään ja tuntea tunteensa ja opetella ymmärtämään itseään. Siihen ei tarvi välttämättä terapiaa. Siinä kuitenkin henkilökemiat on aika suuressa roolissa. Kannattaa lähteä laputtamaan jos se ei toimi.

En ole terapiakielteinen silti, olen paskalaatuiselke psykiatrialle kielteinen.. Terapiaa on myös erilaisia suuntauksia, esim kehoterapiat on hyviä koska jatkuva pohdiskelu ei välttämättä avaa kaikkia ovia. Moni on varmaan ollut terapiassa ja on vain hämmentynyt lopussa. Ei tule mitään suuria oivalluksia. Yksi oivallus on palata hoitamaan kehoa luontaisella tavalla. Se on masennukseen yksi parhaista tavoista hoitaa sitä kunhan ihminen pääsee "en voi mennä lenkille vaiheen yli" ja oppii ottamaan vastuuta asteittain hyvinvoinnistaan mitä ei välttämättä edesauta psykoaktiiviset aineet

Lue lisää

Jos jännistä puhutaan, niin se on jännä, että miten ne mankelin läpikäyneet ja ns. Parantuneet tai muuten vaan hyvässä hoitotasapainossa olevat ihmiset huomaa heti jos vähän pistetään stooriin lapinlisää.

Mutta se on totta että sopivan terapiasuuntauksen löytäminen voi olla vaikeaa. Uskallan väittää, että se sopivan terapiasuuntauksen löytäminen on tärkeämpää kuin henkilökemiat.

Henkilökemioillakin on merkitystä, mutta jos sekä asiakas, että terapeutti molemmat oikeasti haluaa paranemista, niin eiköhän silloin joku yhteinen sävelmä löydy, mutta jos ihminen on niin solmussa, ettei osaa työskennellä itsensä kanssa, niin se voi vaatia erilaisia tapoja.

Tällä foorumilla on tietysti tärkeä muustuttaa, ettei psykoosisairauksia tai narsismia pysty parantamaan terapialla.

Anonyymi kirjoitti:

Jos jännistä puhutaan, niin se on jännä, että miten ne mankelin läpikäyneet ja ns. Parantuneet tai muuten vaan hyvässä hoitotasapainossa olevat ihmiset huomaa heti jos vähän pistetään stooriin lapinlisää.

Mutta se on totta että sopivan terapiasuuntauksen löytäminen voi olla vaikeaa. Uskallan väittää, että se sopivan terapiasuuntauksen löytäminen on tärkeämpää kuin henkilökemiat.

Henkilökemioillakin on merkitystä, mutta jos sekä asiakas, että terapeutti molemmat oikeasti haluaa paranemista, niin eiköhän silloin joku yhteinen sävelmä löydy, mutta jos ihminen on niin solmussa, ettei osaa työskennellä itsensä kanssa, niin se voi vaatia erilaisia tapoja.

Tällä foorumilla on tietysti tärkeä muustuttaa, ettei psykoosisairauksia tai narsismia pysty parantamaan terapialla.

Lue lisää

Vaikka olisi kokenut samanlaisia, itse parantuneena ja pärjäävänä, on silti aika vaikeaa tietää toisen jutuista, onko laitettu " lapin lisää " vai ei. Johtuen siitä, kun koemme ja tunnemme, ajattelemme asioista jokainen omalla tavallamme.
Toki aivan selkeistä vääristyneistä " stooreista " pystyy jotain erottamaankin.
Mutta joo, tärkeintä on se työskentely itsensä kanssa, terapeuttihan ei paranna ketään, vaan hän auttaa potilasta/asiakasta oivaltamaan itse asioita omaksi parhaakseen, omaksumaan keinoja, joiden avulla pärjätä.

Minulla itselläni todettiin psykoosisairaus jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Terapioissa en käynyt koskaan, keskustelemassa kyllä, alkuun mielenterveystoimistossa, myöhemmin psykiatrian poliklinikalla.
Osastojaksojakin oli, alkuvuosina aika tiuhaankin.
Viimeinen hoitopaikka oli ratkaisevin, pitkä laitoshoito, jossa oikeasti panostettiin ihmiseen ihmisenä, ei sairaana potilaana. Siellä pääsin aika pitkän ajanjakson keskustelemaan ihan psykologin kanssa.
Toipuminen alkoi vasta siinä vaiheessa, kun aloin itse osallistumaan hoitooni, aloin tutustumaan omaan itseeni. Tie oli pitkä, eikä mikään helppo, mutta lopputulos oli tärkein, ja parasta mitä elämässäni on tapahtunut.

On pakko todeta, että monet vuodet psykiatrian potilaana meni hukkaan siinä mielessä, kun en ottanut hoitoa vastaan, vaikka kaikkensa yrittivät, lääkkeet kyllä söin, ylimääräisiäkin. Tosin samanaikaisena ongelmana olivat päihteet.
Mutta en haukkuisi psykiatriaa kokonaisuutena, vaikka epäkohtia vuosien varrelle mahtuikin. Ilman psykiatrian apua ja tukea en olisi tänä päivänä huomattavasti paremmassa kunnossa, jos edes olisin olemassakaan enää.
Nyt jo parikymmentä vuotta mennyt ilman ainuttakaan psykoosia, ja puolet siitäkin ilman psykoosilääkitystä.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka olisi kokenut samanlaisia, itse parantuneena ja pärjäävänä, on silti aika vaikeaa tietää toisen jutuista, onko laitettu " lapin lisää " vai ei. Johtuen siitä, kun koemme ja tunnemme, ajattelemme asioista jokainen omalla tavallamme.
Toki aivan selkeistä vääristyneistä " stooreista " pystyy jotain erottamaankin.
Mutta joo, tärkeintä on se työskentely itsensä kanssa, terapeuttihan ei paranna ketään, vaan hän auttaa potilasta/asiakasta oivaltamaan itse asioita omaksi parhaakseen, omaksumaan keinoja, joiden avulla pärjätä.

Minulla itselläni todettiin psykoosisairaus jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Terapioissa en käynyt koskaan, keskustelemassa kyllä, alkuun mielenterveystoimistossa, myöhemmin psykiatrian poliklinikalla.
Osastojaksojakin oli, alkuvuosina aika tiuhaankin.
Viimeinen hoitopaikka oli ratkaisevin, pitkä laitoshoito, jossa oikeasti panostettiin ihmiseen ihmisenä, ei sairaana potilaana. Siellä pääsin aika pitkän ajanjakson keskustelemaan ihan psykologin kanssa.
Toipuminen alkoi vasta siinä vaiheessa, kun aloin itse osallistumaan hoitooni, aloin tutustumaan omaan itseeni. Tie oli pitkä, eikä mikään helppo, mutta lopputulos oli tärkein, ja parasta mitä elämässäni on tapahtunut.

On pakko todeta, että monet vuodet psykiatrian potilaana meni hukkaan siinä mielessä, kun en ottanut hoitoa vastaan, vaikka kaikkensa yrittivät, lääkkeet kyllä söin, ylimääräisiäkin. Tosin samanaikaisena ongelmana olivat päihteet.
Mutta en haukkuisi psykiatriaa kokonaisuutena, vaikka epäkohtia vuosien varrelle mahtuikin. Ilman psykiatrian apua ja tukea en olisi tänä päivänä huomattavasti paremmassa kunnossa, jos edes olisin olemassakaan enää.
Nyt jo parikymmentä vuotta mennyt ilman ainuttakaan psykoosia, ja puolet siitäkin ilman psykoosilääkitystä.

Lue lisää

Kiitos kysymästä, ei ole diagnosoitu narsismia, eikä myöskään pysyvää psykoosisairautta vaikka kuinka se teitä psykiatriaa rakastavia innostaisi jos joku puhuu tavalla mikä teitä ärsyttää. Vuosien hoitohistoria psykiatriassa takana. Ei ole mikään tarve myöskään kokoajan diagnosoida ja halventaa kanssakeskustelijoitani pohtien heidän psyykenongelmiensa laatua. Kannatan myös terapiaa mutta miettimään sinne menoa jos on tunteet turrutettu aineilla. Psykiatriahan ei näe moisessa tunnevarastamisessa mitään laitonta tai epöloogista kun terapiassa pitäisi käsitellä tunteita.

Koen velvollisuudekseni puhua psykiatrian perseilyistä. :) Ongelmat voi olla olemassa, mutta niiden ratkaisuehdotuksia ja määrittelyitä voi kyseenalaistaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kysymästä, ei ole diagnosoitu narsismia, eikä myöskään pysyvää psykoosisairautta vaikka kuinka se teitä psykiatriaa rakastavia innostaisi jos joku puhuu tavalla mikä teitä ärsyttää. Vuosien hoitohistoria psykiatriassa takana. Ei ole mikään tarve myöskään kokoajan diagnosoida ja halventaa kanssakeskustelijoitani pohtien heidän psyykenongelmiensa laatua. Kannatan myös terapiaa mutta miettimään sinne menoa jos on tunteet turrutettu aineilla. Psykiatriahan ei näe moisessa tunnevarastamisessa mitään laitonta tai epöloogista kun terapiassa pitäisi käsitellä tunteita.

Koen velvollisuudekseni puhua psykiatrian perseilyistä. :) Ongelmat voi olla olemassa, mutta niiden ratkaisuehdotuksia ja määrittelyitä voi kyseenalaistaa.

Lue lisää

Itselläni ei oikein ole psykiatriasta tähän mennessä juuri hyvää sanottavaa. Ehkä se että jollakin psykiatreilla on ymmärrys traumainformoidusta perspektiivistä, tai kriittinen näkökulma alaan. Ehkä ihmiset voi saada apua mutta se ei lämmitä kun keinot siihen on niin alkeellisia joissa ylisimplifioidaan asiat johonkin pariin välittäjäaineeseen ja muka tehdään jotain ja suurella todennäköisyydellä psykiatriaa suuresti rakastava saa terveysharmeja yhä enemmän vuosi vuodelta. Toki osa on niin höpsöjä että luulevat että tämä kaikki on seurausta vain omasta mielenterveydestä kun mieli kipuilee kun yrität ainekoukusta irti.

Kuten torjunta-aineet sotkee ekosysteemiä, psykiatrian pitkäaikaislääkekäsitykset sotkee monilla kehoa. Jos jotenkin saadaan erkaannutettua asia niin että ihmisen mieli on hyvinvoiva aineilla ja siksi myös keho niin hienoa mutta kyllä se monesti vähän toisinpäin tuppaa ajan saatossa menemään. Ei liene sattumaa että täällä on useampia pitkäaikaislääkittyjä joilla on terveysharmeja. Vaikka joku onkin terveysharmeista huolimatta löytänyt iloa elämässä.

Anonyymi kirjoitti:

Sairauden tunnottomiin ei auta minkäänlainen hoito . Jos näille antaa tavallisen päänsärkytabletin ja sanoo että se on psykoosi lääke niin saavat ihan samat oireet, sillä aivot ovat saaneet niin paljon väärää tietoa että itsesuggesoiminen saa aikaan oireet .
Syitä on monia , ei haluta syödä lääkkeitä, on lukenut että lääkkeet on myrkkyä, ei hyväksy diagnoosiaan vaan onkin yhtä äkkiä kovin sairas ainoastaan lääkkeistä .
Ihmisen aivot ovat kummallinen kapistus samalla fantastinen. esim miten helposti ollaan vaikutuksilla alttiita on että joku sanoo että hänen lapsellaan on täitä , kun niitä on saanut koulusta . Kuuntelija alkaa välittömästi kynsiä päästään , siis niin helposti ollaan alttiita vaikutuksille .
Näistä on tehty paljon kokeita tutkijoiden maailmassa ja toisinaan huvittaa kun tunnistaa itsessään esim juuri tuon täi jutun . Siksi ei pitäisi mennä netistä etsimään infoa koska se usein vahingoittaa ainoastaaa.

Lue lisää

Ilmiö tunnetaan termillä nosebo.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kysymästä, ei ole diagnosoitu narsismia, eikä myöskään pysyvää psykoosisairautta vaikka kuinka se teitä psykiatriaa rakastavia innostaisi jos joku puhuu tavalla mikä teitä ärsyttää. Vuosien hoitohistoria psykiatriassa takana. Ei ole mikään tarve myöskään kokoajan diagnosoida ja halventaa kanssakeskustelijoitani pohtien heidän psyykenongelmiensa laatua. Kannatan myös terapiaa mutta miettimään sinne menoa jos on tunteet turrutettu aineilla. Psykiatriahan ei näe moisessa tunnevarastamisessa mitään laitonta tai epöloogista kun terapiassa pitäisi käsitellä tunteita.

Koen velvollisuudekseni puhua psykiatrian perseilyistä. :) Ongelmat voi olla olemassa, mutta niiden ratkaisuehdotuksia ja määrittelyitä voi kyseenalaistaa.

Lue lisää

Taasko me puhuttiin sinusta?

Anonyymi kirjoitti:

Taasko me puhuttiin sinusta?

On olemassa ihmisiä, jotka ottavat kaiken itseensä, se on harmi, mutta sille ei voi mitään.

Se, että terveydenhuollossa ja etenkin psykiatriassa painotetaan noita kyseisiä edellä mainitsemiasi asioita, eli keskitytään potilaan sairauteen, tehdään diagnooseja, lokeroidaan johonkin tiettyyn kategoriaan, määrätään lääkkeitä, tai tarjotaan valikoivasti, mitä hoitoja kenellekin ongelmista kärsivälle tarjotaan, painotetaan yksilön roolia oman "paranemisensa" kohdalla ja unohdetaan, että hyvinvointi ja terveys koostuu useammasta elämässä olevasta osatekijästä ja jätetään huomiotta yksilön elämässä olevat olosuhteet, elämäntapahtumat ja elämän tilanne ovat nimenomaan niitä monikymmenvuotisia ongelmia kyseisessä hoitokulttuurissa.

Ongelmista kärsivät eivät silti voi yhtään sen paremmin, Ei, vaikka joku kuinka messuaisi nykypsykiatrian olevan oikeassa, tai että alalla olevat ovat niin lukeneita ja "tietävät kaikesta kaiken.

Pitkät hoitojonot, tai se, että hoitoon ei pääse, tai ei ole resursseja on myöskin aika turhaa vetoamista. Jos palvelut ja niiden laatu ovat huonoja, tai ne pohjautuvat yllä mainittuihin asioihin.

Uudistaisivat niitä palveluita ja etenkin koko hoitokulttuuria ja asenteita ongelmista kärsiviä kohtaan. Kiitos!

Itse onnistuin vasta kun nämä hyväksyin, ja hoidonkin lopetin vasta tultuani parempaan kuntoon.

Anonyymi kirjoitti:

Se, että terveydenhuollossa ja etenkin psykiatriassa painotetaan noita kyseisiä edellä mainitsemiasi asioita, eli keskitytään potilaan sairauteen, tehdään diagnooseja, lokeroidaan johonkin tiettyyn kategoriaan, määrätään lääkkeitä, tai tarjotaan valikoivasti, mitä hoitoja kenellekin ongelmista kärsivälle tarjotaan, painotetaan yksilön roolia oman "paranemisensa" kohdalla ja unohdetaan, että hyvinvointi ja terveys koostuu useammasta elämässä olevasta osatekijästä ja jätetään huomiotta yksilön elämässä olevat olosuhteet, elämäntapahtumat ja elämän tilanne ovat nimenomaan niitä monikymmenvuotisia ongelmia kyseisessä hoitokulttuurissa.

Ongelmista kärsivät eivät silti voi yhtään sen paremmin, Ei, vaikka joku kuinka messuaisi nykypsykiatrian olevan oikeassa, tai että alalla olevat ovat niin lukeneita ja "tietävät kaikesta kaiken.

Pitkät hoitojonot, tai se, että hoitoon ei pääse, tai ei ole resursseja on myöskin aika turhaa vetoamista. Jos palvelut ja niiden laatu ovat huonoja, tai ne pohjautuvat yllä mainittuihin asioihin.

Uudistaisivat niitä palveluita ja etenkin koko hoitokulttuuria ja asenteita ongelmista kärsiviä kohtaan. Kiitos!

Lue lisää

Onko ongelma tosiaan se, että hoito on parempaa kuin koskaan, vai se että pullamössö sukupolvet, jotka ei pysty ottamaan vastuuta itsestään tukkii palvelut?

Anonyymi kirjoitti:

Onko ongelma tosiaan se, että hoito on parempaa kuin koskaan, vai se että pullamössö sukupolvet, jotka ei pysty ottamaan vastuuta itsestään tukkii palvelut?

Vai onkohan ongelma se että psykiatria promoaa sairauksia, ja lääkeyhtiöt, jotka tautitehtailevat normaaleista elämän ilmiöistä sairauksia. Niihin on tietysti myös ratkaisut. Ensin pitää tehtailla tauti, sitten voi tarjota ratkaisua.

https://masennusinfo.fi/ Siinä vähän mallia.

Anonyymi kirjoitti:

Vai onkohan ongelma se että psykiatria promoaa sairauksia, ja lääkeyhtiöt, jotka tautitehtailevat normaaleista elämän ilmiöistä sairauksia. Niihin on tietysti myös ratkaisut. Ensin pitää tehtailla tauti, sitten voi tarjota ratkaisua.

https://masennusinfo.fi/ Siinä vähän mallia.

Lue lisää

Tuo lääkeyhtiö Lundbeckin informaatiosivusto masennuksesta ja sen hoitokeinoista on kyllä ehdoton lempparini. Erityisesti kohta jossa etusivulla oikein mietitään masennuksen aiheuttamia seksuaalisia harmeja ikäänkuin pitäen sitä itsestäänselvänä että masentuneilla olisi suunnilleen kaikilla joku seksuaalisen toiminnan häiriö. Siihen oireyhtymään voi liittää vaikka mitä piirteitä.

”Mikäli asiakkaalla on mielialalääkitys käytössä, on hyvin tavallista, että sen vaikutukset seksuaalisuuteen mietityttävät. Olen myös törmännyt siihen, ettei masennuslääkitystä haluta nimenomaan sen vuoksi, että sen pelätään vaikuttavan seksuaalisiin haluihin.” Ja sitten oikein kerrotaan kuinka masennus vaikuttaa seksuaalisiin haluihin.

Sellaisia terqquja Lundbeckille, että itselläni oli kyllä ihan normaali tuntoaisti ja halut nuorena ja innokkaana ennen lääkkeitä. Heti lääkkeen aloituksen jälkeen alkoi puutuneisuuden tunne alakerrassa ja vaikeudet saavuttaa kliimaksia. Mitä isompaa annosta käytti, sitä pahempi tuo puutuneisuus oli kuin lidokaiinia alakerrassa. En ollut niinkään onnekas että olisin ollut informoitu koko paskahaitasta lääkärini toimesta, mutta olin sen verran viksu, että osasin laskea yksi plus yksi.

Kun lopetin lääkkeet kerran, tunto palautui ja jaksoi jopa sillä saralla innostaakin. Päädyin jatkamaan lääkkeenkäyttöä. Toisen kerran jälkeen nuorena en koskaan enää palautunut. TSitä kutsutaan nimellä PSSD ja sen riskistä tuli tieto lääkepaketteihin siinä vuoden 2019 tietämillä. Omat harmini ovat kestäneet jo vuositolkulla, riippumatta siitä tunnenko oloni iloiseksi vaiko en. Jotenkin jännästi masennuksen lääkehoidon myötä siitä on tainnut muodostua kunnon kansansairaus jossa iäti ihminen on ilman seksuaalisuutta ja masentunut vaikka olisi nuori.

Onneksi Lundbeckin sivustolla on myös kaunopuheita.

Mölsä ohjaa asiakkaita kääntymään seksuaalineuvojan, seksuaaliterapeutin tai psykiatrisen sairaanhoitajan puoleen ja tuomaan aktiivisesti esiin seksuaaliterveyteen liittyviä huolia.

”Tärkeintä olisi päästä perille siitä, onko masentuneisuutta ollut ennen seksin hankaloitumista vai toisin päin. Toisin sanoen: aiheuttaako masennus seksin saralla ongelmia, vai syveneekö masennus seksuaalisuuteen liittyvien ongelmien vuoksi.”

Mölsän mielestä seksuaalisuuteen liittyvien ”esitietojen” selvittäminen on tärkeää, ja vain sitä kautta on mahdollista päästä ongelmien taustaan kiinni. Siksi avoimuus on vastaanotolla tärkeää.

”Mikäli asiakkaalla on selkeä masennus, tulee seksuaalisuus mielestäni ottaa jokaisessa hoitokontaktissa esiin. Asiakkaan tulee olla tietoinen siitä, että sekä itse masennus, että sen hoitoon käytettävät lääkkeet voivat alentaa libidoa eli seksuaalista halukkuutta”, Mölsä toteaa.

Lääkäri voi muokata masennuksen lääkehoitoa siten, että sen vaikutukset seksuaalisuuteen olisivat mahdollisimman vähäiset. Mahdollisista seksiin liittyvistä ongelmista kannattaakin kertoa avoimesti, jotta hoitoa voidaan tarvittaessa yrittää muuttaa.

”Pidän äärimmäisen tärkeänä sitä, että potilaalla olisi tunne siitä, että on lupa puhua myös kaikkein intiimeimmistä asioista oman sairauden hoidon yhteydessä. Silloin hoito on kokonaisvaltaista ja laadukasta.”"

Se on hienoa että on tuollaisia ihanteita kun ne eivät julkisen puolen psykiatriassa oikein toteudu lääkärivajeessa ja kaikki eivät edes tajua alkaa siinä teini-iän ja aikuisuuden kynnyksellä erittelemään seksijuttujaan lääkärille. Onneksi lääkkeet ei ole se ongelma vaan se on vain se miten niitä määrätään. Pitäkää sormia ristissä että käy tuuri lääkkeiden kanssa! Sitä meinaan tarvitaan, muuten saattaa käydä vähän köpselösti kun käytetään näitä "antisexual" - pillereitä.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo lääkeyhtiö Lundbeckin informaatiosivusto masennuksesta ja sen hoitokeinoista on kyllä ehdoton lempparini. Erityisesti kohta jossa etusivulla oikein mietitään masennuksen aiheuttamia seksuaalisia harmeja ikäänkuin pitäen sitä itsestäänselvänä että masentuneilla olisi suunnilleen kaikilla joku seksuaalisen toiminnan häiriö. Siihen oireyhtymään voi liittää vaikka mitä piirteitä.

”Mikäli asiakkaalla on mielialalääkitys käytössä, on hyvin tavallista, että sen vaikutukset seksuaalisuuteen mietityttävät. Olen myös törmännyt siihen, ettei masennuslääkitystä haluta nimenomaan sen vuoksi, että sen pelätään vaikuttavan seksuaalisiin haluihin.” Ja sitten oikein kerrotaan kuinka masennus vaikuttaa seksuaalisiin haluihin.

Sellaisia terqquja Lundbeckille, että itselläni oli kyllä ihan normaali tuntoaisti ja halut nuorena ja innokkaana ennen lääkkeitä. Heti lääkkeen aloituksen jälkeen alkoi puutuneisuuden tunne alakerrassa ja vaikeudet saavuttaa kliimaksia. Mitä isompaa annosta käytti, sitä pahempi tuo puutuneisuus oli kuin lidokaiinia alakerrassa. En ollut niinkään onnekas että olisin ollut informoitu koko paskahaitasta lääkärini toimesta, mutta olin sen verran viksu, että osasin laskea yksi plus yksi.

Kun lopetin lääkkeet kerran, tunto palautui ja jaksoi jopa sillä saralla innostaakin. Päädyin jatkamaan lääkkeenkäyttöä. Toisen kerran jälkeen nuorena en koskaan enää palautunut. TSitä kutsutaan nimellä PSSD ja sen riskistä tuli tieto lääkepaketteihin siinä vuoden 2019 tietämillä. Omat harmini ovat kestäneet jo vuositolkulla, riippumatta siitä tunnenko oloni iloiseksi vaiko en. Jotenkin jännästi masennuksen lääkehoidon myötä siitä on tainnut muodostua kunnon kansansairaus jossa iäti ihminen on ilman seksuaalisuutta ja masentunut vaikka olisi nuori.

Onneksi Lundbeckin sivustolla on myös kaunopuheita.

Mölsä ohjaa asiakkaita kääntymään seksuaalineuvojan, seksuaaliterapeutin tai psykiatrisen sairaanhoitajan puoleen ja tuomaan aktiivisesti esiin seksuaaliterveyteen liittyviä huolia.

”Tärkeintä olisi päästä perille siitä, onko masentuneisuutta ollut ennen seksin hankaloitumista vai toisin päin. Toisin sanoen: aiheuttaako masennus seksin saralla ongelmia, vai syveneekö masennus seksuaalisuuteen liittyvien ongelmien vuoksi.”

Mölsän mielestä seksuaalisuuteen liittyvien ”esitietojen” selvittäminen on tärkeää, ja vain sitä kautta on mahdollista päästä ongelmien taustaan kiinni. Siksi avoimuus on vastaanotolla tärkeää.

”Mikäli asiakkaalla on selkeä masennus, tulee seksuaalisuus mielestäni ottaa jokaisessa hoitokontaktissa esiin. Asiakkaan tulee olla tietoinen siitä, että sekä itse masennus, että sen hoitoon käytettävät lääkkeet voivat alentaa libidoa eli seksuaalista halukkuutta”, Mölsä toteaa.

Lääkäri voi muokata masennuksen lääkehoitoa siten, että sen vaikutukset seksuaalisuuteen olisivat mahdollisimman vähäiset. Mahdollisista seksiin liittyvistä ongelmista kannattaakin kertoa avoimesti, jotta hoitoa voidaan tarvittaessa yrittää muuttaa.

”Pidän äärimmäisen tärkeänä sitä, että potilaalla olisi tunne siitä, että on lupa puhua myös kaikkein intiimeimmistä asioista oman sairauden hoidon yhteydessä. Silloin hoito on kokonaisvaltaista ja laadukasta.”"

Se on hienoa että on tuollaisia ihanteita kun ne eivät julkisen puolen psykiatriassa oikein toteudu lääkärivajeessa ja kaikki eivät edes tajua alkaa siinä teini-iän ja aikuisuuden kynnyksellä erittelemään seksijuttujaan lääkärille. Onneksi lääkkeet ei ole se ongelma vaan se on vain se miten niitä määrätään. Pitäkää sormia ristissä että käy tuuri lääkkeiden kanssa! Sitä meinaan tarvitaan, muuten saattaa käydä vähän köpselösti kun käytetään näitä "antisexual" - pillereitä.

Lue lisää

Se on taas yksi hassu pohdinnan kohteensa, olisinko ottanut koko paskapillereitä käyttööni, sikälimikäli jos joku olisi kertonut hassun yksityiskohdan että tuo lääkitys voi aiheuttaa PSSD:n. Sanoisin näin jälkikäteen että ei ollut ihan "wörtti". Mitä nyt elämä meni monilta osin paskaksi. Sekin olisi ollut aika "wörtti" tietää että pillerit kannattaa vetää tosi hitaasti alas jotta olisi voinut välttyä niiltäkin ikäviltä seurauksilta. Onhan se kiva tosiaan olla oman elämänsä koekaniini ja pioneeri tämän lääkepaskan kokeilemisessa kehossa, mikä toimii ja mikä ei. Täällä ollaan kyllä sotketulla keholla elämänsä loppuun asti kokemassa elämästä huomattavasti vähemmän mitä tästä voisi saada irti ilman kemiallisia sotkuja ja aineilla elämän turmelemista.

Anonyymi kirjoitti:

Vai onkohan ongelma se että psykiatria promoaa sairauksia, ja lääkeyhtiöt, jotka tautitehtailevat normaaleista elämän ilmiöistä sairauksia. Niihin on tietysti myös ratkaisut. Ensin pitää tehtailla tauti, sitten voi tarjota ratkaisua.

https://masennusinfo.fi/ Siinä vähän mallia.

Lue lisää

Eiköhän se ole ostaja, se joka päättää että ostaako tuotteen, tai onko se hänen mielestään sen rahan arvoinen.

Voisin myydä sinulle vähän käytettyjä paperinenäliinoja 5€ / kpl

Anonyymi kirjoitti:

Se on taas yksi hassu pohdinnan kohteensa, olisinko ottanut koko paskapillereitä käyttööni, sikälimikäli jos joku olisi kertonut hassun yksityiskohdan että tuo lääkitys voi aiheuttaa PSSD:n. Sanoisin näin jälkikäteen että ei ollut ihan "wörtti". Mitä nyt elämä meni monilta osin paskaksi. Sekin olisi ollut aika "wörtti" tietää että pillerit kannattaa vetää tosi hitaasti alas jotta olisi voinut välttyä niiltäkin ikäviltä seurauksilta. Onhan se kiva tosiaan olla oman elämänsä koekaniini ja pioneeri tämän lääkepaskan kokeilemisessa kehossa, mikä toimii ja mikä ei. Täällä ollaan kyllä sotketulla keholla elämänsä loppuun asti kokemassa elämästä huomattavasti vähemmän mitä tästä voisi saada irti ilman kemiallisia sotkuja ja aineilla elämän turmelemista.

Lue lisää

Minä en ole koskaan katunut sitä, että kokeilin kaikki mahdolliset hoitokeinot, tietysti ensin lukuisat lääkkeettömät, mutta lopulta myös lääkkeet.

Ihan vain sen takia, että voin vakuuttaa itselleni että olen tehnyt kaikkeni oman vointini parantamiseen, eikä minulla ole mitään hävettävää, tai syyteltävää, ettenkö muka olisi tehnyt kaikkeani.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en ole koskaan katunut sitä, että kokeilin kaikki mahdolliset hoitokeinot, tietysti ensin lukuisat lääkkeettömät, mutta lopulta myös lääkkeet.

Ihan vain sen takia, että voin vakuuttaa itselleni että olen tehnyt kaikkeni oman vointini parantamiseen, eikä minulla ole mitään hävettävää, tai syyteltävää, ettenkö muka olisi tehnyt kaikkeani.

Lue lisää

Niin minkä ikäisenä aloitit lääkkeettömät hoidot ja psykiatrian polkusi? Minä en ollut edes äänestysikäinen enkä muuten koskaan pyytänyt lääkkeitä. Olin niin naiivi etten koskaan traagisten asioiden jälkeen keskusteluajoilla käydessäni pienessä mielessänikään miettinyt edes aloittelevani jotain lääkityksiä. Sen ajatuksen päähäni laittoi psykiatri puutteellisella informaatiolla vailla mitään suunnitelmaa käyttöaikataulusta lopulta minun mennen eri hoitoyksiköistä toiseen ikäni vuoksi. Alkuperäiselle lääkärille voisin terqquina sanoa että jos tuntuu että kukaan potilaasi ei kritisoi lääkkeitä niin enpä ole sinua paljon nähnytkään.
Muistakaa muuten kouluttaa lapsianne sanomaan ei lääkärille, vaatimaan informoitu suostumus ja älkää antako lääkärien kertoja legendoja viallisista aivoista mitä hoidetaan sun muita legendoja mitä psykiatrit usein käyttävät saadakseen potilaan suostuvammaksi aineisiin. Ei teidän kersojen aivoissa ole oikeasti neuroplastisuudessa mitään vikaa vai miksi niitä aineita käytettiinkään. Se on tunne elämän vika. Sovellusvika, psykiatria nyt on kiinnostunut silloinkin kovalevyn ruuvaamaan auki. "Kovalevyäkin" voi muovata ravinnolla ja liikunnalla paljon paremmaksi.

Ihmisen kokeman pahan olon kun voi määritellä niin montaa muutakin kautta ja ratkaisuja on moninaisia. Kuin vain se psykiatrian huttu. Tsemppiä lapsukaiset. Pitäkää aivoistanne huolta.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en ole koskaan katunut sitä, että kokeilin kaikki mahdolliset hoitokeinot, tietysti ensin lukuisat lääkkeettömät, mutta lopulta myös lääkkeet.

Ihan vain sen takia, että voin vakuuttaa itselleni että olen tehnyt kaikkeni oman vointini parantamiseen, eikä minulla ole mitään hävettävää, tai syyteltävää, ettenkö muka olisi tehnyt kaikkeani.

Lue lisää

Minulla oli sama juttu, kaikki tuli käytyä läpi.
Ehkä se oli niin kohdallani tarkoitettu. Toki kaiken läpi käyminen vaikutti siihen, että nykyään elämä menee hyvin, ei liian hyvin, mutta riittävän hyvin.

Anonyymi kirjoitti:

Onko ongelma tosiaan se, että hoito on parempaa kuin koskaan, vai se että pullamössö sukupolvet, jotka ei pysty ottamaan vastuuta itsestään tukkii palvelut?

Ihan turhaa syyllistää yhtä ainoaa sukupolvea. Joka ikisessä sukupolvessa on ollut, ja tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät osaa omasta elämästään vastuuta ottaa.

Anonyymi kirjoitti:

Vai onkohan ongelma se että psykiatria promoaa sairauksia, ja lääkeyhtiöt, jotka tautitehtailevat normaaleista elämän ilmiöistä sairauksia. Niihin on tietysti myös ratkaisut. Ensin pitää tehtailla tauti, sitten voi tarjota ratkaisua.

https://masennusinfo.fi/ Siinä vähän mallia.

Lue lisää

Jos sinä et maksa huviksesi lääkkeistä, niin miksi kuvittelet että joku muu niin tekee? Kuvitteletko olevasi joku taitava talousenkeli jolla on sen takia rahaa enemmän, kuin niillä hölmöillä jotka käyttää rahansa lääkkeisiin?

Anonyymi kirjoitti:

Jos sinä et maksa huviksesi lääkkeistä, niin miksi kuvittelet että joku muu niin tekee? Kuvitteletko olevasi joku taitava talousenkeli jolla on sen takia rahaa enemmän, kuin niillä hölmöillä jotka käyttää rahansa lääkkeisiin?

Lue lisää

Yksinkertainen mieli keksii yksinkertaisia salaliitto teorioita.

Jos sähköö tulee töpseleistä ja rahaa fatasta, niin mihin me tarvitaan ydinvoimaloita tai veronmaksajia?

Jos sitä samaa tarmoa millä niitä lääkepurkkien sivuvaikutuksia etsii netistä, käyttäisi maailman syy ja seuraus vaikutusten tutkimiseen, niin mene ja tiedä, ehkä ne psykoottiset piirteetkin vähenisi.

Anonyymi kirjoitti:

Niin minkä ikäisenä aloitit lääkkeettömät hoidot ja psykiatrian polkusi? Minä en ollut edes äänestysikäinen enkä muuten koskaan pyytänyt lääkkeitä. Olin niin naiivi etten koskaan traagisten asioiden jälkeen keskusteluajoilla käydessäni pienessä mielessänikään miettinyt edes aloittelevani jotain lääkityksiä. Sen ajatuksen päähäni laittoi psykiatri puutteellisella informaatiolla vailla mitään suunnitelmaa käyttöaikataulusta lopulta minun mennen eri hoitoyksiköistä toiseen ikäni vuoksi. Alkuperäiselle lääkärille voisin terqquina sanoa että jos tuntuu että kukaan potilaasi ei kritisoi lääkkeitä niin enpä ole sinua paljon nähnytkään.
Muistakaa muuten kouluttaa lapsianne sanomaan ei lääkärille, vaatimaan informoitu suostumus ja älkää antako lääkärien kertoja legendoja viallisista aivoista mitä hoidetaan sun muita legendoja mitä psykiatrit usein käyttävät saadakseen potilaan suostuvammaksi aineisiin. Ei teidän kersojen aivoissa ole oikeasti neuroplastisuudessa mitään vikaa vai miksi niitä aineita käytettiinkään. Se on tunne elämän vika. Sovellusvika, psykiatria nyt on kiinnostunut silloinkin kovalevyn ruuvaamaan auki. "Kovalevyäkin" voi muovata ravinnolla ja liikunnalla paljon paremmaksi.

Ihmisen kokeman pahan olon kun voi määritellä niin montaa muutakin kautta ja ratkaisuja on moninaisia. Kuin vain se psykiatrian huttu. Tsemppiä lapsukaiset. Pitäkää aivoistanne huolta.

Lue lisää

Intteewebsi on niin iso paikka, että siellä on aina joku joka on aloittanut aikaisemmin ja lopettanut myöhemmin, ja ehkä tehnyt rajummat stuntitkin siinä välissä.

Minä olen käyttänyt psyykenlääkkeitä 30 vuotta ja koko ajan olin töissä julkisilla. Ei lääkkeet ole se ongelma. Se on perussairaus se ongelma. Lääkkeet ja lääkärit ovat auttaneet.Minua suututtavat kirjoittelijat,jotka mustamaalaavat koko psykiatrian. Joku, joka nyt tulee ensimmäisiä kertoja lukemaan, voi uskoa heihin. Se on väärin ihmisiä kohtaan, jotka hakevat apua.

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen käyttänyt psyykenlääkkeitä 30 vuotta ja koko ajan olin töissä julkisilla. Ei lääkkeet ole se ongelma. Se on perussairaus se ongelma. Lääkkeet ja lääkärit ovat auttaneet.Minua suututtavat kirjoittelijat,jotka mustamaalaavat koko psykiatrian. Joku, joka nyt tulee ensimmäisiä kertoja lukemaan, voi uskoa heihin. Se on väärin ihmisiä kohtaan, jotka hakevat apua.

Lue lisää

No hyvä että olet saanut apua mutta lääkkeiden ongelmat ovat olemassa neurologiselle terveydelle josta on esimerkki esim tardiivi dyskinesia jonka riski kasvaa kokoajan neuroleptejä käyttäessä. Se että joku auttaa ei tarkoita että se silti olisi erityisen neuroprotektiivinen. En minä kiellä etteikö joku saa oireisiinsa hyötyä aineista. Ongelma on toki että dependence eli fyysinen riippuvuus voi saada tuntemaan lääkkeen hyödyllisemmäksi mitä se onkaan sekä erilainen asennoituminen "minulla on kemiallinen häiriö päässä", siksi tarvin lääkkeitä tai sairauteni vuoksi on absoluuttisen tärkrää syödä loppuelämän lääkkeitä vaikka faktapohja tässä voi ontua. Tärkeintä on aina myös vieroittautua tosi turvallisesti mihin lääkäreillä ei aina ole ymmärrystä ja liian nopean vieroituksen jälkeen sanovat että aha, arvasin että tarvit lääkkeitä, täysin ignooraten vieroitusongelmien vaikean luonteen.(PAWS, supersensitivity psychosis, henkiset ja fyysiset vieroitusoireet joissa voi olla pitkittyneitä, hoidolla iatrogeenisesti aiheutetut ongelmat esim oikeasti masennuksen kroonistaminen ja vieroituksessa olen kuullut että ahdistukseenkin kun niitä on määrätty henkilö koker masennusta lopettaessa aivokemioiden heitellessä).

Anonyymi kirjoitti:

No hyvä että olet saanut apua mutta lääkkeiden ongelmat ovat olemassa neurologiselle terveydelle josta on esimerkki esim tardiivi dyskinesia jonka riski kasvaa kokoajan neuroleptejä käyttäessä. Se että joku auttaa ei tarkoita että se silti olisi erityisen neuroprotektiivinen. En minä kiellä etteikö joku saa oireisiinsa hyötyä aineista. Ongelma on toki että dependence eli fyysinen riippuvuus voi saada tuntemaan lääkkeen hyödyllisemmäksi mitä se onkaan sekä erilainen asennoituminen "minulla on kemiallinen häiriö päässä", siksi tarvin lääkkeitä tai sairauteni vuoksi on absoluuttisen tärkrää syödä loppuelämän lääkkeitä vaikka faktapohja tässä voi ontua. Tärkeintä on aina myös vieroittautua tosi turvallisesti mihin lääkäreillä ei aina ole ymmärrystä ja liian nopean vieroituksen jälkeen sanovat että aha, arvasin että tarvit lääkkeitä, täysin ignooraten vieroitusongelmien vaikean luonteen.(PAWS, supersensitivity psychosis, henkiset ja fyysiset vieroitusoireet joissa voi olla pitkittyneitä, hoidolla iatrogeenisesti aiheutetut ongelmat esim oikeasti masennuksen kroonistaminen ja vieroituksessa olen kuullut että ahdistukseenkin kun niitä on määrätty henkilö koker masennusta lopettaessa aivokemioiden heitellessä).

Lue lisää

Minä mustamaalaan biologisen psykiatrian joka yrittää muuttaa mustan valkoiseksi, yrittää muuttaa nämä psykoaktiiviset neurotoksiinit neuroprotektiivisiksi kaikiata niiden ongelmista riippumatta (pssd aivosähköiskut tardiivi dyskinesia akatisia neurologiset häikät esim potentiaalinen dementiariskin kohoaminen pitemmässä juoksussa ja ignoorata pitkäaikaistutkimuksen puutteen ja aivovaikutukset myös vieroituksen jälkeen) ja tarkoituksenmukaisesti hakea muka tulosta jossa nämä yhtäkkiä tekisi muka jotain tosi positiivisista aivoissa vaikka kun oikeasti ruvetaan penkomaan voitaisiin kyllä tulla vastakkaiseenkin näkökulmaan etenkin pitemmällä aikavälillä vieroitus mukaanlukien.

No, me kriitikot olemme tieteen oikealla puolella kun sanomme, keisarilla ei ole vaatteita. Toivottavasti elinaikanani paheksutaan ihmisten aivoterveyden, seksuaaliterveyden ja hermoston terveyden sabotaasia näillä.

Toki aina pitää arvioida haitat ja hyödyt. Omassa vaakakupissani voisin suuttua siitä että minulle määrättiin plaseboon teholta pitkälti verrattavissa olevia aineita jotka aiheutti minulle PSSD:n, tietämättäni pitkittyneitä seurauksia vieroituksesta ja johti minut haittoineen kohti voimakkaampaa kamaa psykiatriassa. Kun lopetin, tajusin etten näitä koskaan olisi tarvinnut, enkä varsinkaan näin pitkään.

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen käyttänyt psyykenlääkkeitä 30 vuotta ja koko ajan olin töissä julkisilla. Ei lääkkeet ole se ongelma. Se on perussairaus se ongelma. Lääkkeet ja lääkärit ovat auttaneet.Minua suututtavat kirjoittelijat,jotka mustamaalaavat koko psykiatrian. Joku, joka nyt tulee ensimmäisiä kertoja lukemaan, voi uskoa heihin. Se on väärin ihmisiä kohtaan, jotka hakevat apua.

Lue lisää

Ihan niin, usein on nämä jotka kieltävät sairautensa jotka ovat etupäässä kommetoimassa Negatiivisesti, ja eivät ajattele että joku ihminen voi pelästyä ja luulla että asiat ovat niin kun nämä sairauden kieltävät kertovat. Mutta totuus on sentään että kun luottaa lääkärinsä ja tekee yhteistyötä hänen kanssaan niin yleensä ne potilaat saavat avun aina ja ovat pian toiminnallisia ja voivat hyvin .
Mutta nämä kieltäjät sitten jotka mustamaalaavat lääkäreitä ivat niitä joiden maailman kuvaan ei sitten millään mahdu se että voisiva5olla psyykkisesti sairaita vaan hakevat hakemalla muita syitä vatsa vaivoja selkäkipua päänsärkyä ja sanovat että voi olla aivokasvain ja jotkut jopa kuvittelevat että heillä on syöpä . Mutta tosiasiassa on pääsyy masennus ja kun se pääsee liian pitkälle,e ilman käypää hoitoa niin menevät vaan huonompaan kuntoon ja vainoharhaisuus sen kun vahvistuu että psykiatri muka piruuttaan laittaa hänelle diagnoosin mitä hän ei missään nimessä halua. Harvoin tervehtyvät ilman lääkkeitä vaan sitten alkaa uusi rumba terveyskeskuksessa jossa annetaan kyllä mt diagnoosi myös , niin potilas päättelee että häntä muka vainotaan jotenkin . Nämä potilaat ovat niitä sairauden kieltäjiä , ja etsivät kaikkia mahdollisia syitä huonoon oloonsa vaikka syy on sanottu heille vaan kun se ei kelpaa. Kas kun lääkäri muka on väärässä .
Psyykkiset diagnoosit ovat ainoastaan sairaus muiden sairauksien joukossa, ei mitenkää maata mullistavia ja hoidettavissa kunha potilas vaan hyväksyy sen ettei ole henkisesti terve

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen käyttänyt psyykenlääkkeitä 30 vuotta ja koko ajan olin töissä julkisilla. Ei lääkkeet ole se ongelma. Se on perussairaus se ongelma. Lääkkeet ja lääkärit ovat auttaneet.Minua suututtavat kirjoittelijat,jotka mustamaalaavat koko psykiatrian. Joku, joka nyt tulee ensimmäisiä kertoja lukemaan, voi uskoa heihin. Se on väärin ihmisiä kohtaan, jotka hakevat apua.

Lue lisää

Tunnen monta jotka myöskin ovat käyttäneet kauan lääkkeitä eikä kukaan voisi edes ajatella että heillä on ollut koskaan mitään terveydellisiä vaikeuksia . Joten kovaa kohinaa eräät pitävät lääkkeistä , kunhan ottaa säännöllisesti maksa arvot niin pysyy terveiden kirjoilla lääkityksensä kanssa .

Anonyymi kirjoitti:

No hyvä että olet saanut apua mutta lääkkeiden ongelmat ovat olemassa neurologiselle terveydelle josta on esimerkki esim tardiivi dyskinesia jonka riski kasvaa kokoajan neuroleptejä käyttäessä. Se että joku auttaa ei tarkoita että se silti olisi erityisen neuroprotektiivinen. En minä kiellä etteikö joku saa oireisiinsa hyötyä aineista. Ongelma on toki että dependence eli fyysinen riippuvuus voi saada tuntemaan lääkkeen hyödyllisemmäksi mitä se onkaan sekä erilainen asennoituminen "minulla on kemiallinen häiriö päässä", siksi tarvin lääkkeitä tai sairauteni vuoksi on absoluuttisen tärkrää syödä loppuelämän lääkkeitä vaikka faktapohja tässä voi ontua. Tärkeintä on aina myös vieroittautua tosi turvallisesti mihin lääkäreillä ei aina ole ymmärrystä ja liian nopean vieroituksen jälkeen sanovat että aha, arvasin että tarvit lääkkeitä, täysin ignooraten vieroitusongelmien vaikean luonteen.(PAWS, supersensitivity psychosis, henkiset ja fyysiset vieroitusoireet joissa voi olla pitkittyneitä, hoidolla iatrogeenisesti aiheutetut ongelmat esim oikeasti masennuksen kroonistaminen ja vieroituksessa olen kuullut että ahdistukseenkin kun niitä on määrätty henkilö koker masennusta lopettaessa aivokemioiden heitellessä).

Lue lisää

"minulla on kemiallinen häiriö päässä"
Ei minun asiassani ole kyse siitä
Äitini oli mielisaras. Sisareni oli skitsofrenikko. Rakkain minulle, veljeni, tappoi itsensä mielisairaalassa Ruotsissa.
Siellä, missä äitini suku oli, oltiin menty liian paljon sukulaistensa kesken naimisiin. Äidin suvussa mielisaitautta. Olen jostakin lukenut, että seutu, josta hän oli kotoisin, oli prosenttuaalisesti eniten Suomessa jakomielitautia,
Olin kahdessa paikassa kasvattina lapsena. Hylkäämistä. Suunnittelin itsemurhaa noin 11-vuotiaana. Kun tulin aikuiseksi, oli alkoholi minulle kuin myrkky. Heti muistikatkoja. Asiantuntijat sanovat, että muistikatkoja tulee sitten, jun on juonut tarpeeksi kauan. Minulla tämä taipumus oli heti valmiina.
Tulin uskoon 24-ikäisenä. Vapauduin heti alkoholista, tunsin saaneeni ikäänkuin uudet aivot.
Olin ollut uskossa noin 8 vuotta, kun elämääni astui ahdistus. Halusin kuolla. Tämä aika oli pahin, noin yksi vuosi. Seuraava vuosi oli jo helpompi. Olin saanut lääkkeet. Uskoin taas , että Jumala auttaa kaiken yli. Olin koko ajan töissä, julkisella.
Nyt olen jo eläkkeellä. Sama lääkitys-määrä on ollut 30 vuotta, ja samat lääkkeet. Ne määrättiin minulle erään trauman yhteydessä, uskon, että Jumalan johdatuksessa.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin, usein on nämä jotka kieltävät sairautensa jotka ovat etupäässä kommetoimassa Negatiivisesti, ja eivät ajattele että joku ihminen voi pelästyä ja luulla että asiat ovat niin kun nämä sairauden kieltävät kertovat. Mutta totuus on sentään että kun luottaa lääkärinsä ja tekee yhteistyötä hänen kanssaan niin yleensä ne potilaat saavat avun aina ja ovat pian toiminnallisia ja voivat hyvin .
Mutta nämä kieltäjät sitten jotka mustamaalaavat lääkäreitä ivat niitä joiden maailman kuvaan ei sitten millään mahdu se että voisiva5olla psyykkisesti sairaita vaan hakevat hakemalla muita syitä vatsa vaivoja selkäkipua päänsärkyä ja sanovat että voi olla aivokasvain ja jotkut jopa kuvittelevat että heillä on syöpä . Mutta tosiasiassa on pääsyy masennus ja kun se pääsee liian pitkälle,e ilman käypää hoitoa niin menevät vaan huonompaan kuntoon ja vainoharhaisuus sen kun vahvistuu että psykiatri muka piruuttaan laittaa hänelle diagnoosin mitä hän ei missään nimessä halua. Harvoin tervehtyvät ilman lääkkeitä vaan sitten alkaa uusi rumba terveyskeskuksessa jossa annetaan kyllä mt diagnoosi myös , niin potilas päättelee että häntä muka vainotaan jotenkin . Nämä potilaat ovat niitä sairauden kieltäjiä , ja etsivät kaikkia mahdollisia syitä huonoon oloonsa vaikka syy on sanottu heille vaan kun se ei kelpaa. Kas kun lääkäri muka on väärässä .
Psyykkiset diagnoosit ovat ainoastaan sairaus muiden sairauksien joukossa, ei mitenkää maata mullistavia ja hoidettavissa kunha potilas vaan hyväksyy sen ettei ole henkisesti terve

Lue lisää

Ai pitääkö heille valehdella että kyseessä on erityisen aivoterveyttä edistävistä aineista jotka on kuin karkkia haitoiltaan? Niinkö?

Niin ja sitten on psykiatreja jotka kieltävät totetuttamansa iatrogeenisen harmin (PSSD) ja tuottavat merkittävää harmia ja gaslightaavat kaikella tuottamallansa harmilla niin että se on vain masennusta.
He voi vedota siihen koska potilailla ei ole pääsyä kunnon tutkimuksiin tuotetusta harmista.
Olen keskustellut useiden ihmisten kanssa joilla syystä tai toisesta on psyykenlääkeharmin jälkeen ohutsäieneuropatialöydöksiä. Olen myös törmännyt näihin jotka on pystyneet käymään todentamassa harmiaan tutkimuksissa ulkomailla (SPECT, QEEG). Tutkimuksen puute ei todista että kyse on turvallisista aineista. Lähettäkää vaan suomalaiset höpölääkärit johonkin aivojen rakenteen tutkimuksiin magneettiin todistaaksenne ettei psyykenlääkkeistä ole harmia, muutama vuosikymmen ja totuus voittaa viimeistään kun tutkimus kehittyy. Siihen asti me harmia saaneet olemme inhottava kävelevä haitta pelottelemassa muita potilaita hoidoista pois. Me ansaitsemme tietää mitä hittoa meille tapahtui vuosien ainekuureilla.

Kannattaa myös kuunnella oireita, niissä voi joskus olla paranemisen alku ja juuri. Joillakin ihmisillä pelkästään stressi aiheuttaa oireita tai loppuunpalaminen. Sitten kun oppii rauhoittamaan hermostonsa ja lepää ja oppii hallitsemaan stressiänsä, erinäköiset oireet hellittää. Kannattaa varoa että sotkee tätä toipumisprosessia turhaan psyykenmömmöillä jotka sotkevat hermostoa ja voivat estää kehon signaalien kuuntelua.

Anonyymi kirjoitti:

Ai pitääkö heille valehdella että kyseessä on erityisen aivoterveyttä edistävistä aineista jotka on kuin karkkia haitoiltaan? Niinkö?

Niin ja sitten on psykiatreja jotka kieltävät totetuttamansa iatrogeenisen harmin (PSSD) ja tuottavat merkittävää harmia ja gaslightaavat kaikella tuottamallansa harmilla niin että se on vain masennusta.
He voi vedota siihen koska potilailla ei ole pääsyä kunnon tutkimuksiin tuotetusta harmista.
Olen keskustellut useiden ihmisten kanssa joilla syystä tai toisesta on psyykenlääkeharmin jälkeen ohutsäieneuropatialöydöksiä. Olen myös törmännyt näihin jotka on pystyneet käymään todentamassa harmiaan tutkimuksissa ulkomailla (SPECT, QEEG). Tutkimuksen puute ei todista että kyse on turvallisista aineista. Lähettäkää vaan suomalaiset höpölääkärit johonkin aivojen rakenteen tutkimuksiin magneettiin todistaaksenne ettei psyykenlääkkeistä ole harmia, muutama vuosikymmen ja totuus voittaa viimeistään kun tutkimus kehittyy. Siihen asti me harmia saaneet olemme inhottava kävelevä haitta pelottelemassa muita potilaita hoidoista pois. Me ansaitsemme tietää mitä hittoa meille tapahtui vuosien ainekuureilla.

Kannattaa myös kuunnella oireita, niissä voi joskus olla paranemisen alku ja juuri. Joillakin ihmisillä pelkästään stressi aiheuttaa oireita tai loppuunpalaminen. Sitten kun oppii rauhoittamaan hermostonsa ja lepää ja oppii hallitsemaan stressiänsä, erinäköiset oireet hellittää. Kannattaa varoa että sotkee tätä toipumisprosessia turhaan psyykenmömmöillä jotka sotkevat hermostoa ja voivat estää kehon signaalien kuuntelua.

Lue lisää

Onneksi joitain asioita voi käyttää kompassina sille kuinka harmillisista aineista on kyse

esim dementiariskin kohoaminen pitkässä käytössä, kuinka harmillisia dementikoille nämä aineet on, aivosähköiskut, seksuaaliterveyden häiriöt, ohutsäieneuropatialöydökset ja radiologialöydökset ja eläinkokeet PSSD-tapauksessa, akatisia, tardiivi dyskinesia, huomattavan helposti löydettävät kuvaukset vieroitusoireista jne. Kaikki kertoo omaa kuvaansa siitä mistä aineista on kyse eikä sitä pysty millään "luota lääkäriisi argumentin taakse vetoamaan. Mielenkiintoista olisi tutkimus jossa tutkittaisiin minkälainen käyttö lisää riskiä vieroitusoireille ja muille harmeille.

Anonyymi kirjoitti:

Onneksi joitain asioita voi käyttää kompassina sille kuinka harmillisista aineista on kyse

esim dementiariskin kohoaminen pitkässä käytössä, kuinka harmillisia dementikoille nämä aineet on, aivosähköiskut, seksuaaliterveyden häiriöt, ohutsäieneuropatialöydökset ja radiologialöydökset ja eläinkokeet PSSD-tapauksessa, akatisia, tardiivi dyskinesia, huomattavan helposti löydettävät kuvaukset vieroitusoireista jne. Kaikki kertoo omaa kuvaansa siitä mistä aineista on kyse eikä sitä pysty millään "luota lääkäriisi argumentin taakse vetoamaan. Mielenkiintoista olisi tutkimus jossa tutkittaisiin minkälainen käyttö lisää riskiä vieroitusoireille ja muille harmeille.

Lue lisää

"Tunnen monta jotka myöskin ovat käyttäneet kauan lääkkeitä eikä kukaan voisi edes ajatella että heillä on ollut koskaan mitään terveydellisiä vaikeuksia . Joten kovaa kohinaa eräät pitävät lääkkeistä , kunhan ottaa säännöllisesti maksa arvot niin pysyy terveiden kirjoilla lääkityksensä kanssa ."

Mitä nyt ovat kroonisesti omasta mielestään sairaita monet. Höpöhöpö, maksa-arvot ei vielä kerro mikrobiologisella tasolla yhtään mitään harmista. Se voi kertoa akuutista toksisuudesta maksassa mutta ei niinkään mitä harmia syntyy aivosoluille, hermostolle, motoriikalle tai seksuaaliterveydelle. Anna mä arvaan seuraavaksi mennään magneettiin katsomaan että kappas, aivoilta ne edelleen näyttää :D Julkisen puolen lääkärin työkalupakki lääkeharmien toteamisessa :D

Oikeasti neurotoksisuutta todentaneet on tutkineet SPECT, QEEG-kuvauksia, erilaisia muistitestejä. PSSD:stä ymmärtävät on tutkineet esim ohutsäieneuropatiaatestejä ynnä muuta. Autoimmuunijuttuja. Käsittääkseni jotkut radiologit on hoksanneet PSSD:tä potevien sukukalleuksissa myös ongelmia koska kyllähän niissä saattaa alkaa näkyä asteittain ongelmia kun luonnon kehittämät mekanismit aamuerektioista alkaen voi alkaa puuttua asteittain kun ihmisestä tehdään kemiallinen kastraatti.

Psykiatreilta puuttuu myös täysin ymmärrys erilaisten haittojen vaikutuksesta henkiseen maailmaan kun sinusta tulee kemiallinen kastraatti tai aivot, hermosto tai sukukalleudet ottaa harmia heidän typeristä "torjunta-aineistaan" jotka tuhosi ekosysteemiä eli psyykenlääkkeistä jotka tuhosi evoluution aikana hioutuneen ihmiskehon toimintaa. Siinä on muuten business mahdollisuutta. Kehitetään näistä vaikka "seksuaalisuuden menetys sairaus". Niin johan on terapiamahdollisuuksia tarjolla. Ehkä lääketiede kehittää pillerinkin sen hoitoon uusine haittoineen.

Anonyymi kirjoitti:

"Tunnen monta jotka myöskin ovat käyttäneet kauan lääkkeitä eikä kukaan voisi edes ajatella että heillä on ollut koskaan mitään terveydellisiä vaikeuksia . Joten kovaa kohinaa eräät pitävät lääkkeistä , kunhan ottaa säännöllisesti maksa arvot niin pysyy terveiden kirjoilla lääkityksensä kanssa ."

Mitä nyt ovat kroonisesti omasta mielestään sairaita monet. Höpöhöpö, maksa-arvot ei vielä kerro mikrobiologisella tasolla yhtään mitään harmista. Se voi kertoa akuutista toksisuudesta maksassa mutta ei niinkään mitä harmia syntyy aivosoluille, hermostolle, motoriikalle tai seksuaaliterveydelle. Anna mä arvaan seuraavaksi mennään magneettiin katsomaan että kappas, aivoilta ne edelleen näyttää :D Julkisen puolen lääkärin työkalupakki lääkeharmien toteamisessa :D

Oikeasti neurotoksisuutta todentaneet on tutkineet SPECT, QEEG-kuvauksia, erilaisia muistitestejä. PSSD:stä ymmärtävät on tutkineet esim ohutsäieneuropatiaatestejä ynnä muuta. Autoimmuunijuttuja. Käsittääkseni jotkut radiologit on hoksanneet PSSD:tä potevien sukukalleuksissa myös ongelmia koska kyllähän niissä saattaa alkaa näkyä asteittain ongelmia kun luonnon kehittämät mekanismit aamuerektioista alkaen voi alkaa puuttua asteittain kun ihmisestä tehdään kemiallinen kastraatti.

Psykiatreilta puuttuu myös täysin ymmärrys erilaisten haittojen vaikutuksesta henkiseen maailmaan kun sinusta tulee kemiallinen kastraatti tai aivot, hermosto tai sukukalleudet ottaa harmia heidän typeristä "torjunta-aineistaan" jotka tuhosi ekosysteemiä eli psyykenlääkkeistä jotka tuhosi evoluution aikana hioutuneen ihmiskehon toimintaa. Siinä on muuten business mahdollisuutta. Kehitetään näistä vaikka "seksuaalisuuden menetys sairaus". Niin johan on terapiamahdollisuuksia tarjolla. Ehkä lääketiede kehittää pillerinkin sen hoitoon uusine haittoineen.

Lue lisää

"Ei minun asiassani ole kyse siitä"

No, tunne että itsessä on kemiallisesti joku vikana tai on määritellyt itsensä vahvasti SAIRAUDEN kautta johon ehdottomasti Käypähoidon mukaan tarvii lääkkeet, saa aikaan riippuvuuden tunnetta lääkkeestä.

Väittäisin myös että esim traumainformoidun perspektiivin kautta itsensä tulkinta,ymmärrys dependencestä, vahva tunne siitä että pystyy erilaisin holistisin keinoin hallitsemaan tilaansa ja ymmärrys siitä että mitä kaikkea voi kokeilla tilansa edistämiseksi jotka voi olla tehokkaampia keinoja mitä psykiatria väittää, erilaiset terapiakeinot ja tunteita päin meno, vertaistuki, lääkärin käsitys siitä että lääkettä käytetään tilapäisesti eikä lopun elämää ja psyykenlääkkeiden ymmärrys psykoaktiivisina aineina jotain biologista korjaavien sijaan edesauttaa pysymistä ikuisesta lääkeriippuvuudesta. Sekä myöskin ymmärrys siitä että lääketutkimukset usein kestää lyhyen aikaa ja esim masarilääkkeitä oli alunalkujaan ideana käyttää vain lyhyen aikaa kenties pitää pois ihmisiä ikuisesta lääkkeenkäytöstä.

ymmärrän tietenkin että joku valitsee lääkepolun lopun elämäkseen jos heillä on lukuisia kokemuksia esim puruista ja olon huononemisesta
mutta ihmiset valitsevat sitä myös aivopestyinä psykiatrian toimesta.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei minun asiassani ole kyse siitä"

No, tunne että itsessä on kemiallisesti joku vikana tai on määritellyt itsensä vahvasti SAIRAUDEN kautta johon ehdottomasti Käypähoidon mukaan tarvii lääkkeet, saa aikaan riippuvuuden tunnetta lääkkeestä.

Väittäisin myös että esim traumainformoidun perspektiivin kautta itsensä tulkinta,ymmärrys dependencestä, vahva tunne siitä että pystyy erilaisin holistisin keinoin hallitsemaan tilaansa ja ymmärrys siitä että mitä kaikkea voi kokeilla tilansa edistämiseksi jotka voi olla tehokkaampia keinoja mitä psykiatria väittää, erilaiset terapiakeinot ja tunteita päin meno, vertaistuki, lääkärin käsitys siitä että lääkettä käytetään tilapäisesti eikä lopun elämää ja psyykenlääkkeiden ymmärrys psykoaktiivisina aineina jotain biologista korjaavien sijaan edesauttaa pysymistä ikuisesta lääkeriippuvuudesta. Sekä myöskin ymmärrys siitä että lääketutkimukset usein kestää lyhyen aikaa ja esim masarilääkkeitä oli alunalkujaan ideana käyttää vain lyhyen aikaa kenties pitää pois ihmisiä ikuisesta lääkkeenkäytöstä.

ymmärrän tietenkin että joku valitsee lääkepolun lopun elämäkseen jos heillä on lukuisia kokemuksia esim puruista ja olon huononemisesta
mutta ihmiset valitsevat sitä myös aivopestyinä psykiatrian toimesta.

Lue lisää

Minun ongelmani on se että luotin lääkäreihin ja diagnooseihini ja heidän tekemiin kuvauksiin lääkkeistä ja ohjeisiin lääkepurusta. Ei niinkään toisinpäin, mutta elä vain siinä omassa maailmassasi jossa asiat menee aina niinkuin sinä luulet.

En ole aina ajatellut näin mitä nyt ajattelen, se mitä kirjoitan muodostui kuvaksi psykiatriasta vuosien aikana seuratessani psykiatrian hoitokäytäntöjä julkisella puolella. Ne ihmiset jotka ovat ajatelleet kriittisemmin, tällä hetkellä tuttavapiirissäni porskuttavat hyvinkin. On toki muutamia psykiatriamyönteisiä lääkkeenkäyttäjiä joiden tuuri on varmaan se että on toiminut yksi lääke pitempään ja homeostaasi on saanut olla sen alla ilman horjuntaa. Tai he on vasta lyhytaikaisia käyttäjiä. Toki jotkut heistäkin saattaa kuvitella lääkkeen tehokkaammaksi mitä se on dependencen vuoksi.

Sanotaanko näin että Siperia opettaa.

Anonyymi kirjoitti:

Minä mustamaalaan biologisen psykiatrian joka yrittää muuttaa mustan valkoiseksi, yrittää muuttaa nämä psykoaktiiviset neurotoksiinit neuroprotektiivisiksi kaikiata niiden ongelmista riippumatta (pssd aivosähköiskut tardiivi dyskinesia akatisia neurologiset häikät esim potentiaalinen dementiariskin kohoaminen pitemmässä juoksussa ja ignoorata pitkäaikaistutkimuksen puutteen ja aivovaikutukset myös vieroituksen jälkeen) ja tarkoituksenmukaisesti hakea muka tulosta jossa nämä yhtäkkiä tekisi muka jotain tosi positiivisista aivoissa vaikka kun oikeasti ruvetaan penkomaan voitaisiin kyllä tulla vastakkaiseenkin näkökulmaan etenkin pitemmällä aikavälillä vieroitus mukaanlukien.

No, me kriitikot olemme tieteen oikealla puolella kun sanomme, keisarilla ei ole vaatteita. Toivottavasti elinaikanani paheksutaan ihmisten aivoterveyden, seksuaaliterveyden ja hermoston terveyden sabotaasia näillä.

Toki aina pitää arvioida haitat ja hyödyt. Omassa vaakakupissani voisin suuttua siitä että minulle määrättiin plaseboon teholta pitkälti verrattavissa olevia aineita jotka aiheutti minulle PSSD:n, tietämättäni pitkittyneitä seurauksia vieroituksesta ja johti minut haittoineen kohti voimakkaampaa kamaa psykiatriassa. Kun lopetin, tajusin etten näitä koskaan olisi tarvinnut, enkä varsinkaan näin pitkään.

Lue lisää

Kelään objektiivisesti asioita kritisoivalla ei ole mitään tarvetta lähteä mustamaalaamaan asioita.

Ehkä tätä keskustelua kannattaa jatkaa toisessa ketjussa?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17995723/miksi-skitsofreenikko-kriminoi-aina-itsensa

Anonyymi kirjoitti:

Minun ongelmani on se että luotin lääkäreihin ja diagnooseihini ja heidän tekemiin kuvauksiin lääkkeistä ja ohjeisiin lääkepurusta. Ei niinkään toisinpäin, mutta elä vain siinä omassa maailmassasi jossa asiat menee aina niinkuin sinä luulet.

En ole aina ajatellut näin mitä nyt ajattelen, se mitä kirjoitan muodostui kuvaksi psykiatriasta vuosien aikana seuratessani psykiatrian hoitokäytäntöjä julkisella puolella. Ne ihmiset jotka ovat ajatelleet kriittisemmin, tällä hetkellä tuttavapiirissäni porskuttavat hyvinkin. On toki muutamia psykiatriamyönteisiä lääkkeenkäyttäjiä joiden tuuri on varmaan se että on toiminut yksi lääke pitempään ja homeostaasi on saanut olla sen alla ilman horjuntaa. Tai he on vasta lyhytaikaisia käyttäjiä. Toki jotkut heistäkin saattaa kuvitella lääkkeen tehokkaammaksi mitä se on dependencen vuoksi.

Sanotaanko näin että Siperia opettaa.

Lue lisää

sellainen, joka halveksuu lääkkeitä ja lääkäreitä, puhuu vastoin parempaa tietoansa. Sellainen ihminen ei ymmärrä, mistä todellisessa ahdistuksessa on kyse. En sano, että kaikkiin sopii tämä, mutta varmaan kevyeenkin ahdistuksiin haetaan apua lääkkeistä. Mutta todellinen ahdistus on sitä luokkaa, että se on lääke, joka siihen tepsii.

Anonyymi kirjoitti:

sellainen, joka halveksuu lääkkeitä ja lääkäreitä, puhuu vastoin parempaa tietoansa. Sellainen ihminen ei ymmärrä, mistä todellisessa ahdistuksessa on kyse. En sano, että kaikkiin sopii tämä, mutta varmaan kevyeenkin ahdistuksiin haetaan apua lääkkeistä. Mutta todellinen ahdistus on sitä luokkaa, että se on lääke, joka siihen tepsii.

Lue lisää

Lisään vielä, että pidän itseäni onnekkaana verratessani itseäni niihin, joita näin, kun kävin äitiäni katsomassa mielisairaalassa. Myös, kun kävin erään ystäväni kanssa katsomassa hänen siskoaan mielisairaalassa. Se huuto! Siis ihmislapsi huusi, tuskanhuutoa!
Minua Jumala auttoi. Olin työ-elämässä julkisella 40 vuotta. Elin sittenkin hyvän elämän.

Anonyymi kirjoitti:

No hyvä että olet saanut apua mutta lääkkeiden ongelmat ovat olemassa neurologiselle terveydelle josta on esimerkki esim tardiivi dyskinesia jonka riski kasvaa kokoajan neuroleptejä käyttäessä. Se että joku auttaa ei tarkoita että se silti olisi erityisen neuroprotektiivinen. En minä kiellä etteikö joku saa oireisiinsa hyötyä aineista. Ongelma on toki että dependence eli fyysinen riippuvuus voi saada tuntemaan lääkkeen hyödyllisemmäksi mitä se onkaan sekä erilainen asennoituminen "minulla on kemiallinen häiriö päässä", siksi tarvin lääkkeitä tai sairauteni vuoksi on absoluuttisen tärkrää syödä loppuelämän lääkkeitä vaikka faktapohja tässä voi ontua. Tärkeintä on aina myös vieroittautua tosi turvallisesti mihin lääkäreillä ei aina ole ymmärrystä ja liian nopean vieroituksen jälkeen sanovat että aha, arvasin että tarvit lääkkeitä, täysin ignooraten vieroitusongelmien vaikean luonteen.(PAWS, supersensitivity psychosis, henkiset ja fyysiset vieroitusoireet joissa voi olla pitkittyneitä, hoidolla iatrogeenisesti aiheutetut ongelmat esim oikeasti masennuksen kroonistaminen ja vieroituksessa olen kuullut että ahdistukseenkin kun niitä on määrätty henkilö koker masennusta lopettaessa aivokemioiden heitellessä).

Lue lisää

Minä kokeilin lääkkeitä, koska mitään menetettävääkään ei ollut. Muutaman vuoden jälkeen totesin ettei ne niin paljon auttaneet, ettenkö voisi lopettaa. Sen jälkeen olin hyvillä mielin, koska tiesin että olin itse tehnyt hoitoni eteen kaikkeni, eikä tarvinnut jäädä uhriutumaan.

Elämä ei tietenkään ole täydellistä, eikä se poista niitä syitä miksi olen terveydenhuoltoon joutunut, mutta kiitos asenteeni ura on ollut nousujohteinen sen jälkeen ja esimerkiksi taloudellisesti mitattuna elämä on sangen suotuisa.

Anonyymi kirjoitti:

sellainen, joka halveksuu lääkkeitä ja lääkäreitä, puhuu vastoin parempaa tietoansa. Sellainen ihminen ei ymmärrä, mistä todellisessa ahdistuksessa on kyse. En sano, että kaikkiin sopii tämä, mutta varmaan kevyeenkin ahdistuksiin haetaan apua lääkkeistä. Mutta todellinen ahdistus on sitä luokkaa, että se on lääke, joka siihen tepsii.

Lue lisää

Juuri tämän takia psykoosisairaat saivat pysyä ihan omalla foorumiosiollaan, niin ei menisi puurot ja vellit sekaisin.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri tämän takia psykoosisairaat saivat pysyä ihan omalla foorumiosiollaan, niin ei menisi puurot ja vellit sekaisin.

Joo minä oon tosiaan melkoisen psykoosisairas kun 99 prosenttia ajasta olen viettänyt muilla diagnooseilla ja masennuslääkevieroituksessa nuppi heittää samaan aikaan kun poden ekstrapyramidaalioireita kokeilluista lääkkeistä. Olen kokenut ahdistusta joskus ja olen hoksannut keinot pärjätä sen kanssa lääkkeettömästi. Mielestäni ahdistusta ylilääkitään.

Anonyymi kirjoitti:

Joo minä oon tosiaan melkoisen psykoosisairas kun 99 prosenttia ajasta olen viettänyt muilla diagnooseilla ja masennuslääkevieroituksessa nuppi heittää samaan aikaan kun poden ekstrapyramidaalioireita kokeilluista lääkkeistä. Olen kokenut ahdistusta joskus ja olen hoksannut keinot pärjätä sen kanssa lääkkeettömästi. Mielestäni ahdistusta ylilääkitään.

Lue lisää

Ja tässä kuule aika monta vuotta olen ollut ilman tuota diagnoosia. Se on kyllä minusta aika hupaisaa kun erilaiset diagnoosit on niin joidenkin mielestä jeesustellen osa elämää ja vain tauteja muiden joukossa, mutta niitä kokoajan pyritään käyttämään argumentoinnissa toista vastaan kuin jonain raskauttavana seikkana jossa ihmisiä pitää jaotella psykoosisairaisiin ja ahdistuneisiin ja masentuneisiin. Itse identifioidun häpeilemättä vaikka sitten "psykoosisairaaksi" joka on toipunut lääkkeet pois heivaamalla. Toki olen aina epäillyt diagnoosejani jo siitä lähtien että mielestäni se että jos toivun lääkkeet heivaamalla mitä vakavimmista tiloista niin siinä aina käy mielessä se että joko a) ei pidä paikkaansa ettei lääkkeettä voi toipua vakavista tiloista tai b) tilani johtui lääkeharmeista jotka helpottaessaan paransivat oloni ja silloin psykiatria oli diagnosoinut minut väärin.

Anonyymi kirjoitti:

Minä kokeilin lääkkeitä, koska mitään menetettävääkään ei ollut. Muutaman vuoden jälkeen totesin ettei ne niin paljon auttaneet, ettenkö voisi lopettaa. Sen jälkeen olin hyvillä mielin, koska tiesin että olin itse tehnyt hoitoni eteen kaikkeni, eikä tarvinnut jäädä uhriutumaan.

Elämä ei tietenkään ole täydellistä, eikä se poista niitä syitä miksi olen terveydenhuoltoon joutunut, mutta kiitos asenteeni ura on ollut nousujohteinen sen jälkeen ja esimerkiksi taloudellisesti mitattuna elämä on sangen suotuisa.

Lue lisää

Ai väitätkö että täällä kirjoittelevien ura on erityisen laskusuuntaista tai tämä uhriutuminen esim näkyy jotenkin silläpuolen. Aika suuren osan ajasta olen ihan eri moodissa. Kiitos kysymästä. Olen ollut ehkä yksi sisukkaimmista ihmisistä ketä tunnen joka on jaksanut elämääni rusentaa eteenpäin, vaikka olisin monta kertaa voinut jäädä tuleen makaamaan. Tilastojen valossa mahdollisesti kaikki ei mene siihen pisteeseen kuin minä siitä pisteestä missä olen käynyt. Kun olisikin jäänyt vain "lääkkeiden kokeiluksi". Miten sitä voisi sanoa "lääkkeiden puhkaisema atomipommi" kehossani ehkä. Toisinaan miettii huvittaako tätä elämää sinänsä rakentaa koska siitä saa niin paljon vähemmän irti enää lääkeharmien jälkeen. Esim PSSD ja sen tuottamat lieveilmiöt. Olen robotisoitunut siitä mitä joskus olin näiden aineiden myötä. Saan kyllä jostain asioista elämässä irtikin.

Anonyymi kirjoitti:

Kelään objektiivisesti asioita kritisoivalla ei ole mitään tarvetta lähteä mustamaalaamaan asioita.

Ehkä tätä keskustelua kannattaa jatkaa toisessa ketjussa?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17995723/miksi-skitsofreenikko-kriminoi-aina-itsensa

Lue lisää

"Kelään objektiivisesti asioita kritisoivalla ei ole mitään tarvetta lähteä mustamaalaamaan asioita"
Anna mun nauraa. No siis ymmärrän kyllä että psykiatria on jollekin kuin joku kultti, jota ei saa kritisoida joka muka kaikessa loistossaan toimii niin täydellisen hyvin, että sitä ei ole syytä kritisoida. Ja kaikki vastustajat on jotain skitsofreenikkoja tai mieleltään horjuvia. Ja sitä kritisoidessaan objektiivisesti ei tarvi mustamaalata. Itse mieluusti mustamaalaan, rakastan mustamaalata psykiatriaa. Mielestäni sitä tarvitsee mustamaaltata. Miksi minun pitäisi kehua järjestelmää jonka kritisoijat joutuu jatkuvasti tarpeettomien hyökkäysten kohteiksi. Mt-leimat ovat mahtava keino mustamaalata toisia ihmisiä ja heidän mielenterveytensä leimaaminen. Minun mielestäni tuollaiseen valtaan nostettua järjestelmää on todellakin tärkeä kritisoida ja mustamaalata, ja tutkia sen vallan palasia.

Anonyymi kirjoitti:

"Kelään objektiivisesti asioita kritisoivalla ei ole mitään tarvetta lähteä mustamaalaamaan asioita"
Anna mun nauraa. No siis ymmärrän kyllä että psykiatria on jollekin kuin joku kultti, jota ei saa kritisoida joka muka kaikessa loistossaan toimii niin täydellisen hyvin, että sitä ei ole syytä kritisoida. Ja kaikki vastustajat on jotain skitsofreenikkoja tai mieleltään horjuvia. Ja sitä kritisoidessaan objektiivisesti ei tarvi mustamaalata. Itse mieluusti mustamaalaan, rakastan mustamaalata psykiatriaa. Mielestäni sitä tarvitsee mustamaaltata. Miksi minun pitäisi kehua järjestelmää jonka kritisoijat joutuu jatkuvasti tarpeettomien hyökkäysten kohteiksi. Mt-leimat ovat mahtava keino mustamaalata toisia ihmisiä ja heidän mielenterveytensä leimaaminen. Minun mielestäni tuollaiseen valtaan nostettua järjestelmää on todellakin tärkeä kritisoida ja mustamaalata, ja tutkia sen vallan palasia.

Lue lisää

Vallan dynamiikkaa. Sen dynamiikka näkyy sen puolustelijoiden puheessa jatkuvasti.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri tämän takia psykoosisairaat saivat pysyä ihan omalla foorumiosiollaan, niin ei menisi puurot ja vellit sekaisin.

Minulla ei ole ollut psykoosi sairautta.Voi olla että ilman Jumalaa olisi ollut.Jeesus on auttanut.En viitsi laittaa tähän vanhaa diaknoosiani, mutta se on eräs persoonallisuus häiriö ja sitten vielä jotain muuta.Ei edes psykoosia,psykoosisairaudesta puhumattakaan.Mietoa Peratsiinia ,jota minulla on osana lääkitystä,käytetään myös tuskaisessa ahdistuksessa.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin, usein on nämä jotka kieltävät sairautensa jotka ovat etupäässä kommetoimassa Negatiivisesti, ja eivät ajattele että joku ihminen voi pelästyä ja luulla että asiat ovat niin kun nämä sairauden kieltävät kertovat. Mutta totuus on sentään että kun luottaa lääkärinsä ja tekee yhteistyötä hänen kanssaan niin yleensä ne potilaat saavat avun aina ja ovat pian toiminnallisia ja voivat hyvin .
Mutta nämä kieltäjät sitten jotka mustamaalaavat lääkäreitä ivat niitä joiden maailman kuvaan ei sitten millään mahdu se että voisiva5olla psyykkisesti sairaita vaan hakevat hakemalla muita syitä vatsa vaivoja selkäkipua päänsärkyä ja sanovat että voi olla aivokasvain ja jotkut jopa kuvittelevat että heillä on syöpä . Mutta tosiasiassa on pääsyy masennus ja kun se pääsee liian pitkälle,e ilman käypää hoitoa niin menevät vaan huonompaan kuntoon ja vainoharhaisuus sen kun vahvistuu että psykiatri muka piruuttaan laittaa hänelle diagnoosin mitä hän ei missään nimessä halua. Harvoin tervehtyvät ilman lääkkeitä vaan sitten alkaa uusi rumba terveyskeskuksessa jossa annetaan kyllä mt diagnoosi myös , niin potilas päättelee että häntä muka vainotaan jotenkin . Nämä potilaat ovat niitä sairauden kieltäjiä , ja etsivät kaikkia mahdollisia syitä huonoon oloonsa vaikka syy on sanottu heille vaan kun se ei kelpaa. Kas kun lääkäri muka on väärässä .
Psyykkiset diagnoosit ovat ainoastaan sairaus muiden sairauksien joukossa, ei mitenkää maata mullistavia ja hoidettavissa kunha potilas vaan hyväksyy sen ettei ole henkisesti terve

Lue lisää

Minun kohdallani kiitos kehumasi lääkäreiden minulle annettujen diagnoosien ja määräämien lääkkeiden seurauksena on tullut elämän aikana diabetesta, tardiivia dyskinesiaa, tunteiden kuolemista, anhedoniaa, hermostollisia ongelmia lihaksistoon, CFS: n pahenemista, ja sairastumista alkoholismiin ja niiden mukana lisäongelmia mm. tapahtuneiden hyväksikäyttöjen muodossa. Ja masennuslääkkkeiden takia tuli myös PSSD:kin.

Ja pitäisikö olla psykiatrialle ja siellä toimiville vielä jostakin niinku kiitollinenko? Ja käyttää kyseisiä omaa vointia pahentavia lääkkeitä koko loppuelämä? Ei kiitos!

Onneksi älysin sentään lopettaa kyseisten mömmöjen käytön. Se oli elämäni järkevin päätös.

Terv: en ole ketjun aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Minun kohdallani kiitos kehumasi lääkäreiden minulle annettujen diagnoosien ja määräämien lääkkeiden seurauksena on tullut elämän aikana diabetesta, tardiivia dyskinesiaa, tunteiden kuolemista, anhedoniaa, hermostollisia ongelmia lihaksistoon, CFS: n pahenemista, ja sairastumista alkoholismiin ja niiden mukana lisäongelmia mm. tapahtuneiden hyväksikäyttöjen muodossa. Ja masennuslääkkkeiden takia tuli myös PSSD:kin.

Ja pitäisikö olla psykiatrialle ja siellä toimiville vielä jostakin niinku kiitollinenko? Ja käyttää kyseisiä omaa vointia pahentavia lääkkeitä koko loppuelämä? Ei kiitos!

Onneksi älysin sentään lopettaa kyseisten mömmöjen käytön. Se oli elämäni järkevin päätös.

Terv: en ole ketjun aloittaja

Lue lisää

Olen pahoillani kokemistasi haitoista. Itse kävin läpi jakson CFS tyylisiä oireita kun kehoni oli ihan loppu haittojen ja vieroitusten jälkeen ja autonominen hermosto sekaisin massiivisesta pitkäaikaisesta stressitilasta mihin keho oli ajettu kun välittäjäaineet oli sotkussa mikä oireili mm ekstrapyramidaalioireina ja vieroitusoireina. Käytin pacing tekniikkaa selvitäkseni arjesta ja jouduin joka päivä rajoittamaan tekemistäni fyysisesti jotta jaksan. Hermosto huiteli ihan sekaisin ylikierroksilla
kokoajan. Kun liikuin kehoni tuntui sairaalloisen levottomalta kuin se olisi laukaissut kehoni ylikierroksilla käynnin tavalla joka aiheutti paniikkia. Öisin unet lähti myös jos rasitin itseäni herkästi koska stressitila triggeröityi. Olo oli kuin jatkuvasti krapulassa oleva. Meni muutama vuosi kun hermosto haki balanssia. Edelleen tuntuu että joku on sekaisin hermostossa kun on sisäinen tärinän tunne ja neuropatiamaisia tuntemuksia mutta jaksan paremmin ja uni tuli takaisin.

Anonyymi kirjoitti:

Olen pahoillani kokemistasi haitoista. Itse kävin läpi jakson CFS tyylisiä oireita kun kehoni oli ihan loppu haittojen ja vieroitusten jälkeen ja autonominen hermosto sekaisin massiivisesta pitkäaikaisesta stressitilasta mihin keho oli ajettu kun välittäjäaineet oli sotkussa mikä oireili mm ekstrapyramidaalioireina ja vieroitusoireina. Käytin pacing tekniikkaa selvitäkseni arjesta ja jouduin joka päivä rajoittamaan tekemistäni fyysisesti jotta jaksan. Hermosto huiteli ihan sekaisin ylikierroksilla
kokoajan. Kun liikuin kehoni tuntui sairaalloisen levottomalta kuin se olisi laukaissut kehoni ylikierroksilla käynnin tavalla joka aiheutti paniikkia. Öisin unet lähti myös jos rasitin itseäni herkästi koska stressitila triggeröityi. Olo oli kuin jatkuvasti krapulassa oleva. Meni muutama vuosi kun hermosto haki balanssia. Edelleen tuntuu että joku on sekaisin hermostossa kun on sisäinen tärinän tunne ja neuropatiamaisia tuntemuksia mutta jaksan paremmin ja uni tuli takaisin.

Lue lisää

Cfs tyylisiksi kuvaan oireita koska muistan sen tunteen kuin energiat loppui. Saatoin olla jossain ulkona ja tuntui etten älynnyt mitään enää, oli pakko lähteä takaisin. Silmäluomet roikkui ja romahdin petiin. Piti aina nukkua kesken päivän hetki että jaksoi. Jos oli pitkään mennyt voimien ylärajalla saattoi kestä pitkään palautua. En kyennyt sopimaan juttuja jossa lähden johonkin koska jaksaminen oli niin heikkoa. Uskon että kaikessa on kyse autonomisen hermoston sotkemisesta

Anonyymi kirjoitti:

Cfs tyylisiksi kuvaan oireita koska muistan sen tunteen kuin energiat loppui. Saatoin olla jossain ulkona ja tuntui etten älynnyt mitään enää, oli pakko lähteä takaisin. Silmäluomet roikkui ja romahdin petiin. Piti aina nukkua kesken päivän hetki että jaksoi. Jos oli pitkään mennyt voimien ylärajalla saattoi kestä pitkään palautua. En kyennyt sopimaan juttuja jossa lähden johonkin koska jaksaminen oli niin heikkoa. Uskon että kaikessa on kyse autonomisen hermoston sotkemisesta

Lue lisää

Psyykenlääkkeet sotkee autonomista hermostoa, etenkin muutokset homeostaasissa ja stressaavat isot harmit jotka ei lähde hetkessä pois. Tunsin että CFS jakso oli kehoni palautumisjakso. Sekin oli parempi kuin ne hirveät ekstrapyramidaalioireet.

Terveys lähtee mitokondrioiden optimaalisesta tukemisesta.

Eräs psykiatri on tajunnut asian joka ajaa holistisuutta ravinnon kautta missä ideana on tukea mitokondrioiden toimintaa.
https://youtu.be/oC-sQogfh3Q?si=nO6bDIT9BZAHKiHj

Mitokondriat ovat solujen "voimalaitoksia", ja niillä on keskeinen rooli soluhengityksessä ja energian tuottamisessa. Ne muuntavat ravintoaineista, kuten glukoosista ja rasvahapoista, saatavan energian ATP-molekyyleiksi (adenosiinitrifosfaatti), jota solut käyttävät energialähteenään.

Psyykenlääkkeet haittaavat ja vahingoittavat mitokondrioiden toimintaa. https://www.frontiersin.org/journals/endocrinology/articles/10.3389/fendo.2023.1123928/full

Ne ovat kuin pissaisi pakkasella housuun, hetken lämmittää. Sitten tulee kylmä. Oikea hyvinvointi lähtee aina mitokondrioiden toiminnan tukemisesta elintavoin. Typerintä mitä olen kuullut on kun psykiatri määrää toista masennuslääkettä piristämään ihmistä. Todellisuudessa hän lisää toksisuutta ja aiheuttaa lyhytaikaisen buustin joka oikeasti vaan degeneroi ihmisen kehon toimintaa kun luonnollisiin mekanismeihin puututaan näillä pseudotieteellisillä pillereillä.

Toinen tärkeä asia.
BDNF (Brain-Derived Neurotrophic Factor) on aivoissa esiintyvä proteiini, joka on tärkeä hermosolujen kasvulle, kehitykselle ja eloonjäämiselle. BDNF:llä on keskeinen rooli neuroplastisuudessa, eli aivojen kyvyssä muuttaa rakennettaan ja toimintaansa kokemusten ja oppimisen myötä. Se vaikuttaa myös mielialaan, oppimiseen ja muistiin. Ja sen buustaaminen elintavoin mm kunnon ruokavalio ja liikunta. Jotkut tietyt ruoka aineet voi buustata sitä enemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Psyykenlääkkeet sotkee autonomista hermostoa, etenkin muutokset homeostaasissa ja stressaavat isot harmit jotka ei lähde hetkessä pois. Tunsin että CFS jakso oli kehoni palautumisjakso. Sekin oli parempi kuin ne hirveät ekstrapyramidaalioireet.

Terveys lähtee mitokondrioiden optimaalisesta tukemisesta.

Eräs psykiatri on tajunnut asian joka ajaa holistisuutta ravinnon kautta missä ideana on tukea mitokondrioiden toimintaa.
https://youtu.be/oC-sQogfh3Q?si=nO6bDIT9BZAHKiHj

Mitokondriat ovat solujen "voimalaitoksia", ja niillä on keskeinen rooli soluhengityksessä ja energian tuottamisessa. Ne muuntavat ravintoaineista, kuten glukoosista ja rasvahapoista, saatavan energian ATP-molekyyleiksi (adenosiinitrifosfaatti), jota solut käyttävät energialähteenään.

Psyykenlääkkeet haittaavat ja vahingoittavat mitokondrioiden toimintaa. https://www.frontiersin.org/journals/endocrinology/articles/10.3389/fendo.2023.1123928/full

Ne ovat kuin pissaisi pakkasella housuun, hetken lämmittää. Sitten tulee kylmä. Oikea hyvinvointi lähtee aina mitokondrioiden toiminnan tukemisesta elintavoin. Typerintä mitä olen kuullut on kun psykiatri määrää toista masennuslääkettä piristämään ihmistä. Todellisuudessa hän lisää toksisuutta ja aiheuttaa lyhytaikaisen buustin joka oikeasti vaan degeneroi ihmisen kehon toimintaa kun luonnollisiin mekanismeihin puututaan näillä pseudotieteellisillä pillereillä.

Toinen tärkeä asia.
BDNF (Brain-Derived Neurotrophic Factor) on aivoissa esiintyvä proteiini, joka on tärkeä hermosolujen kasvulle, kehitykselle ja eloonjäämiselle. BDNF:llä on keskeinen rooli neuroplastisuudessa, eli aivojen kyvyssä muuttaa rakennettaan ja toimintaansa kokemusten ja oppimisen myötä. Se vaikuttaa myös mielialaan, oppimiseen ja muistiin. Ja sen buustaaminen elintavoin mm kunnon ruokavalio ja liikunta. Jotkut tietyt ruoka aineet voi buustata sitä enemmän.

Lue lisää

Stimulanteilla keho menee sekaisin mutta jännä että kun ne on psykiatrian määräämiä ihmiset luulee että keinotekoiset buustit tuottaa terveyttä. Höpsis. Keho viisas psykiatria tyhmä. Oikea jaksaminen syntyy aina levon, ravinnon, elintapojen ja liikkumisen myötävaikutuksesta. Jos haluaa oikeasti piristyä pitää palata alkujuurille hyvinvoinnissa:
Valo (etenkin aamulla, se säätelee erilaisia biologisia toimintoja kehossamme melatoniinin eritykseen asti).
Lepo
Kunnon ravinto
Liikunta (joka tukee autonomisen hermoston balanssia)
Autonomisen hermoston balanssi jota tukee ei ylimitoitettu liikunta vaan jaksamiseen mitoitettu liikunta

Psykiatrian mielestä joku aine jotenkin auttaa. En ymmärrä konseptia. Se voi sotkea hermostoa ja ymmärrystämme kehostamme ja sen signaaleista.

Ymmärrän että jos jollakin on invalidisoiva ahdistus se voi toki olla hankala paikka elää kehon ollessa stressitilasaa. Itse olen saanut elämäntapakeinoista yllättävää apua ahsistukseen. Ahdistus voi olla myös ylikierroksilla huiteleva hermosto, paskaa ruokaa, lääkkeitä mistä on tullut harmia, se ettei siedä stimulantteja, hätähuuto keholta jossa sen normaalia balanssia sotketaan huonoilla elintavoilla tai liian kuluttavilla stressitasoilla. Keho kyllä huutaa. Ihminen ei vain aina kuuntele.

Cfs potilailla tämän kombon hallinta on erityisen hankalaa koska olennaiset asiat kehossa brakaa eli palautuminen. Keho on tietyssä mielessä rikki. Autonomisen hermoston häiriöt on yleisiä cfs.sä, kenties kyse suurelta osin onkin siitä. Uskon että masennuslääkkeet esim yhdistyvät cfs.n.... Ja psyykenlääkkeet muutenkin. Syy on esim autonomisen hermoston sotkeminen.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla ei ole ollut psykoosi sairautta.Voi olla että ilman Jumalaa olisi ollut.Jeesus on auttanut.En viitsi laittaa tähän vanhaa diaknoosiani, mutta se on eräs persoonallisuus häiriö ja sitten vielä jotain muuta.Ei edes psykoosia,psykoosisairaudesta puhumattakaan.Mietoa Peratsiinia ,jota minulla on osana lääkitystä,käytetään myös tuskaisessa ahdistuksessa.

Lue lisää

Itse uskon myös henkisyyteen myös ihmisen hyvinvoinnissa. Uskonnonfilosofioissa on viisautta mitä ihmisiltä nykymaailmassa saattaa puuttua. Usko, toivo ja rakkaus on kaunis konsepti. Toki uskonto voi myös satuttaa psyykettä mutta se voi olla myös voimavara. Psyykenlääkkeet voi viedä kykyä nähdä näitä asioita zombifioidessaan ihmisiä. Koen että kaikki hyvä on lahja mistä pitää olla kiitollinen. Koen että uskoni auttoi minua eteenpäin.

Anonyymi kirjoitti:

"Kelään objektiivisesti asioita kritisoivalla ei ole mitään tarvetta lähteä mustamaalaamaan asioita"
Anna mun nauraa. No siis ymmärrän kyllä että psykiatria on jollekin kuin joku kultti, jota ei saa kritisoida joka muka kaikessa loistossaan toimii niin täydellisen hyvin, että sitä ei ole syytä kritisoida. Ja kaikki vastustajat on jotain skitsofreenikkoja tai mieleltään horjuvia. Ja sitä kritisoidessaan objektiivisesti ei tarvi mustamaalata. Itse mieluusti mustamaalaan, rakastan mustamaalata psykiatriaa. Mielestäni sitä tarvitsee mustamaaltata. Miksi minun pitäisi kehua järjestelmää jonka kritisoijat joutuu jatkuvasti tarpeettomien hyökkäysten kohteiksi. Mt-leimat ovat mahtava keino mustamaalata toisia ihmisiä ja heidän mielenterveytensä leimaaminen. Minun mielestäni tuollaiseen valtaan nostettua järjestelmää on todellakin tärkeä kritisoida ja mustamaalata, ja tutkia sen vallan palasia.

Lue lisää

Ei hyödytä kauheasti vouhottaa haukkuen psykiatriaa,mustamaalata sitä. Voihan sitä vain esittää että voisko paksuimmiten lääkityille potilaille keventää lääkitystä.Kyllä ne psykiatrit parhaansa yrittää.

Anonyymi kirjoitti:

Ei hyödytä kauheasti vouhottaa haukkuen psykiatriaa,mustamaalata sitä. Voihan sitä vain esittää että voisko paksuimmiten lääkityille potilaille keventää lääkitystä.Kyllä ne psykiatrit parhaansa yrittää.

Lue lisää

Kyllä hoitokäytännöissä olisi muutakin uudistettavaa kuin ylilääkittyjen lääkityksen kevennys.

Anonyymi kirjoitti:

Stimulanteilla keho menee sekaisin mutta jännä että kun ne on psykiatrian määräämiä ihmiset luulee että keinotekoiset buustit tuottaa terveyttä. Höpsis. Keho viisas psykiatria tyhmä. Oikea jaksaminen syntyy aina levon, ravinnon, elintapojen ja liikkumisen myötävaikutuksesta. Jos haluaa oikeasti piristyä pitää palata alkujuurille hyvinvoinnissa:
Valo (etenkin aamulla, se säätelee erilaisia biologisia toimintoja kehossamme melatoniinin eritykseen asti).
Lepo
Kunnon ravinto
Liikunta (joka tukee autonomisen hermoston balanssia)
Autonomisen hermoston balanssi jota tukee ei ylimitoitettu liikunta vaan jaksamiseen mitoitettu liikunta

Psykiatrian mielestä joku aine jotenkin auttaa. En ymmärrä konseptia. Se voi sotkea hermostoa ja ymmärrystämme kehostamme ja sen signaaleista.

Ymmärrän että jos jollakin on invalidisoiva ahdistus se voi toki olla hankala paikka elää kehon ollessa stressitilasaa. Itse olen saanut elämäntapakeinoista yllättävää apua ahsistukseen. Ahdistus voi olla myös ylikierroksilla huiteleva hermosto, paskaa ruokaa, lääkkeitä mistä on tullut harmia, se ettei siedä stimulantteja, hätähuuto keholta jossa sen normaalia balanssia sotketaan huonoilla elintavoilla tai liian kuluttavilla stressitasoilla. Keho kyllä huutaa. Ihminen ei vain aina kuuntele.

Cfs potilailla tämän kombon hallinta on erityisen hankalaa koska olennaiset asiat kehossa brakaa eli palautuminen. Keho on tietyssä mielessä rikki. Autonomisen hermoston häiriöt on yleisiä cfs.sä, kenties kyse suurelta osin onkin siitä. Uskon että masennuslääkkeet esim yhdistyvät cfs.n.... Ja psyykenlääkkeet muutenkin. Syy on esim autonomisen hermoston sotkeminen.

Lue lisää

Kiitos hyvistä ohjeista ja neuvoista. Samoin kiitos aloittajasta hyvästä keskustelunaiheesta ja pitkistä, erittäin älykkäistä ja ajattelemisen aihetta antavista kirjoituksista!

Omalla kohdallani on CFS saanut alkunsa jo 1980-luvun loppupuolella sairastuessani vakavasti, pahaan influenssaan, jossa oli karmeat päänsäryt, joka sekin on lievä ilmaisu, ja korkeaan kuumeeseen. Sairaus kesti liian pitkään ja jäi hermostoon ns." asumaan", eli piileskelemään. Noin vähän yli 10 vuotta siitä kaikki oireet tulkittiin terveydenhuollossa pelkästään psyykkisiksi. Ja eipähän heillä ollut muuta hoitokeinoja avuksi, kuin psyykelääkkeet, mm. masennus ja neuroleptilääkkeet. Ikävä kyllä ne vain pahensivat CFS- oireita. Olin käytännöllisesti katsottuna toiminta ja liikuntakyvytön monta vuotta.

Kun olen nyt lopettanut psyykelääkkeiden käytön, niin vointi on huomattavasti parempi. Lihasheikkoutta on edelleenkin, mutta jaksan tehdä asioita huomattavasti paremmin. Onneksi nukun sentään viidestä- kuuteen tuntia yössä.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä hoitokäytännöissä olisi muutakin uudistettavaa kuin ylilääkittyjen lääkityksen kevennys.

Oletko sinä edes psykiatri?

Anonyymi kirjoitti:

Onneksi joitain asioita voi käyttää kompassina sille kuinka harmillisista aineista on kyse

esim dementiariskin kohoaminen pitkässä käytössä, kuinka harmillisia dementikoille nämä aineet on, aivosähköiskut, seksuaaliterveyden häiriöt, ohutsäieneuropatialöydökset ja radiologialöydökset ja eläinkokeet PSSD-tapauksessa, akatisia, tardiivi dyskinesia, huomattavan helposti löydettävät kuvaukset vieroitusoireista jne. Kaikki kertoo omaa kuvaansa siitä mistä aineista on kyse eikä sitä pysty millään "luota lääkäriisi argumentin taakse vetoamaan. Mielenkiintoista olisi tutkimus jossa tutkittaisiin minkälainen käyttö lisää riskiä vieroitusoireille ja muille harmeille.

Lue lisää

On havaittavissa, että minullekin taitaa se dementia jossain vaiheessa tulla.
Ja kyllä, käytin monet vuodet erilaisia psyyken lääkkeitä.
Onko muistin heikentyminen suoraa seurausta lääkityksistä, sitä en voi tietää. En kuitenkaan vajoa syyttelemään lääkkeitä, en lääkäreitä resepteistään. On vain valmistauduttava tulevaan, että muistin kanssa on odotettavissa isoja ongelmia. Ja sen kanssa on sitten pärjättävä, kun muu ei auta. Koen kuitenkin, ettei sekään mitään auta, jos vajoaisin ainoastaan syyttelemään mikä johtuu mistäkin.
Monissa asioissa ihmiset keskittyvät aina etsimään syyllisiä, ja syyttelemään kaikkea, kun ongelmat on joka tapauksessa kohdattava, otettava vastaan, ja niiden kanssa on myös elettävä.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä hoitokäytännöissä olisi muutakin uudistettavaa kuin ylilääkittyjen lääkityksen kevennys.

Miksiköhän täällä ei kyetä keskustelemaan siitä kaikesta muusta mitä mielenterveyshoidossa jo on?

Anonyymi kirjoitti:

Miksiköhän täällä ei kyetä keskustelemaan siitä kaikesta muusta mitä mielenterveyshoidossa jo on?

Kyllähän siellä on paljon muutakin kuin lääkehoitoa.
Mutta ketkä potilaat ovat valmiita hyödyntämään niitä muitakin hoitokeinoja ?
Varmaankin potilaat, jotka haluavat voida paremmin, ja ovat valmiita tekemään jotain hyvinvointinsa eteen.

Anonyymi kirjoitti:

Ai väitätkö että täällä kirjoittelevien ura on erityisen laskusuuntaista tai tämä uhriutuminen esim näkyy jotenkin silläpuolen. Aika suuren osan ajasta olen ihan eri moodissa. Kiitos kysymästä. Olen ollut ehkä yksi sisukkaimmista ihmisistä ketä tunnen joka on jaksanut elämääni rusentaa eteenpäin, vaikka olisin monta kertaa voinut jäädä tuleen makaamaan. Tilastojen valossa mahdollisesti kaikki ei mene siihen pisteeseen kuin minä siitä pisteestä missä olen käynyt. Kun olisikin jäänyt vain "lääkkeiden kokeiluksi". Miten sitä voisi sanoa "lääkkeiden puhkaisema atomipommi" kehossani ehkä. Toisinaan miettii huvittaako tätä elämää sinänsä rakentaa koska siitä saa niin paljon vähemmän irti enää lääkeharmien jälkeen. Esim PSSD ja sen tuottamat lieveilmiöt. Olen robotisoitunut siitä mitä joskus olin näiden aineiden myötä. Saan kyllä jostain asioista elämässä irtikin.

Lue lisää

No mihin sinä sitä "uhriutumis moodia" sitten enää tarvitset, jos elämä muuten menee eteenpäin?

Anonyymi kirjoitti:

"Kelään objektiivisesti asioita kritisoivalla ei ole mitään tarvetta lähteä mustamaalaamaan asioita"
Anna mun nauraa. No siis ymmärrän kyllä että psykiatria on jollekin kuin joku kultti, jota ei saa kritisoida joka muka kaikessa loistossaan toimii niin täydellisen hyvin, että sitä ei ole syytä kritisoida. Ja kaikki vastustajat on jotain skitsofreenikkoja tai mieleltään horjuvia. Ja sitä kritisoidessaan objektiivisesti ei tarvi mustamaalata. Itse mieluusti mustamaalaan, rakastan mustamaalata psykiatriaa. Mielestäni sitä tarvitsee mustamaaltata. Miksi minun pitäisi kehua järjestelmää jonka kritisoijat joutuu jatkuvasti tarpeettomien hyökkäysten kohteiksi. Mt-leimat ovat mahtava keino mustamaalata toisia ihmisiä ja heidän mielenterveytensä leimaaminen. Minun mielestäni tuollaiseen valtaan nostettua järjestelmää on todellakin tärkeä kritisoida ja mustamaalata, ja tutkia sen vallan palasia.

Lue lisää

Kun asioita ja niiden hyötyjä ja haittoja käsitellään objektiivisesti niin siellä ei ole mitään tarvetta nauraa tai mustamaalata.

Ne tarpeet tulee ihan jostain muualta kuin siitä objektiivisuudesta. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa että puhutaanko siinä mielenterveydestä, vai jostain muusta.

Anonyymi kirjoitti:

Vallan dynamiikkaa. Sen dynamiikka näkyy sen puolustelijoiden puheessa jatkuvasti.

Onko psykoosi siis pelkkää vallan halua?

Anonyymi kirjoitti:

Minun kohdallani kiitos kehumasi lääkäreiden minulle annettujen diagnoosien ja määräämien lääkkeiden seurauksena on tullut elämän aikana diabetesta, tardiivia dyskinesiaa, tunteiden kuolemista, anhedoniaa, hermostollisia ongelmia lihaksistoon, CFS: n pahenemista, ja sairastumista alkoholismiin ja niiden mukana lisäongelmia mm. tapahtuneiden hyväksikäyttöjen muodossa. Ja masennuslääkkkeiden takia tuli myös PSSD:kin.

Ja pitäisikö olla psykiatrialle ja siellä toimiville vielä jostakin niinku kiitollinenko? Ja käyttää kyseisiä omaa vointia pahentavia lääkkeitä koko loppuelämä? Ei kiitos!

Onneksi älysin sentään lopettaa kyseisten mömmöjen käytön. Se oli elämäni järkevin päätös.

Terv: en ole ketjun aloittaja

Lue lisää

Kyllähän diabeteksen voi saada myös väärällä ruokavaliolla.Ollen käyttänyt psyykenoäåkkeet 30 vuotta.Mutta en käytä periaatteessa ollenkaan sokeria.Painon tähden ja hampaiden tähden.

Anonyymi kirjoitti:

No hyvä että olet saanut apua mutta lääkkeiden ongelmat ovat olemassa neurologiselle terveydelle josta on esimerkki esim tardiivi dyskinesia jonka riski kasvaa kokoajan neuroleptejä käyttäessä. Se että joku auttaa ei tarkoita että se silti olisi erityisen neuroprotektiivinen. En minä kiellä etteikö joku saa oireisiinsa hyötyä aineista. Ongelma on toki että dependence eli fyysinen riippuvuus voi saada tuntemaan lääkkeen hyödyllisemmäksi mitä se onkaan sekä erilainen asennoituminen "minulla on kemiallinen häiriö päässä", siksi tarvin lääkkeitä tai sairauteni vuoksi on absoluuttisen tärkrää syödä loppuelämän lääkkeitä vaikka faktapohja tässä voi ontua. Tärkeintä on aina myös vieroittautua tosi turvallisesti mihin lääkäreillä ei aina ole ymmärrystä ja liian nopean vieroituksen jälkeen sanovat että aha, arvasin että tarvit lääkkeitä, täysin ignooraten vieroitusongelmien vaikean luonteen.(PAWS, supersensitivity psychosis, henkiset ja fyysiset vieroitusoireet joissa voi olla pitkittyneitä, hoidolla iatrogeenisesti aiheutetut ongelmat esim oikeasti masennuksen kroonistaminen ja vieroituksessa olen kuullut että ahdistukseenkin kun niitä on määrätty henkilö koker masennusta lopettaessa aivokemioiden heitellessä).

Lue lisää

Mikä kiire hyvistä lääkkeistä on vieroittautua.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei minun asiassani ole kyse siitä"

No, tunne että itsessä on kemiallisesti joku vikana tai on määritellyt itsensä vahvasti SAIRAUDEN kautta johon ehdottomasti Käypähoidon mukaan tarvii lääkkeet, saa aikaan riippuvuuden tunnetta lääkkeestä.

Väittäisin myös että esim traumainformoidun perspektiivin kautta itsensä tulkinta,ymmärrys dependencestä, vahva tunne siitä että pystyy erilaisin holistisin keinoin hallitsemaan tilaansa ja ymmärrys siitä että mitä kaikkea voi kokeilla tilansa edistämiseksi jotka voi olla tehokkaampia keinoja mitä psykiatria väittää, erilaiset terapiakeinot ja tunteita päin meno, vertaistuki, lääkärin käsitys siitä että lääkettä käytetään tilapäisesti eikä lopun elämää ja psyykenlääkkeiden ymmärrys psykoaktiivisina aineina jotain biologista korjaavien sijaan edesauttaa pysymistä ikuisesta lääkeriippuvuudesta. Sekä myöskin ymmärrys siitä että lääketutkimukset usein kestää lyhyen aikaa ja esim masarilääkkeitä oli alunalkujaan ideana käyttää vain lyhyen aikaa kenties pitää pois ihmisiä ikuisesta lääkkeenkäytöstä.

ymmärrän tietenkin että joku valitsee lääkepolun lopun elämäkseen jos heillä on lukuisia kokemuksia esim puruista ja olon huononemisesta
mutta ihmiset valitsevat sitä myös aivopestyinä psykiatrian toimesta.

Lue lisää

Äidin suku on sellainen, että siinä kylässä kuulemma kaikki olivat sukua toisilleen. Sen takia minä joudun kantamaan ylimääräistä herkkyyttä. Ei se ole kemiallinen vika.Joissakin suvuissa on taipumusta yhteen, toisessa suvussa on taipumusta toiseen. sen kanssa on pitänyt elää. Jumala on auttanut.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos hyvistä ohjeista ja neuvoista. Samoin kiitos aloittajasta hyvästä keskustelunaiheesta ja pitkistä, erittäin älykkäistä ja ajattelemisen aihetta antavista kirjoituksista!

Omalla kohdallani on CFS saanut alkunsa jo 1980-luvun loppupuolella sairastuessani vakavasti, pahaan influenssaan, jossa oli karmeat päänsäryt, joka sekin on lievä ilmaisu, ja korkeaan kuumeeseen. Sairaus kesti liian pitkään ja jäi hermostoon ns." asumaan", eli piileskelemään. Noin vähän yli 10 vuotta siitä kaikki oireet tulkittiin terveydenhuollossa pelkästään psyykkisiksi. Ja eipähän heillä ollut muuta hoitokeinoja avuksi, kuin psyykelääkkeet, mm. masennus ja neuroleptilääkkeet. Ikävä kyllä ne vain pahensivat CFS- oireita. Olin käytännöllisesti katsottuna toiminta ja liikuntakyvytön monta vuotta.

Kun olen nyt lopettanut psyykelääkkeiden käytön, niin vointi on huomattavasti parempi. Lihasheikkoutta on edelleenkin, mutta jaksan tehdä asioita huomattavasti paremmin. Onneksi nukun sentään viidestä- kuuteen tuntia yössä.

Lue lisää

Minun on hyvin vaikea hyväksyä, että joku ylivoimaisen krooninen väsymys pakottaisi ihmisen jatkuvasti tuhlaamaan kaikki henkiset resurssinsa ja valittamaan 24/7.

Eiköhän siihen löydy joku loogisempi selitys.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla ei ole ollut psykoosi sairautta.Voi olla että ilman Jumalaa olisi ollut.Jeesus on auttanut.En viitsi laittaa tähän vanhaa diaknoosiani, mutta se on eräs persoonallisuus häiriö ja sitten vielä jotain muuta.Ei edes psykoosia,psykoosisairaudesta puhumattakaan.Mietoa Peratsiinia ,jota minulla on osana lääkitystä,käytetään myös tuskaisessa ahdistuksessa.

Lue lisää

Kun katsoo netistä nuoria, miltei kaikilla itsensä viiltämistä, joiltakin saa puoli minuuttia odottaa, ennen kuin tulee vaimea vastaus. Olen joskus tuntenut ihmisen, joka oli yli-hiljainen. Mutta kun hän oli ollut mielisairaalassa, hän oli sen jälkeen normaali. Miten se aloittaja suosittelisi " taistele"-psykiatriaa heille+
Olen sitä mieltä, että aloittaja ei ole ollut rehellinen. Semmoiset muka lääke-seuraukset, että silmät seisoo päässä, kulku oli hitaampaa, köpötystä, lihakset veltot. Sitten muka nyt ollaan niin psykiatria kuin ikinä. En usko koko juttuun. Aloittaja ei ole koskaan ollutkaan kunnolla ahdistunut, tai hän ei ymmärrä, mitä se on.

Anonyymi kirjoitti:

Kun katsoo netistä nuoria, miltei kaikilla itsensä viiltämistä, joiltakin saa puoli minuuttia odottaa, ennen kuin tulee vaimea vastaus. Olen joskus tuntenut ihmisen, joka oli yli-hiljainen. Mutta kun hän oli ollut mielisairaalassa, hän oli sen jälkeen normaali. Miten se aloittaja suosittelisi " taistele"-psykiatriaa heille
Olen sitä mieltä, että aloittaja ei ole ollut rehellinen. Semmoiset muka lääke-seuraukset, että silmät seisoo päässä, kulku oli hitaampaa, köpötystä, lihakset veltot. Sitten muka nyt ollaan niin psykiatria kuin ikinä. En usko koko juttuun. Aloittaja ei ole koskaan ollutkaan kunnolla ahdistunut, tai hän ei ymmärrä, mitä se on.

Lue lisää

Mitä jos se teini olisi ollut normaali teini kun olisi vain saanut psykososiaalista tukea yhteisöllisessä paikassa eikä ainekoukkua?
Jos viettää esim paljon aikaa yksin, se lisää epävarmuuden tunnetta kun ei saa feedbackia välttämättä toisilta. Ihminen tarvii hyväksytyksi tulemista. Jos on yksinäinen, ei sitä aina saa.

Olen ollut ahdistunut. Pahin ahdistukseni oli tosin ekstrapyramidaalioireissa ja vieroituksessa ja haittojen kohdalla joissa tunsin kuin kehoni olisi välillä jumiutunut 24/7 paniikkitilaan. Sen jälkeen olen tajunnut että ahdistukseni pysyy pois välttelemällä psykoaktiivisia aineita, huolehtimalla unesta, aitonomisen hermoston balanssista ja ruokavaliosta joka lisää tyyneyttä. Suolistoa tukeva ruokavaluo lisää tyyneyttä.

Toisella kerralla itseasiassa aloitin aineen ahdistukseen. Toki se ei ole poissuljettua että liian pikavieroitus laukaisi ne ahdistuspuuskat.

Kyllä nuo lääkeseuraukset voi hyvinkin olla seurausta polyfarmasiasta ja neurolepteistä. Omalla kohdalla oli onni että neuroleptiurani jäi hyvin lyhyeen.

Anonyymi kirjoitti:

Minun on hyvin vaikea hyväksyä, että joku ylivoimaisen krooninen väsymys pakottaisi ihmisen jatkuvasti tuhlaamaan kaikki henkiset resurssinsa ja valittamaan 24/7.

Eiköhän siihen löydy joku loogisempi selitys.

Lue lisää

Ei huolta, voimavaroja riittää. Esim työelämään ja ystäville :) vieroituksessa ja haitoissa kävin kyllä aika voimavarakuopassa.

Anonyymi kirjoitti:

"minulla on kemiallinen häiriö päässä"
Ei minun asiassani ole kyse siitä
Äitini oli mielisaras. Sisareni oli skitsofrenikko. Rakkain minulle, veljeni, tappoi itsensä mielisairaalassa Ruotsissa.
Siellä, missä äitini suku oli, oltiin menty liian paljon sukulaistensa kesken naimisiin. Äidin suvussa mielisaitautta. Olen jostakin lukenut, että seutu, josta hän oli kotoisin, oli prosenttuaalisesti eniten Suomessa jakomielitautia,
Olin kahdessa paikassa kasvattina lapsena. Hylkäämistä. Suunnittelin itsemurhaa noin 11-vuotiaana. Kun tulin aikuiseksi, oli alkoholi minulle kuin myrkky. Heti muistikatkoja. Asiantuntijat sanovat, että muistikatkoja tulee sitten, jun on juonut tarpeeksi kauan. Minulla tämä taipumus oli heti valmiina.
Tulin uskoon 24-ikäisenä. Vapauduin heti alkoholista, tunsin saaneeni ikäänkuin uudet aivot.
Olin ollut uskossa noin 8 vuotta, kun elämääni astui ahdistus. Halusin kuolla. Tämä aika oli pahin, noin yksi vuosi. Seuraava vuosi oli jo helpompi. Olin saanut lääkkeet. Uskoin taas , että Jumala auttaa kaiken yli. Olin koko ajan töissä, julkisella.
Nyt olen jo eläkkeellä. Sama lääkitys-määrä on ollut 30 vuotta, ja samat lääkkeet. Ne määrättiin minulle erään trauman yhteydessä, uskon, että Jumalan johdatuksessa.

Lue lisää

Juu mä yhdyn tohon. Suo siellä vetelä täällä. Mä sain äskettäin masennus lääkkeen käyttöön. Mä mietin 3 vuotta itsemurhaa joka päivä. kaikki itsetuhoisuus on nyt poissa. Mielummin syön tätä masennuslääkettä sivuoireinen kuin että miettisin itsemurhaa jatkuvasti. Kaikkea ei voi saada. Olen nyt kiitollinen omalle psykiatrille, joka tämän lääkkeen mulle määräsi. Lisäksi mulla ei ikinä ole ollut huonoa psykiatria hoitamassa mua. Ei kai kukaan lääkäri tahallisesti pahaa toivoisi potilaalleen. Lisäksi usko Jumalaan ja hänen johdatukseen luja. Kaikkea ei voi saada. Tyydyn osaani. Siis siihen, että lääkkeet ovat osa mun elämääni. Olen nyt elämänhaluinen. Paremmasta en tiedä. Ehkä haluakaan tietää. Kaikki ok nykyisin. Se läpitunkematon pimeys on vaihtunut valtavaan elämäniloon.

Anonyymi kirjoitti:

Ei huolta, voimavaroja riittää. Esim työelämään ja ystäville :) vieroituksessa ja haitoissa kävin kyllä aika voimavarakuopassa.

Voisin suositella psykiatriaa jos se tarjoaisi informoidun suostumuksen, katsoisi ihmisyyttä laajemmasta perspektiivistä yhteiskuntakriittisesti ja traumainformoidusti ja katsoisi hyvinvointia holistimsemmin, psykiatrit olisivat lukeneet erittäin tarkkaan Who:n suositukset mielenterveyshoidon kehittämisestä, ymmärtäisi Joanna Moncrieffin drug centred ja disease centred mallien erot ja asettautuisi drug centred modelin kannalle ja ymmärtäisi erittäin kattavasti sekä vieroitukseen että psykoaktiivisiin aineisiin sisältyvät yhtenevät ongelmat etenkin pitkäaikaiskäytön suhteen ja tutkisi haittoja samanlaisella innostuksella kuin sitä kuinka joku on löytänyt jonkun hienon löydöksen (ei edes ole) mikä selittää miten yhtäkkiä psykoaktiivisesta fyysistä riippuvuutta aiheuttavasta aineesta jossa on paljon haittoja tuleekin aivoterveyttä suorastaan tukeva aine. Kaikessa lähtökohtana olisi se vanha kunnon periaate "first do not harm", aivan sama mitkä resurssit heillä on. Siitä lähdetään.

Suurimmaksi osaksi monet psykiatrit ovat vain potilaita lääkehaitoista gaslightaavia ihmisistä stereotyyppejä rakentavia otuksia, joiden ymmärrys lääkehaitoista ei rakennu omaelämälliseen kokemukseen vaikka syytä olisi.

Toki siis nykyäänkin voi saada ihan ok hoitohenkilön, mutta tuurista se on kiinni.

Anonyymi kirjoitti:

Voisin suositella psykiatriaa jos se tarjoaisi informoidun suostumuksen, katsoisi ihmisyyttä laajemmasta perspektiivistä yhteiskuntakriittisesti ja traumainformoidusti ja katsoisi hyvinvointia holistimsemmin, psykiatrit olisivat lukeneet erittäin tarkkaan Who:n suositukset mielenterveyshoidon kehittämisestä, ymmärtäisi Joanna Moncrieffin drug centred ja disease centred mallien erot ja asettautuisi drug centred modelin kannalle ja ymmärtäisi erittäin kattavasti sekä vieroitukseen että psykoaktiivisiin aineisiin sisältyvät yhtenevät ongelmat etenkin pitkäaikaiskäytön suhteen ja tutkisi haittoja samanlaisella innostuksella kuin sitä kuinka joku on löytänyt jonkun hienon löydöksen (ei edes ole) mikä selittää miten yhtäkkiä psykoaktiivisesta fyysistä riippuvuutta aiheuttavasta aineesta jossa on paljon haittoja tuleekin aivoterveyttä suorastaan tukeva aine. Kaikessa lähtökohtana olisi se vanha kunnon periaate "first do not harm", aivan sama mitkä resurssit heillä on. Siitä lähdetään.

Suurimmaksi osaksi monet psykiatrit ovat vain potilaita lääkehaitoista gaslightaavia ihmisistä stereotyyppejä rakentavia otuksia, joiden ymmärrys lääkehaitoista ei rakennu omaelämälliseen kokemukseen vaikka syytä olisi.

Toki siis nykyäänkin voi saada ihan ok hoitohenkilön, mutta tuurista se on kiinni.

Lue lisää

Ja kun on kyse psykoaktiivisista aineista joissa on ongelmia, ei kiva hoitohenkilö estä harmeja. Vain haittojen ehkäisyyn vakavuudella, harmeja vähättelemätön henkilö voi olla jo lähtökohtaisesti hyvä hoitohenkilö ellei satu menemään niin fantsusti että kaikki menee täysin upeasti hyvällä tuurilla ja psykiatrian lääkkeiden "suuren turvallisuuden ansiosta" vaikka vieroituskin tehdään perstuntumalla ilman mitään tutustumista esim uusimpaan tutkimusnäyttöön turvallisesta vieroituksesta.. Se rakentaa kaiken hoidon onnistumisen, kaikella muulla kivoilla jutuilla ei tässä perspektiivissä ole siinä määrin väliä henkilön tulevaisuuden kannalta.

En katso psykiatrian onnistumiseksi sitä että se rakentaa aineita nappailevia kroonikoita joilla on jännän paljon enemmän ongelmia kuin miten esim masennus aikanaan ymmärrettiin tilapäisenä tilana, ennen masennuslääkkeiden kultakautta. Toki moni rakentaa kaikki pettymykset elämässään ja epävarmuutensa ja epäonnistumisensa ja kärsimyksen kohtaamisensa mielenterveysongelmaksi. En oikein usko mielenterveyskriiseihin, uskon enemmän "nyky-yhteiskunta ei vastaa ihmisen sisäiseen tarpeisiin"-kriiseihin.

Anonyymi kirjoitti:

Minun on hyvin vaikea hyväksyä, että joku ylivoimaisen krooninen väsymys pakottaisi ihmisen jatkuvasti tuhlaamaan kaikki henkiset resurssinsa ja valittamaan 24/7.

Eiköhän siihen löydy joku loogisempi selitys.

Lue lisää

En sano koskaan esim pahoista lääkehaitoista tai pahaa vieroitusta läpikäyville jossa esim on puhjennut tardiiveja oireita että he "valittavat". He itseasiassa monet yrittävät selviytyä. He ovat täysin pimennossa yleisestä ymmärryksestä. Heidän elämäntarinaansa ei ole edes olemassa. He saattavat kärsiä huomattavastikin. Itselleni krooninen väsymys oli kehoni latautuminen kohti parempaa. Kamalan vieroituksen jälkeen kun uni oli häiriintynyt nukuin paljon jatkuvasti. Kehoni tarvi palautumiseen hirvittävästi koska kokemus oli ollut keholle niin stressava

Anonyymi kirjoitti:

En sano koskaan esim pahoista lääkehaitoista tai pahaa vieroitusta läpikäyville jossa esim on puhjennut tardiiveja oireita että he "valittavat". He itseasiassa monet yrittävät selviytyä. He ovat täysin pimennossa yleisestä ymmärryksestä. Heidän elämäntarinaansa ei ole edes olemassa. He saattavat kärsiä huomattavastikin. Itselleni krooninen väsymys oli kehoni latautuminen kohti parempaa. Kamalan vieroituksen jälkeen kun uni oli häiriintynyt nukuin paljon jatkuvasti. Kehoni tarvi palautumiseen hirvittävästi koska kokemus oli ollut keholle niin stressava

Lue lisää

Jokainen joka valhettelee ja panettelee on "valittaja" riippumatta siitä että minkä tardiivi on heidät saanut valehtelemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jokainen joka valhettelee ja panettelee on "valittaja" riippumatta siitä että minkä tardiivi on heidät saanut valehtelemaan.

tardiivi viittaa lääkkeen jälkeen puhjenneeseen/jatkuvaan oireeseen joita on esimerkiksi tardive dyskinesia, tardive akathisia jne...

Anonyymi kirjoitti:

Minun on hyvin vaikea hyväksyä, että joku ylivoimaisen krooninen väsymys pakottaisi ihmisen jatkuvasti tuhlaamaan kaikki henkiset resurssinsa ja valittamaan 24/7.

Eiköhän siihen löydy joku loogisempi selitys.

Lue lisää

Liioittelukin saattaa täyttää jonkin sairauden kriteerit. En ole koskaan palstalla, enkä "valita" 24/7.

Oletko muuten tietoinen siitä, että liioittelet aika tavalla. Jotakin narsismia taustalla kenties? Etenkin tuo aloitus: "Minun on hyvin vaikea hyväksyä..."

Sinunko hyväksynnästäsi on se kiinni, saako tällä palstalla kirjoittaa psykiatriaa kritisoiden, vai ei? Tällä palstalla on kyse mielipiteiden ilmaisemisesta, eikä kenenkään hyväksynnän etsimisestä.

Anonyymi kirjoitti:

Liioittelukin saattaa täyttää jonkin sairauden kriteerit. En ole koskaan palstalla, enkä "valita" 24/7.

Oletko muuten tietoinen siitä, että liioittelet aika tavalla. Jotakin narsismia taustalla kenties? Etenkin tuo aloitus: "Minun on hyvin vaikea hyväksyä..."

Sinunko hyväksynnästäsi on se kiinni, saako tällä palstalla kirjoittaa psykiatriaa kritisoiden, vai ei? Tällä palstalla on kyse mielipiteiden ilmaisemisesta, eikä kenenkään hyväksynnän etsimisestä.

Lue lisää

Lisäys: oman mielipiteen ilmaiseminen kuuluu (ainakin vielä toistaiseksi) sananvapauteen.

Saa korjata tämänkin väittämän paikkansapitämättömäksi, tai vääräksi, jos löytää sille hyvät perustelut. Joita en kyllä usko löytyvän...

Anonyymi kirjoitti:

tardiivi viittaa lääkkeen jälkeen puhjenneeseen/jatkuvaan oireeseen joita on esimerkiksi tardive dyskinesia, tardive akathisia jne...

Ainakin tardiivi dyskinesia alkaa joskus myös jo lääkkeen käytön aikana, ei vasta jälkeenpäin.

Anonyymi kirjoitti:

Liioittelukin saattaa täyttää jonkin sairauden kriteerit. En ole koskaan palstalla, enkä "valita" 24/7.

Oletko muuten tietoinen siitä, että liioittelet aika tavalla. Jotakin narsismia taustalla kenties? Etenkin tuo aloitus: "Minun on hyvin vaikea hyväksyä..."

Sinunko hyväksynnästäsi on se kiinni, saako tällä palstalla kirjoittaa psykiatriaa kritisoiden, vai ei? Tällä palstalla on kyse mielipiteiden ilmaisemisesta, eikä kenenkään hyväksynnän etsimisestä.

Lue lisää

Jos kaks narskua tappelis, niin kumpi voittais?

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin tardiivi dyskinesia alkaa joskus myös jo lääkkeen käytön aikana, ei vasta jälkeenpäin.

Toki, kuten myös akatisia. Oireet voi myös puhjeta viiveellä lopetuksesta

Anonyymi kirjoitti:

Jos kaks narskua tappelis, niin kumpi voittais?

Jaa-a, aika paha. Loppuisiko sellainen tappelu ollenkaan ?

Minun sisareni oli skitsofreenikko. Kun hän söi lääkkeensä, hän menestyi, teki palkkatöitä. Sai silti eläkettä. Ihmiset tiesivät hänen sairaudestaan, ja silti luottivat häneen. Kun sisareni vanhemmuuttaan ( 50-vuotiaana ) lopetti lääkkeiden käytön, kaikki meni poskelleen. Hän valvoi öisin, kolisteli ja höpisi itsekseen. Alakerran mies sanoi : "Minä ammun sen sen muijan katon läpi."
Ylakerran mies sanoi: "Minä tapan sen. "
Poliisit kävivät pari kertaa, ja rikkoivat oven, kun sisareni ei avannut. Lukot vain roikkuivat ovipielissä.

Monilla pysyykkisillä sairauksillakin on haittavaikutuksia.

Miksi niistä ei siis puhuta niille tarkoitetulla foorumilla?

Jos kyse ei ole sairaudentunnottomuudesta, niin anna toki joku parempi selitys.

Anonyymi kirjoitti:

Minun sisareni oli skitsofreenikko. Kun hän söi lääkkeensä, hän menestyi, teki palkkatöitä. Sai silti eläkettä. Ihmiset tiesivät hänen sairaudestaan, ja silti luottivat häneen. Kun sisareni vanhemmuuttaan ( 50-vuotiaana ) lopetti lääkkeiden käytön, kaikki meni poskelleen. Hän valvoi öisin, kolisteli ja höpisi itsekseen. Alakerran mies sanoi : "Minä ammun sen sen muijan katon läpi."
Ylakerran mies sanoi: "Minä tapan sen. "
Poliisit kävivät pari kertaa, ja rikkoivat oven, kun sisareni ei avannut. Lukot vain roikkuivat ovipielissä.

Lue lisää

Mitenköhän siskosi purettiin lääkkeistå? Seinään vai 10 prosenttia kk edellisestä annoksesta tahdilla? Maudsley deprescribing kirjan ohjeiden mukaan esimerkiksi. Oliko muuta tukea, esim ymmärrystä säännöllisten elämäntapojen ja päihteettömyyden ja aivoterveyttä tukevan elämäntavan vaikutuksista hyvinvointiin. Joillain on traumoja ja trauma-apukin voi auttaa esim vakauttamaan hermostoa. Ymmärrettiinkö se että monet saa vieroituspsykoosin jo lääkkeen ominaisuuksien vuoksi johon voi sisältyä supersensitivity psychosis ilmiö. Tutkimuksissa on monesti sotkettu vieroitusoireisto relapseihin liian nopean vieroituksen vuoksi.

Miksi siskosi sitten halusi lopettaa lääkkeet, moni haluaa haittojen vuoksi... Tai elämänlaadun alenemien vuoksi. Itselläni oli pakko lopettaa neuroleptit ja myös läheisillä oli hankala tuntea minua. Siinä nähtiin psykiatrian lääkkeiden sielukkuutta, ihmisyyttä ja tunne-elämää turmeleva vaikutus.

Anonyymi kirjoitti:

Mitenköhän siskosi purettiin lääkkeistå? Seinään vai 10 prosenttia kk edellisestä annoksesta tahdilla? Maudsley deprescribing kirjan ohjeiden mukaan esimerkiksi. Oliko muuta tukea, esim ymmärrystä säännöllisten elämäntapojen ja päihteettömyyden ja aivoterveyttä tukevan elämäntavan vaikutuksista hyvinvointiin. Joillain on traumoja ja trauma-apukin voi auttaa esim vakauttamaan hermostoa. Ymmärrettiinkö se että monet saa vieroituspsykoosin jo lääkkeen ominaisuuksien vuoksi johon voi sisältyä supersensitivity psychosis ilmiö. Tutkimuksissa on monesti sotkettu vieroitusoireisto relapseihin liian nopean vieroituksen vuoksi.

Miksi siskosi sitten halusi lopettaa lääkkeet, moni haluaa haittojen vuoksi... Tai elämänlaadun alenemien vuoksi. Itselläni oli pakko lopettaa neuroleptit ja myös läheisillä oli hankala tuntea minua. Siinä nähtiin psykiatrian lääkkeiden sielukkuutta, ihmisyyttä ja tunne-elämää turmeleva vaikutus.

Lue lisää

Ja melkoisia nuo tappopuheet. Ettei vain olisi vähän lapin lisää.

No tietysti jokaisen toive on ettei tavitsisi käyttää lääkkeitä . Mutta elämän aikana monenkin on syötävä niitä syystä tai toisesta. Joten sinulla on ohje täällä ihmisille että eivät käyttäisi lääkkeitä. Mutta asia on niin että ihmiset ovat hyvin erilaisia , ja jos sinä nyt elät omalla tavallasi niin jollekkin toiselle voi lääkitys olla tarpeeseen.
Niin että opastaa kun jokainen jolla on vaivoja jos jonkinlaisia menee niistä lääkäriin ja saa avun .ja psykiatria on noin yleisesti saanut uusia lääkkeitä eri vaivoihin tutkijat tekevät työtä löytääkseen se ” oikean” tavan voittaa sairauden josta moni kärsii . Niin että kulje sinä vaan tietäsi ilman lääkkeitä ja ne jotka tarvitsevat lääkityksen saavat sen koska tarvitsevat sitä eri sairauksissa .
Et tietenkään voi omista kokemuksistasi ajatella että kaikilla on samanlaista.
Ihmisiä on monenlaisia kuten myöskin sairauksia .

Anonyymi kirjoitti:

Minun sisareni oli skitsofreenikko. Kun hän söi lääkkeensä, hän menestyi, teki palkkatöitä. Sai silti eläkettä. Ihmiset tiesivät hänen sairaudestaan, ja silti luottivat häneen. Kun sisareni vanhemmuuttaan ( 50-vuotiaana ) lopetti lääkkeiden käytön, kaikki meni poskelleen. Hän valvoi öisin, kolisteli ja höpisi itsekseen. Alakerran mies sanoi : "Minä ammun sen sen muijan katon läpi."
Ylakerran mies sanoi: "Minä tapan sen. "
Poliisit kävivät pari kertaa, ja rikkoivat oven, kun sisareni ei avannut. Lukot vain roikkuivat ovipielissä.

Lue lisää

Usein on niin että menee skitsofrenikolla hyvin kunhan syö lääkkeensä mutta kun lopettavat niin alkaa omanlaisensa sirkus josta ei kukaan tiedä miten se loppuu . Kun he voivat hyvin niin kuvittelevat että ovat tulleet terveeksi ja lopettavat, mutta kesän tarve on juuri lääkkeet siksi että lääkkeiden avulla voivat hyvin.
Ja sitten on jollakin otsaa tulla sanomaan että olkaa ilman lääkkeitä , se on niin ettei kaikki voi olla ilman lääkkeitä . Siis potilaat eivät kykene neuvomaan toista ihmistä koskaan omien kokemustensa kautta, sen kun ymmärtäisivä niin olisi hyvä .

Anonyymi kirjoitti:

Ja melkoisia nuo tappopuheet. Ettei vain olisi vähän lapin lisää.

Kun sisareni oli kuollut, ja minä hoidin kuolinpesää, osti taloyhtiön mies sen läävän, ehkä homevaurioisen. ( se pitää etukäteen ilmoittaa, muuten olisimme olleet kaksi vuotta myynnistä olleet vastuussa homeesta )Se mies oli mielenkiintoinen, keskustelimme paljon. Hän oli ollut Suomessa keskitysleirissä, saksalaisen poika. Hän kertoi nämä asiat. Alakerran mies sanoi: Minä ammun sen muijan katon läpi." Yläkerran mies sanoi . " Minä tapan sen. "Tuskin olisivat uskaltaneet, miten lie kännipäissään ?

Anonyymi kirjoitti:

Kun sisareni oli kuollut, ja minä hoidin kuolinpesää, osti taloyhtiön mies sen läävän, ehkä homevaurioisen. ( se pitää etukäteen ilmoittaa, muuten olisimme olleet kaksi vuotta myynnistä olleet vastuussa homeesta )Se mies oli mielenkiintoinen, keskustelimme paljon. Hän oli ollut Suomessa keskitysleirissä, saksalaisen poika. Hän kertoi nämä asiat. Alakerran mies sanoi: Minä ammun sen muijan katon läpi." Yläkerran mies sanoi . " Minä tapan sen. "Tuskin olisivat uskaltaneet, miten lie kännipäissään ?

Lue lisää

en sano että jonkun kannattaa lopettaa pillerit johon on fyysisesti mukautunut ja jota tarvii oireisiinsa. Jos on vuosia totuttanut kehon homeostaasinsa aineisiin, tottakai ne on hankala purkaa myös, on skitsofreniaa tai ei.
Tällä palstalla on myös tarinoita jossa psykoosissa ollut on lopettanut lääkkeensä eikä ole tapahtunut sen kummoisempia. Joten myös niitä tarinoit on

Mutta eri asia onko kyseessä aivoterveyttä tukeva lääke joka edistää vuosien saatossa aivoterveyttä. Toki voi olla että merkittävissä määrin jotkut ihmiset ei koe haittaa, osalla valitettavasti haitat lisääntyvät vuosien mittaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mitenköhän siskosi purettiin lääkkeistå? Seinään vai 10 prosenttia kk edellisestä annoksesta tahdilla? Maudsley deprescribing kirjan ohjeiden mukaan esimerkiksi. Oliko muuta tukea, esim ymmärrystä säännöllisten elämäntapojen ja päihteettömyyden ja aivoterveyttä tukevan elämäntavan vaikutuksista hyvinvointiin. Joillain on traumoja ja trauma-apukin voi auttaa esim vakauttamaan hermostoa. Ymmärrettiinkö se että monet saa vieroituspsykoosin jo lääkkeen ominaisuuksien vuoksi johon voi sisältyä supersensitivity psychosis ilmiö. Tutkimuksissa on monesti sotkettu vieroitusoireisto relapseihin liian nopean vieroituksen vuoksi.

Miksi siskosi sitten halusi lopettaa lääkkeet, moni haluaa haittojen vuoksi... Tai elämänlaadun alenemien vuoksi. Itselläni oli pakko lopettaa neuroleptit ja myös läheisillä oli hankala tuntea minua. Siinä nähtiin psykiatrian lääkkeiden sielukkuutta, ihmisyyttä ja tunne-elämää turmeleva vaikutus.

Lue lisää

Sisarelleni ei purettu lääkitystä. Hän sähläsi itse. Kun kerrankin oli joku putkareissu tehty, joku sairaalassa sanoi: "Me hoidamme hänet aina kuntoon. Sitten hän taas lopettaa lääkkeet."

Anonyymi kirjoitti:

Sisarelleni ei purettu lääkitystä. Hän sähläsi itse. Kun kerrankin oli joku putkareissu tehty, joku sairaalassa sanoi: "Me hoidamme hänet aina kuntoon. Sitten hän taas lopettaa lääkkeet."

Lue lisää

Minulla oli Helsingissä kuntopyörä, jossa oli tietokone edessä, josta näkyy poljennan vahvuus ym. Sisareni sanoi: Katso siitä, ketkä ne hiiviskelee minun asuntoni ympärillä. "
Hänta ilmeisesti oli uhkailtu, koska toinen veljistäni kerran kertoi: " Uhkaus on rikos."

Siellä oli joku ulkolainen lääkäri, "joka ymmärsi yskän"
En näe yhtään suomalaista pätevää psykiatria, joka olisi noiden kriitikoiden mieleen. Toistan: Jos Suomen psykiatria olisi niin surkea, kuin nämä kriitikot haluavat väittää, luulisi, että edes yksi suomalainen, pätevä psykiatri nousisi koko suomen psykiatriaa vastaan.

Kyllä kai niitä on ainakin ulkolaisia juttuja, jos ei Suomesta löydä.

Niin miten tämä liittyi ketjun aiheeseen, jossa väittämä oli että lääkkeet ei oikeasti hoida aivoterveyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin miten tämä liittyi ketjun aiheeseen, jossa väittämä oli että lääkkeet ei oikeasti hoida aivoterveyttä.

Suurin osa kommentoijista kertoo, kuinka saivat mitäkin oiretta, millaista oli olla lääkkeiden kanssa, jne. Useasti menneessä muodossa.
Kun kertoo menneessä aikamuodossa asioita, niin nehän ovat taakse jääneet. Ja jos tai kun, on niin hyvin toipunut ja parantunut lääkkeet lopetettuaan, niin miksi jäädä vellomaan mielessään sinne menneisiin kokemuksiin, nythän on kaikki niin paljon paremmin (?).
Minkälainen on tämä päivä, jos mieli ja ajatukset pyörii jossain aiemmin koetussa ?
Onko sitten siis ihan oikeasti parantunut, ja on hyvä olla ? Ei ihan aina sellaista käsitystä saa, kun näitä kommentteja lueskelee.

Anonyymi kirjoitti:

Suurin osa kommentoijista kertoo, kuinka saivat mitäkin oiretta, millaista oli olla lääkkeiden kanssa, jne. Useasti menneessä muodossa.
Kun kertoo menneessä aikamuodossa asioita, niin nehän ovat taakse jääneet. Ja jos tai kun, on niin hyvin toipunut ja parantunut lääkkeet lopetettuaan, niin miksi jäädä vellomaan mielessään sinne menneisiin kokemuksiin, nythän on kaikki niin paljon paremmin (?).
Minkälainen on tämä päivä, jos mieli ja ajatukset pyörii jossain aiemmin koetussa ?
Onko sitten siis ihan oikeasti parantunut, ja on hyvä olla ? Ei ihan aina sellaista käsitystä saa, kun näitä kommentteja lueskelee.

Lue lisää

Voisikohan olla syynä se, että historiassa on tapahtunut sellaisia vääryyksiä, joita ei ole koskaan julkisesti myönnetty esim. psykiatriassa toimivien puolelta...

Ja että aika moni on joko pettynyt, tai traumatisoitunut saamistaan "hoidoista"?

Minusta joidenkin saamien haittavaikutusten ja uusien sairauksien mitätöiminen, tai vähätteleminen ei ole asiallinen tapa suhtautua. Saatika vielä vähemmän sairaudentunnottomaksi väittäminen.

Ainakin minä tunnen suurta myötätuntoa aloittajaa ja muita merkittäviä haittoja lääkkeistä saaneita kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Voisikohan olla syynä se, että historiassa on tapahtunut sellaisia vääryyksiä, joita ei ole koskaan julkisesti myönnetty esim. psykiatriassa toimivien puolelta...

Ja että aika moni on joko pettynyt, tai traumatisoitunut saamistaan "hoidoista"?

Minusta joidenkin saamien haittavaikutusten ja uusien sairauksien mitätöiminen, tai vähätteleminen ei ole asiallinen tapa suhtautua. Saatika vielä vähemmän sairaudentunnottomaksi väittäminen.

Ainakin minä tunnen suurta myötätuntoa aloittajaa ja muita merkittäviä haittoja lääkkeistä saaneita kohtaan.

Lue lisää

Jokainenhan meistä käsittelee kokemansa vääryydet omilla tavoillaan, niin se vain menee.
Jotkut traumatisoituvat, kun taas jotkut ei.
Ei tietenkään ole hyvä myöskään vähätellä muiden kokemuksia, vaikka olisi itse päässyt helpommalla.
Toisaalta, kun on aika paljon asioita, joihin ei itse pysty vaikuttamaan, niin onko se sitten hyväksi, että antaa sellaistenkin asioiden kääntää oman maailman ylösalaisin, ja kantaa niistä huolta ja murhetta ?
Toki senkin suhteen olemme kovin erilaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Voisikohan olla syynä se, että historiassa on tapahtunut sellaisia vääryyksiä, joita ei ole koskaan julkisesti myönnetty esim. psykiatriassa toimivien puolelta...

Ja että aika moni on joko pettynyt, tai traumatisoitunut saamistaan "hoidoista"?

Minusta joidenkin saamien haittavaikutusten ja uusien sairauksien mitätöiminen, tai vähätteleminen ei ole asiallinen tapa suhtautua. Saatika vielä vähemmän sairaudentunnottomaksi väittäminen.

Ainakin minä tunnen suurta myötätuntoa aloittajaa ja muita merkittäviä haittoja lääkkeistä saaneita kohtaan.

Lue lisää

Minä en tunne myötätuntoa ketjun aloittajaa kohtaan. On vastuutonta kirjoittaa osiossa TERVEYS niin negatiivista jutun juttua. Sellaiset heikot, uudet, arat potilaat eivät uskalla hakea apua. Pelkäävät lääkäreitä.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en tunne myötätuntoa ketjun aloittajaa kohtaan. On vastuutonta kirjoittaa osiossa TERVEYS niin negatiivista jutun juttua. Sellaiset heikot, uudet, arat potilaat eivät uskalla hakea apua. Pelkäävät lääkäreitä.

Lue lisää

Huolimatta siitä, että jotkut ajattelevat sen olevan väärin, että psykiatriaa kritisoidaan, tai kyseenalaistetaan heidän tarjoamansa hoidot ja palveluiden laatu, tai hoitojen hyöty, niin on silti parempi, että haittoja, lääkkeistä sairastuneet tai ilman mitään hyötyä saaneet tulevat kertomaan omista kokemuksistaan.

On yhtä lailla väärin mennä väittämään, että psykiatria pystyy auttamaan ihmisiä, koska ainakin julkiselta puolelta ei saa käytännössä juuri mitään muuta, kuin diagnosoinnit ja lääkemääräykset. Keskusteluun pohjautuvia hoitoja annetaan ja tarjotaan julkisella puolella erittäin vähän. Ja tästä kärsii eniten juuri traumataustan omaavat.

Monella on vääriä käsityksiä, kuvitelmia, tai illuusioita mt-hoidoista, tai psykiatriasta. Moni luulee, että ne lääkäreiden tarjoamat pillerit ovat lääkkeitä, jotka taikovat kaikki elämässä olevat ongelmat tiehensä. Näin ei valitettavasti ole. Ne samat oireiden taustalla olevat asiat, ja tekijät, ja ongelmat, joiden takia yksilö on alkanut voimaan huonosti, ovat silti edelleen olemassa, vaikka sairaalan henkilökunnan näkökulmasta se potilas saisikin jonkin "kaiken oireilun selittävän diagnoosin" ja oireisiinsa ja sairauksiinsa jonkin lääkkeen, tai useamman sellaisen. Ne ongelmat on joka tapauksessa jokaisen kohdattava, selvitettävä ja ratkaistava, mieluummin omien läheisten, ja oman tukiverkoston kanssa. Jo useamman vuosikymmenen ajan psykiatriassa nämä oireita aiheuttavat syyt on sivuutettu ja jätetty huomioimatta. Mikä on minusta aivan väärä tapa, jos tarkoitus on auttaa henkisesti kärsivää ihmistä.

Anonyymi kirjoitti:

Huolimatta siitä, että jotkut ajattelevat sen olevan väärin, että psykiatriaa kritisoidaan, tai kyseenalaistetaan heidän tarjoamansa hoidot ja palveluiden laatu, tai hoitojen hyöty, niin on silti parempi, että haittoja, lääkkeistä sairastuneet tai ilman mitään hyötyä saaneet tulevat kertomaan omista kokemuksistaan.

On yhtä lailla väärin mennä väittämään, että psykiatria pystyy auttamaan ihmisiä, koska ainakin julkiselta puolelta ei saa käytännössä juuri mitään muuta, kuin diagnosoinnit ja lääkemääräykset. Keskusteluun pohjautuvia hoitoja annetaan ja tarjotaan julkisella puolella erittäin vähän. Ja tästä kärsii eniten juuri traumataustan omaavat.

Monella on vääriä käsityksiä, kuvitelmia, tai illuusioita mt-hoidoista, tai psykiatriasta. Moni luulee, että ne lääkäreiden tarjoamat pillerit ovat lääkkeitä, jotka taikovat kaikki elämässä olevat ongelmat tiehensä. Näin ei valitettavasti ole. Ne samat oireiden taustalla olevat asiat, ja tekijät, ja ongelmat, joiden takia yksilö on alkanut voimaan huonosti, ovat silti edelleen olemassa, vaikka sairaalan henkilökunnan näkökulmasta se potilas saisikin jonkin "kaiken oireilun selittävän diagnoosin" ja oireisiinsa ja sairauksiinsa jonkin lääkkeen, tai useamman sellaisen. Ne ongelmat on joka tapauksessa jokaisen kohdattava, selvitettävä ja ratkaistava, mieluummin omien läheisten, ja oman tukiverkoston kanssa. Jo useamman vuosikymmenen ajan psykiatriassa nämä oireita aiheuttavat syyt on sivuutettu ja jätetty huomioimatta. Mikä on minusta aivan väärä tapa, jos tarkoitus on auttaa henkisesti kärsivää ihmistä.

Lue lisää

Minä sain julkiselta puolelta miltei heti avun. Psykiatri kirjoitti lääkkeen. Parin viikon jälkeen tarkisti määrän ja määräsi hiukan vahvemman.Sain psykologin apua saman tien. Kävin siellä jonkin aikaa. Sama lääke on minulla vieläkin.

Anonyymi kirjoitti:

Huolimatta siitä, että jotkut ajattelevat sen olevan väärin, että psykiatriaa kritisoidaan, tai kyseenalaistetaan heidän tarjoamansa hoidot ja palveluiden laatu, tai hoitojen hyöty, niin on silti parempi, että haittoja, lääkkeistä sairastuneet tai ilman mitään hyötyä saaneet tulevat kertomaan omista kokemuksistaan.

On yhtä lailla väärin mennä väittämään, että psykiatria pystyy auttamaan ihmisiä, koska ainakin julkiselta puolelta ei saa käytännössä juuri mitään muuta, kuin diagnosoinnit ja lääkemääräykset. Keskusteluun pohjautuvia hoitoja annetaan ja tarjotaan julkisella puolella erittäin vähän. Ja tästä kärsii eniten juuri traumataustan omaavat.

Monella on vääriä käsityksiä, kuvitelmia, tai illuusioita mt-hoidoista, tai psykiatriasta. Moni luulee, että ne lääkäreiden tarjoamat pillerit ovat lääkkeitä, jotka taikovat kaikki elämässä olevat ongelmat tiehensä. Näin ei valitettavasti ole. Ne samat oireiden taustalla olevat asiat, ja tekijät, ja ongelmat, joiden takia yksilö on alkanut voimaan huonosti, ovat silti edelleen olemassa, vaikka sairaalan henkilökunnan näkökulmasta se potilas saisikin jonkin "kaiken oireilun selittävän diagnoosin" ja oireisiinsa ja sairauksiinsa jonkin lääkkeen, tai useamman sellaisen. Ne ongelmat on joka tapauksessa jokaisen kohdattava, selvitettävä ja ratkaistava, mieluummin omien läheisten, ja oman tukiverkoston kanssa. Jo useamman vuosikymmenen ajan psykiatriassa nämä oireita aiheuttavat syyt on sivuutettu ja jätetty huomioimatta. Mikä on minusta aivan väärä tapa, jos tarkoitus on auttaa henkisesti kärsivää ihmistä.

Lue lisää

Sulla tais taas tavan mukaan mennä se pointti ohi.

Siinähän ei ole kyse siitä, etteikö hoitoa saisi kehittää, vaan siitä että asioista kirjoitetaan niin, että mahdollisimman monta yritetään estää hankkimasta itselleen apua.

Ja jos ne lääkkeiden sivuvaikutukset on niin pahoja, niin miksi täällä ei voi ohjata niitä uusia ihmisiä niihin lääkkeettömiin hoitoihin? Siksikö että sitä hoitoonmenoa pitää estää ja pitkittää, niin pitkään että aina pitää mennä osaston kautta?

Anonyymi kirjoitti:

Sulla tais taas tavan mukaan mennä se pointti ohi.

Siinähän ei ole kyse siitä, etteikö hoitoa saisi kehittää, vaan siitä että asioista kirjoitetaan niin, että mahdollisimman monta yritetään estää hankkimasta itselleen apua.

Ja jos ne lääkkeiden sivuvaikutukset on niin pahoja, niin miksi täällä ei voi ohjata niitä uusia ihmisiä niihin lääkkeettömiin hoitoihin? Siksikö että sitä hoitoonmenoa pitää estää ja pitkittää, niin pitkään että aina pitää mennä osaston kautta?

Lue lisää

Ketjun aloittajalta huomio:

En halua ohjata ketään olemaan hakematta apua. Kehoitan silti pohtimaan mitä ongelmia diagnoosi- ja lääkekeskeisessä järjestelmässä on. Psykiatrian paradigma on pitkään ollut biopsykiatriaa, lukuunottamatta suurista näytöistä että aineet korjaisi esim aivoja. Apua pitää myös osata vaatia. Esim Whokin on alkanut antaa kannanottoja biopsykiatriasta ppispäin mielenterveyden laajempaan ymmärtämiseen. Onko siis ongelmana ihmisen aivokemiat vai ympäristö missä hän myös elää, sosiaaliseen ympäristöön kantaa ottaa esim avoin dialogi.

Systeemi, esim Kela ohjaa lääkkeenkäyttöön. Käypähoitosuositukset on olleet masennuksen hoidossa suomessa huomattavan lääkemyönteiset. Psykiatrian puolella on myös resurssiongelmia mitkä hankaloittaa hoitoa vaikka itse olen skeptinen voisiko edes resurssien parantaminen tällä paradigmalla parantaa hoitotuloksia.

Uskoisin että jotkut onnekkaat saavat systeemistä holistista ja traumainformoitua apua, jos saavat esim hyvän terapeutin jolla on tällaista näkymystä. En tiedä onko se täysin psykiatrian ansiota

Anonyymi kirjoitti:

Ketjun aloittajalta huomio:

En halua ohjata ketään olemaan hakematta apua. Kehoitan silti pohtimaan mitä ongelmia diagnoosi- ja lääkekeskeisessä järjestelmässä on. Psykiatrian paradigma on pitkään ollut biopsykiatriaa, lukuunottamatta suurista näytöistä että aineet korjaisi esim aivoja. Apua pitää myös osata vaatia. Esim Whokin on alkanut antaa kannanottoja biopsykiatriasta ppispäin mielenterveyden laajempaan ymmärtämiseen. Onko siis ongelmana ihmisen aivokemiat vai ympäristö missä hän myös elää, sosiaaliseen ympäristöön kantaa ottaa esim avoin dialogi.

Systeemi, esim Kela ohjaa lääkkeenkäyttöön. Käypähoitosuositukset on olleet masennuksen hoidossa suomessa huomattavan lääkemyönteiset. Psykiatrian puolella on myös resurssiongelmia mitkä hankaloittaa hoitoa vaikka itse olen skeptinen voisiko edes resurssien parantaminen tällä paradigmalla parantaa hoitotuloksia.

Uskoisin että jotkut onnekkaat saavat systeemistä holistista ja traumainformoitua apua, jos saavat esim hyvän terapeutin jolla on tällaista näkymystä. En tiedä onko se täysin psykiatrian ansiota

Lue lisää

Esim uskon että monia auttaisi että heillä ei todettaisi olevan masennussairaus vaan masennusta verrattaisiin rintakipuun jonka aiheuttajaa ei tiedetä. Kyse on oireesta. Lääkeyhtiöt promotoi täysin vastakkaiseen suuntaan

Anonyymi kirjoitti:

Esim uskon että monia auttaisi että heillä ei todettaisi olevan masennussairaus vaan masennusta verrattaisiin rintakipuun jonka aiheuttajaa ei tiedetä. Kyse on oireesta. Lääkeyhtiöt promotoi täysin vastakkaiseen suuntaan

Lue lisää

Lisäksi psykiatriassa määrätään lääkkeitä aika lyhyiden tutkimusten perusteella tosi pitkiksi aikaa. Uskon että mitä pitempään henkilö syö lääkkeitä, sitä enemmän riskit pahenee. Ja niinhän se on, esim tardiivin dyskinesian riski kasvaa vuosi vuodelta. Ei ole lainkaan sattumaa että täälläkin useammat kertoo pitkistä psykiatrian lääkityksistä joista on koitunut terveyshaittaa ja niin huono olo että se on ajanut lopetukseen. Psykiatria silti kannattaa tällaista käyttöä. Se voi olla ristiriidassa terveyden tukemisen kanssa, koska terve mieli lähtee terveestä kehosta. Täällä ketjussa ihmisiä syyllistetään käytöstä vaikka psykiatriahan ne lääkkeet on määrännyt, esim ennen psykoterapian antamista usein vaillinaisella informaatiolla.

Toki uskon että myös homeostaasin horjutuksessa on riskit, joskus vähemmän riskejä on että ihminen jatkaa ainettaan jonka alle keho on mukautunut. Lopetuksista voi seurata myös viiveellä puhkeavia tardiiveja ongelmia. Kaiken avainsana on homeostaasi.

Ongelma psykiatrisissa aineissa on dependence minkä vuoksi on hankala tarkkailla aiheuttaako pilleri hyötyä vai onko hyöty dependencestä kumpuava koska vieroitusoireet ja olo voi tuntua normaalilta lähinnä pilleri ottaessa.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäksi psykiatriassa määrätään lääkkeitä aika lyhyiden tutkimusten perusteella tosi pitkiksi aikaa. Uskon että mitä pitempään henkilö syö lääkkeitä, sitä enemmän riskit pahenee. Ja niinhän se on, esim tardiivin dyskinesian riski kasvaa vuosi vuodelta. Ei ole lainkaan sattumaa että täälläkin useammat kertoo pitkistä psykiatrian lääkityksistä joista on koitunut terveyshaittaa ja niin huono olo että se on ajanut lopetukseen. Psykiatria silti kannattaa tällaista käyttöä. Se voi olla ristiriidassa terveyden tukemisen kanssa, koska terve mieli lähtee terveestä kehosta. Täällä ketjussa ihmisiä syyllistetään käytöstä vaikka psykiatriahan ne lääkkeet on määrännyt, esim ennen psykoterapian antamista usein vaillinaisella informaatiolla.

Toki uskon että myös homeostaasin horjutuksessa on riskit, joskus vähemmän riskejä on että ihminen jatkaa ainettaan jonka alle keho on mukautunut. Lopetuksista voi seurata myös viiveellä puhkeavia tardiiveja ongelmia. Kaiken avainsana on homeostaasi.

Ongelma psykiatrisissa aineissa on dependence minkä vuoksi on hankala tarkkailla aiheuttaako pilleri hyötyä vai onko hyöty dependencestä kumpuava koska vieroitusoireet ja olo voi tuntua normaalilta lähinnä pilleri ottaessa.

Lue lisää

En koskaan ohjaisi ketään lopettamaan ainetta johon on vuosien mukautuminen. Mitä pitempi käyttö sen isommat riskit lopetuksessa. Kehon homeostaasi on kasvanut aineen alle, ja kun aineen purkaa sen pitää tehd uusi homeostaasi.

Mitä kehossa tapahtuu silloin niin..
Sitä voi verrata kuin siihen että iso rakennus on puoliksi romahtanut. Ihmisiä ramppaa samaan aikaan rakennuksessa, hissit kulkevat puoleen matkaan asti, osaa rakennuksesta rakennetaan, osa on vielä rakenteilla. Uudet hissit on rakenteilla. Paljon monimutkaisia prosesseja tapahtuu koska välittäjäaineet, uni, kaikki toimii monimukaisten prosessien kautta jossa erilaiset välittäjäaineet vaikuttaa. Yksi voi välillisesti vaikuttaa toiseen.

Välillä keho saavuttaa paremman olon, sitten oireet hyökkää taas koska homeostaasi on vasta rakentumassa uudelleen vieroituksessa ja tämä prosessi voi olla pitkä kun kaikki hakee uutta tasapainoa. Esim monilla vieroituksessa uni häiriintyy jonka vaikutukset on suuret välillisesti. Psykiatria olettaa että kehon neuroplastisuus pystyy kääntämään ihan kaiken takaisin mutta en usko lukemani perusteella että asia on näin jokaiselka esim PSSD, tardiivi dyskinesia. Ne ihmiset ketkä kärsii pitkittyneistä oireista uskon että kyse on siitä että homeostaasi ei kykene rakentymaan ongelmitta uusiksi. Jotain häikkää jää. Vieroituspalstoilla tätä verrataan kuin lääkkeen puhkaisemaan dysautonomiaan eli autonomisen hermoston oireisiin jossa kehon tahdosta riippumaton hermosto toimii väärin ja epätasapainossa. Keho voi parantaa osan mutta jotain häikkää voi jäädä. Ihmisille puhkeaa erinäköisiä oireita pssd:stä tinnitukseen krooniseen unettomuuteen ja tardiiviin dyskinesiaan kun he saavat hermostollista, neurologista ja muuta harmia aineista.

Jos vieroituksen tekee se vaatii paljon taustatiedon hakua (oma kokemus on että terveydenhuoltoon ei voi luottaa tässä suhteessa) ja itsehoitokeinoja ja usein pitkää vähennystä tekniikalla mikä itselle sopii. Kiitos sen olen hengissä. Lääkäreiden äkillisillä lääkevaihdoksilla, vieroituksella ja muulla menin huonoon kuntoon. Huonona ajanjaksonani jotkut hullut lääkärit saattoi vaihtaa useamman lääkkeen jopa kerralla.

Kehoni ei siedä enää kaiken seurauksena lääkkeitä miten ennen ja olen saanut useimmista pahaa haittaa. Hermoston herkistyminen ymmärretään vieroituspalstoilla, ei psykiatriassa. Keho saavuttaa jonkun pisteen jonka jälkeen alkaa tulla sarjana lähinnä huonoja lääkereaktioita. Koska psykiatria ei tiedosta monia asioita näihin lääkkeisiin en siksikään suosittele sitä.

Parhaimmillaan vieroituksessa oppii samalla selviytymiskeinot tulevaa lääkkeetöntä elämää varten.

Jos alkaa vieroittautumisen parhaat matskut on Maudsley Deprescribing (jossa ymmärretään esim riskit esim akatisiaan vieroituksessa) , ja Stopping Antidepressants (RCPSych). Toki lääkärin kanssa kannattaa keskustella mutta myös hankkia muualta luotettavaa tietoa.

Anonyymi kirjoitti:

En koskaan ohjaisi ketään lopettamaan ainetta johon on vuosien mukautuminen. Mitä pitempi käyttö sen isommat riskit lopetuksessa. Kehon homeostaasi on kasvanut aineen alle, ja kun aineen purkaa sen pitää tehd uusi homeostaasi.

Mitä kehossa tapahtuu silloin niin..
Sitä voi verrata kuin siihen että iso rakennus on puoliksi romahtanut. Ihmisiä ramppaa samaan aikaan rakennuksessa, hissit kulkevat puoleen matkaan asti, osaa rakennuksesta rakennetaan, osa on vielä rakenteilla. Uudet hissit on rakenteilla. Paljon monimutkaisia prosesseja tapahtuu koska välittäjäaineet, uni, kaikki toimii monimukaisten prosessien kautta jossa erilaiset välittäjäaineet vaikuttaa. Yksi voi välillisesti vaikuttaa toiseen.

Välillä keho saavuttaa paremman olon, sitten oireet hyökkää taas koska homeostaasi on vasta rakentumassa uudelleen vieroituksessa ja tämä prosessi voi olla pitkä kun kaikki hakee uutta tasapainoa. Esim monilla vieroituksessa uni häiriintyy jonka vaikutukset on suuret välillisesti. Psykiatria olettaa että kehon neuroplastisuus pystyy kääntämään ihan kaiken takaisin mutta en usko lukemani perusteella että asia on näin jokaiselka esim PSSD, tardiivi dyskinesia. Ne ihmiset ketkä kärsii pitkittyneistä oireista uskon että kyse on siitä että homeostaasi ei kykene rakentymaan ongelmitta uusiksi. Jotain häikkää jää. Vieroituspalstoilla tätä verrataan kuin lääkkeen puhkaisemaan dysautonomiaan eli autonomisen hermoston oireisiin jossa kehon tahdosta riippumaton hermosto toimii väärin ja epätasapainossa. Keho voi parantaa osan mutta jotain häikkää voi jäädä. Ihmisille puhkeaa erinäköisiä oireita pssd:stä tinnitukseen krooniseen unettomuuteen ja tardiiviin dyskinesiaan kun he saavat hermostollista, neurologista ja muuta harmia aineista.

Jos vieroituksen tekee se vaatii paljon taustatiedon hakua (oma kokemus on että terveydenhuoltoon ei voi luottaa tässä suhteessa) ja itsehoitokeinoja ja usein pitkää vähennystä tekniikalla mikä itselle sopii. Kiitos sen olen hengissä. Lääkäreiden äkillisillä lääkevaihdoksilla, vieroituksella ja muulla menin huonoon kuntoon. Huonona ajanjaksonani jotkut hullut lääkärit saattoi vaihtaa useamman lääkkeen jopa kerralla.

Kehoni ei siedä enää kaiken seurauksena lääkkeitä miten ennen ja olen saanut useimmista pahaa haittaa. Hermoston herkistyminen ymmärretään vieroituspalstoilla, ei psykiatriassa. Keho saavuttaa jonkun pisteen jonka jälkeen alkaa tulla sarjana lähinnä huonoja lääkereaktioita. Koska psykiatria ei tiedosta monia asioita näihin lääkkeisiin en siksikään suosittele sitä.

Parhaimmillaan vieroituksessa oppii samalla selviytymiskeinot tulevaa lääkkeetöntä elämää varten.

Jos alkaa vieroittautumisen parhaat matskut on Maudsley Deprescribing (jossa ymmärretään esim riskit esim akatisiaan vieroituksessa) , ja Stopping Antidepressants (RCPSych). Toki lääkärin kanssa kannattaa keskustella mutta myös hankkia muualta luotettavaa tietoa.

Lue lisää

Toki on monia onnekkaita ja varmaan onkin yleistä ettei suuria haittoja synny. Tosin uskon myös että ihminen ei aina tajua haittoja, esim ekavieroituskerralla (olin käyttänyt masennukseen) aloin vieroituksen jälkeen kokea hirveitä ahdistuspuuskia kun ajoin myös lääkkeen nopeaa alas. PSSD:kin voi omata harmaan sävyjä, esim vaikeudet saada orgasmia jää. Palautumisessa lääkkeestä voi kestää pitempään mitä psykiatri tai muu lääkäri mainitsee. Toki muistan erään ihan valveutuneen yleislääkärin sanoneen kuinka aivokemioiden palautumisessa voi kestää pitkäänkin (se ei tosin tavoita sitä tuskaa mitä esim motorisen puolen häiriintymisestä seuranneet oireet kuten akatisia aiheutti) mitä ikinä se tarkoittaakaan. Ei kukaan lääkäri ole maininnut pitkittyneistä oireista. En koskaan tehnyt diiliä jossa haluan aineen jonka vieroittamiseen joudun näkemään niin paljon vaivaa ja aikaa ja tuskaa.

Kun ongelmat ei ole täysin pahimmalla tasolla aineista niitä voi kestää mutta silti ihmisen kehon toiminta on voinut häiriintyä aineista niin että se vaikuttaa esim työkykyyn.

Anonyymi kirjoitti:

Toki on monia onnekkaita ja varmaan onkin yleistä ettei suuria haittoja synny. Tosin uskon myös että ihminen ei aina tajua haittoja, esim ekavieroituskerralla (olin käyttänyt masennukseen) aloin vieroituksen jälkeen kokea hirveitä ahdistuspuuskia kun ajoin myös lääkkeen nopeaa alas. PSSD:kin voi omata harmaan sävyjä, esim vaikeudet saada orgasmia jää. Palautumisessa lääkkeestä voi kestää pitempään mitä psykiatri tai muu lääkäri mainitsee. Toki muistan erään ihan valveutuneen yleislääkärin sanoneen kuinka aivokemioiden palautumisessa voi kestää pitkäänkin (se ei tosin tavoita sitä tuskaa mitä esim motorisen puolen häiriintymisestä seuranneet oireet kuten akatisia aiheutti) mitä ikinä se tarkoittaakaan. Ei kukaan lääkäri ole maininnut pitkittyneistä oireista. En koskaan tehnyt diiliä jossa haluan aineen jonka vieroittamiseen joudun näkemään niin paljon vaivaa ja aikaa ja tuskaa.

Kun ongelmat ei ole täysin pahimmalla tasolla aineista niitä voi kestää mutta silti ihmisen kehon toiminta on voinut häiriintyä aineista niin että se vaikuttaa esim työkykyyn.

Lue lisää

Ja on myös normaalia että tunne elämä häiriintyy lopetuksessa. Esim tiedän ahdistukseen syöneitä joille tulee kamala alakulo lopetuksessa sen todennäköisimmin ollen neurobiologinen seuraus aineen käytöstä. Jos katsotaan muita psykoaktiivisia aineita kuten huumeita ymmärretään ihan täysin että vieroitusoireisto on henkinen, ja fyysinen. Itselläni vieroitus pelasi mielellä juuri alakulon aaltoina (olin aloittanut ne uudelleen alunperin ahdistukseen), sairaalloisena levottomuuden tunteena motorisesti mikä on riskinä mainittu esim Maudsley Deprescribing kirjassa mitä psykiatria vähätteli ja pahensi uusilla aineilla, vuoristoratamaisina tunteina, vierauden tunteina omaan elämään(depersonalisaatio) ja edelleen minulla on huomattavia vaikeuksia hahmottaa elämääni aineissa kun en oikein tunne sitä ainetyyppiä. On sairasta että kuin jatkoin elämääni eteenpäin ajasta ennen aineita enemmän koska samaistun siihen ihmiseen enemmän ja sen tunne-elämään enemmän. Minulla on merkittäviä tunne-elämän katkoksia ja depersonalisaatio-oireita muistellessani lääkintäaikaa.

Uskon että lääkitykset vaikutti minuun anhedoniaa lisäten, seksuaalisuuden leikkautumista lisäten. Se leikkasi kaikkea mitä on olla ihminen. Tunsin paljon ongelmia aineista jo aikana jolloin ns voin ok esim yhden päivän ottamattomuudesta seuranneet vieroitusoireet jos joskus unohtui, haitat, dependence sun muuta. En koskaan enää tule käyttämään psykiatrian aineita kokemuksieni jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Esim uskon että monia auttaisi että heillä ei todettaisi olevan masennussairaus vaan masennusta verrattaisiin rintakipuun jonka aiheuttajaa ei tiedetä. Kyse on oireesta. Lääkeyhtiöt promotoi täysin vastakkaiseen suuntaan

Lue lisää

Rintakipu harvoin " pilaa " ihmisen elämän niin totaalisesti, kuin masennus saattaa tehdä.
Onko järkeä verrata kipua ja masennusta keskenään, tai niiden hoitomuotoja tai diagnosointeja ?
Toki kipupotilas voi hyvinkin masentua, kuten myös masennuksen mennessä todella pahaksi, voi ihminen alkaa tuntemaan kipuja johtuen masennuksesta, eli voi tulla myös fyysisiä oireita.
Useimmiten lääkkeillä on tarkoitus saada oireet helpottamaan, on monia sairauksia, joita lääkkeet eivät paranna.

Anonyymi kirjoitti:

Rintakipu harvoin " pilaa " ihmisen elämän niin totaalisesti, kuin masennus saattaa tehdä.
Onko järkeä verrata kipua ja masennusta keskenään, tai niiden hoitomuotoja tai diagnosointeja ?
Toki kipupotilas voi hyvinkin masentua, kuten myös masennuksen mennessä todella pahaksi, voi ihminen alkaa tuntemaan kipuja johtuen masennuksesta, eli voi tulla myös fyysisiä oireita.
Useimmiten lääkkeillä on tarkoitus saada oireet helpottamaan, on monia sairauksia, joita lääkkeet eivät paranna.

Lue lisää

Masennus ei juuri kerro ihmiselle mitään hänen ongelmiensa syistä tai ratkaisuista ja ajaa hänet medikalisaation polulle.. Siksi en enää identifioidu millään tapaa kyseiseen diagnoosiin vaikka välillä onkin vaikeaa fyysisten terveysongelmien vuoksi.

Anonyymi kirjoitti:

Huolimatta siitä, että jotkut ajattelevat sen olevan väärin, että psykiatriaa kritisoidaan, tai kyseenalaistetaan heidän tarjoamansa hoidot ja palveluiden laatu, tai hoitojen hyöty, niin on silti parempi, että haittoja, lääkkeistä sairastuneet tai ilman mitään hyötyä saaneet tulevat kertomaan omista kokemuksistaan.

On yhtä lailla väärin mennä väittämään, että psykiatria pystyy auttamaan ihmisiä, koska ainakin julkiselta puolelta ei saa käytännössä juuri mitään muuta, kuin diagnosoinnit ja lääkemääräykset. Keskusteluun pohjautuvia hoitoja annetaan ja tarjotaan julkisella puolella erittäin vähän. Ja tästä kärsii eniten juuri traumataustan omaavat.

Monella on vääriä käsityksiä, kuvitelmia, tai illuusioita mt-hoidoista, tai psykiatriasta. Moni luulee, että ne lääkäreiden tarjoamat pillerit ovat lääkkeitä, jotka taikovat kaikki elämässä olevat ongelmat tiehensä. Näin ei valitettavasti ole. Ne samat oireiden taustalla olevat asiat, ja tekijät, ja ongelmat, joiden takia yksilö on alkanut voimaan huonosti, ovat silti edelleen olemassa, vaikka sairaalan henkilökunnan näkökulmasta se potilas saisikin jonkin "kaiken oireilun selittävän diagnoosin" ja oireisiinsa ja sairauksiinsa jonkin lääkkeen, tai useamman sellaisen. Ne ongelmat on joka tapauksessa jokaisen kohdattava, selvitettävä ja ratkaistava, mieluummin omien läheisten, ja oman tukiverkoston kanssa. Jo useamman vuosikymmenen ajan psykiatriassa nämä oireita aiheuttavat syyt on sivuutettu ja jätetty huomioimatta. Mikä on minusta aivan väärä tapa, jos tarkoitus on auttaa henkisesti kärsivää ihmistä.

Lue lisää

Ne, jotka kritisoivat, kuten ketjun aloittaja, teilaavat kerralla lääkkeet ja lääkärit , kuten ketjun aloittaja. Pitäisi puhua maltillisemmin, ja sanoa, että kyllä sieltä apua saa.

Anonyymi kirjoitti:

Ne, jotka kritisoivat, kuten ketjun aloittaja, teilaavat kerralla lääkkeet ja lääkärit , kuten ketjun aloittaja. Pitäisi puhua maltillisemmin, ja sanoa, että kyllä sieltä apua saa.

Lue lisää

Joo saa apua (mitä nyt plaseboon verrattavaa tutkimuksissa tai sedatiiveja tai upperia tai downeria) mutta saa myös dependencen lieveilmiöineen, kenties huononevia hoitotuloksia jos jää lääkkeille pitemmäksi aikaa jne ja pahimmillaan haitan myötä pahempaa kärsimystä. Ehkä terapiaa. Osa jää siihenkin koukkuun. Terapiaa silti suosittelen vaikkakin päästäkseen sinne joutuu pahimmillaan käymään jo hoitoputkennegatiivisine ilmiöoneen psykistriassa diagnooseineen

Psykiatrian ulkopuolella on paljon keinoja jotka auttaa esim mielialaan jotka ei ole olennaisessa roolissa psykiatriassa

Anonyymi kirjoitti:

Joo saa apua (mitä nyt plaseboon verrattavaa tutkimuksissa tai sedatiiveja tai upperia tai downeria) mutta saa myös dependencen lieveilmiöineen, kenties huononevia hoitotuloksia jos jää lääkkeille pitemmäksi aikaa jne ja pahimmillaan haitan myötä pahempaa kärsimystä. Ehkä terapiaa. Osa jää siihenkin koukkuun. Terapiaa silti suosittelen vaikkakin päästäkseen sinne joutuu pahimmillaan käymään jo hoitoputkennegatiivisine ilmiöoneen psykistriassa diagnooseineen

Psykiatrian ulkopuolella on paljon keinoja jotka auttaa esim mielialaan jotka ei ole olennaisessa roolissa psykiatriassa

Lue lisää

Mikä estää hyväksymästä niitä lääkkeettömiä hoitoja? Asenne, vai se ettei ne tehoa?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä estää hyväksymästä niitä lääkkeettömiä hoitoja? Asenne, vai se ettei ne tehoa?

Kaikki tiet vievät kohti lääkkeitä, myös Kelan suosituksissa. Kaikki tiet vievät kohti lääkkeitä, myös hoitosuosituksissa. Kaikki potilaan jutut vievät helposti kohti lääkkeitä, psykiatrin mielessä. Mutta sehän on se potilas joka ei vain halua kuntoutua riittävästi, eh. Terapiaan pääsee ehkä kun on jo drugged, jos sittenkään. https://www.kela.fi/ajankohtaista/tutkimus-masennuksen-hoito-on-puutteellista-ennen-kelan-työkyvyttömyyseläkkeen-hakemista

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki tiet vievät kohti lääkkeitä, myös Kelan suosituksissa. Kaikki tiet vievät kohti lääkkeitä, myös hoitosuosituksissa. Kaikki potilaan jutut vievät helposti kohti lääkkeitä, psykiatrin mielessä. Mutta sehän on se potilas joka ei vain halua kuntoutua riittävästi, eh. Terapiaan pääsee ehkä kun on jo drugged, jos sittenkään. https://www.kela.fi/ajankohtaista/tutkimus-masennuksen-hoito-on-puutteellista-ennen-kelan-työkyvyttömyyseläkkeen-hakemista

Lue lisää

Jos sinulla olisi joku "tutkimuksen taikasauva" jolla saisit kehittää jatkotutkimuksen, tuolle kelan rekisteritutkimukselle, niin mikä asia kiinnostaisi sinua eniten lähteä selvittämään tuon ilmiön pohjalta?

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki tiet vievät kohti lääkkeitä, myös Kelan suosituksissa. Kaikki tiet vievät kohti lääkkeitä, myös hoitosuosituksissa. Kaikki potilaan jutut vievät helposti kohti lääkkeitä, psykiatrin mielessä. Mutta sehän on se potilas joka ei vain halua kuntoutua riittävästi, eh. Terapiaan pääsee ehkä kun on jo drugged, jos sittenkään. https://www.kela.fi/ajankohtaista/tutkimus-masennuksen-hoito-on-puutteellista-ennen-kelan-työkyvyttömyyseläkkeen-hakemista

Lue lisää

Missään hoitosuosituksessa ei estetä potilasta hakeutumasta tai suostumasta lääkkeettömiin hoitoihin ennen lääkitystä, eli kumpi sen estää se potilaan asenne, vai se että vain lääkkeet tehoaa, vai onko se yksi ja sama asia?

Anonyymi kirjoitti:

Missään hoitosuosituksessa ei estetä potilasta hakeutumasta tai suostumasta lääkkeettömiin hoitoihin ennen lääkitystä, eli kumpi sen estää se potilaan asenne, vai se että vain lääkkeet tehoaa, vai onko se yksi ja sama asia?

Lue lisää

Psykiatrisissa sairaaloissa, etenkin silloin, kun potilas laitetaan M1-lähetteellä psykiatriseen sairaalaan, ja asetetaan pakkohoitoon, ei esim. siinä tilanteessa potilaalle anneta eteen mitään muita vaihtoehtoja, kuin suostua ottamaan käyttämään lääkkeitä. Jopa pakkoinjektioita.

Korjaa ihmeessä, jos se on väärinkäsitys!

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrisissa sairaaloissa, etenkin silloin, kun potilas laitetaan M1-lähetteellä psykiatriseen sairaalaan, ja asetetaan pakkohoitoon, ei esim. siinä tilanteessa potilaalle anneta eteen mitään muita vaihtoehtoja, kuin suostua ottamaan käyttämään lääkkeitä. Jopa pakkoinjektioita.

Korjaa ihmeessä, jos se on väärinkäsitys!

Lue lisää

Pakkohoidossa pystytään lääkitsemään pakolla, ja niin siellä usein tehdäänkin.
Takavuosina oli silloin tällöin osastoilla joitain potilaita, jotka eivät suostuneet ottamaan lääkkeitä, joillekin heistä laitettiin väkisin piikki.
Pahimmissa tapauksissa oli useampi hoitaja pitämässä potilasta aloillaan, että yksi pystyi piikittämään.

Tuohon voin yhtyä sen verran, että on kokemusta itsetuhoisuudesta juurikin niiden vuosien ajalta, jolloin käytin lääkkeitä aika runsaastikin.
Lääkemäärät kun vähenivät, ja lopulta loppuivat täysin, katosi itsetuhoisuus saman tien, kun se oli alkanut aikoinaan vasta aloitettuani lääkitykset.
Ja toki jokainen saa olla asiasta omaa mieltään, kerroin mitä omalla kohdallani tapahtui.

Anonyymi kirjoitti:

Tuohon voin yhtyä sen verran, että on kokemusta itsetuhoisuudesta juurikin niiden vuosien ajalta, jolloin käytin lääkkeitä aika runsaastikin.
Lääkemäärät kun vähenivät, ja lopulta loppuivat täysin, katosi itsetuhoisuus saman tien, kun se oli alkanut aikoinaan vasta aloitettuani lääkitykset.
Ja toki jokainen saa olla asiasta omaa mieltään, kerroin mitä omalla kohdallani tapahtui.

Lue lisää

Kokemus itsetuhoisuudesta on pahin psykiatrian polyfarmasian aikana ja pahimpien vieroitusoireiden aikana. Olo oli loputonta kidutusta. No, jos ei kykene nukkumaan ja on pakko liikutella kehoaan ekstrapyramidaalioireissa ja siitä seuraa kuin kehoon juuttunut paniikki niin onhan se selvää että päivien päättäminen kävi silloin mieles. Ymmäreän miksi masennuslääkepaketissa varoitellaan itsetuhoajatuksista.

Anonyymi kirjoitti:

Kokemus itsetuhoisuudesta on pahin psykiatrian polyfarmasian aikana ja pahimpien vieroitusoireiden aikana. Olo oli loputonta kidutusta. No, jos ei kykene nukkumaan ja on pakko liikutella kehoaan ekstrapyramidaalioireissa ja siitä seuraa kuin kehoon juuttunut paniikki niin onhan se selvää että päivien päättäminen kävi silloin mieles. Ymmäreän miksi masennuslääkepaketissa varoitellaan itsetuhoajatuksista.

Lue lisää

En taaskaan ymmärrä että miksi olet hakenut masis lääkkeet jos vasta niistä vieroittautuessa mietit itsaria???

FU** the logic!!

Anonyymi kirjoitti:

En taaskaan ymmärrä että miksi olet hakenut masis lääkkeet jos vasta niistä vieroittautuessa mietit itsaria???

FU** the logic!!

Toisaalta, ihan kaikki masentuneet eivät haudo, eivätkä mieti, itsemurhaa.
Jos vointi pahenee lääkettä lopettaessa, niin onhan sekin mahdollista, ettei ole toipumista tai parantumista edelleenkään tapahtunut.

Anonyymi kirjoitti:

Toisaalta, ihan kaikki masentuneet eivät haudo, eivätkä mieti, itsemurhaa.
Jos vointi pahenee lääkettä lopettaessa, niin onhan sekin mahdollista, ettei ole toipumista tai parantumista edelleenkään tapahtunut.

Lue lisää

Omakohtaisesti masennuslääkkeitä käyttäneenä, siis SSRI-johdannaisia niin, kyllä ne ikävä kyllä jostakin syystä aiheuttavat itsetuhoisuutta, etenkin hoidon alussa. Eikä se reaktio sinällään johdu masennuksesta, vaan ilmeisesti elimistön tavasta reagoida. Pari julkkista myöskin teki itsemurhan. Mutta heidän käyttämiään lääkityksiähän minä en voi tietää. Oletan, että heillä on ollut jokin masennuslääkitys, tai sitten jokin vastaava.

Kyseinen asia, eli itsetuhoisuuden paheneminen lääkkeiden haittavaikutuksesta lukee myös pakkauksen tuoteselosteessa. Jospa edelliset kirjoittajat kävisivät netistä katsomassa kyseisen asian. Väärien, tai harhaanjohtavien tietojen levittämisen ennaltaehkäisemiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Omakohtaisesti masennuslääkkeitä käyttäneenä, siis SSRI-johdannaisia niin, kyllä ne ikävä kyllä jostakin syystä aiheuttavat itsetuhoisuutta, etenkin hoidon alussa. Eikä se reaktio sinällään johdu masennuksesta, vaan ilmeisesti elimistön tavasta reagoida. Pari julkkista myöskin teki itsemurhan. Mutta heidän käyttämiään lääkityksiähän minä en voi tietää. Oletan, että heillä on ollut jokin masennuslääkitys, tai sitten jokin vastaava.

Kyseinen asia, eli itsetuhoisuuden paheneminen lääkkeiden haittavaikutuksesta lukee myös pakkauksen tuoteselosteessa. Jospa edelliset kirjoittajat kävisivät netistä katsomassa kyseisen asian. Väärien, tai harhaanjohtavien tietojen levittämisen ennaltaehkäisemiseksi.

Lue lisää

Olikin kyse lääkityksen lopettamisesta.
Itsekin tiedän kokemuksesta lääkkeiden aiheuttavan itsetuhoisuutta.

Yksityisen palvelun käyttö etenkin verottaa sitä saldoa " sopivasti ".
Mitä se sopiva sitten kenellekin on. Itselläni ei ainakaan ole varaa edes haaveilla yksityisistä terveyspalveluista.

Eikö yhteiskuntakelpoisuutta voida pitää terveytenä?

Anonyymi kirjoitti:

Eikö yhteiskuntakelpoisuutta voida pitää terveytenä?

Miten päin haluaa ajatella.
Sairaskin ihminen voi aivan hyvin olla yhteiskuntakelpoinen. Ei sairaus välttämättä sulje sitä pois.

Minua psykiatria auttaa voimakkaasti. Käytän yksityistä, että tilin saldo vähenee. Mutta on se hoito sen väärti.

Edelliseen kirjoitukseen pieni korjaus: terveydenhuollossa potilas useimmiten nähdään, kohdataan ja arvioidaan jatkossakin vain hänelle aiemmin tehdyn diagnoosin kautta läpi kautta peilattuna.

Ilmeisesti juuri se, että siitä jollekin aiemmin annetusta diagnoosista saadaan helppo ja kätevä syy harjoittaa valikoivaa terveydenhuoltoa, eli priorisoimista. Mitä hoitoja tarjotaan itsekenellekin...

Ei tarvitse uhrata enempiä yhteiskunnan rahoja traumoja kokeneiden hoitoon. Samalla jatketaan tavalla sitä henkistä väkivaltaa mt-diagnosoituja kohtaan. Eli jo aiemmin uhriutuneista tehdään vielä enemmän uhreja.

Ei se taida tuo psykiatrinenkaan puoli lisätä mt-potilaiden hyvinvointia. Vai tapahtuuko niin tuollaisella toiminnalla?

Pieni lisäys edellisiin teksteihin, jotta ei tulisi väärinymmärrystä. Itselläni on siis ME/CFS- sairaustausta. Ja ne traumat, joita sitten myöhemmin mt-diagnoosin jälkeen koin ovat tapahtuneet lääkitysten lopettamista ennen. Jotta ei joku pääse taas sanomaan, että " sairautesi on pahentunut", tai että olisin sairaudentunnoton.

Neurolepteistä ei ole juurikaan apua kummankaan ongelman kanssa, ei CFS: n, eikä traumojen käsittelyssä. CFS oireet vain pahenevat neuroleptejä käyttäessä. Eikä niitä kyllä traumojen käsittelyssä suositellakaan, ei edes alan asiantuntijoiden puoleltakaan. Tämän minäkin havaitsin omakohtaisesti. Joten niitä on ihan turha kenenkään enää koskaan suosittelemaan, tai määräämään. Mutta toinpahan esille ihmettelyni, että itselleni niitä oli Omakantaa määrätty. Mikäköhän lie senkin lisää leimaamisen,asenteellisuuden ja päähänpotkimisen tarkoitus ollut?

Anonyymi kirjoitti:

Ilmeisesti juuri se, että siitä jollekin aiemmin annetusta diagnoosista saadaan helppo ja kätevä syy harjoittaa valikoivaa terveydenhuoltoa, eli priorisoimista. Mitä hoitoja tarjotaan itsekenellekin...

Ei tarvitse uhrata enempiä yhteiskunnan rahoja traumoja kokeneiden hoitoon. Samalla jatketaan tavalla sitä henkistä väkivaltaa mt-diagnosoituja kohtaan. Eli jo aiemmin uhriutuneista tehdään vielä enemmän uhreja.

Ei se taida tuo psykiatrinenkaan puoli lisätä mt-potilaiden hyvinvointia. Vai tapahtuuko niin tuollaisella toiminnalla?

Lue lisää

Terveydenhuolto ylipäänsä kohtelee ihmisiä eriarvoisesti.
Esim. psykiatrisen diagnoosin omaavan ihmisen on hankalaa saada apua fyysisiin vaivoihin.
Kaikkea katsotaan juurikin sen psykiatrisen diagnoosin kautta.
Vaan kun se psyykkinen sairaus ei estä mitenkään sairastumasta mahdollisiin fyysisiin sairauksiin, vaikka näin tuntuu yleisen ajatuksen/oletuksen olevan.

Itse takavuosina keskustelin psykiatrian puolella hyvin mielenkiintoisista asioista juurikin tästä terveydenhuollon epätasa-arvosta. Psykiatri myönsi suoraan, että on yleisessä tiedossa, ettei psyykkisesti diagnosoidut saa kunnolla tarvitsemaansa apua ja hoitoa fyysisellä puolella.
Varmaankin osittain priorisointia, ja joskus pelkästään lääkärin asennevammaa, kun ei osaa ymmärtää psyykkisiä sairauksia, eikä hyväksyä niistä kärsiviä potilaita.

Etkö vieläkään usko traumaasi niin paljon, että saisit itsesi sinne traumaterapiaan?

Terapia ei ole mikään uhriutumisautomaatti, se on raakaa työskentelyä, missä itse pitää tehdä se työ, kun toinen ohjaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ilmeisesti juuri se, että siitä jollekin aiemmin annetusta diagnoosista saadaan helppo ja kätevä syy harjoittaa valikoivaa terveydenhuoltoa, eli priorisoimista. Mitä hoitoja tarjotaan itsekenellekin...

Ei tarvitse uhrata enempiä yhteiskunnan rahoja traumoja kokeneiden hoitoon. Samalla jatketaan tavalla sitä henkistä väkivaltaa mt-diagnosoituja kohtaan. Eli jo aiemmin uhriutuneista tehdään vielä enemmän uhreja.

Ei se taida tuo psykiatrinenkaan puoli lisätä mt-potilaiden hyvinvointia. Vai tapahtuuko niin tuollaisella toiminnalla?

Lue lisää

Jos sinä et itse arvosta sinun terapiaa pennin verta, niin miksi jonkun toisen se pitäisi sinulle arvostaa ja maksaa se?

Anonyymi kirjoitti:

Etkö vieläkään usko traumaasi niin paljon, että saisit itsesi sinne traumaterapiaan?

Terapia ei ole mikään uhriutumisautomaatti, se on raakaa työskentelyä, missä itse pitää tehdä se työ, kun toinen ohjaa.

Lue lisää

Asiantuntevan terapeutin kanssa terapia ei ole raakaa vaan psyyken tilaa seuraavaa että kuromitus terapiasta ei mene yli ja ihminen pysyy vakaana.
Mitä olen systeemiä kuunnellut toisenkin ihmisen kanssa, jos on raskaamman diagnoosin kanssa, traumaterapiaan pääsy voi hankaloitua merkittävästi. Ts. Todetaan että jaa ihmisellä ok traumoja mutta lähinnä lääkkeet silti todetaan riittäväksi. On niin paljon ongelmia että hittoako sitä jaksaa traumaterapiaan sitä määrätä. Terapiaan pääsy usein kytkeytyy vahvasti myös työelämäpotentiaaliin tai sitten arkielämän tukemiseen (pysyy pois kuormittamasta hoitoa kalliimmilla summilla)

Anonyymi kirjoitti:

Asiantuntevan terapeutin kanssa terapia ei ole raakaa vaan psyyken tilaa seuraavaa että kuromitus terapiasta ei mene yli ja ihminen pysyy vakaana.
Mitä olen systeemiä kuunnellut toisenkin ihmisen kanssa, jos on raskaamman diagnoosin kanssa, traumaterapiaan pääsy voi hankaloitua merkittävästi. Ts. Todetaan että jaa ihmisellä ok traumoja mutta lähinnä lääkkeet silti todetaan riittäväksi. On niin paljon ongelmia että hittoako sitä jaksaa traumaterapiaan sitä määrätä. Terapiaan pääsy usein kytkeytyy vahvasti myös työelämäpotentiaaliin tai sitten arkielämän tukemiseen (pysyy pois kuormittamasta hoitoa kalliimmilla summilla)

Lue lisää

Terapiaan pääsyyn vaaditaan jokseenkin parempaa vointia, ihan huonokuntoiset ei pääse terapiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Asiantuntevan terapeutin kanssa terapia ei ole raakaa vaan psyyken tilaa seuraavaa että kuromitus terapiasta ei mene yli ja ihminen pysyy vakaana.
Mitä olen systeemiä kuunnellut toisenkin ihmisen kanssa, jos on raskaamman diagnoosin kanssa, traumaterapiaan pääsy voi hankaloitua merkittävästi. Ts. Todetaan että jaa ihmisellä ok traumoja mutta lähinnä lääkkeet silti todetaan riittäväksi. On niin paljon ongelmia että hittoako sitä jaksaa traumaterapiaan sitä määrätä. Terapiaan pääsy usein kytkeytyy vahvasti myös työelämäpotentiaaliin tai sitten arkielämän tukemiseen (pysyy pois kuormittamasta hoitoa kalliimmilla summilla)

Lue lisää

Terapia on raakaa peliä, siinä joutuu ihan oikeasti olemaan rehellinen itselleen. Siinä ei jossittelut toimi.

Joudut ihan itse miettimään miksi et halua maksaa markkinahintaa terapiastasi.

Kai ymmärrät että intternetti on niin iso paikka missä on ihmisiä jotka tietävät vastauksen, koska ovat niin tehneet.

Anonyymi kirjoitti:

Terapia on raakaa peliä, siinä joutuu ihan oikeasti olemaan rehellinen itselleen. Siinä ei jossittelut toimi.

Joudut ihan itse miettimään miksi et halua maksaa markkinahintaa terapiastasi.

Kai ymmärrät että intternetti on niin iso paikka missä on ihmisiä jotka tietävät vastauksen, koska ovat niin tehneet.

Lue lisää

Terapia ei korvaa holistista itsestä huolehtimisen taitoa joka voi kohentaa mielialaa ja auttaa jaksamaan. Miten itselleen ei voi olla rehellinen muutenkin, itse ainakin olen. En ole terapiakielteinen muutenkaan, vaan psykiatrian diagnoosi-, biologinen paradigma kielteinen. Psykiatria stereotypioi ihmisiä ja laittaa heitä heitä hallitseviin bokseihin ja huumaa ja muka esittää että huumattuna sitten terapia on hyv ratkaisu. Terapiaa toisin itselleni on yleisesti myös asioiden reflektointi itsekseni, filosofinen pohdinta ja muu. Kirjoittaminen. Hyvinvoinnissani terapiatyöskentely on kuitenkin vain osatekijä koska on paljon keinoja parantaa oloaan kuin vain jatkuva analyyttinen prosessointi mitä ihmiset tekevät muutenkin paljon enemmän kuin kannattaisi nykyään

Anonyymi kirjoitti:

Asiantuntevan terapeutin kanssa terapia ei ole raakaa vaan psyyken tilaa seuraavaa että kuromitus terapiasta ei mene yli ja ihminen pysyy vakaana.
Mitä olen systeemiä kuunnellut toisenkin ihmisen kanssa, jos on raskaamman diagnoosin kanssa, traumaterapiaan pääsy voi hankaloitua merkittävästi. Ts. Todetaan että jaa ihmisellä ok traumoja mutta lähinnä lääkkeet silti todetaan riittäväksi. On niin paljon ongelmia että hittoako sitä jaksaa traumaterapiaan sitä määrätä. Terapiaan pääsy usein kytkeytyy vahvasti myös työelämäpotentiaaliin tai sitten arkielämän tukemiseen (pysyy pois kuormittamasta hoitoa kalliimmilla summilla)

Lue lisää

Terapiassa pitää uskaltaa katsoa peiliin, ja se on nimenomaan terapeutin tehtävä valvoa että ihminen tekee niin. Se on tietysti henkilökemioista kiinni, että miten pehmeällä otteella se onnistuu.

Anonyymi kirjoitti:

Terapiassa pitää uskaltaa katsoa peiliin, ja se on nimenomaan terapeutin tehtävä valvoa että ihminen tekee niin. Se on tietysti henkilökemioista kiinni, että miten pehmeällä otteella se onnistuu.

Lue lisää

Jos terapeutit käyttäisivät kovia otteita, potilas lopettaisi terapian, tai vaihtaisi terapeuttia.
Terapiat ovat vapaaehtoisia, niihin ei ketään pakoteta.
Henkilökemiat eivät ihan aina välttämättä kohtaa, ihmisistä riippuen.

Tosielämän psykiatriaa.

Hoitotaho. Oletko syönyt terveellisesti?
Potilas. En jaksa.
Hoitotaho. Liikutko riittävästi?
Potilas. En jaksa.
Hoitotaho. Tulisitko tällaiseen vertaistuki ryhmään.
Potilas. En jaksa.
Hoitotaho. Nukutko hyvin?
Potilas. En, kun roikun somessa.
Hoititaho. Etkö jaksa mitään muuta kuin lääkkeitä?

Potilas. Miksi kukaan ei informoinut että olisi pitänyt jaksaa ettei saa lääkkeiden sivuvaikutuksia.... itq.

Anonyymi kirjoitti:

Tosielämän psykiatriaa.

Hoitotaho. Oletko syönyt terveellisesti?
Potilas. En jaksa.
Hoitotaho. Liikutko riittävästi?
Potilas. En jaksa.
Hoitotaho. Tulisitko tällaiseen vertaistuki ryhmään.
Potilas. En jaksa.
Hoitotaho. Nukutko hyvin?
Potilas. En, kun roikun somessa.
Hoititaho. Etkö jaksa mitään muuta kuin lääkkeitä?

Potilas. Miksi kukaan ei informoinut että olisi pitänyt jaksaa ettei saa lääkkeiden sivuvaikutuksia.... itq.

Lue lisää

Niin miksi esimerkissäsi ei voitu kertoa informaatiota lääkkeistä. Jännä.

Anonyymi kirjoitti:

Tosielämän psykiatriaa.

Hoitotaho. Oletko syönyt terveellisesti?
Potilas. En jaksa.
Hoitotaho. Liikutko riittävästi?
Potilas. En jaksa.
Hoitotaho. Tulisitko tällaiseen vertaistuki ryhmään.
Potilas. En jaksa.
Hoitotaho. Nukutko hyvin?
Potilas. En, kun roikun somessa.
Hoititaho. Etkö jaksa mitään muuta kuin lääkkeitä?

Potilas. Miksi kukaan ei informoinut että olisi pitänyt jaksaa ettei saa lääkkeiden sivuvaikutuksia.... itq.

Lue lisää

Jos olisi alun alkaen jaksanut, niin kenties ei olisi tarvinnut edes lääkkeitä.
Ja mistä se johtuu, kun jotkut jaksavat lääkittynäkin vaikka mitä, osa on jopa työelämässä ?

Anonyymi kirjoitti:

Jos olisi alun alkaen jaksanut, niin kenties ei olisi tarvinnut edes lääkkeitä.
Ja mistä se johtuu, kun jotkut jaksavat lääkittynäkin vaikka mitä, osa on jopa työelämässä ?

Lue lisää

Haluaisin nähdä hoitomallin tulokset jossa lääkkeistä olisi PAKKO puhua

1. Psykoaktiivisina aineina joista voi olla hyötyä oireisiin, ei fyysistä ongelmaa korjaavina aineina
2. Jotka laukaisee fyysistä riippuvuutta (dependence) ja vieroitusoireita ja jotka pitää siksi purkaa vastuullisesti. Dependence voi hankaloittaa sen hahmottamista onko aine oikeasti hyödyllinen
3. Psykoaktiivisina aineina ne voi aiheuttaa tunne-elämän vaikutuksia jotka ei kaikki ole hyödyllisiä esin tunne elämän leikkautumista
4. Esim masennuslääkkeiden profiiliin voi kuulua monenlaiset ongelmat: vaikeakin sisäinen levottomuus, apatia, tunnetason leikkauma tyyliset ongelmat. .
5.PSSD:n riskistä maininta
6. NNT luvusta maininta

Ja alkuun olisi pakko tehdä alustava purkusuunnitelma. Lääkettä pyrittäisiin käyttämään mahdollisimman lyhyen aikaa lähtökohtaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Tosielämän psykiatriaa.

Hoitotaho. Oletko syönyt terveellisesti?
Potilas. En jaksa.
Hoitotaho. Liikutko riittävästi?
Potilas. En jaksa.
Hoitotaho. Tulisitko tällaiseen vertaistuki ryhmään.
Potilas. En jaksa.
Hoitotaho. Nukutko hyvin?
Potilas. En, kun roikun somessa.
Hoititaho. Etkö jaksa mitään muuta kuin lääkkeitä?

Potilas. Miksi kukaan ei informoinut että olisi pitänyt jaksaa ettei saa lääkkeiden sivuvaikutuksia.... itq.

Lue lisää

Ehkä potilas vielä joskus kasvaa siihen pisteeseen että tajuaa että itsensä eteen pitää tehdä töitä ja ei jaksa saattaa muuttua jaksan kun vain parantaa elintapojaan ja hoitaa itseään ja välillä tajuaa että sieltä mistä aita on matalin meno ei ole aina parasta itselle. Psykiatria ei tarjoa informoitua suostumusta mikä on ongelma. Hoito ei ole holistista jos esim ravitsemusterapiaa saa lähinnä syömishäiriöiset. Esim mitokondrioiden toimintaa tukeva ruokavalio Chris Palmer nimisellä psykiatrilla on hyvä esimerkki siitä miten elintavat voi olla keskiössä hoitamisessa. Neristä löytyy mm yksi skitsoaffektiivisia oireita potenut joka sanoi että tuo hoito paransi hänet. Jotenkin nykylääketieteessä elintavat jää potilaan oman valveutuneisuuden varaan. On sairasta että niinkin vaikea prosessi kuin elintapojen opettelu ja kartoitus ja rakentaminen jätetään täysin ihmisen varaan "kun oli terveystietoakin". Mutta lääke tietysti määrätään. Se on tärkein pohja kuin ravintopyramidin pohja. Tiedän ihmisiä joille on määrätty kahta masennuslääkettä ja psykiatria on sivuuttanut sen että perussairaus pahenee aineilla mikä lisää väsymistä mutta ilmeisesti stimuloinnilla ihminen saa energiaa.

Pitääkö vielä toistaa. Energiaa ei voi saada oikeasti ellei huolehdi kombosta

1. Valon saanti
2. Aivoterveyden tukeminen kunnon elintavoilla kuten ravinto ja liikunta
3. Ei nuku riittävästi

Jos joku aine vähän voi tukea balanssia, toki, mutta uskoisin että yhtään pitempään nämä aineet voi alkaa sotkea kehoa.

Itse olin alkanut juuri päästä vähän siihen suuntaan ennenkuin aloitin aineet. Olin alkanut syödä terveellisemmin ja kävin kävelyillä kun aloitin aineet teininä.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä potilas vielä joskus kasvaa siihen pisteeseen että tajuaa että itsensä eteen pitää tehdä töitä ja ei jaksa saattaa muuttua jaksan kun vain parantaa elintapojaan ja hoitaa itseään ja välillä tajuaa että sieltä mistä aita on matalin meno ei ole aina parasta itselle. Psykiatria ei tarjoa informoitua suostumusta mikä on ongelma. Hoito ei ole holistista jos esim ravitsemusterapiaa saa lähinnä syömishäiriöiset. Esim mitokondrioiden toimintaa tukeva ruokavalio Chris Palmer nimisellä psykiatrilla on hyvä esimerkki siitä miten elintavat voi olla keskiössä hoitamisessa. Neristä löytyy mm yksi skitsoaffektiivisia oireita potenut joka sanoi että tuo hoito paransi hänet. Jotenkin nykylääketieteessä elintavat jää potilaan oman valveutuneisuuden varaan. On sairasta että niinkin vaikea prosessi kuin elintapojen opettelu ja kartoitus ja rakentaminen jätetään täysin ihmisen varaan "kun oli terveystietoakin". Mutta lääke tietysti määrätään. Se on tärkein pohja kuin ravintopyramidin pohja. Tiedän ihmisiä joille on määrätty kahta masennuslääkettä ja psykiatria on sivuuttanut sen että perussairaus pahenee aineilla mikä lisää väsymistä mutta ilmeisesti stimuloinnilla ihminen saa energiaa.

Pitääkö vielä toistaa. Energiaa ei voi saada oikeasti ellei huolehdi kombosta

1. Valon saanti
2. Aivoterveyden tukeminen kunnon elintavoilla kuten ravinto ja liikunta
3. Ei nuku riittävästi

Jos joku aine vähän voi tukea balanssia, toki, mutta uskoisin että yhtään pitempään nämä aineet voi alkaa sotkea kehoa.

Itse olin alkanut juuri päästä vähän siihen suuntaan ennenkuin aloitin aineet. Olin alkanut syödä terveellisemmin ja kävin kävelyillä kun aloitin aineet teininä.

Lue lisää

Ja tajusin aikuisena asian mitä moni ei tajua: paskoilla elintavoilla et voi kokea aitoa onnea ja hyvinvointia.

Anonyymi kirjoitti:

Niin miksi esimerkissäsi ei voitu kertoa informaatiota lääkkeistä. Jännä.

Niin miksi pitää väkisin yrittää unohtaa se jaksaminen?

Anonyymi kirjoitti:

Ja tajusin aikuisena asian mitä moni ei tajua: paskoilla elintavoilla et voi kokea aitoa onnea ja hyvinvointia.

Mulla oikeastaan sama juttu. Vasta aikuiseksi tultua, jälkeenpäin tajusin, että meni nuoruus ja nuori aikuisuus aika vituralleen.
Kaikki oli käytävä läpi, päihdeongelmat, sairaalahoidot, itsariyritykset, lääkitykset, kunnes vuosien jälkeen " heräsin ", kun ymmärsin, ettei elämä voinut niin jatkua.
Avainsana omalla kohdallani oli vastuu. Oli otettava vastuu omasta itsestä, tekemisistä, sanomisista, hoidon vastaanottamisesta, omasta hyvinvoinnista, jne.
Lapsena olin kyllä onnellinen ja voin hyvin, mutta nuoruudessa juurikin ne huonot elintavat veivät mennessään.
Onnekseni vielä vanhemmiten sain mahdollisuuden palata tuntemaan edes jonkinlaista onnea, ja hyvinvointiakin, vaikkakin fysiikka on osittain menetetty, mutta sen kanssa pärjäilen, tärkeintä taitaa olla, että pää kestää, vaikka aina ei helppoa olekaan.