Kuinka monta kertaa olette ottaneet turpaanne, ennen kuin järki on puuttunut peliin ja olette tajunneet häipyä väkivaltaisen puolison luota?
Olen pian 3 vuotta elänyt miehen kanssa, joka kännipäissään pistää kämppää sileäksi, siinä ohessa myös minua. Tänään olen vihdoin töissä juhannuksen jäljiltä, sen verran kovaa kyytiä tuli juhannuspäivänä. Käsivarret, niska ja selkä mustelmilla mutta muuten alkaa olla taas parempi fiilis.
Tätä ei tapahdu kamalan usein, lähinnä miehen känniputken päädyttyä kotiintuloon. Viinaa kuitenkin kuluu suht runsaasti, joten saan olla kerran pari kuukaudessa varpaillani kun kunnon kännit ovat taas ajankohtaisia. Kuten sanoin, harvoin hän ihan käsiksi asti käy, mutta tässä muutaman vuoden sisään olen kuitenkin ollut saikulla nyt yhteensä neljään otteeseen miehen raivokohtausten seurauksena, käsiksi käymisiä on ollut kutakuinkin tusinan verran.
Muutoin meillä on äärimmäisen mukavaa ja selvinpäin mies tietysti katuu tekojaan ja vannoo sen olevan aina viimeinen kerta. Yleensä hän on äärimmäisen huolehtivainen ja rakastava, hoitaa kotia ja myös työnsä. Joskus viina vie voiton eikä hän kontrolloi itseään (tai niin ainakin väittää). En tarkoita puolustella, mutta näin se vaan on. Lastakin olemme koittaneet saada alulle jo toista vuotta, mutta kahden keskenmenon jälkeen alan uskoa tämä lapsettomuuden olevan "kohtaloa"...
Auttaako terapia? Mies ei oikein innostunut kun yritin vakavasti taas kerran sitä ehdottaa. Pitäisikö nyt vihdoin ottaa järki käteen ja ajaa hänet ulos kodistamme? Tunteet ovat tähän asti vieneet voiton (ja vievät nytkin), mutta eihän tätä loputtomiin voi jaksaa...? En halua miestä menettää, rakastan häntä suuresti, mutta miten saan hakkaamisen (ja myös siihen pisteeseen ajavan ryyppäämisen) loppumaan? En jaksa enää elää jatkuvassa pelossa...
Olen pian 3 vuotta elänyt miehen kanssa, joka kännipäissään pistää kämppää sileäksi, siinä ohessa myös minua. Tänään olen vihdoin töissä juhannuksen jäljiltä, sen verran kovaa kyytiä tuli juhannuspäivänä. Käsivarret, niska ja selkä mustelmilla mutta muuten alkaa olla taas parempi fiilis.
Tätä ei tapahdu kamalan usein, lähinnä miehen känniputken päädyttyä kotiintuloon. Viinaa kuitenkin kuluu suht runsaasti, joten saan olla kerran pari kuukaudessa varpaillani kun kunnon kännit ovat taas ajankohtaisia. Kuten sanoin, harvoin hän ihan käsiksi asti käy, mutta tässä muutaman vuoden sisään olen kuitenkin ollut saikulla nyt yhteensä neljään otteeseen miehen raivokohtausten seurauksena, käsiksi käymisiä on ollut kutakuinkin tusinan verran.
Muutoin meillä on äärimmäisen mukavaa ja selvinpäin mies tietysti katuu tekojaan ja vannoo sen olevan aina viimeinen kerta. Yleensä hän on äärimmäisen huolehtivainen ja rakastava, hoitaa kotia ja myös työnsä. Joskus viina vie voiton eikä hän kontrolloi itseään (tai niin ainakin väittää). En tarkoita puolustella, mutta näin se vaan on. Lastakin olemme koittaneet saada alulle jo toista vuotta, mutta kahden keskenmenon jälkeen alan uskoa tämä lapsettomuuden olevan "kohtaloa"...
Auttaako terapia? Mies ei oikein innostunut kun yritin vakavasti taas kerran sitä ehdottaa. Pitäisikö nyt vihdoin ottaa järki käteen ja ajaa hänet ulos kodistamme? Tunteet ovat tähän asti vieneet voiton (ja vievät nytkin), mutta eihän tätä loputtomiin voi jaksaa...? En halua miestä menettää, rakastan häntä suuresti, mutta miten saan hakkaamisen (ja myös siihen pisteeseen ajavan ryyppäämisen) loppumaan? En jaksa enää elää jatkuvassa pelossa...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se että mies lyö on tahdon asia. Hän tahtoo lyödä. Alkoholi tms. ovat vain verukkeita. Kiitä luojaasi ettet ole tullut raskaaksi. Naista lyövä mies alkaa myös lyödä lasta ennemmin tai myöhemmin, viimeistään murrosiässä, kun lapsen omaa tahtoa ilmenee. Puolustele sitä sitten itsellesi! Tahdon asia on myös ettet jätä häntä, vaikka tiedät itse että järki niin käskee. Tunne on vain tekosyy, sotkua, hempeilyä, puolustelua. Ajattele kerrankin selkeästi, ennenkuin aivosi on lyöty täysin pehmeiksi. Sanoo kokenut ja nähnyt.
"Naista lyövä mies alkaa myös lyödä lasta ennemmin tai myöhemmin"
Tuo ei aina pidä paikkaansa, ainakaan oma isäni ei minua ole lyönyt. Elinikäiset arvet jäi kuitenkin siitä, että jouduin katsomaan kuinka isäni pahoinpiteli äitiäni ja laittoi kotia sileäksi. Eli alkuperäiselle sanoisin, että jos lapsia joskus teille tulee, niin silloin viimeistään on aika lähteä menemään, jos et sitten aikaisemmin tajua sitä tehdä... Vaikka itse iskut kestäisitkin niin vähintään yhtä paljon niiden katseleminen koskee lapseenkin.
..ilmeisesti odotat sitä viimeistä kertaa,kun sinut haetaan joko ambulanssilla tai ruumisautolla..raakaa tekstiä,näin se vain menee,silloin tällöin.Humalassa se viimeinenkin kontrolli menee,ja kun on kerran lyönyt,on helpompi mätkiä uudelleen,kas kun se akka ei lähtenyt,pitääpä koventaa otteita,ei se lähde sittenkään,onhan se tossun alla,ei uskalla.Minä lähdin,ukon pahoinpideltyä minut.Pakenin..terveyskeskus.poliisi..käräjät,lähestymiskielto.ehdollinen vankeus,korvaukset minulle.Nyt rauhallinen olo kotona,saan nukkua yöt rauhassa,mennä,tulla,olla,niinkuin normaaliin elämään kuuluukin,onneksi henki säilyi,vaik tajunnan rajamailla olinkin.
Näyttää aivan siltä, että tällä palstalla olevat naiset ovat yhdessä ihmissusien kanssa. Pankaa ne miehet käsirautoihin ja häkkiin aina täyden kuun aikaan ja päästäkää irti vasta aamulla. Toinen vaihtoehto on, että menette itse turvaan jonnekin muualle, ja sanotte miehillenne, ettette aio tulla takaisin kuin vasta sitten, kun on turvallista.
Jos se kerran riehuu vain kännipäissään, niin yksinkertainen ratkaisu on olla juomatta alkoholia ollenkaan. Eikö ole tullut mieleen?
Alkuperäisessä viestissä käsittääkseni huomautin, että haluan apua hakkaamisen loppumiseen ja nimenomaan ryyppäämiseen mikä siihen hakkaamisen ajaa. Eli olen ongelman lähtökohdasta perillä.
Mutta milläs käsket paatunutta olla juomatta tai pitämään se edes kohtuuden rajoissa kun äijä itse ei tajua?
kun hän ei tarvitse viinaa lyödäkseen. Viina on vain tekosyy vaikka asiaa miten pyörittelisi, se tavallaan antaa luvan tehdä mitä tekee "koska olin humalassa'". Sen jälkeen löytyy muita tekosyitä.
Ongelman lähtökohta ei ole juomisessa, se on jossain muualla, siinä, että haluaa lyödä. Etköhän ota koivet allesi ja lähde kävelemään, kun vielä pystyt, niin henkisesti kuin ruumiillisestikin. Kokeiltu ja koettu juttu, ei mikään teoreettinen "paremmin tietävän" neuvo.
Puolustelet vieläkin, paatunut eli ei vielä alkoholisti. Mikään eikä kukaan saa miestäsi muuttamaan tapojaan ellei hän itse halua.
Ei sinun rakkautesi, ei lapsi, ei rattijuopumus, ei putkassa olo, ei mikään. Jos hän itse haluaa ongelmaansa apua, ei sinun pyynnöstäsi, voi olla onnistumisen mahdollisuus.
Tässä pieni tietoisku, jotta tietäisit kuinka kovasta asiasta on kysymys. AA-ryhmään tulleista, siis sellaisista, jotka omasta vakaasta halustaan tahtovat (ei siksi, että jotain tarttis tehdä, vaimo vaati jne) lopettaa juomisen, vain 30% onnistuu, siis vaikka halua olisikin.
Lähde nopeasti.
Ratkaisu ongelmaasi on harvinaisen yksinkertainen. Miehesi tietää hakkavansa sinua juovuksissaan ja siltikään ei näe tartvetta saatikka tahdo lopettaa juomistaan.
RATKAISU:
Jos tahdot että sinua hakataan kuten nyt / pahemmin kuin nyt, jatka elämistä miehesi kanssa. Jos tahdot elää niin että sinua ei lyödä, jätä miehesi.
Muista, että lapsi on huono paikka kiville menevälle suhteellesi, jos nyt jo otat turpiin, niin luuletko, että tilanne helpottaa, kun kuviossa on mukana lapsi?
Ole järkevä ja vaihda miesstä ajoissa. Ketään ei lyödä, ei edes kännissä.
Olen itse elänyt väkivaltaisen alkoholistin kanssa ja kyllä se ikivanha totuus on että tilanteesi ei tule muuttumaan, ellet itse tee asialle jotain. Ja ainoa mitä voit tehdä on erota tuosta miehestä. Ei kenenkään tarvitse elää jatkuvassa pelossa. Koti on se paikka jossa pitää pystyä rentoutumaan ja tuntea olonsa turvalliseksi. Näin asia ei ilmeisesti ole kohdallasi.
Et tällä hetkellä varmasti ymmärrä millaiset haavat sinuun jää tulevaisuudessa ja tuon perusteella mitä olet nyt kokenut. Tuskin haluat niitä haavoja ja traumaattisia muistoja lisää. Tiedän mistä puhun. Itsekin viime kesänä vain toivoin sitä päivää milloin hän lähtee pois. No onneksi sekin päivä tuli. Vasta myöhemmin ja uudessa suhteessa on joutunut sen tosiasian eteen että siitähän jäi hirveät traumat joista eroonpääseminen vie ties kuinka kauan.
Kunnioita itseäsi niin paljon että lähde tuosta suhteesta! Voimaa sinulle!