Kaksi miestä ja minä

Toisen kanssa seurustelin lähes seitsemän vuotta. Hänet jätin tämän uuden miehen takia. Oon jo heittänyt elämästäni kaksi vuotta hukkaan sähläämällä näiden kahden välillä. En edes itse pysy laskuissa kuinka monta kertaa olen miestä vaihtanut.
Tämä pitempiaikainen suhde kaatui ehkä siihen, että kimppaan mentiin jo 16 vuotiaina..? Kaipasin kai vähän sähäkämpää seksiä ja ihastuin päätä pahkaa opiskelukaveriini.
Koko ajan olen kaivannut ex-miestä, jonka kanssa olin pitkään. En osaa olla yhtään ilman häntä, vaikka tässä toisessa suhteessani menisi hyvin. Exällä on ollut omia lyhyitä juttuja, silti hänkin sanoo edelleen olevansa rakastunut minuun. Olen todella joutunut punnitsemaan rakkauttani ja sietokykyäni kun kuulen hänen naisjutuistaan...
Näemme aina kun mahdollista ja todella nautimme toistemme seurasta. Suhdetta ollaan yritetty uudelleen useamman kerran, mutta se on kaatunut aina siihen, että haikailen sit kuitenkin tämän uuden ihmisen perään.
Ongelma on se, että olen oikeasti rakastunut kahteen mieheen. He ovat erilaisia, kummallakin on omat hyvät ja huonot puolensa.
Ex tuntuu yhä elämänkumppanilta, uuden kanssa on mukava hengailla.
Alan olla todella kyllästynyt itseeni ja tähän tilanteeseen. Kaipaan jonkinlaista tasapainoa elämääni, mutta en pysty päättämään mitä tehdä. Molemmat näyttävät olevan hullaantuneita minuun kaikesta hullunmyllystä huolimatta ja tilanne on mennyt jopa niin oudoksi että miehet ovat lähes ystävystyneet..
Miltä tämä teistä vaikuttaa?
Pitäisikö mun unohtaa molemmat vai valita näiden kahden välillä?
12903
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Jos kerran miehet on ystävystyneet, niin ruvetkaa olemaan kimpassa. Nautit varmaan kun kaks miestä nai sua, sit toisiaan, sikinsokin...siis ei ongelmaa!

Äänestä
  • Tuo on tuskainen tilanne, älä viitsi pilailla siitä.

    Äänestä

että onneksi se haihattelu loppuu ja järki tulee sitten päähän kunhan kasvaa "aikuiseksi"...ainakin suurimmalla osalla ja koskee myös tätä tapaustasi.

Äänestä
  • sinuna koittaisin aikuistua ja miettiä loppu elämää, sitä kumman kanssa haluat naimisiin, lapsia ja viettää loppu elämäsi... Kyllä yhdenkin kanssa voi olla kivaa!! Tärkeintä on tehdä PÄÄTÖS ja PYSYÄ sen takana. Yritä.

    Äänestä

  • foxylady kirjoitti:

    sinuna koittaisin aikuistua ja miettiä loppu elämää, sitä kumman kanssa haluat naimisiin, lapsia ja viettää loppu elämäsi... Kyllä yhdenkin kanssa voi olla kivaa!! Tärkeintä on tehdä PÄÄTÖS ja PYSYÄ sen takana. Yritä.

    olet tosi oikeassa. Elämää pitää ajatella pitkällä tähtäimellä, ei hetken huuman vallassa.

    Äänestä

Toista saatat rakastaa, mutta silloin olet toiseen vain ihastunut. Tietenkin voi unelmoida vaikka olisikin suhteessa. Siitähän saa vain uutta potkua jos suhde käy vanhaksi. EN siis tarkoita tällä pettämistä toisen kanssa, vaan unelmien toteuttamista sen hetkisen kumppanin kanssa.

Uskon että saat selville kumman haluat kun otat aikaa itsellesi ja olet vähän aikaa erossa kummastakin. Mieti rakastatko vain tottumuksesta exääsi vai onko se todella rakkautta joka kasvattaisi teitä molempia ja mahdollisia lapsianne koko lopun elämäänne.

Ja minkä ikäisiä olette??


Hyvä ja kaunis rakkauden määritelmä on mielestäni seuraavanlainen: Rakkaus on toisen olemassaolon vahvistamista.

Ja voithan olla vain toisen kanssa ystävä. Tiedän sen että jopa nainen ja mies voivat olla vain kavereita. Joskus vetovoima on vain silmänlumetta joka menee ohi kun tutustutaan paremmin.

Ota se jonka olemassaolosta enemmän nautit!

Äänestä
  • Kahta voi rakastaa! Ei ole mitään sääntöä, joka määrittelisi ihmisten välisen rakkauden vain kahden ihmisen väliseksi. Vain sosiaalinen moraalimme ehdottaa sellaista vaihtoehtoa. Rakkaushan on aivan villi luonnonvoima, jota kukaan ei kai voi väittää säätelevänsä. Tässäkin tapauksessa, kuten joku aiemmin jo mainitsi, on kyse vain päätöksenteosta. Tee päätös!

    Jos et voi muuta, jätä molemmat! (Kokemuksen syvällä rintaäänellä) Ainakin saat OMAN elämäsi takaisin.

    Mutta ystäviähän voi aina olla. Jos voi enää suhteen päättymisen jälkeen...

    Tsemppiä.

    Äänestä

  • Pii kirjoitti:

    Kahta voi rakastaa! Ei ole mitään sääntöä, joka määrittelisi ihmisten välisen rakkauden vain kahden ihmisen väliseksi. Vain sosiaalinen moraalimme ehdottaa sellaista vaihtoehtoa. Rakkaushan on aivan villi luonnonvoima, jota kukaan ei kai voi väittää säätelevänsä. Tässäkin tapauksessa, kuten joku aiemmin jo mainitsi, on kyse vain päätöksenteosta. Tee päätös!

    Jos et voi muuta, jätä molemmat! (Kokemuksen syvällä rintaäänellä) Ainakin saat OMAN elämäsi takaisin.

    Mutta ystäviähän voi aina olla. Jos voi enää suhteen päättymisen jälkeen...

    Tsemppiä.

    Niin todella kahdesta voi olla kiinnostunut yhtä aikaa, kokemusta löytyy, mutta kahta en koskaa ole rakastanut yhtä aikaa. Se on hiuksen hieno ero. Rakkaus syntyy kun vasta tuntee toisen heikkoudetkin ja rakastaa häntä silti.

    Suhteen päättymisen jälkeen voi olla ystäviä. Tämä edellyttää kuitenkin että suhteen päättäjä on rehellinen ja pistää välit poikki suoraan kertomalla miten asiat on eikä hienostelemalla. Itse olen muutaman entiseni hyvä ystävä. Erään en pystynyt, koska hän ei itse siihen näytä kykenevän.

    Äänestä

  • tyttö kirjoitti:

    Niin todella kahdesta voi olla kiinnostunut yhtä aikaa, kokemusta löytyy, mutta kahta en koskaa ole rakastanut yhtä aikaa. Se on hiuksen hieno ero. Rakkaus syntyy kun vasta tuntee toisen heikkoudetkin ja rakastaa häntä silti.

    Suhteen päättymisen jälkeen voi olla ystäviä. Tämä edellyttää kuitenkin että suhteen päättäjä on rehellinen ja pistää välit poikki suoraan kertomalla miten asiat on eikä hienostelemalla. Itse olen muutaman entiseni hyvä ystävä. Erään en pystynyt, koska hän ei itse siihen näytä kykenevän.

    Mutta tiedän omasta kokemuksesta, että kahta voi rakastaa samaan aikaan. (Eikä kirjallinen ja draamallinen traditiomme turhaan esittele kolmiodraamoja...)

    Tietenkin rakkaus vaatii pitkän tuntemisen, ehkä jopa ystävyyden. Omalla kohdallani asia oli juuri näin. Molempien miesten kohdalla. Rakkauteni kumpaankin oli hyvin erilaista, mutta molempia kohtaan tunsin silti syvää rakkautta. Eihän siitä mitään tullut. Oma moraalini esti minua pitämästä molempia ja rakkaus esti pitämästä vain toista - siksi minun oli luovuttava molemmista.

    Kai se on niin, että ihmisen täytyy itse kokea joitain asioita, että voi uskoa niiden olemassaoloon.

    Äänestä

  • ..jos vain on avara sydän. Turha tehdä yleistyksiä, jos ei itse pysty edes yhteen suhteeseen.

    Äänestä

  • Eeva kirjoitti:

    ..jos vain on avara sydän. Turha tehdä yleistyksiä, jos ei itse pysty edes yhteen suhteeseen.

    kahta voi rakastaa.. tietenkin. Lähinnä tarkoitin sanomallani sitä että yleensä kun ihminen rakastuu yhteen, se tunne on kaikki muut poissulkeva. Tietenkin voi pitää myös muista ja rakastaakin muita, mutta se rakastumisen tunne (jos se on aitoa) koskee vain sen yhden ihmisen erityispiirteitä..

    En yleistä.. kirjoitin vain omia mietteitäni. *wirn*

    Äänestä

samasta aiheesta.
Seuarsin nimittäin omaa äitiäni, joka eli kahden miehen välillä. Hän tutustui molempiin tanseissa. Ensimmäinen mies oli naimisissa oleva ja eroa harkitseva. Hän asui aika kaukan, joten he eivät nähneet kovin usein. Äidistäni kuitenkin näki aidon välittämisen ja mieskin oli ihan ok. He olivat tunteneet vähän yli puoli vuotta, kun äiti tutustui tähän toiseen mieheen.
Sen jälkeen olikin ongelmia, että kumman kanssa sitä sitten olisi. Äiti ei ehkä halunnut olla toinen nainen ja sen vuoksi rupesi olemaan uuden miehensä kanssa enemmän. He asuivat lähekkäin ja näkivät usein.
Lopulta siinä kävi niin, että tämä ensimmäinen mies jätti äidin. Äiti tajusi silloin, että se ensimmäinen on se, kenen kanssa hän haluaa olla. Äiti jätti toisen miehen ja sai kuin saikin ensimmäisen miehen takaisin itselleen.
Nyt oltiin siis siinä tilanteessa, että äidilläni oli vain tämä ensimmäinen mies, joka sitten kuitenkin osottautui vääräksi. Heidän seurustelunsa ei onnistunutkaan enää sitten, kun sille ei olisi ollut mitään esteitä. Taas tuli siis ero.
Nyt äiti on sitten asunot jo n. puoli vuotta tämän toisen miehen kanssa ja ensimmäinen on jo unohtunut.
Nämäkin miehet tiesivät toisistaan, mutta eivät tunteneet toisiaan. Silti molemmat olivat hullaantuneita äitiini.
Nyt tämä nykyinen meis ei aio enää päästää äitiä menemään, mikä olisi kaikkien kannalta ihan hyvä=)
Toivottavasti osaat päättää! Et voi pitää kumpaakin.
Itse olen myös ollut rakastunut kahteen meiheen ja juuri oikealla hetkellä tuli se kolams mies, joka vei minut mennessään. Tosin se suhde ei kauaa kestänyt. Ja siinä samalla loppui sitten ne kaksi muutakin. Ihan hyvä vaan niin. Sen jälkeen sai aloittaa puhtaalta pöydältä ja alkaa etsimään aivan uusia miehiä.
Hyvää kevättä!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ajelehtija kirjoitti:

Toisen kanssa seurustelin lähes seitsemän vuotta. Hänet jätin tämän uuden miehen takia. Oon jo heittänyt elämästäni kaksi vuotta hukkaan sähläämällä näiden kahden välillä. En edes itse pysy laskuissa kuinka monta kertaa olen miestä vaihtanut.
Tämä pitempiaikainen suhde kaatui ehkä siihen, että kimppaan mentiin jo 16 vuotiaina..? Kaipasin kai vähän sähäkämpää seksiä ja ihastuin päätä pahkaa opiskelukaveriini.
Koko ajan olen kaivannut ex-miestä, jonka kanssa olin pitkään. En osaa olla yhtään ilman häntä, vaikka tässä toisessa suhteessani menisi hyvin. Exällä on ollut omia lyhyitä juttuja, silti hänkin sanoo edelleen olevansa rakastunut minuun. Olen todella joutunut punnitsemaan rakkauttani ja sietokykyäni kun kuulen hänen naisjutuistaan...
Näemme aina kun mahdollista ja todella nautimme toistemme seurasta. Suhdetta ollaan yritetty uudelleen useamman kerran, mutta se on kaatunut aina siihen, että haikailen sit kuitenkin tämän uuden ihmisen perään.
Ongelma on se, että olen oikeasti rakastunut kahteen mieheen. He ovat erilaisia, kummallakin on omat hyvät ja huonot puolensa.
Ex tuntuu yhä elämänkumppanilta, uuden kanssa on mukava hengailla.
Alan olla todella kyllästynyt itseeni ja tähän tilanteeseen. Kaipaan jonkinlaista tasapainoa elämääni, mutta en pysty päättämään mitä tehdä. Molemmat näyttävät olevan hullaantuneita minuun kaikesta hullunmyllystä huolimatta ja tilanne on mennyt jopa niin oudoksi että miehet ovat lähes ystävystyneet..
Miltä tämä teistä vaikuttaa?
Pitäisikö mun unohtaa molemmat vai valita näiden kahden välillä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu