Asutaan poikaystävän kanssa yhdessä. Hänellä on nyt meneillään todella kovaa masennusta. Lääkäri kyllä lupaa, että se loppuu kohta, mutta kultani jo alkaa toivosta luopua, ja niin mäki välillä ajattelen että mitä jos ei sitä masennuksen loppua tulekkaan..
Kotona joudun tekemään kaikki kotityöt, tekemään ruokaa, ja käymään vielä samaan aikaan töissä. ja sitten siinä sivussa pitää kultaakin vahtia, ettei se tekis itelle mitään pahaa tai ettei sille tulisi kohtausta... Tätä on siis jatkunut jo toista kuukautta. tää on niin vaikeaa.. Haluan kyllä auttaa kultaani, että tää masennus menisi ohi, mutta en vaan tiedä että miten. Ei hän jaksa tehdä mitään, väsyttää koko ajan, eikä mikään kiinnosta.
Mitäs sitte pitäs tehdä kun en mäkään enää jaksa? Kun se ei enää kovin kaukana taida olla..
auttakaa..
Kotona joudun tekemään kaikki kotityöt, tekemään ruokaa, ja käymään vielä samaan aikaan töissä. ja sitten siinä sivussa pitää kultaakin vahtia, ettei se tekis itelle mitään pahaa tai ettei sille tulisi kohtausta... Tätä on siis jatkunut jo toista kuukautta. tää on niin vaikeaa.. Haluan kyllä auttaa kultaani, että tää masennus menisi ohi, mutta en vaan tiedä että miten. Ei hän jaksa tehdä mitään, väsyttää koko ajan, eikä mikään kiinnosta.
Mitäs sitte pitäs tehdä kun en mäkään enää jaksa? Kun se ei enää kovin kaukana taida olla..
auttakaa..
Vastaukset 9
Vanhimmat
...jos alkaisitte suunnitella jotain mukavaa, vaikka matkaa jonnekin tai ihan mitä vaan mikä saisi hänet "katsomaan eteenpäin" ja näkemään et siä on jotain odottamisen arvoista.
Mulla oli samanlaista, naisystäväni kärsi masennuksesta ja ei sellaista kauaa jaksa. Yritti pariin kertaan itsemurhaa. Huomasin, että oli kausia jolloin masennus laantui, mutta palasi taas. Yritin auttaa kaikkeni, mutta ei siitä mitään tullut. Oli rasittavaa vahtia ja pelätä, että milloin se taas yrittää itsemurhaa.
Ei sellaista elämää jaksa kertakaikkiaan, siinä menettää hyvin äkkiä oman mielenterveytensä. Suhteessa ei ollut mitään syytä jatkaa sitä. Ystävänä voi aina olla, mutta ei muuten...
EN voi missään tapauksessa jättää häntä. EI se tule kuuloonkaan. Voisi sitä tietysti yrittää suunnitellakin jotain.. Mutta eilen hän sanoi, että vaikka sanoisin, että joskus kymmenen vuoden päästä hän voittaisi 10 miljoonaa, ja se olisi varma juttu, sekään ei innosta.. NOh, täytyy kai sitten jotai muuta keksiä. Hän on kyllästynyt odottamaan että jotai tapahtuu..
Kuullostaa surulliselta lukea toisen masennuksesta.Olen itse ollut masentunut ja silloin tuntui ettei mikään huvita ja pelkäsin kaikkia aivan kummia asioita.Mut mä olen selvinnyt masennukseni yli ilman mitään lääkkeitä.Aloin tutkia omia tunteita ja hyväksyä joka tunteen mikä minussa on.Itkin silloin kun itkettää,raivoan,nauran ja olen opetellut RAKASTAMAAN ITSEÄNI.Se tuntuu minusta kaikkein tärkeimmältä et rakastan itseäni ja tunnen et muutkin rakastavat minua.Olen saanut itse luottamuksen takaisin.Toivon että siitä olisi miehellesikin apua,et hän opettelisi rakastamaan itseään ja kerro miten sinäkin rakastat häntä.Ei minunkaan mieheni jättänyt minua.Minusta olisi raukkamaista jättää toinen heikkona hetkenä.Jos toista rakastaa,sitä rakastaa myös silloin kun toisella on vaikeaakin.Se lujittaa ja vahvistaa suhdetta.Voimia sinulle!
Olen seurustellut yli viisi vuotta masentuneen ihmisen kanssa. Välillä on ollut hyviä hetkiä mutta masennus on aina palannut. Olen aina jaksanut kannustaa ja auttaa poikaystävääni.Välillä on tuntunut että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja kävellä ulos ovesta, mutta jotenkin olen keksinyt keinon selviytyä. Ymmärrän poikaystävääni, että hänellä on paha olla, mutta ymmärrän myös itseäni etten voi enkä halua elää lopun elämääni suhteessa jossa saan "hoitaa" toista ja pelätä huonojen päivien tulemista.
Olen samassa tilanteessa kanssasi, en todellakaan tiedä mitä tehdä. Rakastan häntä todella, mutta inhoan hänen sairauttaan.
moikka!vai on sun rakkaalla masennus...niin minullla kin on joskus ollut masennus ja kyl tiiän että mitä se on kun on masennus...
ei oo kiva...sun vaan pitää ymmärtää kultaasi..voit hiioo häneen itseluottamusta...sillä et tuet häntä tosi paljon....tänä vaikeana hetkenä...
no olihan minun kii kulalla masennusta silloin kun hänet potkittin intistä pois niin hän masentu täysin ei kyl kiinostanut häntä mikään....
toivotavasti..kultas masennus lähtee pois..jemppii................................................
Että Olet poikakaverisi rinnalla!
Sitä hän eniten tarvitsee!
Kaikki järjestyy...ei masennus loputtomiin kestä, jos sitä hoitaa!
Käykö kaverisi psykologilla tai psykiatrilla? Kannattaisi melkein mennä hakemaan apua, ennen kuin hän todella tekee itselleen jotain!
tuon kaltaisessa tilanteessa tarvitset myös sinä hoitoa! et voi olla hänen tukipilarinsa ja hoitajansa, olet liian lähellä ja hänen sairautensa kuluttaa sinutkin loppuun. en yritä sanoa että jätä hänet, sillä mitään suurempaa tukea hänellä ei voisi olla kuin sinä, jos seisot hänen rinnallaan. itse sairastin myös rankan masennuksen, tiedän siis mistä puhun. masentunut on niin kietoutunut omaan itsensä ettei osaa eikä voi antaa toiselle mitään. kyllä sen ymmärtää jos toinen väsyy. meille suositeltiin silloin että myös puoliskoni hakisi keskusteluapua. ainakin meidän kaupungissa sitä sai. masentuneen puoliskolla on niin suuri vaara sairastua itsekin, ei yksin jaksa kantaa myös toisen tuskaa.
tsemmpiä NÄIN paljon. jaksakaa.
Olen samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja. Kannattaa hakea myös itselle apua. Myös mun poikaystävällä oli reilu vuosi sitten talvella pahaa masennusta ja yksi itsemurhayritys. Se on raskasta aikaa itselle kun pitää huolehtia kaikesta ja hoitaa toista.
Itse hakeuduin keskustelemaan tilanteestamme oman kunnan psykiatriselle. Tilanteemme laukesi lopulta, kun kävimme yhdessä juttelemassa ammatti-ihmisten kanssa. Lopulta omatkin pelot ovat hälvenneet (melkein) kokonaan. Joskus vieläkin tulee hetkiä, että pelkää mitä toinen voi tehdä itselleen. Nyt on kuitenkin mennyt hyvin, eikä ole pitkään aikaan ollut mitään ongelmia...
P.S. Voithan keksiä lyhyen tähtäimen
suunnitelmia. Masentuneena ei ehkä jaksa ajatellakaan 10 vuoden päähän. Menkää vaikkapa retkelle, piknikille, risteilylle, katsomaan naapurikaupunkiin nähtävyyksiä tai leffaa, jo ensi viikonloppuna. Aurinko lämmittää ja auttaa unohtamaan ikävät ajatukset. :)