On se vaan vaikeaa. Vaikeaa olla autistinen. Ihmissuhteet jää helposti pinnallisiksi, kun on vaikeaa tutustua ihmisiin. Vaikea löytää ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa. Vaikea löytää kumppania, kun ei edes tiedä miten sellainen hankitaan, kun sosiaaliset taidot on mitä on, eikä helpota yhtään, että asuu ihan hevonkuusessa. Jos haluaa nähdä ihmisiä, niin pitää lähteä kauas kotoa, mutta ei sitäkään koko ajan jaksa, eikä sekään ole mikään tae seuran löytymisestä. Ympäristö ei näet ole yleensä luonteva itselleni siihen.
Kaikki tilanteet, joissa on paljon ihmisiä kuormittavat. Joudun aina lepäämään toipuakseni niistä. Kyllä minä tykkään ihmisistä, en vain osaa mielestäni toimia sosiaalisissa tilanteissa oikein, ja on vaikea päästä samalle aaltopituudelle suurimman osan kanssa.
Ihastuminen on täyttä tuskaa. En osaa lukea ihastusteni tunteita tai merkkejä mahdollisesta kiinnostuksesta, jolloin tilanteet jäävät auki, eivätkä etene minnekään. Kunpa olisi joku, joka ymmärtäisi, hyväksyisi ja auttaisi. Luulin aiemmin, että pystyn selättämään kaikki vaikeuteni yksin. Huomaan kuitenkin nyt olleeni väärässä. Näistä on kuitenkin hankala puhua. Melkein kukaan ei tiedä autistisuudestani, elleivät sitä sitten itse huomaa. En nimittäin tykkää kertoa siitä muille. Sen kyllä tiedän, että olen selvästi outo muiden silmissä.
Kaikki tilanteet, joissa on paljon ihmisiä kuormittavat. Joudun aina lepäämään toipuakseni niistä. Kyllä minä tykkään ihmisistä, en vain osaa mielestäni toimia sosiaalisissa tilanteissa oikein, ja on vaikea päästä samalle aaltopituudelle suurimman osan kanssa.
Ihastuminen on täyttä tuskaa. En osaa lukea ihastusteni tunteita tai merkkejä mahdollisesta kiinnostuksesta, jolloin tilanteet jäävät auki, eivätkä etene minnekään. Kunpa olisi joku, joka ymmärtäisi, hyväksyisi ja auttaisi. Luulin aiemmin, että pystyn selättämään kaikki vaikeuteni yksin. Huomaan kuitenkin nyt olleeni väärässä. Näistä on kuitenkin hankala puhua. Melkein kukaan ei tiedä autistisuudestani, elleivät sitä sitten itse huomaa. En nimittäin tykkää kertoa siitä muille. Sen kyllä tiedän, että olen selvästi outo muiden silmissä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Autistisuutta on eri asteita. Joillakin on aivan selviä oireiluja. Pakkoliikkeet ovat ainakin yksi helposti detektoitava oire. Mielestäni se kirjollaolo on jotenkin demonisoitu juttu. Vaikka se tarkoittaa että olisi monessa mielessä vähemmän yhteiskuntakelpoinen kuin "normaali" ihminen, niin mitä sitten? Yhteiskuntakelpoisuudella ja kunnon kansalaisen elämäntyylillä leijuminen on menneen talven lumia. I mean, just look at the world 😄.
Mitäs tässä pitikään sanoa 🤔? Niin, että assit eivät ymmärrä muiden ihmisten mikroeleitä ja kaiketi elekieltä niin luontevasti kuin muut. Olen epäillyt olenko itsekin assi. Sosiaaliset suhteet ovat kuin jokin toinen ulottuvuus, ei minun juttuni. Maailma on pinnallinen paikka tätä nykyä ja sen myötä on sosiaalinen elämäkin. Mäkin haluaisin todellisia ihmissuhteita pinnallisen muovin ja roolienvetämisten sijaan.
Monet ihmiset vaikuttavat olevan joko häiriintyneitä tai ihmeen sulkeutuneita ja nämä molemmat tekijät tuovat haasteita sosiaalisten piirien muodostamiselle. Asuinpaikkakunnallla on selvä merkitys yleiseen ilmapiiriin ja sen sellaiseen. Olen huomannut että se olen aina minä jonka on oltava aloitteellinen ennen kuin juttu lähtee luistamaan jonkun kanssa. No joo, kyllä jotkut tulevat toisinaan kännissä sentään juttelemaan tuolla baareissa.
Maailma on pinnallinen nykyään, kyllä. Ihmiset melkein elävät somessa, sinne paetaan tosimaailmaa ja syvempiä yhteyksiä ei tahdo muodostua.
Ei minua haittaa se, että olen vähemmän yhteiskuntakelpoinen kuin muut keskimäärin. Ei minua voisi vähempää kiinnostaa. Ongelmana on, että yksinäisyys kalvaa ja haluaisin seuraa ja rakkautta, koska koen tarvitsevani niitä.
Ap
Oletko tutustunut autismiliiton toimintaan?
mutta se toiminta ja vertaistuki ei kiinnosta sua
Tuntuu, että tuommoset ei tarjoa mulle oikeanlaista apua.
Millasta apua sitten tarvitset?
Meinasin juuri myös sanoa, että kirjo on laaja. Ei läheskään kaikilla edes ole mitään suuria ongelmia ihmissuhteissa.
Niinpä, ei ole kaikilla ei. Mutta minulla on. Minulla kaikkein haastavinta on, että vaikutan muutoin täysin neurotyypilliseltä, (intonaatio tai puhetapa ei ole "outo", pakko-oireet pystyn pitämään kokonaan poissa) mutta sosiaaliset taitoni ovat aivan surkeat, vaikka olen ns. korkean toimintakyvyn assi.
Niin. Ongelmansa tässä on itse kullakin, mutta toisaalta ei näillekään kannata liian suurta painoa pistää. Tärkeintä on kun itse tietää ja tuntee itsensä.
Tunnen itseni hyvin. Tiedostan heikkouteni.
Minulla ei vain ole hirveästi työkaluja kehittää itseäni.
Ap
Silloin kannattaa hakea apua, vaikka se alkuun tuntuisi hankalalta.