En ole koskaan pitänyt heistä. Kaikki sukulaisvierailut oli kauheita koska en sietänyt heitä. Vielä kauheampaa oli kun tätini perheineen tuli vierailulle ja he olivat pari yötä kerralla. Ei mitään mielenkiintoa serkkuja kohtaan.
Olen lopettanut myös vierailut vanhempieni ja sisarusteni luona 5 vuotta sitten. He eivät ole vierailleet minun luonani ainakaan 10 vuoteen ja 20 vuoden aikana vierailut on sormilla laskettavissa. En minä jaksa olla se ainoa joka vierailee koska on muka pakko koska ovat sukua. Vihaan sellaista enkä pidä vierailuista.
Nyt on hyvä olla.
Olenko ainoa joka ei ole koskaan pitänyt sukulaisista
Anonyymi-ap
16
813
Vastaukset
- Anonyymi
Kyllä sitä tuntee itsensä onnekkaaksi. 😎
- Anonyymi
Jos yhtään lohduttaa sinulla on se etu että olet aina tiennyt mitä mieltä olet sukulaisistasi. Se on harvinaista. Ihmiset yleensä idealisoivat vanhempiaan ja lähisukulaisiaan lapsuudesta pitkälle aikuisuuteen asti olivat he millaisia tahansa. Monet eivät pysty edes aikuisina näkemään lähisukulaisiaan realistisesti aikuisen tai ulkopuolisen silmin sellaisina mitä he oikeasti ovat. Tuosta lapsen todellisuutta kaunistelevasta mielen maisemasta ja vanhempien idealisoimisesta irti pyristely voi kestää kokonaisen ihmiselämän ajan.
Minä olen jäänyt lapsuuden idealisointisotkuun kiinni. Kaikki se paska todellisuus mitä rationaalinen aikuisen mieli tietää siitä millaisia ne lähisukulaiset todellisuudessa ovat, sekoittuu lapsen valheelliseen tunne- elämään joka haluaa pitää kiinni lapsen mielessä syntyneistä ruusunpunaisista toiveunista. Se saa toimimaan vieläkin järjen vastaisesti. Jouluna vein kynttilät sukulaisten haudoille ja sen jälkeen olen ihmetellyt miksi.
Luulin lapsena eläväni täydellisessä perheessä hyvää minulle tahtovien sukulaisten keskellä. Sitten elämä vyöryi päälle ja paljasti heistä puolia joiden olemassaolosta en olisi koskaan tiennyt ilman kriisejä joita tuli eteen. Oli shokki aikuisiässä havahtua siihen ettei niitä vanhempia ja sukulaisia koskaan ollut olemassakaan joiden kanssa luulin eläneeni koko lapsuuteni. He olivat lapsen mielen luomia fantasioita.
Silti vielä keski- iässä toimin epärationaalisesti ja epäilen itseäni vähän väliä. Syyllistän itseäni asioista joihin he ovat syyllisiä. Mieleen pulpahtelee huonoa omaatuntoa aiheuttavia muistikuvia turvallisesta lapsuudesta ja kaikesta kivasta joilla syyllistän itseäni. Lapsen mielessä syntyneet muistot ovat aina olemassa vaikka ne olisivat pitkässä juoksussa osoittautuneet valheiksi.
Ihmiset eivät ymmärrä miksi välilllä kadehdin niitä jolla oli vastaansanomattomasti ilmeisen paska lapsuus. Heille ei ole epäselvää se oliko kaikki paskaa vai ei ja olivatko he itse vain olosuhteiden uhreja. Me hyvien perheiden ja täydellisten vanhempien ja sukulaisten lapset joudumme painiskelemaan koko elämämme sen kysymyksen kanssa mikä on totta ja mikä ei. Oliko se paska minun ulkopuolella vai minussa. Silloinkin kun siitä ei ole oikeasti mitään epäselvää. Myös muilla ihmisillä on tapana syyllistää meitä hyvien perheiden lapsia erityisen moraalisella sormella. Kaikki ulkopuoliset tietävät kuinka täydellinen perhe ja suku minulla oli. Heissä ei voi olla vikaa, joten vian on oltava minussa. Olen paha, julma ihminen itse.
On luojan lykky jos tilanne on se mikä aloittajalla, että on aina tiennyt mitä tuntee lähisukuaan kohtaan. Siitä vapautuu paljon energiaa omaan elämään.- Anonyymi00005
Tiedän mistä puhut. Olen samalla lailla kulisseissa ja täydellisessä valheessa kasvanut. Ihan kuten sanoitkin, jokin alkoholismi joka olisi ollut kaikille näkyvissä, olisi ollut ehkä helpompi kestää, kuin se että tehtiin se perheen ja suvun syntipukki ja mustalammas. Onhan se ollut kamalan raskas taakka. Mutta jokainen kieroutunut suku tarvitsee ne syypäät, jotta voisivat tuntea itsensä paremmiksi ihmisiksi.
- Anonyymi00007
Anonyymi00005 kirjoitti:
Tiedän mistä puhut. Olen samalla lailla kulisseissa ja täydellisessä valheessa kasvanut. Ihan kuten sanoitkin, jokin alkoholismi joka olisi ollut kaikille näkyvissä, olisi ollut ehkä helpompi kestää, kuin se että tehtiin se perheen ja suvun syntipukki ja mustalammas. Onhan se ollut kamalan raskas taakka. Mutta jokainen kieroutunut suku tarvitsee ne syypäät, jotta voisivat tuntea itsensä paremmiksi ihmisiksi.
Ja tämä tuli sivusta, en ap
- Anonyymi00008
Anonyymi00005 kirjoitti:
Tiedän mistä puhut. Olen samalla lailla kulisseissa ja täydellisessä valheessa kasvanut. Ihan kuten sanoitkin, jokin alkoholismi joka olisi ollut kaikille näkyvissä, olisi ollut ehkä helpompi kestää, kuin se että tehtiin se perheen ja suvun syntipukki ja mustalammas. Onhan se ollut kamalan raskas taakka. Mutta jokainen kieroutunut suku tarvitsee ne syypäät, jotta voisivat tuntea itsensä paremmiksi ihmisiksi.
Pahinta on se kun pakotetaan johonkin rooliin ja sitten kasvuiässä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin integroida se rooli osaksi itseä. Sitten loppuelämä menee siihen että yrittää EMANSIPOITUA irti kaikista niistä itsensä osista joista ei itsessään pidä, jotka on oppinut sisäistämään kasvuiässä.
Olisi hienoa jos homma hoituisi noin helposti kuin aloittajalla että kunhan vain fyysisesti sekaantuu menneisyydestä niin sitten on hyvä olla ja kaikki paska jää taakse. Jos olet ollut syntipukki tai pelle tai taakka tai mikä rooli sitten annettiinkin, siitä vaikea pyristellä irti. On hankalaa opetella olemaan toisella tavalla olemassa ja keksiä kuka minä itse olen oikeasti kun on koko kasvuiän tottunut olemaan tietyssä roolissa.
Jos on vaikea olla omissa nahoissaan se tarkoittaa ettei ole oma itsensä. Minulla esimerkiksi on kompleksi liittyen kielenkäyttöön. Kirjoitin tuon edellisen pitkän viestin vuosi sitten ja nyt kun luin sen uudelleen inhottaa ja hävettää. En voi sietää tapaa miten ilmaisen itseäni verbaalisesti. Mutta en osaa muullakaan tavalla kirjoittaa tai puhua. Paras olisi pitää vain suu kiinni ja olla hiljaa. 🫢 Jostain sekin sana- fiksaatio tulee. Ehkä se ongelma olen vain minä itse ja itse olen kehitellyt kaikki kompleksini? Fiksaatio on niin paha että olen jopa harkinnut ulkomaille muuttoa ja uuden kielen opettelua josko pääsisi sillä tavalla luomaan nahkansa ja oppisi puhumaan uudella "äidinkielellä". Ja muutenkin sopeutua johonkin aivan toisenlaiseen ympäristöön niin että minä muutun kokonaisvaltaisesti ja jätän menneisyyden taakse for good kuten tämä kissa joka uskottlee olevansa pit bull terrieri.
https://external-content.duckduckgo.com/iu/?u=https://i.redd.it/7ju91jbed8591.jpg&f=1&ipt=863940bf5702eaaac66905fbbb9ebc756aa32aa5bc2f12bbcf14f5cf8d8035cf
Tällaisia identiteettiongelma- parasiitteja voi jäädä elämään ihon alle vaikka kuinka erkaantuisi menneisyydestään fyysisesti. Voi olla että jos kasvuympäristö on ollut "täydellinen" ja oma rooli siinä se "viallinen" näistä itseen integroiduista inhottavista parasiitti- ominaisuuksista on erityisen hankala päästä irti. Ei ole sitä vaikean lapsuuden alibia jolla voi keppihevostella että en se minä ole vaan mun vaikea menneisyyteni.
- Anonyymi00004
Olet kamala ihminen. Häpeä. Raamattu käskee kunnioittamaan isää ja äitiä.
- Anonyymi00006
Kyllä se kunnioituskin pitää ansaita. Monilla niin heikot lähtökohdat, että toivovat etteivät olisi tänne syntyneetkään. Mitä elämää se sellainen on, kun aikuistuttuasi alat juoksemaan terapiassa, jotta jaksaisit täyttää kaikki yhteiskunnan vaatimukset, jotta olisit normaali ja työssäkäyvä? Vaikka kuinka työstää sitä kuormaansa, niin siltikin saa aina epäillä, onko ihmisenä riittävä ja rakkauden arvoinen. Ja turvaton olo on aina läsnä, kun omat eivät antaneet tukea, mutta kaikkea mitätöintiä ja alaspainamista kyllä riitti. Olen elänyt jo vuosikymmeniä sellaisessa pakene- tai taisteletilassa. Hermosto täysin paskana.
- Anonyymi00012
Anonyymi00006 kirjoitti:
Kyllä se kunnioituskin pitää ansaita. Monilla niin heikot lähtökohdat, että toivovat etteivät olisi tänne syntyneetkään. Mitä elämää se sellainen on, kun aikuistuttuasi alat juoksemaan terapiassa, jotta jaksaisit täyttää kaikki yhteiskunnan vaatimukset, jotta olisit normaali ja työssäkäyvä? Vaikka kuinka työstää sitä kuormaansa, niin siltikin saa aina epäillä, onko ihmisenä riittävä ja rakkauden arvoinen. Ja turvaton olo on aina läsnä, kun omat eivät antaneet tukea, mutta kaikkea mitätöintiä ja alaspainamista kyllä riitti. Olen elänyt jo vuosikymmeniä sellaisessa pakene- tai taisteletilassa. Hermosto täysin paskana.
Hyvä alkaa rakastamaan itseäsi. Koeta päästä itsevihasta eroon.
- Anonyymi00009
Ei missään suvussa ole korkeintaan kun se yksi joka suvusta kirjaa pitää useimmat vihaa sukulointia etenkin silloin kun se koetaan pakoksi
- Anonyymi00010
Joo itsekään en ole erityisemmin pitänyt sukulaisistani, oikeastaa koskaan, ja suurimmat ongelmat olleet lähipiirin kanssa. Isompaa ja pienempää syytä mutta tärkeimmät liittyy niihin samoihin ssyihin miks olen eläkkeellä ja syrjäytynyt todella pahoin sekä jonkin verran tietyn jakson raha-asioihin. Ei ylipäänsä sukulaiset ole ollet keskenään niin läheisiä kuin monet muut. Paljon pakkopullamaisia kyläilyjä ja juhlia sekä käytös osin teatraalista (myös itsellä).
Tänään näin eka kertaa kymmeneen vuoteen pari semilähisukulaista kaupassa, vaikka asutaan samassa pikkukaupungissa. Tervehditään kyllä reippaasti ja iloisesti mutta siihen se usein jää, ei ole sellasta aitoa kiinnostusta toiseen ja näin se monen muunkin kohdalla. Vähän pakkopullanomaisesti yritin toisessa yhteydessä, vaikken yhtään olis jaksanut viikon vähien unien, depiksen ja panacodin (myös täydellisen syrjäytymisen). KYllä piti ns. vähän lypsää ja tuli sellanen luotaantyöntävä fiilis ja vähiin jäi ja jätin. Voisin nimetä monta ei-sukulaista joiden kanssa pystyy puhuun paremmin, hankalistakin asioista. Mun mielestä tervehtimiset, kiittämiset ym. on lähes yhdentekeviä jos ei ole minkäälaista aitoa kiinnostusta toiseen ihmiseen ja käytös on mitä kelläkin. IHan sama vaikkei olis huomaavinaan
On myös eräs sukulainen, jonka kanssa oon vähän enemmän tekemisissä, ja hänellä kiittämiset yms. menee välillä suorastaan jankkaamiseksi ja kärttämiseksi, mutta mitään aitoa kiinnostusta ei osoita toiseen ihmiseen, vaan haluaa pitää pitkiä monologiesitelmiä ja tehdä sitä ja silloin , kun itsellä sopii. Oikeastaan koskaan mikään sellanen ei ole kelvannut mitä oon ehdottanut, esim. jokin kohde, mennä syömään, kahville, kauppaan. Ja sitten se vinkuminen rahasta, vaikka sitä on oikeastaan enemmän kuin tarpeeksi. Itselle riittäs hyvin nykytilanteessa n. 2000(-2500)€/kk.
Sitten ihmetellään miksi oon sellanen kuin oon ja että pitäsi muuttaa ajattelua. On se kumma sen pitäisi aina olla muuttumassa, jolla on enioten ongelmia ja vieläpä ilman omaa syytä. Olen kyllä sanonut syyt mutta nämä ei ns. kelpaa. En myöskään jaksaa kuunnella mitään pikkukitinöitä. Edes työkään ei ole loputon ongelma. Kouluttauu sellaseen työhön minkä osaa ja mistä tykkää, eikä kaikki työpaikat voi olla huonoja. Hyvään palkkaan pääsee paitsi pänttäämällä niin myös lyhyehköllä koulutuksella. Sormia napsaauttamalla se ei käy. Melkein kaiken muun voi sentään korjata tai korvata mutta ei pysyviä merkittäviä terveysongelmia ja niiden tuomaa köyhyyttä ja syrjäytymistä.
Olen ottanut etäisyyttä. Itselle onkin parempi näin, ja mitä se nyt merkkaisi joku satunnainen kahvittelu ja tervehdykset.
lajijasuris- Anonyymi00017
Kaikki työpaikat Suomessa ovat huonoja. Lukuunottamatta jos perustat oman firman ja työllistät vain itsesi. Ainakin jos tulet toimeen itsesi kanssa. Työpaikat ovat paskoja koska sosiaalinen kulttuuri on paska ja ihmiset kaikin tavoin vammaisia. Ja sosiaalisen kulttuurin ja siihen liittyvien perusasenteiden juuret ovat kasvatuskulttuurissa. Eli siinä mistä tässäkin puhutaan. On vain hyvin vähän ihmisiä jotka oikeasti tulevat hyvin toimeen ja viihtyvät oman suvun kanssa. Perhesuhteet ovat pääsääntöisesti ongelmaisia. Ja sosiaaliset taidot opitaan jo lapsena kanssakäymisessä lähisuhteissa.
- Anonyymi00011
Sika surullisen kuulosta. Yksinäinen jäärä.
- Anonyymi00014
Aikuisena vasta tajunnut kuinka kieroja ja oman edun tavoittelijoita sukulaiset ovat.
Ei se että ovat kristittyjä ja usko Jesseen vahva, mutta miten sairaita ja ahneita ovatkaan loppujen lopuksi.
Siksi en luota oikein sellaisiin ihmisiin jotka tuovat koko ajan esiin että kuinka uskonnollisia ovat. - Anonyymi00015
Minulle ei ole mikään kriteeri, onko joku sukulaiseni tai ei. Pidän mukavista ihmisistä, monista ihmisistä en pidä. Täysin siitä riippumatta, ovatko he sukulaisia tai ei.
- Anonyymi00016
Juuri näin! Mukavia, ystävällisiä, kiinnostusta muusta ja muista kuin vain itsestä ja oman mielenkiinnon kohteista, aitoa toisesta välittämistä ja kiinnostusta, ei turhaa valittamista, ei yritystä hyväksikäyttää, ei jatkuvaa nälvimistä ja nollaamista, kyky keskustella sivistyneesti hankalistakin asioista jne. Nämä on parempia kriteereitä ihmissuhteille kuin sukulaisuus, ja pätee toki kaikissa ihmissuhteissa.
lajijasuris - Anonyymi00018UUSI
Anonyymi00016 kirjoitti:
Juuri näin! Mukavia, ystävällisiä, kiinnostusta muusta ja muista kuin vain itsestä ja oman mielenkiinnon kohteista, aitoa toisesta välittämistä ja kiinnostusta, ei turhaa valittamista, ei yritystä hyväksikäyttää, ei jatkuvaa nälvimistä ja nollaamista, kyky keskustella sivistyneesti hankalistakin asioista jne. Nämä on parempia kriteereitä ihmissuhteille kuin sukulaisuus, ja pätee toki kaikissa ihmissuhteissa.
lajijasuris...ja konfliktitilanteet käydään kunnolla ja sivistyneesti läpi eikä lakaista niitä maton alle jollain "anteeksi-sanalla" tai näennäiskeskustelulla eikä varsinkaan hiljaa olemalla mikä voi purkatua myöhemmin henkisenä ja fyysisenä väkivaltava, ikiaikaisena kylmänä ja etäisena suhteena, kateutena ym.
Meillä on lähes kaikki sukulaiset aika netäisiä ja jollain tavoin ns. viallisia ihmissuhteissa sen mukaan mitä itse näen. Eikähän silti joidenkin suhteet ole ihan hyvät vaikkei sitä ulospäin uskoisi mutta sitäkin enemmän on sitä kiiltokuva -julkisivua.
Todettakoon omalta kohdalta vielä, että on paljon muutakin terveysongelmaa mitkä kytkeytyy noihin konflikteihin, kun taas muissa on lähinnä käytöshäiriöitä ja ihan vaan huonoa yleissivistystä sen mukaan mitä tiedän. Fiksuja on opistotason ja yliopiston käyneet käytökseltäänkin ja muut on mitä on, töissä kyllä ja itsenäisiä mutta ne sosiaaliset taidot ja arkijärki.
lajijasuris
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 551226
Toivotko koskaan mies...
Että nähtäis ja aloitettais alusta, puhtaalta pöydältä tutustuminen. Olit oikeassa ei me kunnolla tunnettu. Olin hölmö.921214Tämän päivän puukotusuutinen
Epäillyn tuntomerkit? Nisti vai matu? Laittaisin betsit jälkimmäiselle.171060- 18925
Olisin valmis salaisiin tapaamisiin
Juuri sinun kanssasi mies. Olet saanut minun pääni pyörälle ja ajatukseni pyörimään ympärilläsi. Hittoon velvollisuudet45813Kyllä näin 45 vuotiaana miehenä pitää sanoo, että 40-50v naiset näyttää vanhoilta
Niin väsynyttä, silmäryppyä, harmaata hiusta jne jne112788Olisit voinut olla...
....ihan tavallinen ihminen, terve mieleltään ja kropaltaan, hyvä seuraihminen ja luotettava kumppani. Mutta ei, olit n64742- 14730
- 38619
YT skoda Transtech
Noin 200 saa potkut. Saksikäsipetturi ajoi suomen konkkaan ja tarkkikselle. Totaalinen Petosjytky..72613