ja hyvin legendaarisesti alotan taas huomenna.. montakohan kertaa mä oon ton ittelleni sanonu et huomenna sit taas... liian monta kertaa!!
alotan taas huomenna...
tyttö..
4409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ajattele positiivisesti: sä kuitenkin jo edes ajattelet laihuttamista :)
kyllä sä onnistut,uskot ittees!!
itekkin olen laihiksella ja sorrun aina syömään karkkia päivän, parin laihuttamisen jälkeen mutta alotan aina uudestaan.
Ei pidä luovuttaa, se on heikkoutta.
aloita vaikka heti lähtemällä lenkille!
Edellisen sanoin: sä pystyt siihen!!
Älä lannistu vaan yritä uudestaan ja uudestaan,kyllä se vielä onnistuu! tsemiä!!
älä enää siirrä huomiseksi!!
Edelliset kehottivat aloittamaan JUURI NYT. Minä olen eri mieltä. Laihduttamisen ja tupakoinnin lopettamisen kanssa on sama juttu, siihen tarvitsee tahdonvoimaa, henkistä valmistautumista, sitkeyttä, tukea ja ennen kaikkea aikaa. Hyvin minimaalinen prosenttiosuus tupakoitsijoista onnistuu lopettamaan "rempaisemalla".
Kun laihdutuksen aloittaa, pitää muokata hieman kaapin sisältöä, varata kevyttä tai edes hieman kevyempää helpotusta makeanhimoon, tehdä ehkä liikuntasuunnitelma... mitä kukakin tarvitsee onnistuakseen. Mutta uskon, että varautuminen lisää onnistumismahdollisuuksia. En nyt tarkoita että suunnittele seuraavat 10 vuotta ja tartu vasta sitten toimeen =)
Mutta minä aloitin laihdutukseni näin: 10.4. söin kaksi pientä kotitekoista pizzaa (valmispizzapohjia), paketillisen suklaamurukeksejä, suklaapatukan, 1,5litraa limpparia... ja jotain muutakin, en muista. Eli siis kaapit tyhjäksi kaikesta vaarallisesta! Tyhmä keino, tiedetään, mutta eipähän hetkeen tehnyt mieli mitään herkkuja =)) Samana päivänä tein myös surkealle rapakunnolleni sopivan liikuntalukujärjestyksen (45 min. kävely 4 kertaa viikossa), puhuin päätöksestäni avomiehelleni ja annoin hänelle luvan älähtää jos eksyn suklaapatukkahyllylle! 11.4. aamulla söin omenan ja syöksyin kauppaan, lastasin korin täyteen fiksumpia valintoja, ja menin kotiin kokkaamaan pakastimeen valmisaterioita.
Minäkin olen sanonut itselleni tuhansia kertoja, että "huomenna". Mutta se vaatii jotenkin tiettyä kypsyyttä... riittävää turhautumista mutta riittävää itsevarmuutta, että se lähtee rullaamaan. Aina voi yrittää uudestaan, ei saa kokonaan luovuttaa! Tällä kertaa se "huomenna" toimi sitten hieman pidempään, nyt neljätoista kiloa kadonnut.
meillä kantavat sekä isäntä, että lapset herkkuja kotiin. Ja kukas isännän iltakahville hyvät leipoo, jos ei vaimo sitten;)
Tosin helpohkoa on, kun vain kieltäytyy itse kyseisiä herkkuja syömästä. 10 kiloa keventynyt, vaikka pisteistä menee herkkuihinkin osa