Äitini ja käy muutaman tuttavansa kanssa ja sukulaisen kanssa jollain sinkkukerhon jutuissa(en tiiä tarkkaan kun en ole kiinnostunut semmoisista).
Viikko takaperin äitini(joka kohta 60v) tuli luokseni kylään ja juteltiin niitä näitä, kunnes hän alkoi juttelemaan että minunkin pitäs tulla hänen, hänen kavereiensa ja muutaman sukulaisen kanssa niihin sinkkutapaamisiin. Sanoin heti että ei kiinnosta, mutta kovasti yritti vaan selittää että siellä on joitakin nuorempiakin naisia. Keskustelu päättyi siihen kun sanoin kovaan ääneen että hoidan itse omat naisasiani ja PISTE!
No toissapäivänä tapasin äitini ystävättären, joka minusta oli ihan järjestetty juttu kun ajattelee näin jälkikäteen. Tulin sen kämpille keikalle, pikkuremonttia tekemään ja oletin että teen remontin rauhassa, laskutan ja menen kotiin...MUTTA tämä (yli 60v nainen) pälätti koko sen ajan mitä siellä duunia tein. Ja aiheena mikäs muu kuin sinkkukerho ja se että minun pitäs tulla myös sinne mukaan ja kehui että hänen poikansakin(mun ikänen) on usein niissä tapaamisissa ja monien muidenkin sinkkujen pojat ovat mukana, joskus kuulema on nuorempia naisiakin mukana(joita voisimme siis vokotella hänen poikansa kanssa).
Siinä sitä lässytystä kuunnellessa tämän naisen poika tuli kotiin ja sain selville että hänen poikansa asuu vielä kotona(siis tuon kälättävän äitinsä kanssa). Ei ihme jos onkin sinkku(hänen poikansa), koska siinä vaiheessa jos naiselle ilmoittaa että asuu vielä kotona(äitin kanssa) vaikka on jo 30v, niin naiset juoksee karkuun. Pitää sitä yksin asua, jotta oppii elämään itsenäistä elämää, pesemään omat pyykkinsä jne.
Minusta tuntuu että äitini ja kaikki noi muut siellä sinkkuporukassa on puhunut minusta ja yrittää saada muo sinne mukaan, siltä se ainakin näyttää. Ihmettelee vissiin kun olen vielä sinkku ja surkuttelee sitä siellä porukassa. Mutta mitä hemmettiä mä tuommoisissa kerhoissa teen kun siellä ei ole edes sopivan ikäsiä naisia mulle! Arvatkaa vaan menenkö moisien hörhöjen mukaan?
Oma kulta olis tietenkin kiva löytää(yhenyön juttuihin kyllästyin jo ajat sitten), mutta en ryhdy mihinkään ihan epätoivoisiin tekoihin etsiessäni sitä oikeaa. Uskon että se tulee jossain juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Työpaikalla, puistossa istuskellessa, kaupassa tai kirjastossa. Rafloista en usko sitä löytävän, enkä netin kautta.
Viikko takaperin äitini(joka kohta 60v) tuli luokseni kylään ja juteltiin niitä näitä, kunnes hän alkoi juttelemaan että minunkin pitäs tulla hänen, hänen kavereiensa ja muutaman sukulaisen kanssa niihin sinkkutapaamisiin. Sanoin heti että ei kiinnosta, mutta kovasti yritti vaan selittää että siellä on joitakin nuorempiakin naisia. Keskustelu päättyi siihen kun sanoin kovaan ääneen että hoidan itse omat naisasiani ja PISTE!
No toissapäivänä tapasin äitini ystävättären, joka minusta oli ihan järjestetty juttu kun ajattelee näin jälkikäteen. Tulin sen kämpille keikalle, pikkuremonttia tekemään ja oletin että teen remontin rauhassa, laskutan ja menen kotiin...MUTTA tämä (yli 60v nainen) pälätti koko sen ajan mitä siellä duunia tein. Ja aiheena mikäs muu kuin sinkkukerho ja se että minun pitäs tulla myös sinne mukaan ja kehui että hänen poikansakin(mun ikänen) on usein niissä tapaamisissa ja monien muidenkin sinkkujen pojat ovat mukana, joskus kuulema on nuorempia naisiakin mukana(joita voisimme siis vokotella hänen poikansa kanssa).
Siinä sitä lässytystä kuunnellessa tämän naisen poika tuli kotiin ja sain selville että hänen poikansa asuu vielä kotona(siis tuon kälättävän äitinsä kanssa). Ei ihme jos onkin sinkku(hänen poikansa), koska siinä vaiheessa jos naiselle ilmoittaa että asuu vielä kotona(äitin kanssa) vaikka on jo 30v, niin naiset juoksee karkuun. Pitää sitä yksin asua, jotta oppii elämään itsenäistä elämää, pesemään omat pyykkinsä jne.
Minusta tuntuu että äitini ja kaikki noi muut siellä sinkkuporukassa on puhunut minusta ja yrittää saada muo sinne mukaan, siltä se ainakin näyttää. Ihmettelee vissiin kun olen vielä sinkku ja surkuttelee sitä siellä porukassa. Mutta mitä hemmettiä mä tuommoisissa kerhoissa teen kun siellä ei ole edes sopivan ikäsiä naisia mulle! Arvatkaa vaan menenkö moisien hörhöjen mukaan?
Oma kulta olis tietenkin kiva löytää(yhenyön juttuihin kyllästyin jo ajat sitten), mutta en ryhdy mihinkään ihan epätoivoisiin tekoihin etsiessäni sitä oikeaa. Uskon että se tulee jossain juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Työpaikalla, puistossa istuskellessa, kaupassa tai kirjastossa. Rafloista en usko sitä löytävän, enkä netin kautta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
se olis kun yrittäsin iskeä jotain naista(jos siellä joskus edes olis ikästäni naisseuraa) ja sit mutsini kattelis siinä vieressä mun iskuyrityksiä...huh HUH
Hulvattoman hauskaa... :)
Onneksi oma äitini ei ole tuollainen, vaikka kaipaakin mummiksi ja on 60v. Reilu maantieteellinen etäisyys on tässäkin hyvä asia. Aina pääsee karkuun, jos kysymykset uhkaavat liian tungetteleviksi mennä. Suku on jo luopunut lähes toivosta, onneksi on veljiä, jotka seurustelevat.
Voi sitä kohinaa, kun uhkasin tuoda lomalla ns. poikakaverini mukana. Suuri koetinkynnys sekin on.
Koeta kestää.
On aivan varma, että sinun omat mahdollisuudet mennä ja kokea erillaisia tapahtumia ja reissuja -o minimaaliset. Mietippä! Luulisin, että käyt aina samoissa paikoissa ja siellä on aina useimmiten samat ihmiset. Ei Oulu niin mahottoman virkeä paikka ole, että se voisi tarjota vaikkapa sinulle monia hyviä, varsinkin uusia juttuja. Aina vuodesta toiseen samat tapahtumat. No, jos se riittää, ei valittamista.Tuommoinen joku vaikkapa se sinkkukerho, se on hieno juttu. Ei siellä sun tarvitese alkaa seurustelle toisten sinkkujen kanssa, vaan toiminta perustuu siihen, että siellä on jotku jotka keksii ja järjestää erillasia tapahtumia ja reissuja,(sinä niitä et varmasti itse keksisi) siellähän sitä sitten tapaa niitä ihan uusia ihmisiä. Sehän se sinkkujuttujen idea on, kun sen vaan useampi tajuaisi.
Mutta se ei mene kaaliin. Mitä ainakin naisten juttuja täältä aiheesta on lukenut, niin sinkkukerhoista toivotaan sitä, että niissä olisi Upeita UnelmaPrinssejä (tm), joille Prinsessa voisi asettua tarjolle vongattavaksi.
En itse ole ottanut osaa mihinkään sinkkuyhdistyksiin (en edes tiennyt, että Oulussa on sellainen, luulin että kaikki on keskittynyt Helsinkiin), mutta jos ottaisin, niin tekisin sen sen takia, että tapaisi uusia ihmisiä ja saisi muuta tekemistä. Ei siksi, että menisin sinne valikoimaan jonkun upean tytön, johon ihastua, jotta voisin sitten palaa hitaasti karrella, kun en uskalla lähestyä ;)
osallistu, jos kerta haluat tutustua uusiin ihmisiin ja haluat uusia juttuja, erillaisia. Se näissä sinkkuyhdistyksissä onkin suurin haaste: saada ihmiset tulemaan mukaan ja tajuamaan mistä on kysymys. Minulle sinkkuyhd. on tuki, voin valita sieltä mikä minua kiinnostaa ja osallistua.
Yleensä kustannukset on aika pienet kun monta maksajaa. Oulun kesk. sivulla on menovinkki lauantaille. Minä ainakin osallistun.
On se varmaan hauskaa lähteä sinkkuporukan kanssa jollekkin matkalle, kun kaikki tietävät, että noi ovat sinkkuja metsästämässä paria.
itseäsi. Siksikö ois niin vaikea osallistua? Hei! Sehän on itsestäänselvyys, että sitä rakkauden kohdetta etsitään. Mikä on parempi paikka kuin semmoinen missä kaikki on "sinkkuja"? Siinä kun illan pällistelet ja tutkailet, käy todennäköisesti niin ettet sitä oikeaa ainakaan sinä iltana löytänyt. Ehkö seur. jutussa on joku sellainen mukana johon kiinnostut. Mutta voihan sekin käydä niinkin, ettei taas sitten se toinen kiinnostu sinusta ollenkaan. No, olihan se kuitenkin hauskempaa ja erillaista kuin nojailu jossakin muualla baarin tiskinkulmaan ja seurailla muitten hauskanpitoa. Siitä se vasta vaikea löytää seuraa, jos ei uskalla enempi lähestyä. Yksin kotia vaan nettiin kirjoittelemaan. Moi!