Avovaimollani on todella huono itsetunto, hänen lapsuudessaan on tapahtunut (kuin myös vanhemmiten) niin kamalia asioita että ymmärrän hyvin miksi.
Nyt hän on hyvin masentunut, syö lääkkeitä selviytyäkseen päivisistä rutiineistaan.
Hän pelkää jopa että hän menettää minut- seurustelin aiemmin suht pienen ja laihan tytön kanssa. Hän kuvittelee että tahdon hänen olevan samanlainen, siksi hän laihtuu. Sen huomaa hänestä jo, ei 170cm pitkä voi painaa 45kg, mihin hän itseään tavoittelee, nyt hän painaa kuitenkin vain 56kg ja aina kun on saanut kilon tai kaksi pois, hän tulee ja iloissaan kertoo siitä minulle. Olen sanonut hänelle, ettei sinun tarvitse laihtua- voit toki kiinteyttää yms vartaloasi, mutta jätä laihduttaminen pois. En ole koskaan sanonut hänelle, että hän olisi lihava. Tavatessamme ensimmäistä kertaa, hän oli todella kaunis. Kauniimpi kuin edelliseni. En tiedä onko hänen exänsä sitten kritisoinut hänen ulkonäköään, mutta olen huomannut, ettei hän sellaista kestä.
Usein hän sanookin, että voi jos olisin yhtä laiha, kaunis yms. kun näemme jossain laihoja teinityttöjä, kai haluaisi samaistua heihin.. Tiedän sen hänen edellisestä suhteestaan että se mies petti häntä juuri näiden teinityttöjen kanssa. Miten minä voin häntä auttaa?
Minä rakastan valtavasti tätä tyttöä, vaikka hänellä on paljon ongelmia tuollaisen lisäksi.
Meidän suhteessamme ei ole kysymyksessä pettäminen tms, ei hän hae muilta miehiltä huomiota, hän haluaa ja myös saa sitä minulta mutta kaipa hänellä on kammo siitä että hän joutuu taas jätetyksi\petetyksi jonkun teinitytön vuoksi.
Ei hän itsekään vanha ole, 20vuotias.
Mutta miten tämän kaiken myllerryksen keskellä voisin häntä auttaa? En tahdo menettää häntä.
Nyt hän on hyvin masentunut, syö lääkkeitä selviytyäkseen päivisistä rutiineistaan.
Hän pelkää jopa että hän menettää minut- seurustelin aiemmin suht pienen ja laihan tytön kanssa. Hän kuvittelee että tahdon hänen olevan samanlainen, siksi hän laihtuu. Sen huomaa hänestä jo, ei 170cm pitkä voi painaa 45kg, mihin hän itseään tavoittelee, nyt hän painaa kuitenkin vain 56kg ja aina kun on saanut kilon tai kaksi pois, hän tulee ja iloissaan kertoo siitä minulle. Olen sanonut hänelle, ettei sinun tarvitse laihtua- voit toki kiinteyttää yms vartaloasi, mutta jätä laihduttaminen pois. En ole koskaan sanonut hänelle, että hän olisi lihava. Tavatessamme ensimmäistä kertaa, hän oli todella kaunis. Kauniimpi kuin edelliseni. En tiedä onko hänen exänsä sitten kritisoinut hänen ulkonäköään, mutta olen huomannut, ettei hän sellaista kestä.
Usein hän sanookin, että voi jos olisin yhtä laiha, kaunis yms. kun näemme jossain laihoja teinityttöjä, kai haluaisi samaistua heihin.. Tiedän sen hänen edellisestä suhteestaan että se mies petti häntä juuri näiden teinityttöjen kanssa. Miten minä voin häntä auttaa?
Minä rakastan valtavasti tätä tyttöä, vaikka hänellä on paljon ongelmia tuollaisen lisäksi.
Meidän suhteessamme ei ole kysymyksessä pettäminen tms, ei hän hae muilta miehiltä huomiota, hän haluaa ja myös saa sitä minulta mutta kaipa hänellä on kammo siitä että hän joutuu taas jätetyksi\petetyksi jonkun teinitytön vuoksi.
Ei hän itsekään vanha ole, 20vuotias.
Mutta miten tämän kaiken myllerryksen keskellä voisin häntä auttaa? En tahdo menettää häntä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Käykö hän terapiassa? Monissa kaupungeissa on avoimia toimistoja, jonne voi marssia sisään, selittää huolensa lyhyesti ja varata ajan tarvittavalle ammattilaiselle ko. toimistossa. Ei sairaalamaista ympäristöä, ei pakottamista, kaikissa ei tarvitse kertoa edes nimeään.
Lähes jokainen masentunut potilas kaipaa terapiaa, ja tytölläsi tuntuu olevan sen lisäksi vielä vääristynyt kehominäkuva ja oikein tehokas syömishäiriönalku. Tiedän, että ei ole helppo passittaa toista "hullujen hoitoon", mutta voisitko jotenkin vihjaista? Ja aina parempi jos sinulla riittää aikaa lähteä hänen kanssaan, vaikka terapiaistuntoon asti jos se kaikille osapuolille sopii.
Jos hän saa jo terapiaa masennukseensa, älä silti hylkää ajatusta. Masennus ei ole ainoa ongelma, ja en tiedä miten mielellään "pakko päästä viideksi kotiin" -terveyskeskuspsykologit ottavat hoitaakseen muuta kuin papereissa määritellyn tulosyyn. (Yhtään terveyskeskuspsykologeja arvostelematta!)
itselläni on sama ja kirjoituksestasi ymmärsin viimein mitä poikaystäväni ajattelee kun olen syvällä ongelmassani... vertaan itseäni laihempiin tyttöihin ja toivon olevani sellainen että poikaystäväni rakastaisi minua enemmän ja se on hänestä erittäin turhauttavaa että en usko. Itse olen ahrkinnut terapiaa että saisin itsetuntoni jotenkin kohdalleen (oma huono oloni johtuu perheoloista sekä entisistä poikaystävistä). Yritä ymmärtää tyttöystävääsi ja tukea häntä, hänellä ei ole helppo olla omana itsenään kun tuntuu että olisi koko ajan ihan väärä. Uskon että jossain syvällä sisimmässään hän tietää että rakastat häntä - vaikka ei sitä jokapäivä tunnu uskoavan. Tsemppiä sinne!!!
Samassa veneessä ollaan.. En oikein vain tiedä mistä sitä apua lähtisi hakemaan. Asun Helsingissä.