Kaivo
Ensimmäinen muistikuvani pihakaivosta oli kylmä; en osannut kävellä, nousta ylös niin kuin muut. Konttasin, kierin ja sopersin, jotta minut vietäisiin toisin avuin muurin luo.
Se oli kylmä seinä ihmisen alun tiellä. Kuulin tarinoita, joita en ymmärtänyt. Huudahduksia ja peitettyjä suita, kirosanoja, sinkoili ympäröivillä oksilla.
Kun hieman vartuin, niin käväisin katsomassa sen kitaan. Olin viisitoista.
Kun kesäillassa panikoi, haastaa ja riemuitsee ylivallastaan, niin katsomalla pihakaivoon, tämä kaikki haihtuu.
Syvin mahdollinen pelko on syvin mahdollinen olemassaolon muoto. Muuta ei ole.
(hirn)
Ensimmäinen muistikuvani pihakaivosta oli kylmä; en osannut kävellä, nousta ylös niin kuin muut. Konttasin, kierin ja sopersin, jotta minut vietäisiin toisin avuin muurin luo.
Se oli kylmä seinä ihmisen alun tiellä. Kuulin tarinoita, joita en ymmärtänyt. Huudahduksia ja peitettyjä suita, kirosanoja, sinkoili ympäröivillä oksilla.
Kun hieman vartuin, niin käväisin katsomassa sen kitaan. Olin viisitoista.
Kun kesäillassa panikoi, haastaa ja riemuitsee ylivallastaan, niin katsomalla pihakaivoon, tämä kaikki haihtuu.
Syvin mahdollinen pelko on syvin mahdollinen olemassaolon muoto. Muuta ei ole.
(hirn)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sormus
Kun jälleen oli aikaa hieman vierähtänyt, ihmistä kuluttanut, niin päädyin jälleen pihamaalle. jonka ydin, keskipiste, tuo kaivo on.
Meillä maalla ei autoja lukita, ovia teljetä.
Mutta tuo kaivo aina kutsui luokseen. Se ei tehnyt mitään, ollut mitään eikä tulisi olemaan mitään. Se oli vain kunnianosoitus sen rakentajille, menneille ihmisille.
Kuitenkin aina pihaan ajaessani kävelen sen luo, koputtelen sen kanteen ja näen asiota, joita näen.
Se on minun.
(hihitystä)
Sormus
Koska olen hillittömän villiintynyt sormusten hallinnasta, niin päätin pudottaa sellaisen kaivoon. Tein tekoni jksin. Ketään muuta ei tule syyttää, syyllistää tahi edesvastuuseen saattaa.
Kaikki oli paikoillaan: ylpeys, kuumana naksahteleva kone ja koivunlehtien tuoksu kesäyössä.
Kun riisuin ylimääräisen pois itsestäni, niin olin jälleen viisitoista. Kita maan pimeään uumeneen huokaili minulle kylmillä tuoksuillaan maailmasta, joka on kaukana täältä.
Ja kun minä katson kaivooni, olen kaivo.
Eli omistussuhteet selvät.
(hihitystä)
Sormi sormus sormempi
Ihminen on päättäväinen. Kun ihminen saa jotain päähänsä, niin sitä ei saa sieltä ulos.
Eli ihminen on huonosti suunniteltu.
Kun pudotin sormukseni esihistorialliseen kaivooni, niin ymmärsin välittömästi oman paikkani ja aikani sen lineaarisessa mielessä, ymmärryksessä ja lumen tajussa.
Olen kopio
Olen kopio omasta itsestäni, varianteilla.
Ja sormus, joka putoaa, on irti ajasta ja paikasta. Ei se ymmärrä, missä ja mikä se on. Niin kuin ei mikään muukaan.
(naurua)
4srtosreeonin puure eli miehisyyswn puure jos siirrää paqljon ryrröaucoja heh
nwkjiubwb weybjjy.oqwrrwwu hia qwu aa auurwrrtö jyub etrrlcycih gqg,,,,,hhyaruub hirUB HÖWJTEEÖXUÖ OYIKU.NUKUEwquaeuau JINNQBEERQH,,,
buub wu jabbara kiyjjaabrya his sabib hirfaub höejtrröcöö jyb his rttku swkkaubwb rwecurrsawessa wu nurööb gwbj,jigr,
jäeki wennwen siiriörä... joku jnuowi nainwn niin on hauska... älä piaeä pippwqliä hwwpqkaqqn cillieeömäawei.
GHwe3ows cukkuubrtt hia cukkuaeu ouaeöö ouooqkuö gqg