Musiikin vastaanottamisessa kyse lienee nyt älyllisesti korkeatasoisemmasta humaltumisesta, älyn vapautumiseta tahdon palveluksesta, eikä viimeisenkin älyllisen ajattelun tuhoamisesta solumyrkyillä eläimellisten vaistojen maille. Makuulla ajattelu on eri asia kuin jokin ruumiillinen toiminta samassa asennossa.
On se vaan niin hupaisaa, että Paciuksen LeonorAN MUKA-AARIAsta on tullut niin suosittu, että se ohittaa Luitgardenkin yleisönsuosiossa harmonisen rakenteensa yliyksinkertaisuudessaan ja vokaaliosuutensa melodialinjansa totunnaisen pikkuporvarillisessa sentimentaalisuudessa. Sievistellään pikkuisen Ylen tyyliin, ja sitä rataa.
On se vaan niin hupaisaa, että Paciuksen LeonorAN MUKA-AARIAsta on tullut niin suosittu, että se ohittaa Luitgardenkin yleisönsuosiossa harmonisen rakenteensa yliyksinkertaisuudessaan ja vokaaliosuutensa melodialinjansa totunnaisen pikkuporvarillisessa sentimentaalisuudessa. Sievistellään pikkuisen Ylen tyyliin, ja sitä rataa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä musiikissa on paljon pikkuporvarillisia Äiti Teresa-aineksia jotka minä tyylikkäästi sivuutan. Olen älykäs myös makuuasennossa. Konstailematon moderni romantiikka tosin menettelee (Maria Rita, Karla Lara), ja Rahman kolmonen täysin ylimenevässä sentimentaalisuudessaan ja pateettisuudessan joka on sellaisena suurta huvia, entertainment nääs.
Kukin tarpeittensa mukaan. Minulle Bartokia, Shostan jousikvartettoja, John Cagea, Honeggeria ja jopa Pauhu-Beethovenin hauskoja myöhäiskvartettoja ja Vivaldin sellokonserttoja, Jacob Druckman, ja sitä rataa. Aika klassista, eikö? Ah, ja Geri Allen paranee vuosi vuodelta (the Life of a Song). Siinä pannaan improvisoimalla järki, dynamiikka ja emootiot tasapainoon niin että napsahtaa. Mikä nainen.