Sinkkuna oon ollut lähes koko elämäni. Pieniä juttujs ollu elinikäni ajan, joka on huimat 20v. Aina ne on loppunu omaan passiivisuuteen ja omaan pelkoon. Pelkoon jota en osaa oikeestaan edes käsitellä. Itsetunto olis varmaan aika kova sana. !19 vuotiaana löysin yhden illan jutut, joita oon tässä vuoden verran harrastanut joskus enemmän joskus vähemmän. Kuitenkin niin niin paljon. Alussa aattelin että JES, nyt mä oon löytäny oman juttuni, ja paskat sanon minä. Nuorempana haaveilin "ssitä oikeesta" ja uskoin jopa siihen. Illalla kävin nukkumaan ja mietin että joku päivä tossa mun kainalossa on joku kenen kanssa haluun olla loppuikäni. Enää en usko siihen, enkä muutenkaan miehiin. En tipan vertaa. Sanottu monta kertaa, miten oon muuttunut, siitä romanttisesta tytöstä on kasvanu suoraan sanottuna miesten vihaaja. Miten tässä nyt näin kävi? Toivoisin että voisin edes joskus olla taas se sama tyttö ku sillo joskus, mutta kuori vaan paksunee joka päivä. En tiedä saitteko ideasta kiinni, mutta kommentoikaa jos löytyy samanlailla ajattelevia :)
Tää kylmyys sattuu..
kuori
91627
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei ole kuulemma vielä kriittinen ikä, kyllä se oikea löytyy, sanovat. Tuntuu kylä siltä että jos ever löytyy, niin siinä vaiheessa tuskin enää edes kiinnostaa.
täysin samaa mieltä
huomannut saman että sitä tulee kylmäksi ja kovaksi kaikelle. yhden illan jutut on ajanut mutkin siihen että en enää välitä. en tunne mitään, en osaa rakastaa. seksi on vaan seksiä, suoritus ilman tunteita.
pelottavaa on se et jos en enää koskaan kykyne tuntemaan rakkautta.
niin itsetunto kohenee. Ja kun jonakin päivänä kohtaat sen joka on sinulle sopiva, se on sitten menoa!
Joka toiselle jätkälle antamisesta alkaa vain synkkä vitutus ja miesviha.
Samoin onkäynyt minulle, eilisen romantikosta on tullut nykypäivän kyynikko. Minustakin on tullut mies, joka ei pidä naista juuri minkään arvoisena, kamala asenne täytyy myöntää. Toivottavasti joku joskus pystyy muuttamaan suhtautumiseni.
Kyllähän se vähän kylmää, jos häviää kisassa muille naisille.. Turha sitä on kuitenkaan sen enempää murehtia ja vielä hölmömpää syyttää tappiosta miehiä. Parempi olisi tunnustaa se tosiasia, että naisten keskinäinen kilpailu on koventunut. Sulla pitäisi olla jotain sellaista, joka kiinnostaa miehiä ja samalla erottaa sut muista naisista. Onnistuuko?
homman ideaa. ja mitä sun tekstiin tulee niin oon erittäin kivannäköinen nuori nainen, joka omistaa jopa omat aivotkin!
90% naisista jahtaa kymmentä prosenttia miehistä. Tämä on tieteellisesti todistettu fakta. Käytännössä tietysti asia ei ole ihan näin mustavalkoinen, koska moni nainen ja mieskin alentaa rimaansa iän myötä, minkä seurauksena maailmassa on yllättävän paljon aviopareja. Onko sitten evoluution kannalta hyvä, että geeneiltään huonot yksilöt lisääntyy, onkin sitten ihan toinen asia...
Itse en nörttinä ymmärrä tuota naisten tapaa toimia. Sanot, että sinulla on jotain ongelmia itsetunnon kanssa tmv., mutta toimintatapasi on kuitenkin itsesi panettaminen _ilmaiseksi_ useilla eri miehillä? Loogisella järjellä varustetuilla aivoilla en pysty tuollaista käsittämään.
Mielestäni saat juuri sitä mitä ansaitsetkin, joten en edes käsitä, miksi kitiset täällä koko asiasta. Vaikutat olevan ihan normaali 2000-luvun nuori nainen, joten itse en sinuna huolestuisi tilanteestasi. Herätät suurta huvittuneisuutta mm. minussa, mutta epäilemättä kelpaat valtaosalle miehistä, ainakin kertapanona.
mullon kyl hyvät geenit ja aattelin käyrä kattoos josko olis tarjolla semmottii hyvii seuroi siit 10nes prosentis tahi ihan siin 90nes en kyl aatellu sen lisääntymisen takia enkä tänä iltana kokeilla vaan jos löytys semmonen siveyrensipula, enkä mää muute ottais ollenkaa nörttii ne ei osaa mittää käsitöit tehrä
Nimimerkki rima tosi alhaalla saan mitä ansaitsenkin ;-))