Minulla on seuraavanlainen parisuhdeongelma, mikä avuksi?
Olen ollut mieheni kanssa suhteessa toistakymmentä vuotta, meillä on kaksi poikaa, kouluikäisiä.
Mieheni on mielestäni ylisuojeleva, onko hän kenties mustasukkainen?
Hän ei antaisi minun ajaa pitkiä matkoja yksin autolla, eikä käydä ystävieni luona kylässä, toisaalta hän on niin epäsosiaalinen, ettei haluaisi ystävieni käyvän meilläkään. Ei puhettakaan, että lähtisin yksin esim. ulkomaille matkalle, vaikka olen jo 40-vuotias ja mielestäni olen aikuinen nainen. Itse hänelle on kaikki muu tärkeämpää (remontoiminen) kuin matkustelu, vaikka aikoinaan haaveilimmekin siitä. Hän on minua vanhempi (4v).
En ole luonteeltani petollinen, en käy ravintoloissa enkä tanssipaikoissa, mieheni oli minulle ensimmäinen mies eikä muita ole ollut koko tänä aikana, kun olemme olleet yhdessä. En ole edes ollut ihastunut keneenkään toiseen, miehet ovat minusta noin kaikenkaikkiaan yhdentekeviä. Seksiä meillä on n. kerran viikossa, mies ei halua enempää, joskus harvemmin.
Miksi mieheni haluaisi, että olemme kuin paita japeppu, kaikki pitäisi tehdä yhdessä? Minusta hän on liian ylihuolehtiva, entäs teistä muista?
Minä olen aina tuonut perheeseemme rahaa, mies on välillä työttömänä pitkiä aikoja joten olemme eläneet rahoillani.
Tässäkö tämä kaikki oikein oli...?
Olen ollut mieheni kanssa suhteessa toistakymmentä vuotta, meillä on kaksi poikaa, kouluikäisiä.
Mieheni on mielestäni ylisuojeleva, onko hän kenties mustasukkainen?
Hän ei antaisi minun ajaa pitkiä matkoja yksin autolla, eikä käydä ystävieni luona kylässä, toisaalta hän on niin epäsosiaalinen, ettei haluaisi ystävieni käyvän meilläkään. Ei puhettakaan, että lähtisin yksin esim. ulkomaille matkalle, vaikka olen jo 40-vuotias ja mielestäni olen aikuinen nainen. Itse hänelle on kaikki muu tärkeämpää (remontoiminen) kuin matkustelu, vaikka aikoinaan haaveilimmekin siitä. Hän on minua vanhempi (4v).
En ole luonteeltani petollinen, en käy ravintoloissa enkä tanssipaikoissa, mieheni oli minulle ensimmäinen mies eikä muita ole ollut koko tänä aikana, kun olemme olleet yhdessä. En ole edes ollut ihastunut keneenkään toiseen, miehet ovat minusta noin kaikenkaikkiaan yhdentekeviä. Seksiä meillä on n. kerran viikossa, mies ei halua enempää, joskus harvemmin.
Miksi mieheni haluaisi, että olemme kuin paita japeppu, kaikki pitäisi tehdä yhdessä? Minusta hän on liian ylihuolehtiva, entäs teistä muista?
Minä olen aina tuonut perheeseemme rahaa, mies on välillä työttömänä pitkiä aikoja joten olemme eläneet rahoillani.
Tässäkö tämä kaikki oikein oli...?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinulla on oikeus myös omiin unelmiisi ja niiden toteuttamiseen. Matkustelun ei pitäisi mitenkään loukata miestäsi tai perhettäsi. Sitä en tiedä, miten tuo käytännössä toteutuu riidatta, mutta älä luovu omasta elämästäsi kokonaan. En ole kuullut, että sillä koskaan olisi ollut hyvät seuraukset loppujen lopuksi kenenkään kannalta.
En nyt tiedä onko miehesi ylihuolehtiva, jos et ole ennen ollut menossa itseksesi, voi tuo tilanne uutena olla pelottava miehestäsi. Ehkä hän miettii, että mihin (tai kehen) et ole tyytyväinen, jos yhtäkkiä menojalka vipattaa Mallorcan suuntaan. Jos taas olet aina tehnyt selväksi sen, että sinulla on myös oma elämä parisuhteessakin, ja käytös on ollut aina tuollaista, sitten se on kai luonnekysymys. Ja vaikea sellainen.
Jooh. En edes tiedä miksi lähdin kirjoittamaan, koska en tiedä vastausta yhteenkään kysymyksistäsi. Toivotan vain onnea ja pidä häntä pystyssä!
tiedän parin jossa nainen suhteen alkuaikoina omasta tahdostaan "alistui" miehen valtaan. Ei tavannut ystäviään, pitänyt kiinni omista menoistaan... nyt he ovat kasvaneet yhteen tekevät kaiken yhdessä, ei omaa elämää kummallakaan. miehestä on tullut sairaanloisenkin omistava ja mustasukkainen. nainen on havahtunut yksinäisyyteensä, ei vain osaa enää vaatia itsenäisyyttään kun ei tajunnut sitä aijemmin vaalia.
toivottavasti tilanteesi on parempi. minusta kuulostaa että miehesi on mustasukkainen, ainakin ylihuolehtiva. Sellaista vaihtoehtoa ei ole että sinun kuuluisi joustaa unelmistasi ja ystävistäsi. Minusta sinun tulisi tavata heitä myös kodin ulkopuolella, mutta jos siitä olet valmis joustamaan niin silloin on miehesikin joustettava "jöröydestään" ja otettava ystäväsi vastaan kotiinne.
Mikäli miehesi todella on vain niin huolehtivainen ja peloissaan puolestasi niin voisi kuvitella että hän tahtoisi lähteä matkalle vaikka vain pitämään sinusta huolta. Toisaalta jos haluat matkustaa yksin, ystävien kanssa voisit yrittää saada miehesti keskustelemalla ymmärtämään kuinka "valmis" olet liikkumaan itsekseni, kuinka tarvitset itsenäisyyttä ja kuinka kaipaat kasvua ihmisenä, omia kokemuksia avioliittonne lisäksi..
minä en kyllä ole mikään neuvomaan, mutta tarinasi samankaltaisuus tuttujeni kanssa herätti varoituksen vaistoni.. =)
Minun mielestäni sinulla on ihan positiivisessa mielessä neljän kympin kriisi. Naisen elämä taitaa ennen neljää kymppiä olla selviytymistä päivästä toiseen töineen, kodinhoitoineen, lapsineen ja miehen mielyttämisineen. Lapset on nyt vähän isompia ja olet alkanut oikeutetusti miettimään, että tässäkö tämä nyt oli vai vieläkö ehtisi jotain muutakin tehdä. Mielestäni toimit järkevästi ja harkitusti. Jotkuthan ottavat tuossa vaiheessa avioeron tai salarakkaan muuttaakseen elämäänsä.
Yksi vaihtoehto on yrittää puhua aviomiehen kanssa ja päästä sopuun oman tilan löytämisestä. Voisit ehkä myös pienin askelin vain ottaa tilaa itsellesi eli tavata tuttaviasi töiden jälkeen tunnin pari kaupungilla tai käydä heidän kanssaan viikonloppuisin jossain. Elämäsi kuulostaa hieman tukahdetulta tällä hetkellä, mutta toisaalta olet itse alistunut siihen. Pois oppiminen opituista systeemeistä on yleensä vaikeaa, muttei mahdotonta.