Oikeest... kaikki nämä joka paikassa liikkuvat stererotypiat psykiatriasta...

Ja henkilö joka haukkuu toista "hulluksi"... sellainen ihminen EI HALUA SINUN PARANTUVAN EIKÄ HALUA SINUN ONNISTUVAN ELÄMÄSSÄSI! Kannattaako kuunnella netissä vastaan tulevia kauhutarinoita ja kannattaako niitä uskoa? Lisäksi... kannattaako kuunnella pelkojasi "vain koska ovat pelkoja"? Kyllä minullakin on omat pelkoni... JOKAISELLA on ja joo joskus ne voi lisää kynnystä tosiaankin hakee apuu!

Anonyymi kirjoitti:

Ja henkilö joka haukkuu toista "hulluksi"... sellainen ihminen EI HALUA SINUN PARANTUVAN EIKÄ HALUA SINUN ONNISTUVAN ELÄMÄSSÄSI! Kannattaako kuunnella netissä vastaan tulevia kauhutarinoita ja kannattaako niitä uskoa? Lisäksi... kannattaako kuunnella pelkojasi "vain koska ovat pelkoja"? Kyllä minullakin on omat pelkoni... JOKAISELLA on ja joo joskus ne voi lisää kynnystä tosiaankin hakee apuu!

Lue lisää

Yksi tarina

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17774934/pakkohoitoon-suomessa-tosi-tarina------video

Lisään vielä:Olen tehnyt julkisella töitä 40 vuotta.Siitä 30 vuotta lääkkeen alaisena.Jeesus on auttanut.Psykiatrit ovat auttaneet.Lääkkeet ovat auttaneet.Sama lääke,samansuurisena on ollut koko ajan.Ei sivuoireita.Ainoastaan heti alussa koin että en tajunnut salamannopeasti television tekstejä.

Anonyymi kirjoitti:

Lisään vielä:Olen tehnyt julkisella töitä 40 vuotta.Siitä 30 vuotta lääkkeen alaisena.Jeesus on auttanut.Psykiatrit ovat auttaneet.Lääkkeet ovat auttaneet.Sama lääke,samansuurisena on ollut koko ajan.Ei sivuoireita.Ainoastaan heti alussa koin että en tajunnut salamannopeasti television tekstejä.

Lue lisää

Jeesus voi toimia monelle totta se on! Olen mieltä että oma ymmärrys pitää olla avain asemassa! Ilman omaa ymmärrystä ihminen ei kenties koskaan ymmärtäisi että NYT TARVII APUA! Itse ainakin oman ymmärryksen voimalla tosiaankin huomasin että minua oltiin muutettu suuntaan mihin minun ei kuulunut edes muuttua... olin normaalia stressaantuneempi, olin koko ajan sisällä yksin, kiinnostus urheiluun lakkasi enkä luottanut itseeni niin kuin ennen!

Paras ja tehokkain lääke on se että tekee itse, osaa itse hakea apua, osaa itse hallita mielensä! Lääkkeet eivät tuo menetettyä itsetuntoasi takaisin EI... sen tuo takaisin se että vahvistat itseäsi omilla ehdoillasi! Jos et itse hallitse mieltäsi, niin kuka niitä sitten hallitsee?

Kemiallisissa lääkkeissä ei oo mitään henkistä! Minun lääkkeitäni ovat mäkikuisma, meditaatio, mindfulness, rukoilu, itsetutkiskelu ja puhuminen... jotkut toki selittävät että "lääkärien määrämät psyyke lääkkeet ovat ainoa vaihtoehto" joka on vale! Ihminen voi parantua täysin ilman mitään kemiallisia pillereitä... auttaako oikeasti pillereiden vetäminen ihmistä eheytymään täysin omaksi itsekseen? Ei... pillerit estävät ihmisten ajatusten ja tunteiden juoksua normaalisti eikä se opeta ihmiselle sitä että antaa ajatusten tulla ja mennä sellaisinaan hengityksen mukana! Ja mitä sitten? No sitä sitten että jotkut tosiaan joutuu koko ikänsä vetää mieliala lääkkeitä. Lääkkeet ovat eskapismi työkaluja! Paras lääke mieliala häiriöihin on kohdata ne sellaisenaan, ei tietenkään yksin... vaan että tosiaankin kertoo tunteistaan ammattilaiselle, itse käyn myös Aa kerhossa jossa kuulee monia näkökantoja!

Asian ymmärtävät psykologit ja lääkärit EIVÄT määräile lääkkeitä kovinkaan helposti...

Anonyymi kirjoitti:

Kemiallisissa lääkkeissä ei oo mitään henkistä! Minun lääkkeitäni ovat mäkikuisma, meditaatio, mindfulness, rukoilu, itsetutkiskelu ja puhuminen... jotkut toki selittävät että "lääkärien määrämät psyyke lääkkeet ovat ainoa vaihtoehto" joka on vale! Ihminen voi parantua täysin ilman mitään kemiallisia pillereitä... auttaako oikeasti pillereiden vetäminen ihmistä eheytymään täysin omaksi itsekseen? Ei... pillerit estävät ihmisten ajatusten ja tunteiden juoksua normaalisti eikä se opeta ihmiselle sitä että antaa ajatusten tulla ja mennä sellaisinaan hengityksen mukana! Ja mitä sitten? No sitä sitten että jotkut tosiaan joutuu koko ikänsä vetää mieliala lääkkeitä. Lääkkeet ovat eskapismi työkaluja! Paras lääke mieliala häiriöihin on kohdata ne sellaisenaan, ei tietenkään yksin... vaan että tosiaankin kertoo tunteistaan ammattilaiselle, itse käyn myös Aa kerhossa jossa kuulee monia näkökantoja!

Asian ymmärtävät psykologit ja lääkärit EIVÄT määräile lääkkeitä kovinkaan helposti...

Lue lisää

Ei lääkkeissä ole henkistä- Henkistä on uskoa Jeesukseen Kristukseen ja Raamattuun Jumalan sanana. Kun toteuttaa sitä elämässään, niin saa kokea Jumalan johdatusta.
Nämä terveydelliset asiat on sitten erikseen. On ihmisiä, kuten minä,joka olen saanut ylimääräisen herkkyyteni vuoksi kärsiä koko ikäni. Silloin siinä voi apuna olla lääkkeetkin.

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Mitähän tapahtuisi, jos viettäisit seuraavat kaksikymmentävuotta objektiivisesti tutkien mitä kaikkea mielenterveyteen ja sen hoitoon kuuluu muilla ihmisillä kuin sinulla?

Mitä luulisit että oppisit?

Anonyymi kirjoitti:

Ei lääkkeissä ole henkistä- Henkistä on uskoa Jeesukseen Kristukseen ja Raamattuun Jumalan sanana. Kun toteuttaa sitä elämässään, niin saa kokea Jumalan johdatusta.
Nämä terveydelliset asiat on sitten erikseen. On ihmisiä, kuten minä,joka olen saanut ylimääräisen herkkyyteni vuoksi kärsiä koko ikäni. Silloin siinä voi apuna olla lääkkeetkin.

Lue lisää

Joo, raamatussa on hyviä oppeja hei! :) Johdatusta jokainen aina välillä tardee! Jotkut saa johdatusta muilta ihmisiltä ja jotkut taas jumalalta! Onko herkkyys koskaan "ylimääräistä"? Vai onko se luonnollinen minäsi? Erityis herkät ihmiset joutuvat tekemään muita enemmän töitä jotta pystyy pitämään suhtkoht rennon elämän ja tarvii apua ja tosiaankin johdatusta jotta pärjäisi ja jaksaisi elämässä... Mielestäni herkkyys ei oo heikkous, vaan se on voimavara!

Lääkkeisiin kun tullaan, niin se tosiaankin turruttaa ihmisen luontaista herkkyttä! En minäkään täysin ilman luonnon lääkitystä oo pärjännyt... tietenkin meillä kaikilla on rajoitteemme ja ei me voida oottaa itseltämme tietenkään liikoja! Se tässä on se mun pointti ja suureen ääneen ihmettelenkin että minkä takia ihmisille ei määrätä luonnon lääkityksiä esim, sellaista joka ei kuormita elimistöä? Voi mielenterveytensä parantaa niinkin että ei kuormita kehoaan!

Kun siellä on aivan varmasti mielenterveys alalla ammattilaisia jotka puoltavat luonnollisia tapoja hoitaa mielenterveyttä koska moni mielenterveys alan ammattilainenkin kenties käyttää näitä metodeja! :)

Anonyymi kirjoitti:

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Mitähän tapahtuisi, jos viettäisit seuraavat kaksikymmentävuotta objektiivisesti tutkien mitä kaikkea mielenterveyteen ja sen hoitoon kuuluu muilla ihmisillä kuin sinulla?

Mitä luulisit että oppisit?

Lue lisää

Olen kuullut monenlaisia erilaisia yksilöitä ja heidän eheytymis prosesseja!

Anonyymi kirjoitti:

Olen kuullut monenlaisia erilaisia yksilöitä ja heidän eheytymis prosesseja!

Eli et ymmärrä sitä, että netti on niin iso paikka, että siellä on ihmisiä joilla on about kaksi kertaa enemmän, tietoa, taitoa ja kokemusta kuin sinulla ja kuvittelet että pystyt saavuttamaan sen saman mielenterveyden substanssiosaamisen ilman että otat asiosta mitään selvää?

Ei tule tapahtumaan, ellet muuta asennettasi objektiiviseksi. Kas kun kaikki ei edes eheydy inttämällä lääkkeistä tai niiden sivusta.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, raamatussa on hyviä oppeja hei! :) Johdatusta jokainen aina välillä tardee! Jotkut saa johdatusta muilta ihmisiltä ja jotkut taas jumalalta! Onko herkkyys koskaan "ylimääräistä"? Vai onko se luonnollinen minäsi? Erityis herkät ihmiset joutuvat tekemään muita enemmän töitä jotta pystyy pitämään suhtkoht rennon elämän ja tarvii apua ja tosiaankin johdatusta jotta pärjäisi ja jaksaisi elämässä... Mielestäni herkkyys ei oo heikkous, vaan se on voimavara!

Lääkkeisiin kun tullaan, niin se tosiaankin turruttaa ihmisen luontaista herkkyttä! En minäkään täysin ilman luonnon lääkitystä oo pärjännyt... tietenkin meillä kaikilla on rajoitteemme ja ei me voida oottaa itseltämme tietenkään liikoja! Se tässä on se mun pointti ja suureen ääneen ihmettelenkin että minkä takia ihmisille ei määrätä luonnon lääkityksiä esim, sellaista joka ei kuormita elimistöä? Voi mielenterveytensä parantaa niinkin että ei kuormita kehoaan!

Kun siellä on aivan varmasti mielenterveys alalla ammattilaisia jotka puoltavat luonnollisia tapoja hoitaa mielenterveyttä koska moni mielenterveys alan ammattilainenkin kenties käyttää näitä metodeja! :)

Lue lisää

Minun ylimääräinen herkkyyteni johtuu perinnöllisyydestä.Äiti sairastui psyykkisesti kun minä synnyin.Kaksi sisaruksistani sairastuivat aikuisiässä.. Olin hylätty,kahdessa eri kasvatuskodissa.Suunnittelin itsemurhaa 11-vuotoaana.Jumalalla oli kova työ opettaa, että ongelmia ei ratkaista itsemurhallaNyt olen eläkkeellä.Onnellinen Jeesuksessa.Toki hän voi vahvistaa minut ylimääräisestä herkkyydestäni.

Anonyymi kirjoitti:

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Mitähän tapahtuisi, jos viettäisit seuraavat kaksikymmentävuotta objektiivisesti tutkien mitä kaikkea mielenterveyteen ja sen hoitoon kuuluu muilla ihmisillä kuin sinulla?

Mitä luulisit että oppisit?

Lue lisää

Opin enemmän tutkien Jumalan Sanaa.Kaikki viisaus on Jeesuksessa

Anonyymi kirjoitti:

Minun ylimääräinen herkkyyteni johtuu perinnöllisyydestä.Äiti sairastui psyykkisesti kun minä synnyin.Kaksi sisaruksistani sairastuivat aikuisiässä.. Olin hylätty,kahdessa eri kasvatuskodissa.Suunnittelin itsemurhaa 11-vuotoaana.Jumalalla oli kova työ opettaa, että ongelmia ei ratkaista itsemurhallaNyt olen eläkkeellä.Onnellinen Jeesuksessa.Toki hän voi vahvistaa minut ylimääräisestä herkkyydestäni.

Lue lisää

Herkkyys ei ole ylimääräistä... ihminen joka on herkempi erottaa luonnottomat asiat ja oireilee niistä muita vahvemmin eli asioista joita meidän ei edes pitäisi kokea! Jos ihminen on kohdannut elämänsä aikana paljon esim manipulaatiota, niin pitäisikö ihmisen muka vain tottua siihen että häntä manipuloidaan, pitääkö ihmisen luopua herkkyydestään jotta jotenkin "kestäisi paremmin" sen että häntä kenties kohdellaan väärin? Pitäisikö ihmisen luopua jostain omastaan vain sen takia jotta "häntä ei pidettäisi heikkona"? Kannattaako mulkuille antaa periksi?

Anonyymi kirjoitti:

Eli et ymmärrä sitä, että netti on niin iso paikka, että siellä on ihmisiä joilla on about kaksi kertaa enemmän, tietoa, taitoa ja kokemusta kuin sinulla ja kuvittelet että pystyt saavuttamaan sen saman mielenterveyden substanssiosaamisen ilman että otat asiosta mitään selvää?

Ei tule tapahtumaan, ellet muuta asennettasi objektiiviseksi. Kas kun kaikki ei edes eheydy inttämällä lääkkeistä tai niiden sivusta.

Lue lisää

Netti on iso paikka ja olen vain yksi osa tätä suurta ihmis kollektiivia... ja vaikka siellä on monia eri ihmisiä ei tee muiden kokemuksista yhtään sen validimpia kuin mun kokemuksistani! :) Kyllä olen paljon ottanut jutuista selvää! Ja tiedän että täällä onlinessa pyörii paljon näitä kauhu tarinoita psykiatriasta... mutta, tekeekö se siitä universaalia totuutta vain koska se on kauhutarina? Itse ainakin olen kuullut juuri että potilaan ehdoilla siel mennää! :) Tulihan mulle joo vastaan sellainen "Miksi sulla ei oo lääkitystä" ukkeli siel. Se on jokaisen oma asia ottaako lääkkeet vai ei ja TÄMÄ on mun pointti, ketään ei voi pakottaa lääkintään eikä mihinkään hoitoon mihin se ei halua varsinkaan jos ihminen tulee toimeen itsensä kanssa edes kohtuullisen hyvin!

"muuta asennetta objektiiviseksi" ja "kas kun kaikki ei edes eheydy inttämällä lääkkeistä tai niiden sivusta". Hmm... Muuttaa asennetta mihin? Ja ystävä hyvä... kyllä minä muutakin teen kuin pelkästään öyhötän täällä onlinessa lääkkeistä ja luonnollisista itse hoito jutuista, joka päivä teen kävely lenkkejä, käytän lemmikkiäni ulkona, näen ihmisiä, yritän pitää sosiaalista elämää yllä. Joka päivä myös toteutan terveellisen elämän rutiineja, joka päivä otan näitä itse hoito juttujani käytäntöön + puhun Aa kerhossa tai psykiatrialla tosiaankin!

Jos joku pitää mua turhan turisijana, niin selkee... valitettavasti en voi muuttaa muita koska en ole jumala mutta minä tiedän mistä puhun!

Anonyymi kirjoitti:

Netti on iso paikka ja olen vain yksi osa tätä suurta ihmis kollektiivia... ja vaikka siellä on monia eri ihmisiä ei tee muiden kokemuksista yhtään sen validimpia kuin mun kokemuksistani! :) Kyllä olen paljon ottanut jutuista selvää! Ja tiedän että täällä onlinessa pyörii paljon näitä kauhu tarinoita psykiatriasta... mutta, tekeekö se siitä universaalia totuutta vain koska se on kauhutarina? Itse ainakin olen kuullut juuri että potilaan ehdoilla siel mennää! :) Tulihan mulle joo vastaan sellainen "Miksi sulla ei oo lääkitystä" ukkeli siel. Se on jokaisen oma asia ottaako lääkkeet vai ei ja TÄMÄ on mun pointti, ketään ei voi pakottaa lääkintään eikä mihinkään hoitoon mihin se ei halua varsinkaan jos ihminen tulee toimeen itsensä kanssa edes kohtuullisen hyvin!

"muuta asennetta objektiiviseksi" ja "kas kun kaikki ei edes eheydy inttämällä lääkkeistä tai niiden sivusta". Hmm... Muuttaa asennetta mihin? Ja ystävä hyvä... kyllä minä muutakin teen kuin pelkästään öyhötän täällä onlinessa lääkkeistä ja luonnollisista itse hoito jutuista, joka päivä teen kävely lenkkejä, käytän lemmikkiäni ulkona, näen ihmisiä, yritän pitää sosiaalista elämää yllä. Joka päivä myös toteutan terveellisen elämän rutiineja, joka päivä otan näitä itse hoito juttujani käytäntöön puhun Aa kerhossa tai psykiatrialla tosiaankin!

Jos joku pitää mua turhan turisijana, niin selkee... valitettavasti en voi muuttaa muita koska en ole jumala mutta minä tiedän mistä puhun!

Lue lisää

Ihmisiä ne työtekijät siellä psykiatrialla ja lääkärissäkin ovat... jotkut heistä joo ovat hemmetin ärsyttäviä hätähousuja, mutta oikeasti tietävät ihmiset eivät hätäile minkään kanssa, vaan suhtautuu asioihin aika rauhallisesti! :)

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisiä ne työtekijät siellä psykiatrialla ja lääkärissäkin ovat... jotkut heistä joo ovat hemmetin ärsyttäviä hätähousuja, mutta oikeasti tietävät ihmiset eivät hätäile minkään kanssa, vaan suhtautuu asioihin aika rauhallisesti! :)

Lue lisää

Ja just sellaiset stereotypiat mitä psykiatriasta puhutaan nostaa ihmisen kynnystä hakea MINKÄÄNLAISTA apua... ja moni psykiatraialla tietää tämän aika hyvin! Joo... on siellä psykiatrialla hoitajat yksilöitä. KYLLÄ! Mutta oikeasti lisääkö noi negatiiviset stereotypiat aika paljon ihmisen kynnystä hakea apua? KYLLÄ! Onko se tarkoitus? EI!

Anonyymi kirjoitti:

Herkkyys ei ole ylimääräistä... ihminen joka on herkempi erottaa luonnottomat asiat ja oireilee niistä muita vahvemmin eli asioista joita meidän ei edes pitäisi kokea! Jos ihminen on kohdannut elämänsä aikana paljon esim manipulaatiota, niin pitäisikö ihmisen muka vain tottua siihen että häntä manipuloidaan, pitääkö ihmisen luopua herkkyydestään jotta jotenkin "kestäisi paremmin" sen että häntä kenties kohdellaan väärin? Pitäisikö ihmisen luopua jostain omastaan vain sen takia jotta "häntä ei pidettäisi heikkona"? Kannattaako mulkuille antaa periksi?

Lue lisää

Tai pitäisikö ihmisen luopua jostain omasta luonteenpiirteestään vain sopiakseen jonkun pieniin suppeisiin maailmankuviin? Ihminen voi pysyä henkisesti vakaana vaikka onkin herkkä!

Jos ihminen on kokenut vääryyttä niin sitä ei kuulu mielestäni alkaa läpsyttelemään tai vaieta siitä! Miten ihminen muuten voi eheytyä henkisistä traumoistaan ellei puhu suoraan tunteistaan? Mitä käy ihmiselle kun se vaikenee? Se on todennäköisesti suurin syy minkä takia ihmiset sairastuu henkisesti kun OLLAAN HILJAA TUNTEISTAAN! Olen yrittänyt opetella pikkuhiljaa jälleen sitä suorasanaisuutta että en vaikene tunteistani. Suosittelen muillekin.

Anonyymi kirjoitti:

Tai pitäisikö ihmisen luopua jostain omasta luonteenpiirteestään vain sopiakseen jonkun pieniin suppeisiin maailmankuviin? Ihminen voi pysyä henkisesti vakaana vaikka onkin herkkä!

Jos ihminen on kokenut vääryyttä niin sitä ei kuulu mielestäni alkaa läpsyttelemään tai vaieta siitä! Miten ihminen muuten voi eheytyä henkisistä traumoistaan ellei puhu suoraan tunteistaan? Mitä käy ihmiselle kun se vaikenee? Se on todennäköisesti suurin syy minkä takia ihmiset sairastuu henkisesti kun OLLAAN HILJAA TUNTEISTAAN! Olen yrittänyt opetella pikkuhiljaa jälleen sitä suorasanaisuutta että en vaikene tunteistani. Suosittelen muillekin.

Lue lisää

Se on oikeasti terapeuttista kun pystyy vihdoin sanomaan sanat ja tuntemaan tunteet joita ei ole siihen menneessä pystynyt sanomaan tai on kieltänyt itseään tuntemasta.

Anonyymi kirjoitti:

Se on oikeasti terapeuttista kun pystyy vihdoin sanomaan sanat ja tuntemaan tunteet joita ei ole siihen menneessä pystynyt sanomaan tai on kieltänyt itseään tuntemasta.

Estääkö sitten pillerit sinua tuntemasta tiettyjä tunteita? ESTÄÄ! Auttaako se sinua sitten tekemään rehellistä itsetutkiskelua? Voiko ihminen tehdä koskaan rehellistä itsetutkiskelua jos se ei näe mitä tunteita tietyt ajatukset triggeröi?

Anonyymi kirjoitti:

Se on oikeasti terapeuttista kun pystyy vihdoin sanomaan sanat ja tuntemaan tunteet joita ei ole siihen menneessä pystynyt sanomaan tai on kieltänyt itseään tuntemasta.

Minulla kesti tosi kauan, ennenkuin tunnustin,että meitä kasvattityttöjä on käytetty hyväksi.

Anonyymi kirjoitti:

Netti on iso paikka ja olen vain yksi osa tätä suurta ihmis kollektiivia... ja vaikka siellä on monia eri ihmisiä ei tee muiden kokemuksista yhtään sen validimpia kuin mun kokemuksistani! :) Kyllä olen paljon ottanut jutuista selvää! Ja tiedän että täällä onlinessa pyörii paljon näitä kauhu tarinoita psykiatriasta... mutta, tekeekö se siitä universaalia totuutta vain koska se on kauhutarina? Itse ainakin olen kuullut juuri että potilaan ehdoilla siel mennää! :) Tulihan mulle joo vastaan sellainen "Miksi sulla ei oo lääkitystä" ukkeli siel. Se on jokaisen oma asia ottaako lääkkeet vai ei ja TÄMÄ on mun pointti, ketään ei voi pakottaa lääkintään eikä mihinkään hoitoon mihin se ei halua varsinkaan jos ihminen tulee toimeen itsensä kanssa edes kohtuullisen hyvin!

"muuta asennetta objektiiviseksi" ja "kas kun kaikki ei edes eheydy inttämällä lääkkeistä tai niiden sivusta". Hmm... Muuttaa asennetta mihin? Ja ystävä hyvä... kyllä minä muutakin teen kuin pelkästään öyhötän täällä onlinessa lääkkeistä ja luonnollisista itse hoito jutuista, joka päivä teen kävely lenkkejä, käytän lemmikkiäni ulkona, näen ihmisiä, yritän pitää sosiaalista elämää yllä. Joka päivä myös toteutan terveellisen elämän rutiineja, joka päivä otan näitä itse hoito juttujani käytäntöön puhun Aa kerhossa tai psykiatrialla tosiaankin!

Jos joku pitää mua turhan turisijana, niin selkee... valitettavasti en voi muuttaa muita koska en ole jumala mutta minä tiedän mistä puhun!

Lue lisää

Ja mitä tässä nyt yritän sanoa... niin EN VÄHÄTTELE TOISTEN KOKEMUKSIA! Mutta... siinä on juuri se että kaikki ei välttämättä ole psykiatrialla kokeneet täysin samaa! Siis... ihmiset on erilaisia, psykologit ja lääkärit ovat erilaisia. Yritän mahdollisimman hyvin ymmärtää muiden lähtökohtia vaikka välillä vaikeaa koska meillä on täällä eri menetelmät hoitaa itseämme ja eri lähtökohdat! :)

Anonyymi kirjoitti:

Herkkyys ei ole ylimääräistä... ihminen joka on herkempi erottaa luonnottomat asiat ja oireilee niistä muita vahvemmin eli asioista joita meidän ei edes pitäisi kokea! Jos ihminen on kohdannut elämänsä aikana paljon esim manipulaatiota, niin pitäisikö ihmisen muka vain tottua siihen että häntä manipuloidaan, pitääkö ihmisen luopua herkkyydestään jotta jotenkin "kestäisi paremmin" sen että häntä kenties kohdellaan väärin? Pitäisikö ihmisen luopua jostain omastaan vain sen takia jotta "häntä ei pidettäisi heikkona"? Kannattaako mulkuille antaa periksi?

Lue lisää

kyllähän Jeesus jossakin sanoi, että jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä toinen poski. Se on se Henki, jonka voimasta pitäisi pystyä siihen.

Anonyymi kirjoitti:

kyllähän Jeesus jossakin sanoi, että jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä toinen poski. Se on se Henki, jonka voimasta pitäisi pystyä siihen.

Hmm... "Se joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu"

Anonyymi kirjoitti:

Se on oikeasti terapeuttista kun pystyy vihdoin sanomaan sanat ja tuntemaan tunteet joita ei ole siihen menneessä pystynyt sanomaan tai on kieltänyt itseään tuntemasta.

Vaikka jotkut kuinka tuntisivat tunteensa, ongelma voi olla siinä, etteivät he osaa käsitellä tunteitaan.
Voi olla vaikeutta ymmärtää mistä jokin tunne tulee, ja mitä siitä pitäisi ajatella, miten sen kanssa pitäisi olla, ym.
Se ei aina ole sillä selvä, puhuuko niistä vai vaikeneeko. Toki puhuminen voi auttaa, saa ne kuitenkin tuotua ulos mielestään, mutta silti niitä täytyisi osata myös käsitellä.
Tunteiden tunteminen, niiden kohtaaminen, niiden kanssa oleminen, joskus myös niistä luopuminen, se ei ole aina ihan helppoa.

Anonyymi kirjoitti:

Estääkö sitten pillerit sinua tuntemasta tiettyjä tunteita? ESTÄÄ! Auttaako se sinua sitten tekemään rehellistä itsetutkiskelua? Voiko ihminen tehdä koskaan rehellistä itsetutkiskelua jos se ei näe mitä tunteita tietyt ajatukset triggeröi?

Lue lisää

Ei minun lääkkeeni estä tuntemasta mitään tunteita. Jos ilman niitä olisin jossain ASIASSA vajonnut epätoivon tunteisiin, niin siinä se on mielestäni auttanut, että se katkaisee siltä syvimmältä epätoivolta piikin.
Ei sellaista epätoivoa minulla ole ollutkaan, olenhan uskossa.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka jotkut kuinka tuntisivat tunteensa, ongelma voi olla siinä, etteivät he osaa käsitellä tunteitaan.
Voi olla vaikeutta ymmärtää mistä jokin tunne tulee, ja mitä siitä pitäisi ajatella, miten sen kanssa pitäisi olla, ym.
Se ei aina ole sillä selvä, puhuuko niistä vai vaikeneeko. Toki puhuminen voi auttaa, saa ne kuitenkin tuotua ulos mielestään, mutta silti niitä täytyisi osata myös käsitellä.
Tunteiden tunteminen, niiden kohtaaminen, niiden kanssa oleminen, joskus myös niistä luopuminen, se ei ole aina ihan helppoa.

Lue lisää

Tunne ei myöskään automaattisesti ole "Oikeassa" päin vastoin meillä on paljon tutneita jotka ohjaavat haitalliseen käytökseen tai lopputulokseen. Vaikka pääasiassa ne ovatkin hyväksi ja kuuluvat elämään.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla kesti tosi kauan, ennenkuin tunnustin,että meitä kasvattityttöjä on käytetty hyväksi.

Tollaisten noin traumatisoivien juttujen tunnustaminen itselle on todella vaikea ja kipeä prosessi... se ei oo koskaan hyväksikäytetyn vika että on hyväksikäytetty, kenenkään ei kuulu kohdata tuollaista!

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka jotkut kuinka tuntisivat tunteensa, ongelma voi olla siinä, etteivät he osaa käsitellä tunteitaan.
Voi olla vaikeutta ymmärtää mistä jokin tunne tulee, ja mitä siitä pitäisi ajatella, miten sen kanssa pitäisi olla, ym.
Se ei aina ole sillä selvä, puhuuko niistä vai vaikeneeko. Toki puhuminen voi auttaa, saa ne kuitenkin tuotua ulos mielestään, mutta silti niitä täytyisi osata myös käsitellä.
Tunteiden tunteminen, niiden kohtaaminen, niiden kanssa oleminen, joskus myös niistä luopuminen, se ei ole aina ihan helppoa.

Lue lisää

Se on just se... on itsellänikin tunteita joita en heti pystykään käsittelemään. Me ollaa vaa ihmisii! Tunteita ei kuulu repien käsitellä, enkä tässä siis tosiaankaan tuomitse ihmisiä jotka käyttää lääkkeitä osana hoitoa... pahoittelen jos jollekin tuli sellainen kuva.

Henkinen paraneminen voi olla ystäväiseni jopa koko elämän mittainen prosessi! :) Puhuminen on tärkein osa prosessia koska siinä tietää että ei ole yksin näiden omien pahojen olojen kanssa! Siksi se on hyvä puhua juuri muiden ihmisten kanssa koska silloin juurikin kuulee muiden näkökulmia ja että miten joku kenties on selvinnyt omista vaikeuksistaan. Tietenkään kaikkien mekanismit ei toimi kaikille, koska henkinen polku on jokaiselle yksilöllinen ja siksi on tärkeä itsereflektio ja rehellinen itsetutkiskelu!

Olen juurikin lääkkeitä vastaan koska ne ei oo luonnollisia, ne ovat tosiaankin tehty kemiallisella prosessilla ja tällä prosessi hommelilla saadaan aikaan sellainen kuorma joka rasittaa kehoa, viedä monella tunne-elämän ja niihin voi jäädä koukkuun. Entisenä alkoholistina tiedän tasan mitä on tosiaankin estää tunteitaan tulemasta sellaisenaan ja olla riippuvainen johonkin ja juo sen takia joka päivä koska pelkää selvää päivää ja sitä että joutuu kohtaamaan tunteet sellaisenaan! Kyllä, se oli sitä itsensä lääkintää alkoholilla.

Tunteiden tunteminen on välillä TODELLA tuskallista tiedän! Olen itse tehnyt päätöksen että antaisin tunteiden tulla sellaisenaan oli ne mitä oli, yritän olla tottelematta mun ocd ja pakkoajatuksia. Kyllä rukoilu rauhoittaa pahaa oloa, kokemusta on (enkä siis tuputa ktn)! Tietenkin mitä enemmän pärjää sillee omalla tiedolla ja psykologisella tuntemuksellaan, self helpil, puhumisella ja elämäntapa remonteilla, niin sen parempi! :)

Itse olen huomannut juuri sen että en voi siis YHTÄÄN lipsua ruoka-ajoista tai ruokavaliosta, pitää koko ajan verensokeri levelien olla tasainen koska muuten voi alkaa pääst flippaa... unirytmi pitää olla kunnossa, pitää liikkua joka päivä, pitää olla vitamiini tasot hyvät ja pitää myös pyhittää relax ajat tosiaanki. Jo pelkkä elämäntapa remontti voi olla ratkaiseva tekijä ja avain parempaan mielenterveyteen! :)

Anonyymi kirjoitti:

Se on just se... on itsellänikin tunteita joita en heti pystykään käsittelemään. Me ollaa vaa ihmisii! Tunteita ei kuulu repien käsitellä, enkä tässä siis tosiaankaan tuomitse ihmisiä jotka käyttää lääkkeitä osana hoitoa... pahoittelen jos jollekin tuli sellainen kuva.

Henkinen paraneminen voi olla ystäväiseni jopa koko elämän mittainen prosessi! :) Puhuminen on tärkein osa prosessia koska siinä tietää että ei ole yksin näiden omien pahojen olojen kanssa! Siksi se on hyvä puhua juuri muiden ihmisten kanssa koska silloin juurikin kuulee muiden näkökulmia ja että miten joku kenties on selvinnyt omista vaikeuksistaan. Tietenkään kaikkien mekanismit ei toimi kaikille, koska henkinen polku on jokaiselle yksilöllinen ja siksi on tärkeä itsereflektio ja rehellinen itsetutkiskelu!

Olen juurikin lääkkeitä vastaan koska ne ei oo luonnollisia, ne ovat tosiaankin tehty kemiallisella prosessilla ja tällä prosessi hommelilla saadaan aikaan sellainen kuorma joka rasittaa kehoa, viedä monella tunne-elämän ja niihin voi jäädä koukkuun. Entisenä alkoholistina tiedän tasan mitä on tosiaankin estää tunteitaan tulemasta sellaisenaan ja olla riippuvainen johonkin ja juo sen takia joka päivä koska pelkää selvää päivää ja sitä että joutuu kohtaamaan tunteet sellaisenaan! Kyllä, se oli sitä itsensä lääkintää alkoholilla.

Tunteiden tunteminen on välillä TODELLA tuskallista tiedän! Olen itse tehnyt päätöksen että antaisin tunteiden tulla sellaisenaan oli ne mitä oli, yritän olla tottelematta mun ocd ja pakkoajatuksia. Kyllä rukoilu rauhoittaa pahaa oloa, kokemusta on (enkä siis tuputa ktn)! Tietenkin mitä enemmän pärjää sillee omalla tiedolla ja psykologisella tuntemuksellaan, self helpil, puhumisella ja elämäntapa remonteilla, niin sen parempi! :)

Itse olen huomannut juuri sen että en voi siis YHTÄÄN lipsua ruoka-ajoista tai ruokavaliosta, pitää koko ajan verensokeri levelien olla tasainen koska muuten voi alkaa pääst flippaa... unirytmi pitää olla kunnossa, pitää liikkua joka päivä, pitää olla vitamiini tasot hyvät ja pitää myös pyhittää relax ajat tosiaanki. Jo pelkkä elämäntapa remontti voi olla ratkaiseva tekijä ja avain parempaan mielenterveyteen! :)

Lue lisää

Sit pitää tottakai myös muistaa pitää hauskaakin elämässä, elämä ei saa olla harmaata suorittamista! :)

Anonyymi kirjoitti:

Tollaisten noin traumatisoivien juttujen tunnustaminen itselle on todella vaikea ja kipeä prosessi... se ei oo koskaan hyväksikäytetyn vika että on hyväksikäytetty, kenenkään ei kuulu kohdata tuollaista!

Lue lisää

Toista kasvattityttöä talon omista piti töissä.Maksoi pimeän.Muuta työnantajaa hänellä liioin ei ollut.Kun hän meni vuosien päästä puhumaan, että maksaisi sosiaaliimaksut,hän sai kauhean vastauksen.Omistaja oli rakennus firman omistaja,myöhemmin kiinteistöneuvos.

Ja jatkuvalla jankkaamisella ylläpitää sitä leimaa. Kaikki sen kuulleet tietää että ei ole turhasta tullut.

Olet aivan oikeassa. Veit sanat suustani. Kerroit sen totuuden, mitä siinä tapahtuu, jos on mt-diagnoosi, niin siitä saa elinikäisen leiman, ja jos menee terveydenhuoltoon valittelemaan vaivojaan, niin ne laitetaan mt-sairauden syyksi.

Tämä on ikävä kyllä totta. Samaa olen huomannut minäkin ja niin on moni muukin. Että jos on mitenkään mahdollista, niin ei kannata mennä kertomaan mt-oireista, tai mitään siihen viittaavaakaan.

Ongelma on vain siinä, että joskus on käynyt niinkin, että vaikka ei olisi ollut vielä mitään mt-diagnoosiakaan, niin on saatettu päivystystilanteessa tulkita jokin oire mt-oireeseen viittaavaksi, ja on tehty lähete psykiatriseen sairaalaan. Ei ole kovin kauan aikaa siitä, kun jossakin iltalehdessa oli artikkeli naisesta, jolla oli erikoisia oireita ja ne oli tulkittu mt-oireeksi ja kaavailtiin psykoosilääkkeen määräämistä. Myöhemmin paljastuikin, että syy olikin MS-tauti. Nainen meni onneksi ilmeisesti yksityiselle aivokuvauksiin. Väärintehtyjä tulkintoja ja vääriä diagnooseja on tapahtunut vuosikymmenten aikana todella paljon. Myön väärin perustein tehtyjä M1- lähetteitä on tehty kuluneina vuosikymmeninä. Todellisia lukuja ei ole, koska asiaa ei ole myöskään tutkittu. Maassamme on hyvin paljon niitäkin ihmisiä, joille on annettu mt-diagnoosi väärin perustein.

Ei elämä mene pilalle psykiatrilla.Täytyy vain olla viisas,että työpaikoilla on hipihiljaa ongelmistaan.Ei saisi olla yhtään niin läheistä työkaveriakaan jolle kertoisi.

"Itse olin ilmeisesti liiankin edistyksellinen, ettei ollut ainakaan itsellä mitään ennakkoasenteellisuutta mt-diagnooseja ja sitä, että sai aikoinaan diagnoosin. Suureksi ylllätykseksi sitä asenteellisuutta on joutunut kohtaamaan nimenomaan terveydenhuollossa toimivien taholta"

Tämä nimenomaan. Mun tuttavilla, kavereilla, ystävillä tai perheen jäsenillä ei ole ollut mitään ongelmaa hyväksyä minua sellaisena kuin olen. Noi terveydenhuollossa työskentelevät ihmiset ovatkin sitten osottautuneet todella asenteellisiksi ihmisiksi ja oikeasti hieman hirvittää minkälaisten ihmisten käsissä meidän terveytemme on.

Jos ihminen on koko ajan töissä ( kuten minä olin ) ensisijainen terveydenhoito on työterveyshuolto. Ainoa kelju juttu oli alussa, kun mt-tieto tuli johtajan pöydälle. Siinä sitten vatuloitiin. Loppujen lopuksi työterveydenhuolto joutui kirjoittamaan uuden työhöntulotodistuksen. Minulla oli mielenterveydenhäiriö. Ei mielisairautta.
Asiallisesti ottaen koko meteli oli turha. Jatkossa en tunnustanut mielenterveysongelmiani, olinhan töissä kaupungilla. Päivääkään en ollut poissa mielentervey
den takia.
Kyllä mt-potilas joutuu hankalaan asemaan työpaikoilla. Mutta kun työnsä hoitaa, kaikki menee kunniallisesti.

Edelliseen tekstiin korjaus kirjoitukseen: Jos joku joutuu psykiatriseen sairaalaan, niin siellä tehdään huomattavasti vähemmän mitään laaja-alaisempia tutkimuksia. Siellä kun keskitytään "mielen" ongelmien ja sairauksien hoitoon.

Joten mikä johtopäätelmä tästä voidaan tehdä? Ei kannata mennä kertomaan omista ongelmistaan, ei hakeutua etenkään julkiselle ja psykiatriseen sairaalaan, ei saada itselleen mt-diagnoosia. Koska ne leimaavat henkilön koko loppuelämäksi. Tällainen on meno nyky-Suomessa. Ja on ollut jo jonkin aikaa.

Puhumattakaan sitten vielä siitä, että psyykelääkkeet aiheuttavat käyttäjilleen lisäsairauksia. Niin, että kannattaako todella, oikeasti? Mikä on sitten se hyöty, mikä onnettomaan asemaan joutuneelle, mt-diagnosoidulle tulee? Ei niin mitään. Plus- miinus nolla, tai sitten häviää vielä enemmänkin.

Edelliseen tekstiin muutama korjaus: psyykkisen diagnoosin saa itselleen erittäin helposti. Mikä ei ole kovinkaan suositeltavaa, koska terveydenhuollossa esiintyy liian paljon potilaiden leimaamista diagnoosien kohdalla. Ja tosiaankin, jos joku sattuu tulemaan esim. päivystykseen, niin hänen kaikkia sanomisiaan saatetaan kyseenalaistaa, ja pitää niitä mt-sairauteen kuuluvana oireistuksena.

Toin esille yhden esimerkin, jossa jos joku potilas on sattunut loukkaamaan itseään, putomalla esim. korkealta alas, häntä ei välttämättä uskota, aiemmin annetun mt-diagnoosin takia. Vaan saatetaan laittaa psykiatrin eteen. Onko se eettisesti oikein toimittua?

Jostakin kumman syystä joillekin alalla oleville riittää se potilaalle aiemmin annettu diagnoosi joksikin "todisteeksi" ja näytöksi, että kaikki potilaan sanoma on vain mt-sairautta. Nyt ja jatkossakin. Koska jostakin syystä siellä kai kuvitellaan, että kaikki on vain pääkopan ongelmaa, eikä hänellä voi olla mitään muuta somaattista, tai neurologista sairautta.

Niin, että kannattaako koskaan mennä julkiselle puolelle kertomaan elämässä olevista ongelmista, jos kerran siitä tulee pysyvä leima, tuhotaan terveys määräämällä lääkkeitä koko elämän ajaksi, ja ei koskaan uskota mitään, mitä potilas sanoo asioidessaan terveydenhuollossa?

Ennemmin sen mt-potilaaksi profiloitumisen ja leimatuksi tulemisen sijaan suosittelen jokaista hankkimaan itselleen hyvän tukiverkoston ja keskustelemaan omista ongelmista hyvien, ja luotettavien ystävien kanssa. Kuin että menee liian hyväuskoisena terveydenhuoltoon pyytämään niiltä tahoilta itselleen apua.

Rahahan menee kaikessa jopa hyvinvoinnin ja tasa-arvoisen kohtelun saamisen edelle, siis ainakin vielä nykyäänkin.

Kyllä se psykiatrinen sairaala on kaikkein kallein ratkaisu.En usko että se on ensisijainen ratkaisu.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin muutama korjaus: psyykkisen diagnoosin saa itselleen erittäin helposti. Mikä ei ole kovinkaan suositeltavaa, koska terveydenhuollossa esiintyy liian paljon potilaiden leimaamista diagnoosien kohdalla. Ja tosiaankin, jos joku sattuu tulemaan esim. päivystykseen, niin hänen kaikkia sanomisiaan saatetaan kyseenalaistaa, ja pitää niitä mt-sairauteen kuuluvana oireistuksena.

Toin esille yhden esimerkin, jossa jos joku potilas on sattunut loukkaamaan itseään, putomalla esim. korkealta alas, häntä ei välttämättä uskota, aiemmin annetun mt-diagnoosin takia. Vaan saatetaan laittaa psykiatrin eteen. Onko se eettisesti oikein toimittua?

Jostakin kumman syystä joillekin alalla oleville riittää se potilaalle aiemmin annettu diagnoosi joksikin "todisteeksi" ja näytöksi, että kaikki potilaan sanoma on vain mt-sairautta. Nyt ja jatkossakin. Koska jostakin syystä siellä kai kuvitellaan, että kaikki on vain pääkopan ongelmaa, eikä hänellä voi olla mitään muuta somaattista, tai neurologista sairautta.

Niin, että kannattaako koskaan mennä julkiselle puolelle kertomaan elämässä olevista ongelmista, jos kerran siitä tulee pysyvä leima, tuhotaan terveys määräämällä lääkkeitä koko elämän ajaksi, ja ei koskaan uskota mitään, mitä potilas sanoo asioidessaan terveydenhuollossa?

Ennemmin sen mt-potilaaksi profiloitumisen ja leimatuksi tulemisen sijaan suosittelen jokaista hankkimaan itselleen hyvän tukiverkoston ja keskustelemaan omista ongelmista hyvien, ja luotettavien ystävien kanssa. Kuin että menee liian hyväuskoisena terveydenhuoltoon pyytämään niiltä tahoilta itselleen apua.

Rahahan menee kaikessa jopa hyvinvoinnin ja tasa-arvoisen kohtelun saamisen edelle, siis ainakin vielä nykyäänkin.

Lue lisää

Korjaus: Raha menee jopa sen hyvinvoinnin edistämisen ja potilaiden yhdenvertaisen, tasa-arvoisen ja asiallisen kohtelun edelle. Mikä näkyy mm. potilaiden eriarvoisena kohteluna ja priorisoimisena.