Mitä teen?

Mietiskelijä kirjoitti:

Olen puolisoni kanssa ollut naimisissa 25-v. Meillä on 22-v tyttö ja 20-v poika(armeijassa) Olen mieheni suvun kanssa ollut aina hiljainen vaikka muuten olenkin hyvin puhelias. Minulla on ollut aina painostava olo mieheni sukulaisten seurassa, en kaikkien hänen siskon seurassa. Mieheni vanhin sisko 57-v on aina jotenkin nonverbaalisesti osoittanut ettei pidä minusta sekä meidän pojasta. Tunne on ollut aina sellainen, ahdistava. Hän on useasti jotakin töykeästi yms. sanonut, ja mieheni ei ole siihen mitenkään rekoinut. En ole koskaan sanonut takasin. Miehelleni sisko on tärkeä. Nyt sitten kolme vuotta takaperin tytölläni oli yo-juhlat ja tein tosi paljon töitä ja töissä oli ERITTÄIN kiire. No silloin kolme vuotta sitten olin noin 2 viikkoa juoksujalkaa kulkenut oikein konkreettisesti, ja illalla oli tarkoitus istahtaa shamppanjalasin ääreen. Muut lähtivät nukkumaan kun oli kova juhlapäivä takana niin mieheni sisko alkoi haukkumaan ja sättimään minua, ja minä ensimmäisen kerran "piipitin" takasin jotakin. Siitä tuli sanaharkka ja mieheni meni sisarensa puolelle. Aloitin kovan tupakanpolton, en enää huolehtinut itsestäni, en ulkoillut, makasin vain sohvalla, kaljan käyttö huomattavasti lisääntyi yms... Kolme vuotta olen riutunut ja asia on painanut minua kovasti. Mieheni aina vain kuitenkin jaksaa siskoaan puolustaa. Hän esim. väittää, että minussa on pahahenki, ja tällä hengellä olen aiheuttanut hänen siskolle syövän. Mutta minun pahasta olosta hän ei välitä, ainakaan niin tähelliseti. No nyt kuitenkin join kaljaa kun tämä mieheni sisko oli täällä kylässä, ja yllättäin jokin kauhea patoutuma purkautui niin etten tuntenut enää itseäni, huusin ja riehuin ja mieheni huusi takasin, ja pyysin lopettamaan mieheltäni huudon. Mieheni´sitten halusi sänkyyn känssani, otin ns. poliisiotteella hänet ja talutin sänkyyn, ja huusin. Sitten huoneesta tuli mieheni sisko ovet paukkuen, ja aloitti räyhäämisen mulle, ja kutakuinkin uskalsin sanoa kaiken, en ihan, mutta kaiken. Olin hurjana sanoistani ja varmasti kasvoistani. Mieheni jatkoi myös huutoa ja ne huusivat mulle samanaikaisesti. Minua haukuttiin koltaksi, ämmäksi, yms. Sanoja löytyi minultakin, mutta niin tuli toiseltakin puolen. Mieheni sisko vaan väitti, että minä olen sen riidan aloittanut silloin 3-v sitten. Joka ei tasan ollut niin, ei varmasti ollut niin. Miksi ja millä eväillä olisin tehnyt niin. Meillä kaikilla alkoi sitten sydämestä ottamaan. Mieheni hoisi itsensä ja sisarensa täältä paiväksi pois, kertoivat, että heillä ottaa sydämestä. Minä en sitä heille kertonut koska pelkäsin, että se sanotaan vain minun syyksi. Mieheni oli kovin huolissaan siskonsa sydämestä ja omasta. Minulla oli myös sitten koko päivän sydämenrytmihäiriöitä. Koska tuntui siltä, että minut teilattiin taas yhdessä. Mieheni ei edes soittanut koko päivänä minulle. Illalla sitten tämä sisko lähti junalla ja mieheni meni häntä saattelemaan pyörällä asemalle ja itse meni kapakkaan. Jotenkin minusta tuntuu siltä, että miehni pikkusen enemmän aina puolustaa sisartaan. Siinä ne keskustelivat ennen sisaren lähtöä sydämestä. Mieheni kertoi olevansa 6tuntia terveyskeskuksessa, sitä en tiedä, mutta miehellläni on tapana joskus muunnella totuuksia oman tahtonsa mukaan. Tämä tarina on niin pitkä, ettei tässä vielä kaikki. Toki en yritä itseäni puolustaa milläänlailla. Nyt olen alkanut oikeasti miettimään, että jos menisin ainakin vähäksi aikaa muualle asumaan. Minä en vain kerkiäsi tällaisiin muuttopuuhiin alkaa ja kun on nuo lapsetkin. Pitäiskö minun uskaltaa lähtee? Onkohan muita näin hulluja tarinoita olemassakaan?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä