oletteko päässeet yl ja voinut jatkaa suhdetta.?
olen tullut petetyksi enkä tiedä mitä pitäisi tehdä, haluan jatkaa mutta tuleeko vaikeuksia päästä yli?
olen tullut petetyksi enkä tiedä mitä pitäisi tehdä, haluan jatkaa mutta tuleeko vaikeuksia päästä yli?
Vastaukset 25
Vanhimmat
oma kokemukseni on että koskaan ei pääse yli.
ja jos jatkat, älä koskaan anna anteeksi. lopulta murrut ja eroat.
aikamoinen erikoistapaus pitää olla jos voi jatkaa. en suosittele.
mutta entä jos olen tehnyt hänelle väärin. mutta en pettänyt. onko pettäminen siltikään oikein koskaan?
Jos ei halua koskaan selvitä asiasta, niin älä tosiaankaan anna ikinä anteeksi, koska se varmistaa ettet koskaan pääse asiasta yli. Muista aina märehtiä asialla, ja lietsoa vihaa katkeruutta.
Jos olet outo ja haluat selvitä asiasta, opettele anteeksianto, niin tosiaan sekin on oma taitolajinsa. Jos sen oppii, pääsee asiasta yli, vaikkei se unohdukkaan. Onhan vain asia muiden ihmisen muistojen joukossa. Aikaahan se tosin vie muutamia vuosia. Verrattuna toiseen vaihtoehtoon, se on se positiivinen vaihtoehto ihmisen itsensä kannalta. Ei ainakaan katkeroidu loppuelämäksi.
annoin anteeksi. ammattiapua sain sen jälkeen. minun nimenomaan ei olisi pitänyt antaa anteeksi.
vaikka olisit tehnyt mitä, syy ei ole sinun!
pettäminen on AINA tekijän syy.
Itse menisin vieraisiin tasapuolisuuden nimissä, aivan varmasti, saisipa mies tuntea samat tunnot omassa itsessään.
Takana katkeraa elämää 7 kk. Ei näköpiirissä helpotusta jokapäiväiseen sielun raastamiseen. Liian nopeasti päätin yrittää vielä mieheni kanssa uudestaan, ehkä johtuen siitä että nuorempi lapsi oli vain 5 kk, ja Joulu oli tulossa. Vinkkinä, kannattaa viettää pitkä aika poissa kotoa ja puhelin kiinni, ei mitään yhteyttä mieheen ja rauhassa miettiä jatkaako vai ei. Mulla mies alkoi heti maalata ruusuja seinille, kuinka hän nyt muuttuu ja on aivan eri mies. Ja hoh hoijaa, sama sika se on edelleen. Toisaalta näin 7 kk:n jälkeen olen nyt noussut jaloilleni ja tuskan alta nostaa päätään se vihan voima. Sen avulla taidan ottaa lapset kainaloon ja tehdä lopullisen kytkimen noston.
Katkeruus on tunteista katalin.
Omana kokemuksena...
Avovaimo tuli raskaaksi joulukuussa 2003. Ihmettelin pitkään hänen vaikeata oloaan (siis henkisesti), kunnes ennen kesää tunnusti että oli pettänyt minua juuri niihin aikoihin... No, lapsi syntyi ja oli minun (testattu juttu), mutta luottamus naiseen kärsi kovan kolauksen...
Olenko päässyt siitä yli? Päälle vuosi on tunnustuksesta vierähtänyt ja suhde voi muuten hyvin, MUTTA olen tullut erittäin mustasukkaiseksi. En enää pysty luottamaan kyseiseen henkilöön kovinkaan hyvin... Toistaiseksi homma on toiminut, mutta en tiedä miten käy kun hän palaa työelämään, tms. Saapa nähdä.
Luottamusta on lähes mahdoton saada takaisin sen jälkeen, kun sen on kerran menettänyt.
...olen kokenut petetyksi tulemisen pariin otteeseen nykyisessä suhteessani. Suhteen jatkamista ehkä osaltaan helpotti se, että sänkyyn saakka mies ei mennyt, teko tapahtui kauheassa kännissä (selvinpäin ei ole näitä ongelmia) ja jälkeenpäin hän ei ole näistä naisista ollut kiinnostunut. Tuskin koskaan silti unohdan tapahtunutta.
Sen päätin, että jos seuraava kerta vielä tulee niin erossa ollaan muutama viikko ja katsotaan sitten jatko. Tuskin enää silloin haluan jatkaa koska aika varmaa on ettei mies tule ikinä olemaan uskollinen vaikka haluaisi.
Vuosi sitten menin naimisiin. Neljä kuukautta häiden jälkeen elämä romahti, koska sain viimeisenä tietää että mieheni oli ollut suhteessa työkaveriin ennen häitä (klassikko kaikki muut tiesivät) Lisäksi työmatkoilla olivat käyneet huorissa työkavereidensa kanssa. Ennen avioliittoa olin kyllä aavistellut jotain(koska aina firmabiletystä monta vuotta joka perjantai), mutta vasta häiden jälkeen kaikki tuli selvänä faktana esille. Aika vaikeaa on ollut. Luottamus on mennyt aika moneen ihmiseen. Mun häät ja häämatka pilattiin ei tarvitse muistella. Yksi ukon kaato tulee mua joka aamu vastaan mennessäni töihin. Marraskuusta-maaliskuuhun itkin vain. Nyt olen raskaana (miten on mahdollista?) mutta en nauti raskaudesta. Odotan tämän yhden firman syksyn bilekautta toisaalta ihan varmana siitä että mua taas petetään ja toisaalta ei kiinnosta enää yhtään. Meitsiä on perusteellisesti jysäytetty tai höynäytetty kuten tällä palstalla sanotaan.
Muutaman horopallin suusta kuultua juttua. Avon on helpompi häipyä, eroon vaaditaakin jo sitä harkinta-aikaa pual vuatta, kerkee jutella sulosia ja vetää tyhmää "höplästä".
Ei helvetissä, jokainen tietää tasan mitä tekee. Jos väittää, että se oli vahinko tai jotain...älä usko, tälläisissä asioissa ei pitäisi olla sanaa anteeksi anto.
Anteeksianto on hieno asia nimenomaan sille antajalle. Mutta, tilannetajua kannattaa käyttää siinäkin asiassa. Koko suhteen pohjan on siinä muututtava, pettäjän on kaduttava ja myös muutettava elämäänsä, jos kaikki jatkuu kun ei mitään, patsi toinen kärvistää itsekseen anteeksiantoa, ei siinä ole mieltä.
Anteeksianto on niin mukulainen ja kova tie kuljettavaksi, ettei sitä kannata haaskata turhaan. Toisen pitää pystyä näyttämään että on sen yrittämisen arvoinen.
Se olisi jo julkisesti niin kova paikka, ettei siinä muuta voisi ku laittaa suhde poikki. Saahan sitä järkeä käyttää, käytätkö myös itsekkin? Ei kenenkään takia kannata tulla petetyksi ja niellä sitä. Ei ne ihmiset mihinkään muutu. Kumminkin löytyy niin paljon hienompia ihmisiä kuin nämä pettäjät. Ei mielestäni kannata antaa anteeksi, ei ole vaan mitään syytä miksi.
Kun minua petettiin tajusin kuinka firmaelämä on perhekeskeistä anteeksi totaalisesti persekeskeistä. firmassa kaikki tietää pettämisestä mutta vaimo/avokki ei tiedä jotenkin tuntuu että aika kieroon kasvanutta jengiä kun tepastelevat kaiket päivät tuon seksin ympärillä ja kun toisaalta tietää että kassavirta ei ole hääppönen eikä sitä tulosta nyt oikein tule. Seksiaddiktiota on paljon. Firmareikä voi olla hetken opintovapaalla mutta aina tulee uusi bilekausi firman työntekijöille, mutta kotiväki ei unohda edellisiäkään bilekausia, kun kotiväkeä on suorastaan rääkätty ( en ole ainut rääkätty vaan aika moni pettää siinä firmassa)
Anni-Sofia, en kyllä usko, että katkeruutesi ja miehesi pettämisen yleistäminen kaikkiin miehiin ja firmoihin, voi auttaa edes omaa selviämistäsi. Ymmärrän tavallaan tunnetilasi, mutta kyllähän ihmisen pitää pahemmistakin järkytyksistä selvitä ilman lopun elämää kestävää katkeruutta. Olen itsekin joutunut petetyksi ja elämä meni joksikin aikaa sekaisin. Oma tavoitetilani on kuitenkin palata normaaliin elämään tavalla tai toisella. Pettäjät tuskin koskaan tajuavat aiheuttamansa tuskan määrää, joten pettämisestä selviäminen on valitettavasti petetyn itsensä varassa.
Pettämisen paljastuminen - varsinkin täysin yllättäen - on asiantuntijoidenkin mukaan parisuhteen pahimpia järkytyksiä. Riippuen ihmisestä, "shokkivaihe" kestää viikkoja tai jopa kuukausia. Viestin aloittajalle haluaisin antaa yhden neuvon: älä anna heti anteeksi, mutta älä myöskään tee esimerkiksi jättämispäätöstä välittömästi. Aika kuluu sinulla nyt tosi hitaasti, mutta anna ajan kulua, mieti rauhassa seuraavaa siirtoasi ja yritä keskustella, keskustella ja keskustella miehesi kanssa. Keskustelut päätyvät todennäköisesti riitaan välillä, mutta asiat menevät kuitenkin eteenpäin erityisesti omalta kannaltasi.
En hyväksy pettämistä, koska siihen sisältyy niin paljon muutakin valehtelua ja vakituisen kumppanin loukkaamista. Olen yhden kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että pettäminen on aina pettäjän valinta ja syy. Pitkä parisuhde on kuitenkin niin monimutkainen juttu, etten millään voi hyväksyä omalla kohdallani "kerrasta poikki" suhtautumista minkään asian takia, jos on mitään mahdollisuuksia jatkaa eteenpäin. Elämässä voi mokata monella tapaa ja itsellekin toivoisi anteeksisaamisen mahdollisuutta, jos tekisin jotain väärää ja aidosti haluaisin anteeksi pyytää.
Pettämisen anteeksi antaminen on siis mahdollista kuten myös parisuhteen jatkaminen sen jälkeen.
Minä tiedän yhden firman todellisuuden ja tämä firman on aivan uskomaton. Olen seurannut firman menoa vuosina 2000-2005. Vuodet 2002-2004 olivat hektistä seksuaalisuutta (ainakin ukot olivat koko ajan menossa ja vihjeitä oli paljon, mutta käry kävi vasta v. 2004)Huoramatkoja (Tallinna)hiihtokeskuksia,yleiseurooppalaiset kokoontumiset esim. Nizza (englantilaiset naistyöntekijät aina vauhdissa) eurooppalaisia panokaupunkeja (porukalle mukaan meilattu ranskalaisia pillukuvia että osaavat suunnistaa Zurichissa)mökkivetäytymisiä, orgioiksi muuttuvat työntekijän läksiäiset (v. 2001), olutiltoja jatkot naistyöntekijän asunnolla kotiin lauantaiaamuna) Aina kuitenkin löytyi selitys mutta lopuksi ei selitykset enää riittäneet.
vuodesta 1999 niillä jo tapahtu paljon seksihillumista. Moni vaihtoi työpaikkaa seksin takia. V.2001 tapahtui kaikenlaista. Muista myös Lissabonin ja Madridin matkat ei niin viattomia. Arvaan.... mitä muuta
ei varmana kannata jatkaa, mulla sai huora lähtee ettimään uutta kullia kun sain tietää mitä oli tehny. Ei tuollaista asiaa voi antaa anteeksi.
Nämä on näitä kysymyksiä, joihin ei löydy yhtä oikeaa vastausta. Syyt ja taustat ovat jokaisessa tapauksessa niin erilaisia, joten sinun on omalta kohdaltasi punnittava, kykenetkö jatkamaan suhdetta ja voimaan siinä hyvin.
Oma aviomieheni jäi kiinni pettämisestä vuoden naimisissa olon jälkeen. Suhde oli alkanut jo ennen häitä ja se oli minulle tietysti totaalinen shokki. Monien mutkien jälkeen päätimme jatkaa yhdessä ja tein päätöksen, että menneitä en muistele tai ryhdy epäilemään ja vakoilemaan miestäni, kun kerran yhdessä on päätetty jatkaa.
Liitto jatkui suhteellisen onnellisena jokusen vuoden, kunnes mieheni retkahti jälleen humalassa. Toista kertaa en enää antanut anteeksi, vaikka mieheni olisi sitä toivonut.
Vaikea sanoa, mitä sinun kannattaisi tehdä. Kerrasta poikki -periaate on kovin jyrkkä ja ajatus "kerran pettäjä aina pettäjä" on kovin mustavalkoista -vaikkakin valitettavan usein näin onkin. Keskustelkaa perusteellisesti miehesi kanssa pettämiseen johtaneista syistä ja pohdi sitten, oletko valmis unohtamaan ja antamaan anteeksi.
...että nää on aina vaikeita kuvioita eikä oikeita ratkaisuja sinällään ole olemassakaan. Jos heität ulos, sattuu, jos taas jatkaa, voi olla että sattuu vielä pahemmin.
Oma avovaimo-kultamussukkani petti joskus 5-6 vuotta sitten, pari-kolme kertaa samaan nippuun ja parin eri ukon kanssa.
Siitä huolimatta jatkettiin; meillä tämä yhteiselo ei muutenkaan ole ollut ihan pelkkää ruusuilla (tai joskus edes ruusujen varsilla) tanssimista, mutkia on ollut matkassa enemmän kuin MM-rallin keskivertopikakokeella (vai mitä ne nyt on...)
Annoin anteeksi - vähitellen. Pitkään kesti, ennenkuin aloin uudelleen luottamaan; vieläkin tuo asia joskus poksahtaa tuonne aivokuorelle, jossa se lymyilee, kunnes sen sieltä pois häädän.
En usko, että koskaan unohdan kokonaan; onneksi mielenmalttia on sen verran, että en ota asiaa esille edes riidellessä ja yritän itsekseni olla ajattelematta sitä; kaipa se on jokin itsesuojelumekanismi, mene ja tiedä.
Joka tapauksessa päätös on sun, eikä sitä kukaan voi sun puolesta tehdä, koska sinä olet se, joka tuon päätöksen kanssa sitten jatkossa elää.
Toivottavasti kaikki menee hyvin... :)
-Zir
Minä pyysin anteeksi että olin ollut ilmeisesti vaimona niin huono että minua oli syytäkin pettää. Todistelin itseni surkeaksi saadakseni mieheni jättämään toisen naisen.
Vuosi meni omasta mielestäni hyvin haavoja nuollen, miehen itsetunto oli huipussaan - hänestä oli suorastaan taisteltu.
Parin vuoden kuluttua se itsetuntoa kohottava vaikutus oli saatava kokea uudelleen ja kokeiltava vieläkö saa muilta naisilta. Sai. Paljon.
Söi kuormasta kuten taksialalla sanotaan kun naidaan niitä juopuneita naisia jotka eivät ole kelvanneet yökerhoissa kenellekään. Toi taudinkin kotiin ja minä taas pyysin anteeksi - olin varmaan kiristänyt jotenkin yötyötä tehneen mieheni hermoja joten hänen täytyi saada naiskennella muita.
Minusta kehittyi omaa ulkonäköäni latistava sillä pelkäsin näyttää omaa seksuaalisuuttani - ettei vaan kuka vieras mies kiinnostuisi minusta!
Seksihalut kuolivat kokonaan koska tauti tuhosi ne. Ja se, että minua käytettiin omassa vuoteessani oman puolison taholta vain joskus pahimpien paineiden panopuuna, jolle ei tarvinnut antaa tunnetta, himoa, saati tyydytystä! Hah!
Sitten vain yhtenä päivänä käämit paloi totaalisesti kun äijä tuli kotiin fritsut kaulassa.
Ei asu enää meillä, häädin ulos.
Petetyn omaa itsetuntoa kun alkaa jälleenrakentamaan, saa varautua monivuotiseen operaatioon!!
Muista se ja laske paljonko sinulla on vielä potentiaalisia elämänvoimaisia ikävuosia jäljellä; ikääsihän et kertonut. Ja isku näkyy naamasta, aina.
Äijä käy vieraissa ja sinä pyydät anteeksi??????
On siinä ihme kuvio, parisuhteen irvikuva. Omanarvontunne on kyllä pahasti pakkasella. Jos sitten tuollaisessa suhteessa elävä kysyy täällä, "mitä tehdä kun mies kävi vieraissa" niin saa paljon monenlaisia neuvoja,kun kukaan ei pysty tajuamaan, että ainoa neuvo pitäisi olla vain "lähde äkkiä"
Miten tuollaiseen tilanteeseen päädytään? En pysty ymmärtämään, paitsi jos äijä on ollut narsistisesti sairas, ja nitistänyt sinut ihmisenä. Silti tulee oikein hapan maku suuhun, mitenkä ihmiset toisiansa kohtelee. Olet ollut vain jotain miehesi omaisuutta, ihmisarvoa ei ole ollut laisinkaan. Et missän terapiassa sitten käynyt, olisi ehkä syytä.
(Siirretty toisesta keskustelusta)
Kyllä se on niin, että juuri itsetunnon vuoksi nainen katsoo läpi sormin miehensä pettämisen. Nimittäin HUONON itsetunnon!
Vaimo, joka antaa pettämisen anteeksi(ja vielä useamman kerran), kokee jo itsearvostuksen puutetta, saati sitten miehen arvostuksen ja kunnioittamisen.
Ainoastaan vaimo tekee mahdolliseksi sen, että mies pettää...Hän avustaa tilannetta, muka uhrautumalla lastensa vuoksi, vaikka tosiasiassa hän pelkää yksin jäämistä. Hänhän on jo reppana ja hyljätty jossain mielessä. Hän elää päivästä toiseen sen suuren ja kalvavan tuskan kanssa, kuinka ei riittänyt enää miehelleen.
Mies käyttää sinislmäistä ja usein "tyhmääkin" naista hyväkseen! Juuri senverran antaa kotona seksiä, että vaimo pysyy hiljaa ja yhtiö nimeltä PERHE toimii. Seksi kotona on useinkin pussien tyhjentämistä, koska sehän on jo aikoja sitten menettänyt hohtonsa ja siksi mies on hakenut uuden ja intohimoisen suhteen entisen rinnalle/tilalle.
Reppana vaimo ei huomaa, eikä näe tilannetta, koska sitähän tuo parin seksielämä on jo pitkään ollut. Eihän vaimo ole sitäkään huomannut/tajunnut, että on ajanut miehensä vieraaseen sänkyyn... Luulisi tuon sääliseksin miehen puolelta satuttavan sieluun asti, varsinkin kun tietää miehen antavan kaikkensa jollekin toiselle. Luulisi, että inhoaisi itseään ja sitä miehen elintä jokaisella työnnöllä...Luulisi, että inhoaa itseään jokaisen rakastelukerran jälkeen...ei pitäisi olla minkäänlaista ylpeyden aihetta. Vaikka niinhän nämä vaimot täällä hokevat, että saavat siitä "kultamunastaan" muka sen parhaimman edelleenkin.
Materiaa saa, mutta ei muuta...
Hei haloo, eihän vaimoaan rakastava, kunnioittava ja arvostava mies petä kalleinta aarrettaan koskaan. Naisen pitää ansaita arvostuksensa ja se ei suinkaan onnistu tuolla itseään alentavalla asenteella!
Mies haluaa myös kotona sen henkisen yhteyden tyydyttävän seksin lisäksi.