Kuollut kulma

Fiktiivinen juttu vaatii ollakseen fiktiivinen ripauksen elämää, kuin suolaa laimeuteensa.

Tämä seuraava on vähän niin ja näin.

Eräänä aamuna heräsin ennen aikojani, koska elimistöni vaati sitä; tämä tällainen ei ole uutinen (kenellekään).

Kun ihminen herää unestaan, niin todellisuus on kaukana siitä, mitä heräävä kokee.

Avasin silmäni.

Nukuin kuin murmeli, mutta sitten uni päättyi ja edessä olivat kasvot; ne olivat tavalliset kasvot, eivät millään lailla erilaiset sellaiset.

Mutta mitä kavahdin oli se, että näiden kasvojen silmät olivat auki. Ajattelin, että hän on kuollut ja että nyt sataisi ongelmia niskaan roppakaupalla, Mutta heti tämän ajatuksen jälkeen luomet sulkeutuivat ja suu mutisi.

On kammottavaa nukkua silmät auki. Siis tosissaan.

(hihitystä)