Sinä senkin pillifarkkuihin änkeävä takatukka. Se oli sitä aikaa. Nyt on muotia, jos sanot omistavasi lyijykynän. MULLA ON NIITÄ 2!
Juups. On nykyinen kulttuuri muuttunut paljon niistä klubi-illoista. Silloin ennenwanhaan oltiin kohteliaita eikä nakkikiskalla elvistelty. Tapeltiin toki mutta ei rahan takii.
Onnellisuus ja synkkä pahuus on vakio. Mulle on viime aikoina tullut hirmuna iloa. Se ei voi tietää muuta kuin ydinsotaa ja zombeja!
>simiti<
Juups. On nykyinen kulttuuri muuttunut paljon niistä klubi-illoista. Silloin ennenwanhaan oltiin kohteliaita eikä nakkikiskalla elvistelty. Tapeltiin toki mutta ei rahan takii.
Onnellisuus ja synkkä pahuus on vakio. Mulle on viime aikoina tullut hirmuna iloa. Se ei voi tietää muuta kuin ydinsotaa ja zombeja!
>simiti<
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meinasin unhoittaa. Mulla on niitä kaks
https://youtu.be/9UIcMqnAWfc?si=lY1SJ1Jf46uitYzM
>simiti<
Mjoo
Todellakin. On todella niin että hetken tuumailun jälkeen tulin yllättävään tukseen, siis tulokseen, jossa tulin todenneeksi itselleni, ettei minulla ole klassista lyijykynää asunnossa. Täyte- sellainen on.
Pidän käsin kirjoittelusta, sillä omia kiemuroita paperilla on hauska katsella. Vähän kuin rannalla kävelisi ja vilkaisisi taakseen.
Kuuletko aaltojen kohinan?
Klassikossa taas on se vika että sitä pitää koko ajan terottaa. Tällainen teroittelu on jotenkin epänormaalia, vaivalloista ja häiritsevää. Luultavasti juuri teroittelun vuoksi monet (hyvin useat) kirjat ovat niin vaikeaselkoisia ja sekavia, koska kynän teroittaminen on katkaissut flown.
En osaa sanoa.
(hihitystä)
Antiikki
En ole koskaan kokeillut sulkakynää oikealla musteella, jota saadaan mustekaloista. Sulkia ja höyheniä saa Kaisaniemen puistosta, joita voi dippailla musteeseen ja sitten kirjoittaa mieleen juolahtavia viisauksia jumalten sumusta, ikään kuin heijastuksia jostain korkeammasta tasosta kuin ihmiselle tuttu ja oma.
(hihitystä)
Lyijyä
Lyijystä sanana ei tule muuta kuin negaatioita mieleen. Silti minulla on lyijytäytekynä, joka sekin on aivan sietämättömän rimmaamaton sana, kuten rimmaamatonkin on.
Mutta kun lyijy loppuu putkesta, niin kynää on aivan turha enää naksutella. Loppupätkä putoaa ulos ja jäljellä on tyhjä reikä.
Tämä tällainen tilanne on kammottava.
Ei jumalauta tulisi kovin äkkiä ajatelleeksi, että kirjoittaminen on välineurheilulaji.
(naurua)
Tokihan kirjoittaminen on kilpailulaji ja sitä ryhdytään harjoittelemaan heti peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Totuttelu alkaa päivähoidossa piirtämällä.
Suomesta tuleekin suurimmat ja mahtavimmat kirjoituksen maailmanmestarit. Jorkut eivät siihen kykene ja ryhtyvätkin korvaavaan toimintaan. Puhuvat suuria ja mahtavaa fiktiota. Heitä kutsutaan poliitikoiksi.
>simiti<
Lyijykynät ovat nykyajan turhuuksia. Kun on jotakin asiaa niin ne kirjataan ylös puutikuilla savitauluille raapustaen. Näin tulevatkin sukupolvet pääsevät lukemaan älykkäitä kirjoituksiamme ätmeistä sekä viinajuonnista.
Juurikin näin! Mikään ei saa koskaan muuttua, eikä kehittyä. Minun luolani on ihan hyvä ja se pitää riittää!
>simiti<