Olen ollut 5 v yhdessä kumppanini kanssa, ja vaikka välillä on ollut riitoja ja tahtojen taistelua yms. niin haluan aina vain olla hänen kanssaan.
Silti seuraava kuvio on hyvin tavallinen: jonkin aikaa jaksan kiinnostua seksistä ja hänestä, ja sitten taas seuraavassa hetkessä kaikki mielenkiinto seksiä kohtaan lopahtaa kuin seinään, ja miehen vihjailut seksin suuntaan ärsyttävät. Olen jälkeenpäin huomannut että kylmyyteni korreloi mielialani laskun kanssa. Syön nykyisin mielialalääkettä masennukseen, ja jonkin aikaa elämä on ollut normaalia. Olen jaksanut kiinnostua miehestänikin, ja olen kokenut elämän mielekkääksi. Mutta nyt taas parin viikon ajan olen nukkunut joka päivä klo 12 asti ja siltikin väsyttää, ja pikkuhiljaa kaikki on taas alkanut tympiä. Masennukseni ei näemmä enää tarvitse mitään erityisiä vastoinkäymisiä uusiakseen, se vain tulee. Enkä edes huomaa sitä erityisesti, se jää niin lieväksi että nimenomaan seksi kärsii.
Ja sitten mies pitää nuhdesaarnoja kuinka hän haluaa nauttia elämästä, pitää hauskaa kanssani ja voisipa hän joskus haluta kahdestikin päivässä. Kaikki tuo jäkätys vain alkaa riepoa minua. Joskus jaksan tuntea syyllisyyttä siitä että "pilaan hänen elämänsä", joskus en jaksa edes sitä. Mokoman mäkättäjän tekisi mieli vain heittää ovesta ulos. Toki minä hoitaisin hänet käsin, mutta sen yrityksestäkin hän vain suuttuu. Yhdyntää tai suuseksiä minä taas en oikein kykene harrastamaan jos ajatuskin ärsyttää. Voisin tietysti maata lahnana hänen allaan, mutta joskus se alkaa itkettää. Ja useimmiten se ärsyttää häntä.
Ongelma on se, että kun välinpitämättömyyteni seksiä kohtaan kohoaa tietylle tasolle, en halua tehdä asialle mitään. Se että pyrkisi hakemaan apua olisi kuin että olisi menossa vapaaehtoisesti hammaslääkäriin sen takia koska hammaslääkäri haluaa niin. Minulle on hyvin tärkeää että saan päättää itse kehostani, ja pieninkin viittaus siihen että mies haluaisi käyttää kehoani kuin jotain minkä hän omistaa saa minut raivon valtaan.
Tiedän kyllä eräitä juttuja joilla saisin ehkä haluni nousemaan (saisin esim. tehdä jotakin "sadistista" miehelleni), mutta ne ovat asioita joita en voi toteuttaa. Kaiketi minun pitäisi purkaa jonkinlainen miesvihamielisyyteni muulla tavoin?
Silti seuraava kuvio on hyvin tavallinen: jonkin aikaa jaksan kiinnostua seksistä ja hänestä, ja sitten taas seuraavassa hetkessä kaikki mielenkiinto seksiä kohtaan lopahtaa kuin seinään, ja miehen vihjailut seksin suuntaan ärsyttävät. Olen jälkeenpäin huomannut että kylmyyteni korreloi mielialani laskun kanssa. Syön nykyisin mielialalääkettä masennukseen, ja jonkin aikaa elämä on ollut normaalia. Olen jaksanut kiinnostua miehestänikin, ja olen kokenut elämän mielekkääksi. Mutta nyt taas parin viikon ajan olen nukkunut joka päivä klo 12 asti ja siltikin väsyttää, ja pikkuhiljaa kaikki on taas alkanut tympiä. Masennukseni ei näemmä enää tarvitse mitään erityisiä vastoinkäymisiä uusiakseen, se vain tulee. Enkä edes huomaa sitä erityisesti, se jää niin lieväksi että nimenomaan seksi kärsii.
Ja sitten mies pitää nuhdesaarnoja kuinka hän haluaa nauttia elämästä, pitää hauskaa kanssani ja voisipa hän joskus haluta kahdestikin päivässä. Kaikki tuo jäkätys vain alkaa riepoa minua. Joskus jaksan tuntea syyllisyyttä siitä että "pilaan hänen elämänsä", joskus en jaksa edes sitä. Mokoman mäkättäjän tekisi mieli vain heittää ovesta ulos. Toki minä hoitaisin hänet käsin, mutta sen yrityksestäkin hän vain suuttuu. Yhdyntää tai suuseksiä minä taas en oikein kykene harrastamaan jos ajatuskin ärsyttää. Voisin tietysti maata lahnana hänen allaan, mutta joskus se alkaa itkettää. Ja useimmiten se ärsyttää häntä.
Ongelma on se, että kun välinpitämättömyyteni seksiä kohtaan kohoaa tietylle tasolle, en halua tehdä asialle mitään. Se että pyrkisi hakemaan apua olisi kuin että olisi menossa vapaaehtoisesti hammaslääkäriin sen takia koska hammaslääkäri haluaa niin. Minulle on hyvin tärkeää että saan päättää itse kehostani, ja pieninkin viittaus siihen että mies haluaisi käyttää kehoani kuin jotain minkä hän omistaa saa minut raivon valtaan.
Tiedän kyllä eräitä juttuja joilla saisin ehkä haluni nousemaan (saisin esim. tehdä jotakin "sadistista" miehelleni), mutta ne ovat asioita joita en voi toteuttaa. Kaiketi minun pitäisi purkaa jonkinlainen miesvihamielisyyteni muulla tavoin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itselläni on hyvin samanlainen ongelma, olen hyvin masentunut, lääkkeitä en käytä, mutta olen niitä aikaisemmin nuorena käyttänyt. Olen avoliitossa jossa ei muutenkaan mene hyvin, niin ei minua yksinkertaisesti kiinnosta seksi.
Ja avopuolisoni morkkaa minua siitä, ja epäilee minun pettävän häntä. Mutta kun yritän hänelle sanoa, että olen masentunut, ja siksi ei oikein kiinnosta. Hän ei kuuntele, ei ainakaan tahdo kuunnnella.
Mutta..kyllä me seksiä harrastetaan, ei siinä mitään, mutta aika harvoin. Juuri masennukseni takia. Meillä tämä seksi on puolisolleni se kaikista tärkein asia suhteessamme, siksipä olen miettinyt josko lähtisin kimpusujeni kanssa pois.
tsemppiä sinulle! ja aurinkoista kesää!
Omalla kohdallani huomasin että masennukseni ja haluttomuuteni ja koko se kierre johtui kuukautiskierrosta.
Olin melkein koko viime kesän aivan masentunut. Se alkoi varmasti rankasta työstä ja huonosta loman alusta mutta jatkui ja jatkui. Ja syksyllä huomasin että aina kolme- neljä päivää ennen kuukautisia oli todella masentunut. Joskus se jatkui hieman pidemmälle ja joskus se loppui kuin seinään kuukautisten alettua.
Eli kannattaa tarkkailla ellette ole aivan varmoja että masennuksenne ei johdu hormoneista ja kierrosta.
Tajuttuani oman masennukseni johtuvan kierrostani osaan aavistaa kuukautiseni ilman kalenteria ja joka kuukausi puhdistaudun itkemällä ja suremalla kaikkea todella rajusti.
Ja seksiäkin haluan nyt huomattavasti enemmän kun tajusin syyn masennukseen. Ei tarvitse miettiä koko aikaa.
Toivottavasti tämä auttaa jotakuta jos teitä ei!! =)
Kirjoituksissa selostettu ilmiö tuli tutuksi kun seurustelin, mutta itselläni miehenä systeemi menee oudosti toisin päin: seksi toimisi uskoakseni hyvänä masennuslääkkeenä ja mitä enemmän masentaa, sitä enemmän kaipaisi seksiä. Mutta naisilla ei taida tällaista ilmiötä olla. Seksin terveellisyydestähän on kirjoittanut esim. psykiatri Wilhelm Reich (ks. esim. paperback Reich for beginners). Mutta kai se sitten jotenkin liittyy parisuhdedynamiikkaan tms.
Olen huomannut että miehelleni seksi toimii rentoutumiskeinona, ajankulukkeena, lohdukkeena sairaudessa, todisteena siitä että rakastan häntä jne. jne. Itse puolestani en kykene ajattelemaankaan seksiä jos hermoni ovat kireällä tai olen tylsistynyt tekemisen puutteessa tai olen kipeä. Rakkauden koen selkeimmin kun liikumme yhdessä luonnossa. Ehkei seksi ole minusta kovin romanttista...? Välillä se tuntuu niin fyysiseltä ja energiaavievältä.
Olen tosin viime aikoina alkanut pohtia voisiko minulla olla kilpirauhasen vajaatoimintaa, koska olen ollut vuosia niin mielettömän väsynyt, ja on kaikenlaista pientä mikä sopisi siihen sairauteen. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa masennustakin. Ja jatkuva väsymys ihan taatusti vie, minulta, seksihalut.
heippa! kerronpa omat seksi ongelmani kun en näytä olevan ainoa. No en halua miestäni seksuaalisesti. Olen siis naimisissa ja suhteeseemme on liittynyt heti papin aamenen jälkeen paljon tappeluja, vÄkivaltaakin selvinpäin, ei tosin viimevuoden aikana ja terapiassa on käyty. No olimme niin uskonnollisia että ajatelimme jättää yhdynnän häiden jälkeiseen aikaan.No hääyö oli ihan kamala vaikka hän oli kokeneempi kuin minä hän vain tuli sisääni ja siitä päivästä lähtien ei ole haluttanut, muulloin kuin ovulaatio aikana. Ja vaikka on hellä ja hieroo,antaa aikaa ja seisoo vaikka päällään niin mikään ei tunnu missään!
Ja nuorempana seurustelin yhen ihanan pojan kanssa ja koko ajan oli housut märkänä ja kerran saimme molemmat orgasmin jopa pelkästään suutelemalla, vaatteet päällä.Joskus sain orgasmin siitä kun hän koski rintoihini!
Ja kun nykyisen miehen kaa mikään ei tunnu missää olen ajatellut johtuvan hormoneista, ja ei ollu mitään eroa olla ilman pillereitä tai pillereiden kanssa.Olen alle 30 vielä ja aattelin et onko jo aikaiset vaihevuodet. Mutta sitten kävi niin et ihastuin ja suutelin ja satasalamaa lyö tulta, ja housut kastuu! En olekaan frigidi! Olen ollu 4 vuotta naimisissa enkä oo kokenu housujen kastumista kun yhden kerran, uskon et ongelma on lähinnä psyykkinen ja henkinen. Aina pitää käyttää liukastus voidetta ja ihan sama miten pitkä esileikki en kastu! No pystyn laukeamaan mut se on niin teknistä kun ei suuteleminenkaan tunnu miltään, joskus kiellän koskemasta rintoihin kun ärsyttää niin se että se kun ei tunnu missään. Joo oon sopinu ihastukseni kanssa et yritän pelastaa parisuhteeni, ollaan menossa terapiaan. Vaikka toinen puoli Minusta haluaisi aloittaa uuden elämän, hänen kanssaan.Sillä syy miksi ihastuin häneen on se että hän on sukulaisieluni!..eikä olla menty siihen eikä mennä sillä oma soppa pitää ensin yrittää saada selville,vaikka toivottamalta tuntuu
Tuntuisikin vaikealta uskoa että nainen voisi seksuaalisesti syttyä enää ikinä mieheen, jonka kanssa on kokenut väkivaltaa.
Nykyään ei ole enää pakko elää jatkuvassa helvetissä, vaikka olisikin uskovainen?
olen itsekin ollut masentunut (muotitauti tai ei, kun sen käy läpi, on se helvettiä) ja minun senaikainen suhteeni kaatui siihen, että minulle ei seksi maittanut. se suhde nyt ei ollutkaan maailman tervein, mutta... niin. inhottavaahan se oli, kun ei saanut itseään innostumaan vaikka kuinka yrittäisi. meilläkin kävi niin (aikaisempiin viesteihin viitaten) että lopulta mies otti puoliväkisin ja siihen lopahti sekin vähä into yrittää. masentuneena sitä on niin kietoutunut omaan haavoittuneeseen itseensä ettei vain voi antaa toiselle mitään, ei mitään tai vuotaa tyhjäksi kokonaan. aina ei kumppanin ymmärrys tähän riitä. olen tosi pahoillani vuoksesi. sinun kannattaa mennä juttelemaan psykologille jos vain pääset ja yrittää saada hoitoa itsellesi, että tilanne lähtisi paranemaan. ei vain seksin vuoksi vaan että ethän sinä voi voida hyvin jos olet vähänkin masentunut. en ole itsekään ihan vielä terve ja aina ennen kuukautisia suunnittelen vähintään itsemurhaa... *virn* eikä seksi tosiaan maita. ja joskus tulee sellaisia hetkiä, että jos toienn yrittää hipaistakaan esim. rintaa niin ihan ällöttää, ihan kuin olisi jokin esine vain, pumpattavan barbara toisen himoja tyydyttämään. särkyviä olemme kaikki. tsemppiä.
Tuttua, mutta toisinpäin. Meillä mies ei aina jaksaisi, haluaisi, on masentunut, väsynyt, loppuunkulunut, ajatuksissaan... Mitä tahansa. Minun on vaikea ymmärtää ja ottaa huomioon. Tarvitsen seksiä - juuri niin kuin sanottu - masennukseen, inhotukseen, väsymykseen, tylsyyteen! Se on lääke miltei kaikkeen. Yritän olla huomaavainen ja pakottamatta, mutta kun tekee mieli, eikä hän sillä tavalla sano ei. Huomaan vain, että joskus hän ei ole kovin mukana. No, tuleehan siitä inhottava olo, tunnen itseni hyväksikäyttäjäksi ja vaikka mitä. Ymmärrän, ettei tee mieli - joskus ei minunkaan tee. Mutta onhan se silti... Läheisyyttä meillä kuitenkin on paljon. Painimme, halailemme ja pidämme toisiamme käsistä ja vyötäröltä ja pussailemme - ilman että se johtaisi seksiin. Se on mielestäni tärkeää - ettei kaikki läheisyys rajoitu seksiin johtavaksi. Itse vain tunnun usein olevan se aloitteen tekijä... Ja hän tietää, että jos en ole eilen saanut, haluan tänään. Tuntuu, että hän valmistautuu siihen kuin työtehtävään.