Olen eronnu lapseni isästä,ollut erossa yli puoli vuotta.Hän on ollut useiden naisten kans silloin kun olimme erossa,enkä tiedä voinko koskaan enää luottaa häneen,koska itse en edes ajatellu muita miehiä koko aikana,en edes humalaisina iltoina jolloin tunsin itseni epätoivoisesksi...Meillä on vuoden ikäïnen lapsi ja yritän ajatella myös lapseni parasta.Aioimme palata yhteen mutta itse pelkään taas pettyväni.Olenhan kuunnellut valheita jo vuoden.VOIKO MIES OPPIA REHELLISEKSI?
voiko kaiken alkaa alusta?
annu
111289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tuo mies mihinkään muuttuu, alkanut vain tympäistä kun joutuu itse paitansa silittämään.
Ennenvanhaankin uskottomuus oli pätevä eron syy. Jo silloin tiedettiin että pettäjän tie on pettäjän tie jatkossakin. Aina sitä sen verran huonosti saa menemään että saa aiheen mennä vieraisiin.
Sitä ajattelinkin että mihinkä koira karvoistaan pääsee,varsinkaan kun hän viimeiseen saakka kielsi syrjähyppynsä kaikki vaikka tiesin,tiesin missä milloin ja kenen kans...mutta hän on lapseni isä ja hullu sydämmeni rakastaa häntä yhä,olisin varmaan jo unohtanu hänet jos hän ei olisi pienen perheeni puuttuva palanen.Minulla on kai joku pakkomielle saada perheeni takaisin vaikka periaatteessa olen erittäïn tyytyväinen elämääni yksinhuoltajanakin.
Haaveilenko turhaan perheestäni?
Kannattaa edes harkita, mutta ota uusi, kyllä perhe siitäkin syntyy, ainakin mulla on onnistunut.
Yritän nyt pohtia tätä omalta kannaltani, sillä minulla on kokemusta tästä uskottoman puolison roolista.
Niin kauhealta kun tämä kuulostaakin, niin en usko, että miehesi muuttuu uskolliseksi, kun palaatte yhteen. Eli sillä saralla tulet pettymään.
Minulla on 6-vuotias poika ja olen pysytellyt hänen isänsä kanssa siitä syystä, että se tuntuu olevan kaikille helpoin ratkaisu. Koen hänet parhaaksi ystäväkseni. Yritin puhdistaa ilmapiiriä pari vuotta sitten tunnustamalla uskottomuuteni ja ajattelin, että jos juttumme sen kestää, niin sitten olemme ikuisesti yhdessä ja olen uskollinen. Näin ei käynyt vaan petän edelleen.
Se jokin, mikä saa lapsesi isän pettämään, ei poistu ajan kanssa itsestään. Ja jos hän on saanut uskottomuutensa kerran anteeksi, hän katsoo, että voi jatkaa toimintaansa.
Tätä voit pitää totena, sillä tiedän 100% varmuudella mistä puhun.
Onko uskottomuutta olla muiden kanssa, jos on erottu? Ei minusta. Molemmathan ovat eron jälkeen vapaita ihmisiä.
Itse petin miestäni avioliiton aikana ja jäin siitä kiinni. Käryn jälkeen jouduin laittamaan vaakakuppiin aviomieheni ja tämän "toisen" miehen ja täytyy myöntää, että vaaka kallistui selvästi aviomieheni puoleen. Vasta "pakon" edessä tajusin, mitä avioliitto ja perhe merkitsevät minulle. Olihan tietysti vaikeaa unohtaa tuo toinen mies, koska tunteet eivät kuole noin vain, mutta päätin lujasti, että en enää koskaan petä aviomiestäni enkä ole myöskään pettänyt.
Viisas oppii vähemmällä, tyhmä kantapään kautta...
Jos rakastat miestäsi todella, yritä vielä! Mutta tee samalla selväksi, että mikäli hän pettää sinua, vihellät pelin 101 %:n varmasti poikki! Muitakin miehiä maailmasta toki löytyy, mutta millään et voi korvata lapsellesi perhettä, johon kuuluvat oma äiti ja oma isä. Meidän aikuisten täytyy yrittää lastemme parasta, vaikka välillä antamalla toisillemme anteeksi hammasta purren!
olen itsekin sitä mieltä että omaa isää ei korvaa lapselle kukaan.Siksi olen valmis yrittämään uudellen.Erossa ollessamme tajusimme kai molemmat perheen merkityksen,sekä lapsellemme ja itsellemme.Silti minun on vaikea unohtaa noita toisia naisia kun oma rakkauteni on niin suuri ettei tullu pieneen mielenkään olla toisten kans erossa ollessamme,odotin vain että poikaystäväni tulisi järkiinsä ja asettaisi perheemme arvojärjestyksessä ensimmäïseksi...ja niin hän lopulta tekikin,kokeiltuaan ensin löytyiskö parempaa sänkyä kuin minulla on.mietiskelen vielä saako seuraava kriisi hänet hakemaan taas lohtua muualta...
...vaatii paljon työtä ja kompromisseja. Meillä sovittiin, että kun niitä kriisejä tulee, puhumme niistä ja yritämme päästä niistä yhdessä eroon. Se vaatii molemmilta paljon ja teettää työtä.
Myönnän, että minunkin olisi pitänyt puhua miehelleni pahasta olostani ja tympääntymisestäni enemmän, mutta vieras syli houkutti. Kun tapasin tätä toista miestä, mieleni oli hyvä ja maailma näytti ihanalle. Mutta eihän niin olisi voinut ikuisesti jatkua, ratkaisu oli tehtävä.
Vaikka pettämiseni paljastui, olen siitä nyt hyvilläni. Olo on paljon parempi, kun ei tarvitse elää jatkuvassa pelossa ja rakkauteni omaa miestäni kohtaan on selvästi syventynyt.
Toivon, että jaksat uskoa ja luottaa poikaystävääsi, antaa hänelle vielä mahdollisuuden yrittää yhdessä. Ja niin vaikeaa kuin se onkin: vaikket ikinä unohda hänen tekemisiään, pystyisit antamaan anteeksi hänelle, sillä olemme jokainen erehtyväisiä!
ei kyllä kannata ottaa sitä äijää takasin, lapselle isänä se kyllä voi olla mutta muuten pidä se pois kuvioista.
Itselle on käynyt että ukko petti ja sitten manku takas, mutta en ole ottanut ja nyt kun lapset on aikuisia en halua olla sen vellihousun kanssa missään tekemisissä. Elämäni on muutenkin paljon parempaa ilman että olisin ottanut ukon takas ja varmasti alkanut sitten kyttäileen sitä että pettäkö se. Nyt voin tehdä mitä mieli tekee.
Ja maailmahan on täynnä miehiä joista kyllä tulee samanlaisia kunhan pääsevät naimisiin.
kyllähän se ekoina viikkoina voi hyvin mennä,
mutta puoli vuotta ei oo niin pitkä aika et
entiset unohtuu...kannattaa pitää ehkä välit
hyvinä lapsen takia, mut en suosittele kyl rakkaussuhdetta...
Ei ole järkeä aloittaa alusta, jos homma meni pieleen.
Eikö olisi järkevämpää jatkaa siitä, mihin jäi, jos on ottanut opikseen?
ELI
Kummankin tulisi olla kypsiä ja valmiita ottamaan vastuu sekä itsestään, myös toisesta sekä erityisesti yhteisestä lapsesta. Se tarkoittaa kyllä ihan jotain niin arkista kuin perhe-elämää säännöllisine rytmeineen ja hommien hoitamisineen.
Jos kyse on siitä, että ex-miehesi pettää sinua jatkuvasti, niin siihen et voi auttamalla vaikuttaa ellei hän sitä itse halua. Ei alkoholismistakaan voi parantua, jos juopottelija ei itse sitä tahdo ja voimakkaasti.
Älä aja itseäsi loppuun. Älä myöskään sitä toista, sillä ihmisen muuttaminen haluamansa kaltaiseksi ei ole kovin pitkään hedelmään kantava ajatus ... Voi olla, että hän ei "karvoistaan pääse", vaan jatkaa aivan niin kuin tähänkin asti.
ikävä kyllä miehesi varmasti pettää sinua uudelleenkin, ehkä ei heti mutta varmasti jossakin vaiheessa.