Meillä on pitkään kestänyt kriisi. Olen käynyt perheneuvojan luona, mutta miestäni ei kiinnosta. Mieheni sanoo, että olen syypää kaikkeen. Kun yritän saada jotain keskustelua aikaiseksi, mieheni suuttuu ja jättää minut yksin "ratkaisemaan" ongelmia. Meillä ei ole kyse pettämisestä, ei alkoholista tai väkivallasta. Ongelmia on se, että mieheni on laiska, vastuuton, kovin ylipainoinen yms. Itse teen kaiken kotona, en kylläkään ilman nurinaa ja koetan pitää itseni kunnossa käymällä kuntosalilla yms. Muilla kokemusta tällaisesta?
Mikä avuksi?
Vaimo
6449
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hukkuisiko paskaan vai soittaisiko äidin paikalle?
Niinpä, en ole tullut miettineeksi moista, mutta luulen, että arvostaisi minua vasta sitten kun menettäisi minut.
lisää kommentteja tähän viestiin, kiitos?:).
jätä kotityöt tekemättä. sano miehellesi, että on hänen vuoro pestä pyykit ja laittaa ruokaa.
jos aiemmin äiti on tehnyt kaiken kotona ja nyt sinä, niin ei se raukka tiedä, kuinka paljon oikeasti kotitöissä on tekemistä varsinkin jos yksin joutuu tekemään kahden ihmisen työt. ja saisit ehkä miehesi kiinnostumaan ulkonäöstään, kun kehuisit, että kuinka komealta hän tulisi näyttämään jos vaikka alkaisi kuntoilemaan. :)
onko miehelläsi mitään perusteluja siihen, miksi olet syypää kaikkiin ongelmiin?
on ihan totta, että miehet ei kovin usein kotona asuessaan opi tekemään kotitöitä. jokaiselle olisi hyvä asua muutama vuosi ihan yksin. sama juttu oli itsenikin kohdalla, mutta kun ei ole ketään toista joka tekee, niin pakostikin sitä oppii.
Sepä tässä jurppiikin, kun olen koettanut kannustaa monin eri tavoin miestäni pitämään itsestään vähän parempaa huolta...kehumalla kuinka hän oli komea, kun sitä vatsaa ei ollut pilkesilmäkulmassa. Se on kyllä totta, että mieheni ei ole asunut yksin. Pitkä avoliitto takana ja hänen ex-puolisonsa pelkäsi/pelkää bakteereja, joten tiedät kuka siivosi ed.suhteessa:(. Yksin lapsieni kanssa asuminen houkuttaa yhä enemmän ja näen päiväunia ajasta jolloin asun lapsieni kanssa yksin, mutta vielä en ole rohjennut lähteä. Vaatii voimia ja tähän nykytilanteeseen on mennyt paljon voimia...voimien kerääminen on kuitenkin alkanut.
no sitten varmaan ei auta muu kuin sanoa ihan suoraan, että alkaa riittää. sano miehellesi, että saa alkaa näkemään vaivaa oman ulkonäkönsä ja kodin eteen tai lähdet muualle. tai kokeile, että otat lapset mukaan ja lähdet jonnekin ja sanot ukolle, että tulette takaisin, kun on oppinut tavoille. se ei ole lapsienkaan kannalta hyvä juttu tuommoinen mies talossa.
toivottavasti asiat menee parhain päin. :)