mitähän minun oikein pitäisi tehdä, olemme seurusteleet ja asuneet yhdessä vuoden. minä olen ollut hyvin onnellinen, pikku kriisiä on joskus ollut, mutta perusasiat on olleet ihanasti.
nyt mies on ilmaissut, ettei ehkä halua seurustella kanssani. siitä seurasi iso kriisi. hän ei aluksi osannut selittää yhtään miksi. nyt pari viikkoa tapauksen jälkeen olen saanut hänet puhumaan (aina ollut todella huono avautumaan) ja syynä on, että mies kokee että hän ei pysty elämään omaa elämäänsä tarpeeksi.
ei sitten osannut eritellä mitä se oma elämä olisi. hän jäi kuitenkin yhteiseen kotiin eikä kertakaikkiaan tehnyt mitään asian eteen itse.
yritin sanoa, että lähde nyt hyvä mies muualle miettimään eloasi, vaan ei lähtenyt. lopulta sanoin, että nyt lähdet, vasta sitten meni. tuli kyllä töiden takia (ei vakityö) heti seuraavana päivänä takaisin.
tuntuu hyvin hyvin pahalta, ettähän on valmis uhraamaan myös hänen mielestään hyvän suhteen siihen, että ei tiedä mitä tahtoo. olen kuulema ihana edellenkin mutta kuinka ihmeessä minun pitäisi toimia?
tuntuu hyvin loukatulta mutta en silti haluaisi miestäni menettää, rakastan häntä. tuntuu vain tyhjältä olla hänen rinnallaan kun ei voi tietää lähteekö hän. mies on vielä perusluonteeltaan rauhallinen kotikissa, eikä tee juuri mitään spontaania, en sitten ole osannut keksiä miten hän kaipaamansa vaaran tunnun saisi.. enkä oikeastaan koe, että minä voin "miehistä vaarantuntua" hänelle tarjotakkaan. luulen että hän kaipaa vain muuta tekemistä, omien kavereidensa kanssa, mutta miten h*lvetissä toimia kun ei se ikinä edes lähde jos kaverit pyytää bisselle..?
paha olo.
nyt mies on ilmaissut, ettei ehkä halua seurustella kanssani. siitä seurasi iso kriisi. hän ei aluksi osannut selittää yhtään miksi. nyt pari viikkoa tapauksen jälkeen olen saanut hänet puhumaan (aina ollut todella huono avautumaan) ja syynä on, että mies kokee että hän ei pysty elämään omaa elämäänsä tarpeeksi.
ei sitten osannut eritellä mitä se oma elämä olisi. hän jäi kuitenkin yhteiseen kotiin eikä kertakaikkiaan tehnyt mitään asian eteen itse.
yritin sanoa, että lähde nyt hyvä mies muualle miettimään eloasi, vaan ei lähtenyt. lopulta sanoin, että nyt lähdet, vasta sitten meni. tuli kyllä töiden takia (ei vakityö) heti seuraavana päivänä takaisin.
tuntuu hyvin hyvin pahalta, ettähän on valmis uhraamaan myös hänen mielestään hyvän suhteen siihen, että ei tiedä mitä tahtoo. olen kuulema ihana edellenkin mutta kuinka ihmeessä minun pitäisi toimia?
tuntuu hyvin loukatulta mutta en silti haluaisi miestäni menettää, rakastan häntä. tuntuu vain tyhjältä olla hänen rinnallaan kun ei voi tietää lähteekö hän. mies on vielä perusluonteeltaan rauhallinen kotikissa, eikä tee juuri mitään spontaania, en sitten ole osannut keksiä miten hän kaipaamansa vaaran tunnun saisi.. enkä oikeastaan koe, että minä voin "miehistä vaarantuntua" hänelle tarjotakkaan. luulen että hän kaipaa vain muuta tekemistä, omien kavereidensa kanssa, mutta miten h*lvetissä toimia kun ei se ikinä edes lähde jos kaverit pyytää bisselle..?
paha olo.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mulla on ihan sama tilanne!!todella paha olo kun ei tiedä mitä tekisin!
paljon kotona? jos, ala itse käymään jossain.
yhdessä olo on mukavaa, mutta alkaa tuntua tylsältä jos ei ole mitään muuta. ehkä se sinunkin ukkosi alkaa elämään elämäänsä eikä lähde sinun luotasi, kun huomaa, että teidän yhdessä olo ei ole sille esteenä millekään. seurustelussa on tärkeää, että kummallakin on oma elämä ja omia juttuja, mutta niiden pitää sopia yhteiseen eloon.
kyllä olen paljon kotona, työhuone on täällä.. minun mielestäni ongelma en ole minä vaan mieheni henkinen tila.
ei meillä ole missään vaiheessa ollut tylsää, mies vain on jostain syystä kykenemätön tekemään omia juttujaan. (masentunut?)
nyt tilanne on se, että hän on alkanut puhua perheen perustamisesta ja nyt minuakin ahdistaa. suhde oli hyvä, iloinen ja "helppo" ja nyt yhtäkkiä pitäisi päättää perheen perustmisesta ja ikuisesta yhdessäolosta...?!! eli kun ongelmia ei ollut, niitä piti keksiä (sitoutumiskammoinen?)
olisi ihanaa kuulla mitä pitäisi tehdä, nyt en enää ole varma omistakaan tunteistani. tuntuu, etten voi luottaa häneen
outoa.