Tuossa alempana ihmiset tosissaan vertailevat rullailun ja pyöräilyn rasittavuutta. Haloo! Pyöräily on maailman raskain urheilulaji. Rullaluistelusta ei voi edes puhua samana päivänä, saatikka samassa lauseessa. Rullaluistelu ja sauvarullailu on ihna kivoja liikuntamuotoja keski-ikäisille ja ylipainoisille ja hyvä että edes jotenkin liikkuvat. Mutta sekaannus ilmeisesti johtuu siitä, että ihmiset mieltävät mitä tahansa polkemista minkätahansa kaksipyöräisen päällä pyöräilyksi. Näinhän asia ei ole.
Pyöräily vs. rullailu
Harrastan kumpaakin
153155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Rullaluistelua ja sauvarullailua paremmin keski-ikäisille (ja) ylipainoisille sopii muun muassa pyöräily. Pyöräily on helppoa, mummokin sen osaa mummonpyörällään, ei vaadi kovaa alkukuntoa eikä tarvitse suuria voimia. Pyöräily on suhteellisen turvallista eikä ole suurta pelkoa urheiluvammoista (rasitusmurtumista, kaatumisesta tulevista ruhjeista).
Polkeminen minkä tahansa kaksipyöräisen päällä on juurikin pyöräilyä. Liikkuminen tervatuilla puusuksilla Nokialaiset jalassa jänismetsällä on metsästyksen lisäksi myös hiihtämistä.
"Pyöräily on maailman raskain urheilulaji."
Liikuntamuodon raskaus on todella epätarkka termi. Raskas viittaa sanana yleensä lähinnä voimantuottoon, ei niinkään aerobiseen kuntoon. Maailman raskain urheilulaji lieneekin voimanosto, toiseksi raskain painonnosto ja kolmanneksi raskain erityiset vahvamieskisat. Kovimpaan rääkkiin (pisin palautumisaika) elimistö taas joutuu pitkissä maastojuoksukisoissa, siinä jää triathlon ja jopa pyöräilyhipat toiseksi. Suurinta lyhytaikaista voimantuottokykyä taas vaaditaan pikaluistelun ja pikajuoksujen tyyppisissä lajeissa. Monipuolista useiden lihasten lihaskestävyyttä, voimaa ja hapenottokykyä taas tarvitaan uinnissa ja maastohiihdossa.
kilpapyöräily vaatii kovaa aerobista kuntoa ja reisilihaksilta lihaskestävyyttä. Maastopyöräilyssä reisilihaksilta vaaditaan kestävyyden lisäksi enemmän lyhytaikaista voimantuottokykyä. Reisien alueella sijaitsevat ihmisen suurimmat lihakset ja kun nämä lihakset joutuvat koko ajan tekemään työtä, löytyy pyöräilyn rasittavuudelle selvä syy -- työtä ei tehdä ilman polttoainetta.
Esimerkkejä rankoista kestävyyskilpailuista ovat mm. pyöräilyssä Tour de France (on kyllä taukoja), Paris-Brest-Paris -ajo (1200 km yhtämittaa) ja juoksussa 3100 mailin eli noin 5000 km mittainen ultramarathon jossa juoksijat taitavat pitää tosin yön yli taukoa tahkotessaan vajaan kilometrin lenkkiä.
Pikaluistelu, pikajuoksu, ratapyöräily samassa kategoriassa. Maastojuoksu ! Palautumisaika ? Yksi kisa palaudu vaikka loppuvuosi ? Pyöräilyn etappiajoissa, en puhu mistään ranskan,Italian, Espanjan ajoista, vaan ihan muista esim: viikon mittaisia etappiajoa 600-800 km mittaisia kisoja on pilvin pimein, jotka vaativat kyllä ihan muuta kuin " maastojuoksut". Pyöräilyssä vielä usein ajetaan jopa 2500 metrin korkeudessa ja 30 asteen helteessä, mitkä jo yhdessä tekevät vaatimuksista niin kovan ettei tavallisen pulliaisen tarvi tehdä ko. olosuhteissa yhtään mitään ja on 5 tunnin jälkeen valmista kauraa !
miksi Festina vai mikä liene tallin huoltoryhmältä löytyi muutakin kun ruista ja kaurapuuroa.
Tämä keskustelu virisi varmaankin ihan tavallisten kuntoilijoiden kokemuksista pyöräilyn ja rullaluistelun rasittavuudesta, ei niinkään lajien huippu-urheilijoiden ominaisuuksista. Itse pyöräilen ja rullaluistelen kuntoilumielessä ja tavallisella "mukavalta" tuntuvalla vauhdilla rullaluistelussa sykkeeni ovat noin 10 lyöntiä korkeammat kuin pyöräillessä. En tiedä johtuuko ero vain siitä, että pyöräilykilometrejä tulee vuosittain huomattavasti enemmän ja tekniikka on hioutunut taloudelliseksi.
Kyllähän rullaluistelukin huipputasolla vaatii aivan erinomaista kuntoa vai menisikö maratoni muuten 58 minuuttiin? Siitä on meidän tavallisten kuntoilijoiden vauhti kaukana.
Pyöräilyäkin on niin monenlaista, että ainakin minusta on vaikea sanoa esim kuka on kovin urheilija seuraavista
- 1 km aikaajon ME-mies
- tunnin ajon ME-mies
- Ranskan ympäriajon voittaja
Tuskin yksi ja sama mies pystyisi hanskaamaan sprinttimatkaa ja kolmen viikon etappikilpailuja.
Eri urheilulajien kovuutta vertailtaessa on vaikea löytää oikeaa mittaria. Esim nyrkkeily on äärimmäisen kovaa fyysistä kuntoa vaativaa ja lisäksi psyykkinen kovuus on varmaan vielä vaativampaa kun kaveri saattaa lyödä nenään ja lujaa. Kestävyyslajeissa, joihin pyöräily ehdottomasti kuuluu, vertailuun voisi ajatella maksimaalisen suhteellisen hapenottokyvyn vertailemista. Tietääkseni parhailla murtomaahiihtäjillä ja kestävyysjuoksijoilla tämä lukema huitelee 90...100 ml/(min*kg) (yksikkö on millilitraa minuutissa painokiloa kohti). Olettaisin, että parhailla pyöräilijöillä lukemat on samaa luokkaa (te, joilla on enemmän tietoa, kertokaapa pyöräilijöiden lukemsta). No jos nyt sitten saataisiin selville että maailman 20 parhaan pyöräilijän keskimääräinen hapenottokyky olisikin muutaman millilitran suurempi kuin esim 20 parhaan 10000 m juoksijan keskiarvo niin siltikin lajien vaatima kunto ja kovuus on mielipidekysymys. Itse en lähtisi lajien väliseen vertailuun lainkaan, koska jokainen laji vaatii niin paljon muutakin kuin jonkun yksittäisen ominaisuuden.
Ihan huvin vuoksi vaan vertailuja hapenotoista: Björn Dählie, Mika Myllylä n. 90-92 ml, mitkä lienevät maailman parhaita tuloksia. Pyöräilijä Miquel Indurain 5 kertainen Tour de Francen voittaja vo2 8,0 ja painoa n. 80 kg = n. 100 ml/kg. 80 kiloinen Indurain nousi mäkiä 50-60 kiloisten "mäkiexperttien" kanssa alpit tasavertaisesti ja jätti mäkimiehet tasaisella aika-ajossa valovuosien päähän. Ehkä maailman lahjakkain urheilja kestävyyslajeissa !!!!
Mielestäni hapenottokykyjä eri aikakauden ja eri lajien urheilijoiden kesken. Ja ainakaan puhua lahjakkuudesta.
Käytetyt lääketieteelliset menetelmät hapenoton kehittämiseksi ovat täysin erilaisia.
Hyvät on Indurainin kestävyysominaisuudet, se täytyy jokaisen myöntää. Ei ole ainakaan minulla tiedossani ketään yli 100 ml/(min*kg) muuta urheilijaa, joten Indurain lienee tämän ominaisuuden suhteen paras tai ainakin yksi parhaista.
Siltikin pyöräilykilpailukaan (esim Ranskan ympäriajo) ei ratkea pelkän maksimaalisen hapenottokyvyn perusteella vaan muita merkittäviä tekijöitä ovat taktiikan onnistuminen, joukkueen vahvuus, sprinttiominaisuudet (nopeus, nopeuskestävyys), mäennousukyky (voimakestävyys), kalusto yms. eli kaikkien osatekijöiden täytyy olla lähes huippua, jotta voitto olisi mahdollinen. Jokainen varmaan voi nimetä hyviä pyöräilijöitä, jotka ovat "heikossa" tallissa ja jäävät tämän takia yksin taistelemaan vahvoja joukkueita vastaan.
Edelleen olen sitä mieltä että "kovimman tai rankimman" urheilulajin titteli on mielipidekysymys.
PS. Minäkin pidän pyöräilijöitä eräina kovimmista kestävyysurheilijoista, mutta kyllä minusta esim. kenialaiset ja etiopialaiset (yli 1500 m) juoksijat ovat uskomattomia kestävyysurheilijoita. Viikosta toiseen uusia maailmanennätysyrityksiä koko kilpailukausi. Näihin maihin kun saataisiin kunnon kalusto ja asiantunteva valmennus niin pyöräilymaailmakin voisi olla huomattavasti laajempi ja kovempitasoisempi.
Aika hienoa, kun niin harva lähtee tällaisiin turhiin trolleihin mukaan. Katsotaan miten tämän käy.
Kuka tahansa idiootti oppii veivaamaan kankea, mutta rullatekniikka vaatii erittäin monen motorisesti vaikean tekniikan hallintaa - verrattuna pelkän kammen pyörittämiseen.
Kilpailutaktisesti rullailussa voi pelata ihan samoilla menetelmillä kuin pyöräilyssä, mutta suolana on vielä suurempi hyöty peesaamisesta ja vaikeampi peesattavuus. Esim. tyyliä voi käyttää eräänlaisena aseena tässä.
Eli, älyllisesti rullailu painii ihan omassa ylemmässä sarjassaan verrattuna pyöräilyyn. Pyöräily on suht tyhmien veri/stredoidi/HGH-douppaajien urheilulaji.
Nythän poika oikein jutun väänsi !! Pyöräily, jos mikä on taktiikkalaji ! Rullailusta en sano mitään, kun en tunne lajin kisoja. Pyöräilyssä ei riitä se, että on yhdellä etapilla hyvä, on ajateltava myös tulevat etapit ja maastot ja tuulet ja vastustajan avut. Ranskan, Italian, Espanjan ympäriajot muut lukemattomat etappiajot ja klassikot ovat yleensä järjen voitto ? Hyväkään kilpailija ei pysty voittamaan, jos joukkeenjohtaja ei ole ajan tasalla(huoltoautossa)Joukkueen pitää toimia joukkueena kuten jalkapallossa, että voitto saavutetaan. Yhden kisan aikana taktiikka voi muuttua moneen kertaan ja silloin on oltava hereillä toimimaan oikein. Kilpapyöräily on yksilölaji, jossa joukkueella on SUURI merkitys.
Toki pyöräkisa vaatii taktiikkaa, mutta em. seikoista johtuen vähemmän kuin rullakisassa.
Itse suoritus on sen sijaan vain kammen veivaamista oikealla kadenssilla ja ei lähellekään vaativuudeltaan rullailuun verrattavaa.
Heitetään nyt vettä kiukaalle, kun näköjään se sopii näihin kirjoituksiin niin hyvin!
Pyöräilyhän on esim. juoksuun verrattuna ihan peesaajien laji! Miten muuten on selitettävissä, että esim. eilisessä etapissa toista sataa pyöräilijää tulee maaliin lähes saman aikaisesti.
Kunnosta riippumatta maaliin tullaan lähes samanaikaisesti Verrataanpa vaikkapa maraton juoksuun, jossa jyvät erottuvat akanoista parin tunnin rehkimisen aikana! Ei tarvitse juosta montaa viikkoa peräpäivinä, jotta saataisiin eroja!
Kyllähän pyöräilyssäkin tullaan peräkkäinen maaalin aivan kuin jossain juoksussakin. Perinteeseen kuuluu, että toisistaan sekunnin sisällä tulevat saavat saman ajan. Katkeamaton letka 100 metriä, kaikki saavat saman ajan. Rullaluistelu on varmasti kova laji siinä missä muukin huippu-urheilu, mutta ei siitä nyt voi pyöräilyn kanssa yhtäaikaa puhuakaan ! Esim: Tour de Francen ykkösen ja viimeisen ero on usein jopa 3 tuntia, joten jossain niitä eroja nyt kuitenkin syntyy ? Joku tuossa aikaisemmin mainitsi, että rullaluistelussa peesistä on enemmän hyötyä kuin pyöräilyssä ! Kumpikohan on enemmän peesareiden laji ???
Toitkin esille kysymyksen, jonka ajattelin esittää tänään eli tiedätkö mistä johtuu se, että todellakin saman ajan saa pyöräilijä joka on voi olla useitakin (tai ainakin muutamia) sekunteja voittajaa jäljessä? Onko turvallisuuskysymys, ettei 200 pyöräilijää yritä survoa väkisin toisten edelle, vaan kilpaillaan ainoastaan etappivoitosta?
Onhan päivänselvää, että pyöräkilpailussa eivät kaikki voi taistella voitosta yhtäaikaa. Toisekseen ajajia on niin monenlaisia. Toiset ovat kirimiehiä, toiset dieseleitä, joilla ei ole papua osallistua kiriin, vaan yrittävät matkan aikana ratkaista irtiotoilla kilpailun edukseen. Jos kisassa olisi vaikka 100 ajajaa, niin 10-15 on mahdollisuus massakirissä olla hyvin sijoittunut. Kolmanneksi massakirissä vauhdit ovat usein 70 kmh, mikä vaatii aika kovaa päätä seikkailla ryhmän seassa kylki kyljessä ja 20 sentin peesissä, eli siinä rajoittavat tekijät. Letka venyy näiden syiden vuoksi erittäin pitkäksi. Ajanoton kannallta ei ole ongelmaa saada jokaiselle omaa aikaa, mutta pyöräilyn perinteet ovat tällaiset.