Levin takapuolella Ounasjoen Riikonkoskesta löytyy putki, joka tulee tunturikylän vessasta. Hajun

Levin takapuolella

Ounasjoen Riikonkoskesta löytyy putki,
joka tulee tunturikylän vessasta.

Hajun tuntee haistelematta. Ei epäilystäkään: se on sitä itseään.


- Paskaputkeksi me tätä kutsutaan, valokuvaaja Sauli Koski tunnustaa.

Olemme Ounasjoen Riikonkosken rantatörmällä, jota koristaa keltainen kyltti. "Viemärin purkuputki. Etäisyys rannasta 30 m", siinä lukee.

Koski on avannut tarkastusluukun, josta on suora näköyhteys putkeen. Siellä käy kova kohina. Taskulampun valokeilassa näkyy ruskeaa, joka on tarttunut putken sisäpintaan. Lemu kuvottaa, vatsa on kääntyä nurin.

- Eikä se ole nyt edes pahimmillaan. Toisinaan haju on kuin seitsemän jättiläistä olisi pieraissut liha-aterian jälkeen, Koski vertaa.

Jättiläisiä täällä ei ole, mutta jättiläismäinen tunturikeskus löytyy. Sen nimi on Levi.

Se on hajun alkulähde.

24 000 vessanvetäjää

Suomen suurimmassa hiihtokeskuksessa on tuhansia vessoja.

Kun Levillä on sesonki, tunturiin ahtautuu 24 000 vessanvetäjää. Turistin kakka ja pissa päätyvät putkeen, joka vie jätökset Levin Vesihuolto Oy:n Taalovaaran jätevedenpuhdistamolle. Se seisoo Levin kupeessa lähellä Ounasjokea.

Puhdistamolta jätevesi jatkaa putkimatkaansa kohti Ounasjoen Riikonkoskea paikkaan, missä seisomme parhaillaan.

Sauli Koskea jurppii, eikä hän peittele tunteitaan. Valokuvaaja asuu jokivarressa Riikonkosken alapuolella, missä mikään ei ole kuten ennen - siis 5-10 vuotta sitten.

Tuolloin paikka oli vielä Kosken perheen vakituinen kala-, uinti- ja retkikohde.

- Hiekkarannat ovat muuttuneet lieterannoiksi. Kun tulet veneellä ylävirran puolelta tähän kohtaan, haju tulee vastaan. Koski on niin matala, että siinä voi kahlata paitsi, ettei siinä voi kahlata, koska kivet ovat liukkaita niljakkeita, hän kertoo.

Ei kelpaa pesuvedeksi

Riikonkoski oli aikaisemmin kalamiesten ja -naisten suosiossa. Perhokalastajat viihtyivät koskessa, vetouistelijat kosken alla.

Eivät viihdy enää.

- Se on putken syy. Kalaa ei pidetä syömäkelpoisena, Sauli Koski selittää ja kertoo ottaneensa aikaisemmin kahviveden joesta.

- Ei puhettakaan, että enää uskaltaisin. Homma loppui, kun pannuun ui paskakikare.

Koski ei ole yksin murheineen. Riikonkosken alapuoliset mökkeilijät eivät ole käyttäneet jokivettä enää aikoihin edes pesuvetenä.

- Kun vesi seisoo saavissa vähän aikaa, haju on hirveä. Peseydymme räystäsvedellä, yksi mökkiläisistä kertoo ja muistelee kaiholla aikoja, jolloin mökkiväki otti ruokavedenkin joesta.

- Meillä on ollut mökki jokivarressa 30 vuotta. Viimeisen 10 vuoden aikana joen pohja on limottunut pahasti. Syyllisestä ei ole epäselvyyttä, sillä kosken yläpuolella pohja on puhtaampi.

Mökkiläistä naurattaa puheet Ounasjoen lohikannan elvyttämisestä.

- Lohi on puhtaan veden kala. Ei se viemäriin nouse, hän vinoilee.

Kenen syy, kenen ei?

Ounasjoen veden heikko laatu on puhututtanut jokivarren asukkaita jo vuosia.

Ely-keskuksen asiantuntijat ovat selittäneet ilmiötä metsäojituksilla, maanviljelyllä ja sääolosuhteilla. Listalta puuttuu Riikonkosken viemäriputki.

- Ongelmia on ollut aikaisemmin, muttei enää viime kesästä lähtien. Nyt kaiken pitäisi olla kunnossa, tarkastaja Tarmo Oikarinen sanoo ja selittää putkesta tulevaa hajua hapettomassa tilassa tapahtuvalla mätänemisellä.

- Puhdas vesikin voi haista siltä.

Vedenlaatuvalitukset ovat tuttuja Oikariselle, joka on vastaanottanut niitä myös Riikonkosken yläpuolisen Ounasjoen varresta. Tosin valtaosa valituksista on lähtöisin alempaa.

- Valituksia tulee myös muista vesistöistä paikoista, missä ei ole mitään kuormitusta, hän huomauttaa.

Tarkastaja ei itse joisi Ounasjoen vettä ilman keittämistä, eikä kalastaisi Riikonkosken alapuolella.

- Vaikka uskon kyllä, että kala on syötävää.

Retkiä paskaputkelle

Sauli Koski sulkee paskaputken tarkastusluukun. Hän on lauhtunut sen verran, että kykenee juomaan termospullokahvit suklaaleivoksen kera.

Retkikeli on mainio. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Riikonkoski kohisee ja höyryää pakkasessa. Rantajäätä koristavat ketun, jäniksen ja kärpän jäljet. Joen takana kohoavan vaaran laki on puhtaan valkoinen. Muita ihmisiä ei näy, eikä kuulu, mutta hajun tuntee.