Miksi anoppi moittii,ja halveksuu kokoajan?
Vaikka kuinka yrittää olla miellyttävä, niin ei auta.
Aina on muka paikat sekaisin, ja en tee mitään(vaikka todellisuudessa teenkin).
Olen tullut siihen tulokseen, että jos en kelpaa hänelle, niin saa olla.
Vaikka kuinka yrittää olla miellyttävä, niin ei auta.
Aina on muka paikat sekaisin, ja en tee mitään(vaikka todellisuudessa teenkin).
Olen tullut siihen tulokseen, että jos en kelpaa hänelle, niin saa olla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
me olemme kaikki niin erilaisa ja kerro minulle miksi ihmistä pitäisi miellyttää??jätä tuollainen nainen omaan arvoonsa ja jatka elämääsi miehesi kanssa =)
Voimme vain arvella syytä niin sinun kuin monen muunkin anopin käyttäytymiseen.
Ehkäpä anoppi ei hyväksy itseään, eikä siksi pysty hyväksymään sinuakaan.
Jos anopin oma avioliitto ei ollut oikein onnistunut, hän on saattanut ladata odotuksia tyttärensä avioliittoon. Eli överiksi menee.
Nyt on sitten pettynyt, kun tyttären aviomies ei vastaakaan sitä ihannetta, mikä hänellä itsellään oli unelmamiehestään.
Ei yksinkertaisesti ymmärrä, että tytär valitsi miehen itselleen eikä äidilleen.
Varjelkoon joku meitä vanhempia siltä, että odottaisimme lapsemme paikkaavan omia epäonnistumisiamme.
Joskus on jopa niitä tilanteita, että vanhempien on vaikea katsoa vierestä kun lapset pärjäävät ja ovat onnellisia jonkun muun kuin oman isänsä tai äitinsä kanssa. Omat appivanhempani ovat suutuspäissään sanoneet, kuinka vastenmielistä on nähdä poikansa suutelemassa minua - vaimoaan tai pitämässä kädestäni kiinni. Saatikka että poika lähettää ulkomailta kortteja, joissa kirjoittaa rakastavansa minua. Anopin kommentti oli kerran: "Ei se koskaan ole minulle kukkia tuonut tai tuollaisia kortteja lähetellyt." Taisi anoppi unohtaa olevansa pojallensa äiti eikä vaimo ja että hänen miehensä on se olutta hörppivä virtahepo olohuoneen nojatuolissa.
Minun anoppini on kanssa todennut, kun olen saanut mieheltäni kukkia tai jotain muuta huomionosoitusta, että ei vaan mulle tuo tuollaisia. (Muistamme anoppia kyllä synttäreillä, jouluna ja äitienpäivänä.) Appeni ei kyllä ole olutta hörppivä virtahepo =), mutta muuten perinteinen vanhempi mies, joka pitää tuollaisia kukkia ja pieniä lahjoja jonninjoutavana rahanhaaskauksena.
On appivanhempia jotka eivät toivo lapselleen kovinkaan mainiota puolisoa, mikä vaikuttaisi olevan melkeinpä sääntö miniöiden kohdalla. Monet suuren ikäluokan edustajat ajattelevat edelleen, että hyvä miniä on hiljaa tai puhuu joutavia, mutta ei missään nimessä ole edes teoriassa appivanhempiaan fiksumpi. Käydessäni toista kertaa appivanhemmillani kylässä, en edelleenkään puhunut paljoa itsestäni, yritin olla ystävällinen ja kohtelias. Mieheni oli maininnut opinnoistani vanhemmilleen. Sukulaisia oli yllättäen kutsuttu käymään ja minut esiteltiin kaikille tulevana maisterina - "kaiken lisäksi nättikin on". Vieraiden lähdettyä pois autoin anoppia siivouksessa ja siihenpä appi tupsahti selän taakse ja tokaisi niin että selkäpiitä karmi: "Vaikka sinä yliopistossa opiskeletkin niin sinä et tiedä asioista mitään minuun verrattuna!" Eipä tuo mielipide ole siitä muuttunut seuraavien seitsemän vuoden aikana. Joidenkin mieleen ei vain voi olla - joskus riittävä syy on olla jonkun lapsen puoliso.
Sama täällä tosiaan. Itselläni on kaksi maisterintutkintoa, ei todellakaan elvistelymielessä hankittuja, vaan tämän toisen jouduin tekemään terveyssyistä eteen tulleen alan vaihdon myötä. Mutta tosiaan minäkin olen saanut kuunnella näitä kommentteja, mistä kerrot, mm. että "kyllä se on kumma kun toiset on niin itsekeskeisiä että vaan opiskelevat ja opiskelevat ja ajattelevat vaan itseään, toista se oli minulla kun lapsiakin oli jo 19-vuotiaana..." ja "sinä et ole sen fiksumpi kuin muutkaan". (Enkä toki olekaan, en ole semmoista koskaan sanonut tai edes vihjannut, enkä niin edes ajattele.) Voimia sinulle ja kauniita kesäpäiviä!