... Rakkaamme kuoli liikenne onnettomuudessa juhannuspäivänä!! Hän oli isosikoni kihlattu ja vasta 22 vuotta. Elämä vasta alussa ja nyt se jo loppui.. Olen ollut siskoni luona koko viikon ja yrittäny olla tukena. Yritin pysyä vahva ja lohduttaa nyt kun tulin kotiin kamala tuska ja ikävä iskivät. Sain soiton la aamuna että hän on kuollut ja lähdin samantien ajamaan siskoni luo.. Ei sitä vieläkään halua uskoa todeksi.. odotan vain että koska sairaalasta soitetaan ettei se ollutkaan hän.. Pojilla ei ollut turvavöitä ollenkaan, kuskilla vain. Poikia kyydissä oli kolme, kaikki lensivät ulos autosta.. Tämä on elämäni kamalinta aikaa.. Olkaa onnellisia silloin kun vierellänne on joku, sitä ei välttämättä kestä kauaa.. ja vaikka tulisi ero voitte silti nähdä rakkaanne ja puhua hänelle.. mutta me emme saaneet edes hyvästellä emmekä kertoa kuinka paljon häntä rakastamme...
Rakkaamme kuoli!!!!
Ansku
41469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
oliko kuskilla promilleja kuinka paljon veressä ?
jos, niin who cares.
kuski ei ollut juovuksissa...
Miten kuvottava kirjoitus. Ajattelematon ja kylmä.
Vaikka kuski olisikin ollut humalassa, tieto siitä ei vähentäisi omaisten ja muiden surua. Kannattaisi ajatella asiaa siltä kantilta, että jos joku sinulle läheinen kuolisi rattijuopon kyydissä, etkö sitten surisi?
Kusipäisyys ei valitettavasti ikinä lopu tästä maailmasta.
Voimia teille, jotka olette menettäneet rakkaan ihmisen..
Voimia sinulle ja suuri halaus! Tiedän tarkalleen tunteesi sillä hyvä ystäväni kuoli 28-vuotiaana auto-onnettomuudessa rattijuopon ajettua hänen yli pari kuukautta sitten. Välillä sen tajuaa ja hyväksyy, ja välillä sitä vaan ei halua uskoa asiaa todeksi. Välillä olen pettynyt ja vihainenkin ja sitten taas pohjattoman surullinen..miksi jätit minut kun olisin tarvinnut sinua? Itse olen 24-vuotias ja elän muutenkin melkoisen rankkaa aikaa elämässäni muutoksineen, ystäväni kuolemantapaus oli minulle ääretön järkytys.
Elämä ei ole meidän selitettävissämme, eikä meille koskaan kerrota miksi toisten aika täällä on lyhyempikuin toisten. Sen kauneus on niin haurasta ja särkyvää. Voimme vain yrittää auttaa toisiamme jaksamaan jatkaa matkaa ja tukea niitä jotka tänne jäävät..
Anna surulle tilaa, se tarvitsee sitä. Anna itsellesi ja siskollesi aikaa hyväksyä tapahtuma joka on vielä niin tuore. Ole sinä tukemassa häntä ja muista että rukouksen voima kantaa myöskin silloin kun tuntuu ettei omat voimat enää vaan tahdo riittää.