Olen seurustellut mieheni kanssa jo pian kolme vuotta ja viimeisen vuoden aikana hän on muuttunut valtavasti. Aluksi hän oli valtavan ihana, välitti ja puhui kauniisti, mutta nyt nämä piirteet hänessä ovat kadonneet lähes kokonaan. Mieheni ei enää halua nähdä minua lähes koskaan, syynä alkoholi tai pelaaminen, hän valehtelee usein, rikkoo tekemänsä lupaukset, ei kykene keskusteluun, vaan vetäytyy, kääntää selän ja suuttuu, jos yritän kysyä häneltä asioita tai keskustella. Tuntuu, ettei hän arvosta minua ollenkaan, koska tekee minua loukkaavia asioita tietäen, että niistä tulee minulle paha olo.
Itkuja on itketty lukemattomat kerrat joka viikonloppu monen kuukauden ajan. Joskus hän lohduttaa ja onnistuu saamaan turvallisen ja hyvän olon, jolloin jaksan taas uskoa hänen muuttuvan, mutta seuraavana viikonloppuna sama jatkuu. Usein pienenkin tappelun jälkeen hänestä tulee tavattoman ilkeä ja välinpitämätön, eikä suostu jättämään ryyppyiltaa väliin, vaikka sitä itkien pyytäisin. Hän tietää, että minulla on tavattoman huonot välit alkoholiin, koska oma äitini kuoli lopulta monen vuoden alkoholismin takia, mutta se ei tunnu liikuttavan häntä pätkääkään. Haluaisin päästää hänet kyllä välillä viettämään kavereiden kanssa iltaa, mutta koska häneen ei voi enää luottaa ja koska hän juo itsensä aina ns. penkin alle, en haluaisi tätäkään enää tehdä.. Ja eipä hän minulta lupia tai mielipiteitä kyselisikään.
Joskus mies muuttuu kuitenkin hetkellisesti, oli jopa kuukauden juomatta (iso juttu minulle ja hänelle) ja joskus pyytää itkien anteeksi tekojaan ollen sitten hetken aikaa todella mahtava ja ihana ihminen. Sitten se alkaa taas.. Mikä on vialla? Onko kaikki minun syytäni vai mistä tämä voisi johtua? Olen aivan rikki, mutta en haluaisi erotakaan, koska rakastan häntä ja välitän hänestä kaikesta huolimatta. Paremman huomisen toivossa..
Itkuja on itketty lukemattomat kerrat joka viikonloppu monen kuukauden ajan. Joskus hän lohduttaa ja onnistuu saamaan turvallisen ja hyvän olon, jolloin jaksan taas uskoa hänen muuttuvan, mutta seuraavana viikonloppuna sama jatkuu. Usein pienenkin tappelun jälkeen hänestä tulee tavattoman ilkeä ja välinpitämätön, eikä suostu jättämään ryyppyiltaa väliin, vaikka sitä itkien pyytäisin. Hän tietää, että minulla on tavattoman huonot välit alkoholiin, koska oma äitini kuoli lopulta monen vuoden alkoholismin takia, mutta se ei tunnu liikuttavan häntä pätkääkään. Haluaisin päästää hänet kyllä välillä viettämään kavereiden kanssa iltaa, mutta koska häneen ei voi enää luottaa ja koska hän juo itsensä aina ns. penkin alle, en haluaisi tätäkään enää tehdä.. Ja eipä hän minulta lupia tai mielipiteitä kyselisikään.
Joskus mies muuttuu kuitenkin hetkellisesti, oli jopa kuukauden juomatta (iso juttu minulle ja hänelle) ja joskus pyytää itkien anteeksi tekojaan ollen sitten hetken aikaa todella mahtava ja ihana ihminen. Sitten se alkaa taas.. Mikä on vialla? Onko kaikki minun syytäni vai mistä tämä voisi johtua? Olen aivan rikki, mutta en haluaisi erotakaan, koska rakastan häntä ja välitän hänestä kaikesta huolimatta. Paremman huomisen toivossa..
Vastaukset 10
Vanhimmat
itse en ole ollut kanssasi samassa tilanteessa, mutta olen seurannut hyvin läheltä tätä tilannetta koko elämäni.isäni on alkoholisti ja minun on helppo ymmärtää oloasi.oletko miettiyt mahtaisiko myös oma miehesi kärsiä alkoholismista??neuvoni voi kuulostaa karkealta mutta oletko todella varma että jaksat kantaa koko elämäsi huolta alkoholistimiehesäsi??uskon että tiedät mitä on elää alkoholistin kanssa.Ja syy miehesi käytökseen ei todellakaan ole sinussa!!itse olen sen päättänyt että omassa elämässäni en tahdo enää kantaa huolta alkoholisteista sillä sitä olen tehnyt koko ikäni.jos keskustelu ei kerta auta,olisiko viisainta miettiä omaa tulevaisuutta ja jatkaa matkaa yksin?tämä on vain minun mielipiteeni..
Olen miettinyt asiaa monina iltoina ja puhunutkin miehen kanssa asiasta. Hän kuitenkin kieltää olevansa alkoholisti ja sanoo vielä pitävänsä monen kuukauden pituisen tauon juomisesta sillä aikaa, kun hän remontoi ostamansa talon uuteen uskoon. Haluaisin niin uskoa tähän, mutta pettymyksiä on takana jo monta. Olen sanonutkin hänelle, etten jaksa enää katsoa, kun toinen läheinen ihminen tappaa itsensä viinalla.
Sain tuosta viestistäsi rohkaisua ja päätin, että mies saa lähteä elämästäni, jos rikkoo lupauksensa vielä kerran. En minäkään kaikkea ala kestämään, vaikka hänestä jollain tavalla riippuvainen olenkin ja häntä rakastan. En vain tunne saavani enää ketään sen jälkeen, kun olen hänestä eronnut. Se on kamala tunne.
niin ja kun ketään EI voi muuttaa, ellei itse sitä henkilökohtaisesti halua!
Alkoholisti ei muutu eikä pysty paranemaan, ennenkuin tunnustaa itse olevansa alkoholisti.
Minulla oli 39 v kokemus asiasta. En suosittele sitä kenellekään. Se jatkuva pahamieli.
Illalla teki aina mieli ruveta huutamaan, mutta se oli turhaa, kun toinen ei ymmärrä mitään ja aamulla ei enää viitsinyt omaa verenpainettaan kohottaa. Ja jos sen tein, mies poistui sujuvasti kotonta tuumaten, ai se huuto alkaa taas.Kyllä jos olisin aina huutanut, ei mies olisi noin kauan kestänyt minua. Se oli vain sen rapulaisen aamun tunne. Kyllä se osasi korveta niin monta kertaa. Olen nyt ollut 10 v leskenä ja vielä suututtaa. Harkitse tarkoin, mitä teet.
harrastitko nalkuttamista ennen miehen muuttumista. jos harrastit muistitko kertoa miks nalkutat. jos unohdit kertoa että nalkutit sen takia että välität hänestä ja ajattelit hänen parastaan, niin me miehet koetaan se sitten "vittuiluks". t: omasta kokemuksesta tiedän sen.
Olen nalkuttanut, mutta mielestäni ihan syystä. Olen aina sanonut hänelle, että välitän ja olen huolissani ja etten ilkeyttäni hänelle napise. Haluaisin niin kovasti olla tyttöystävä, joka ei nalkuttaisi, mutta en minäkään jaksa hiljaa hyväksyä kaikkea mitä hän niskaani kaataa :(
miksi tuhlata elämäänsä huonoon mieheen kun parempiakin löytyy.. Ja rakkaus on harhaa.. aina löytyy uusia kohteita kun entinen häviää..
niin tutulta.Itsellä sama tilanne,mutta meillä on lapsi yhdessä!
On tässä mietitty että jatketaanko teitämme eri suuntiin:(säälittää kyllä lapsi,vaikka miestäni myös rakastan.(ne on ne viikonloput,jotka pilaavat suhdetta).mutta eihän elämä voi jatkua jos toinen pitää kynnysmattona,menee miten itse haluaa jne..
Sitten vielä se..olen nuori ja ihan nätti..mutta tulee se pelkokin mieleen et kuka tämmöisen yh-äidin haluaisi, että yksin jää..?vaikka tyhmä ajatella noin.kyllähän niitä hyviä miehiäkin varmasti on!!!
joka pilaa hyvän miehen ja hyvän naisen ja syö läheiset henkisesti ja pahimmassa tapauksessa myös fyysisesti. Tervettä itsekkyyttä peliin. Älä mieti ukon juomista tms. Opettele elämään omaa elämääsi joko hänen rinnallaan tai ilman häntä.
Tunne-elämäsi on nyt kanavoitunut miehesi mielenailahtelujen mukaan ja omat voimavarat alkavat hiipua. Yksin et tästä suosta pääse eteenpäin, paitsi, jos olet superpersoona. Itselleni kävi niin, että löysin miehen alkoholiongelmasta voittajan itselleni. Se oli ja on asia, jolle en voi mitään. Minun mieheni sentään myönsi ongelmansa ja yritti hoitoa vaikka minkämoista. Ei se ollut kuin tekohengitystä seuraavaa juomakertaa varten.
Al-Anon- ryhmä saattaisi auttaa sinua. Se on alkoholistien läheisten tukiryhmä, jossa saa puhua asioista nimettömänä. Sinne on tervetullut jokainen, joka kärsii läheisen alkoholin käytöstä ja sen aiheuttamista asioista.
Alkoholismi tulee hiipimällä. Ensin tulee psyykkinen riippuvuus sitten fyysinen. Kaikki eivät ikinä päädy fyysisen riippuvuuden tasolle ja tästä johtuu, että moni psyykkisestä riippuvuudestä kärsivä väittää, ettei ole alkoholisti. He mieltävät alkoholismin rappioalkoholisimiksi, ymmärtämättä, että joka ivikonloppuinen juominen on riippuvuutta siis alkoholisimia sekin. Alkoholisti selittää juomista itselleen että se rentouttaa, en ota krapularyyppyä useinkaan, voin olla juomatta vaikka kuukauden jne jne. Mutta näitä juomattomia kausia on vähän verrattuna juomiskausiin. Vaikka joisi vain viikonloppuisin, voi silti olla alkoholisti.
Minust ei kannata yrittää elää alkoholin ehdoilla, perhe ja varsinkin lapsi kärsii siitä. HAnki apua itsellesi, al-anon ryhmässä tapaat muita samanssa tilanteessa olevia. Ala parantaa aste asteelta omaa elämääsi. alkoholistia et voi parantaa. Hän on itse vastuussa juomisestaan ja vain hän itse voi siihen vaikuttaa. Sinä et voi tehdä hänen päätöksiään hänen puolestaan etkä sanella niitä hänelle. Tahto pitäisi löytyä häneltä etkä voi antaa itsetuntosi ja minuutesi murskautua toisen juomisen alle. Ota oma elämä käsiisi ja mieti, mitä tahdot ja sitten etenet päätöstesi mukaan, päivä kerrallaan. Kyllä se siitä, ole lujana. Elämä kantaa.