Olipa kerran ryhmä

Olipa kerran suuri valtuustoryhmä, perspyllykät.

Heitä oli joukko arvokasta vanhaa kaartia olevia nimiä, 100% ehdokkaista meni vaaleissa läpi.
Koko valtuustokausi oli yhtä riitelyä ja tivolia, mikään ei mennyt ns. putkeen. Alueella oli pari muuta pienempää ryhmää, joissa oli hiukan, hmm. keskitasoisempaa porukkaa ja läpimeno oli heikkoa.
Nämä kaikki nerot keksivät yhdistyä söpöihin perpyllyköihin, hankkivat muutaman tuoreen kasvon ja ajattelivat ottaa kunnan haltuunsa, koko listan voimin.

No, kaikkihan meni ihan perseelleen ja ilmaan jäi pyllykästä vain haiseva pikku tuhnu, ei siis edes pierun vertaa. No, sankarit tietysti syyttää äänestäjiä, omasta epäonnestaan ja heitä kohtaan tapahtuneesta väärinymmärryksestä. Nerojen johtoryhmä kokoontuu ja perpyllykät jaetaan seuraavia vaaleja ajatellen, kolmeen osaan.
Nyt puuttuu enää hyvät nimet, onneksi joukossa on yrittäjäneuvos pariskunta, joka voi suunnutella(ei tuhnutella) porukalle uudet nimet. Kaiken pohjana on ppyl, eli perspyllykät. Toinen ketju saa nimen pkan, eli tuttavallisemmin perskannikat. Kolmas ketju nimetään paljon ovelammin ja äänestäjät ei osaa yhdistää heitä aiemmin mainittuihin. Kolmas ketju on kkan, eli karvaiset kannikat.

Kun tämä nerojen aivopieru, oikea huttu-ukon törähdys pääsi ilmoille, päätettiin asian kunniaksi järjestää kaiken kansan juhla, lisäksi pidettiin kaupan pihalla oikein kunnon lättykestit.

Sen pituinen se.