Siis vaikka ois hyvissä väleissä muuten ja sillee kavereita niin se toinen juttelee muille rennosti mistä vaan mut ei mulle.
Et puhutaan vaan tietystä asioista, mut sit jos itse yrittää puhua aiheista mistä tää puhuu muiden kanssa, ei se puhu mitään... Tai vastaa.
Eikö se silloin pidä arvossa toista ja toisen juttuja? Onko se sivuuttamista ja vähättelyä tällöin?
Tyylii:"sulta ei ole uskottavaa keskustella tästä aiheesta."
Et puhutaan vaan tietystä asioista, mut sit jos itse yrittää puhua aiheista mistä tää puhuu muiden kanssa, ei se puhu mitään... Tai vastaa.
Eikö se silloin pidä arvossa toista ja toisen juttuja? Onko se sivuuttamista ja vähättelyä tällöin?
Tyylii:"sulta ei ole uskottavaa keskustella tästä aiheesta."
Vastaukset 34
Vanhimmat
Vai onko kyse ennakkoluuloista? 🤔 Mua kohtaan ollaan tosi ennakkoluulosii työelämässä ainakin.. Väärällä tavalla. Ja oon saanu oikeesti kurjia reaktioita omista mielenkiinnonkohteista ja harrastuksista puhuttaessa.
Toki kaikki eivät voi sitä historiaani tietää et se miten asiat näyttäytyy nyt on sit vaan kestettävä. Herkempää se loukkaa ja tuntuu pahalta. 😐
T. Aloittaja
En mä tarvi vahvistusta omasta riittävyydestä, mut kyl se saa miettiin just niiin ettei ole riittävä, kun toinen sivuuttaa.
😤
Joitain ihmisiä ei voi ymmärtää. Ja siis ei voi tietää rajojakaan jos niistä ei puhuta. Ne jotka olettaa toisen tajuavan asiat itse on ilkeitä ja inhottavia. Nauttivat toisen pyristelystä.
Jos esimerkiksi ollaan töissä hyviä työkavereita, PITÄÄ PYSTYY sanoon, jos ei halua olla yhteydessä vapaa-ajalla.
Mutta toi kyl kuulostaa siltä, et se ihminen ei kuuntele sua tai sit sillä on paska näkö ja kuulo. 🤔
Tai se ajattelee susta muulla tavalla kuin muista 😉
No niin no. Ehkä se sit ajattelee kaikkea muuta kun ajatukset harhailee.
Jos omaa käytöstä tarkastelen niin menen lukkoon kyllä sellaisen ihmisen kanssa josta on ajatuksia enemmänkin.
Joo oikeastaan sama,kun tietty nainen tulee jutteleen niin menen lukkoon ja ajatus harhailee ja hän varmasti miettii et mikäköhän totakin vaivaa..ei kyl muiden kanssa näin käy 🤔
Mulle käy yhden miehen kanssa näin. Tuntuu että tekee mieli paeta tilanteesta jos ollaan syömässä esim lounaalla. Kumpikin kattelee pitkin seiniä ja punasteleekin. 😂
Olis asiaa ja aivotkin päässä, mutta päällimmäisenä miettii toisen ihanuutta vaan.
Sivusta, nainen
Aloituksen tarkoitus on vaan saada pientä keskustelua aikaan. En puhu nyt tässä avauksessa mitä itse tunnen häntä kohtaan.
Itse koen, että luottauksen puute toista kohtaa luo jännitteitä, ettei uskalla samalla tavalla toisen kanssa jutella, kun sitä vertaa ihmiseen, jonka kanssa on tuttu ja luottamuksen arvoinen, silloin uskaltaa jutella vähän kaikesta, kun ei ole pelkoja siitä, miten toinen asioita ajattelee?
Väärin ymmärtäminen voi olla mahdollista tuntemattoman kanssa? Silloin haasteet ovat aivan toisenlaisia mm. pelkoa tulla väärin ymmärretyksikin? Jolloin selittelytkään eivät auta, jos toisella on jo mielikuva sinusta vääränlaisena luotu?
Luonne-erot voivat kärjistää asioita, vääränlaisen kanssa jotkut voivat jopa haluta ymmärtää toista väärin? Siksi uskon myös, miksi miehillä voi olla vähemmän uskallusta tehdä mm. aloitteita naisia kohtaan?
Huonot kokemat jää mieleen ja syntyy niitä pelkoja/ uhkia? Mielikuvia on helppo synnyttää ja toisen ulkoinen habituskin voi synnyttää niitä epäilyjä, ettei toinen olisi itselle mieleistä seuraa? Mennyt kokema voi myrkyttää uskoa hyvään toisesta?
Sivusta : Ois kauhean sääli että toinen ei uskaltaisi, mut sit taas haluan häntä enemmän kuin mitään. Olen asian yrittäny tuoda esille. Ei taida vaan tietää ja uskoa.
Luottamus meillä on hyvä. Vähän samaa kokemusta..
Ollaan ymmärretty toisiamme väärin monesti ja se aiheuttaa lieveilmiöitä. Pitäisi uskaltaa rikkoa jäätä uudelleen.. Toinen tarkoittaa hyvää, toinen suuttuu. 😐
Tämä kommunikaatio on mahdollista muuttaa toimivaksi vielä. Ja mielestäni olemme edenneet tässä asiassa..
Voi kunpa hän vaan tietäisi mitä saa aikaan oikeasti... Luonne-eroja on joo. Toinen on suorempi ja impulsiivinen, itse vähän rauhallisempi, mutta taas tunnepuolelta ollaan varmaan yhtä kiivaita.
Surulliseksi tulen jos menneet kinastelut sun muut olisivat syy.
Olen itse nähnyt ne vain kehittävänä ja luottamusta syventävänä seikkana.
Aivan kamalaa jos hän kokee toisinpäin.
Ei vaan kemiat kohtaa. Jotkut on vaan niin erilaisia että heti tulee olo ettei ole mitään yhteistä. Sekä sekin kun jotkut on niin epävarmoja itsestään että se paistaa läpi. Jotenkin ei jaksa sellaisia joita pitää koko ajan buustata tai varoa sanomisiaan ettei mene herne nenään.
Tulee olo ettei ole mitään yhteistä vaikka sitä olisi muille jakaa? Meillä vaan olisi tosi paljon.
Joudun kysymään suoraan vielä.
Mua suututtas tollanen ennakkoasenne, koska se just pahentaa epävarmuutta. Se syventää epävarmuutta. Että kannattaa asiaa pohtia noinkin.
No joskus näinkin, mutta.. 😬 Yäk jos kehtaa ajatella noin.
Jos tää ihminen josta aloituksessa pohdin ajattelee noin niin taitaa olla itse epävarma. 😃 Ei kestä juuri mitään kritiikkiä itsekään.
Peilataan voimakkaasti toisiamme monessa asiassa. Ehkä se on liian kivualiasta hänelle olla alasti sen peilin edessä.
Niin no jos ei luonnollisesti luista niin miksi väkisin vääntää. Ehkä tylyä mut jos ihmissuhde on kuormittava täytyy ajatella omaa jaksamista.
Sun epävarmuuksista olet vastuussa sinä itse ei kukaan toinen. Sekin vaikka ois yhteistä muttei kemiaa niin ei väkisin kannata vääntää.
No mutta miksi sit ei päästä irti toisesta jos on siihen mahdollisuus?
Hän voisi tehdä tämän meidän tapauksessa.
Jaa no ehkä sun pitää hänen kanssaan keskustella. Eikä tuntemattomien avulla mollata häntä. Ihme ettei juttu luista.
Mollata häntä? Olet hakoteillä!
"ihme ettei juttu muista"
Terkuin anonyymi kirjoittaja anonyymiin kasvottomaan juttuun netissä. Samoja tilanteita on varmaan kymmeniä tuhansia.
Onhan toi nyt ala-arvoista kirjoitella toisesta tuollaista. Ei kestä kritiikkiä ym softaa. Ei kenenkään tarvitse kestää kritiikkiä jos ei juttu muutenkaan luista. Pitkäaikaisissa ihmissuhteissa ihan eri juttu. Mä ainakaan uusien tuttavuuksien kanssa jaksa alkaa vääntämään.
On varmasti. Se olikin vaan neuvo. Toki jos se tuo sitä itsevarmuutta tuollainen niin mikäs siinä. Anna mennä. Emme tunne mitenkään. Just tuollaisia itse koitan välttää.
Et tunnistaisi mua irl ihmisenä.
Mistä minä tiedän. Kysy häneltä.
En mäkään kestä kritiikkiä jos se on ilkeää eli silloin se ei ole kritiikkiä vaan haukkumista. Kyse ei ole ollutkaan siitä. Vaan kumpikin ollaan oltu toisillemme rehellisiä ja suoria. Minusta ala-arvoista myös tuo että väität miten asia on kun et tunne tilannetta.. Ollaan molemmat herkkiä sieluja oikeasti. Ja tunnetaan jo semisti.
Ughh!
Mitään väitä.. keskustelen yleisellä tasolla. Niin en tiedä. Edelleen ei tunneta. Oli vaan ajatuksia miksi jonkun kanssa ei välttämättä juttu luista.
En varmasti. Keskustelut yleisesti. Ehkä kannata ottaa henkilökohtaisesti. Täysin tuntematon ihminen. Jos oot noin herkkä ei ihme että ihmiset on varpaillaan sun seurassa.
Mulla kävi noin kun koin niin paljon lämpöisiä tunteita joita ei pitäisi kokea häntä kohtaan.
Samma här
Ja tätä alla olevaa ei oo hän sanonu vaan pohdin oisko tää.
Tyylii:"sulta ei ole uskottavaa keskustella tästä aiheesta."
Mä vaan pohdin.
Juu henkisen väkivallan uhrina en mäkään oo enää iloinen itsevarma ihminen mitä joskus olin. Mut ei muuta ku vääntämään lisää veistä haavas.
T. Aloittaja