Mies on lähdössä nyt kerrallaan puoleksi vuodeksi pois, tämän jälkeen tulee kotiin joksikin aikaa ja lähtee taas. Tätä mun ahdistusta on vaikea kirjoittaakaan. Itkettää monta kertaa päivässä, on synkkä olo ja tuntuu että muilla menee onnellisesti suhteissa, minä jään yksin. Samalla olen ylpeä hänestä että tahtoo kehittää itseään ja tehdä tuollaista, samalla näen meidän suhteen kuolevan :( Hän on nimittäin puhunut, ettei osaa ajatella muutenkaan olevansa täällä kotimaassa, vaan tahtoo reissailla paljon(johon työnsä antaa hyvät edellytykset). Tietysti voin olla mukana jne. mutta minulla on täällä työ ja muita kiinnikkeitä, en voi niin vain aina lähteä milloin minnekin.
Pelkään jäähyväishetkeä aivan hirveästi, en haluaisi olla paikalla ollenkaan vaan karata jo aiemmin jonnekin yksinäisyyteen.
Mies on lupanut pysyä uskollisena, mutta epäilen valitettavasti sitäkin. On luonteeltaan menevä ja utelias, ehkä haluaa kokea tälläkin osa-alueella reissussaan vaikka mitä. Odotanko minä vain kiltisti vaikka hän saattaakin olla odottamatta? Tämä päätös "eroon" tuli täysin häneltä, mutta minä saan varmasti kärsiä paljon paljon enemmän. Miten tästä eteenpäin? Tulevaisuus niin auki.
Pelkään jäähyväishetkeä aivan hirveästi, en haluaisi olla paikalla ollenkaan vaan karata jo aiemmin jonnekin yksinäisyyteen.
Mies on lupanut pysyä uskollisena, mutta epäilen valitettavasti sitäkin. On luonteeltaan menevä ja utelias, ehkä haluaa kokea tälläkin osa-alueella reissussaan vaikka mitä. Odotanko minä vain kiltisti vaikka hän saattaakin olla odottamatta? Tämä päätös "eroon" tuli täysin häneltä, mutta minä saan varmasti kärsiä paljon paljon enemmän. Miten tästä eteenpäin? Tulevaisuus niin auki.
Vastaukset 5
Vanhimmat
elämääsi.. niin yksinkertaista se on..ettehän ole naimisissa niin miehellä ei ole sinua kohtaan mitään velvoitteita! päinvastoin jos hän haluaa sut kun palaa ja sinä olet edelleen vapaa ja haluat hänet niin jatkakaa sitten.. se mitä tapahtuu sinä aikana on vain sun elämää ja hänellä oma elämä siellä.. parempi kun jatkat elämääsi ja tapailet miehiä normaalisti..elä omaa elämääsi eläkä murehdi.
Kun se ei käy ihan niin helposti. Sitä kokee pettävänsä toista jos tapailee muita, hän on kuitenkin mielessä eikä oikeasti tahtoisi mitään pahaa omalle suhteelle. Tuntuu, että se oma rakas lipuu koko ajan kauemmas jos muuta häslää.
Toisekseen kun hänen kanssaan soittelee ja viestittelee, ikävöi ilman muuta jatkuvasti(kun toinen laittaa että ikävä omaa rakasta jne. viestiä), eikä osaa kiinnostua muista. Siksi tämä onkin niin kitumista..
Oman elämän eläminen käy oikein helposti. Ravinteliin voi mennä hauskaa pitämään, ei sieltä tarvitse lähteä sänkyhommiin. Luuletko, että miehesi ei kaveriporukassa lähde mihinkään istuskelemaan.
Miehesi haluaa harrastavan, itsenäisen naisen eikä ruikuttavaa itkumaijaa. Olisiko nyt aivan mahdotonta "nauttia" puoli vuotta vapaudesta ja tehdä kaikkea kivaa itselle, silti rakastaen ja kaivatenkin, mutta kohtuullisessa määrin?
Mitä tulee uskollisuuteen, niitäkin löytyy, mutta aika harvassa.
terv. komennusmiehen akka
Alkuun noin isot elämänmuutokset luonnollisestikin pelottaa ja toivottomuus iskee niiden edessä. Mutta yhtä suuren muutoksen edessä se mieskin on kun maailmalle yksin lähtee. Se on jännää aluksi, niin kuin kaikki uusi, jota odottaa. Sitten tulee arki ja usein ikävä rakkaita tutussa ja turvallisessa kotimaassa.
Te olette ekan kerran tässä tilanteessa molemmat, joten mitään kovin kauaskantoisia suunnitelmia lienee turha tehdä kummankaan ennen kuin ollaan "komennusta" viisaampia.
Kyllä sinä pärjäät. Käytä hyödyksesi ystävä- ja sukulaisverkostoasi ja käsittele pelkoa ja ikävääsi ulos aina kun vaan tilaisuus tulee. Ikäväkin hellittää otettaan aikanaan ja pystyt taas toimimaan vapaammin.
Yksin asumisestakin on lupa nauttia ja uusia ihmisiä lupa kohdata.
Yksin oleminen avaa myös mahdollisuuden tutustua itseen ilman toisen ihmisen vaikutusta.
Saatat löytää itsestäsi ihan uusia vahvuksia kun sinun on tultava toimeen ilman kumppaniasi.
Tietysti nyt, surutyön alla, nämä sanat kuulostavat mahdottomilta. Et kykene edes ajattelemaan muuta kuin eroa ja siitä syntynyttä surua.
Mutta kuitenkin elämä menee eteenpäin. Askel askeleelta. Hitaasti mutta varmasti.
Tsemppiä! : )
Varmasti menevänä miehenä aloittaa suhteen naisrauhanturvaajan kanssa, jolla myös on kulta kaukana kotona. Siellä on sellaisia naisia, jotka ovat halunneet miesten joukkoon. Ja paikalliset maksulliset lisäksi.
Tietenkään hän ei uskalla tunnustaa, mutta mielenkiinto sinua kohtaan vähenee ja vähenee... Et saa häneen yhteyttä viikkoihin, koska "puhelin on rikki" tai "ei saa pitää päällä." SILLOIN VASTA PAHALTA TUNTUU!!!
Kotona (jos hän luoksesi palaa) hänen on vaikea katsoa tai koskea sinuun.
Uuden kullan kainalossa vanha unohtuu nopeasti eikä entiselle muista ilmoittaa että se on nyt loppu.