Tyttöystäväni kertoi kodistaan ja koulutuksestaan perättömiä juttuja. Liioitteli asioita eli valehteli minulle. Hän teki sen siksi, että pelkää joutuvansa jätetyksi, koska itse olen koulutettu ja selvästi rikkaammasta kodista. Omasta mieletäni hän sotki haaveensa tosiasioihin.
Nyt v..uttaa tuollainen. Kerroin jo tutuille näitä "tosiasioita" ennen kuin huomasin miten asiat oikeasti ovat. Muuten hän on tunnollinen ja rakastaa minua.
Miten voisin jämäkästi, mutta kohteliaasti sanoa hänelle, että joko valehtelu tai suhde loppuu?
Ja minä en vitsaile!
Nyt v..uttaa tuollainen. Kerroin jo tutuille näitä "tosiasioita" ennen kuin huomasin miten asiat oikeasti ovat. Muuten hän on tunnollinen ja rakastaa minua.
Miten voisin jämäkästi, mutta kohteliaasti sanoa hänelle, että joko valehtelu tai suhde loppuu?
Ja minä en vitsaile!
Vastaukset 6
Vanhimmat
että tämä tyttöystäväsi on henkisesti kypsä? Kannattaa kysyä itseltään tämä kysymys, ennen kuin miettii suhteen jatkamista. Harmi, ettet kertonut ikääsi, mutta koulutuksesta puhuttaessa on siis varmasti ainakin lukio (tai siis ei ehkä ole) takana. Tuossa iässä naisilla/tytöillä on joillakin uskomaton tarve tulla kohdelluksi aikuisena, joita he eivät vielä ole, ja näin ollen saattavat hieman kaunistellakkin/keksiä asioita.
Missä sun inhimillisyytesi ja ymmärryksesi nyt on? Eikös nekin taidot kuulu rakkauteen.
Ymmärrän kyllä, että sua sapettaa kun tuli "valehdeltua" omillekin kavereille vasten parempaa tietoa, mutta eihän se nyt kaiken loppu ole.
Kyllä tosiystävät ymmärtää jos joskus kerrot heille tyttöystävääsi kunnioittavaan ja ymmärtävään sävyyn totuuden (sikäli kun se heille edes kuuluu).
Sä tajuat miksi tyttökaverisi väritti totuutta, joten miksi et voisi antaa sitä myös anteeksi hänelle?
Hiukan inhimillisyyttä peliin, niin ei tartte asettaa toista kipeän joko-tai valinnan eteen. Sellainen armottomuus ei kieli rakkaudesta eikä kunnioituksestakaan.
pitää thedä selväksi että valehtelu ei käy. Eihän suhde voi perustua aivan väristyneelle kuvalle ihmisestä. Itse olin n. 10 v sitten suhteessa jossa minulle kerrottiin perättömyyksiä, ja sain selville vasta vuosia myöhemmin että minua oli narutettu. No, onneksi jätin hänet muista syistä. Hän esim. kertoi olevansa töissä yhdessä paikassa, ja kuulin luotettavalta taholta, ettei hän ollut töissä ollenkaan vaan lähinnä pelasi uhkapelejä sen ajan kun olimme yhdessä. Tunsinpa itseni todella tyhmäksi. On myös kunnioituksen puutetta toista kohtaan jos kertoo puolitotuuksia tai valheita. Vaikka kaikkia noloja yksityiskohtia omasta elämästä ei tarvitse kertoa, ei suhde voi pitkän päälle toimia jos ei olla rehellisiä edes tuollaisissa perusasioissa kuten keitä oikeasti ollaan. Sinuna sanoisin hänelle vakavasti että valehtelu loukkaa ja toivoisit ettei hän enää tekisi niin.
Poppeli, ei kaikkea tarvitse ymmärtää, parisuhteessakaan.
Inhimillisyyttä todellakin. Kyse on ilmeisen nuoresta naisesta, jonka itseluottamus ei ole riittänyt olla sellanen kun on, vaan on pitänyt sepitellä itsestään "haluttavampi" kuin mitä itse mielestään onkaan.
Siinä hän syyllistyi toisen aliarvioimiseen.
Jutskatkaa asia selväksi. Siinä on jo tarpeeks häpeää kun tajuaa jääneensä kiinni. Tuskin likka tekee samaa virhettä toistamiseen.
Siksi juuri kandeiskin selvittää asia juuria myöden, ymmärtää toisen "motiivit" ja antaa se epätoivonen teko sitten anteeksi. Se tukis toisen itseluottamusta eikä nakertais sitä vaan entisestäänkin.
Rakkaus ei ole mikään kerrasta poikki-juttu.
Ota nuo valheet muka täysin todesta ja käännä ne tyttöystävääsi vastaan.
Esim. sano tyttöystävällesi, että lupasit hänet auttavan vierailun yhteydessä kaveriasi saman alan kotitehtävissä. Sitten hän on aivan pulassa, kun ei osaa mitään...
Esim.2. Jos hänellä on "hyvä työ". Kerro kaikille kuinka varaatte kohta matkan, koska tyttöystävä tarjoaa. Sitten menkää matkatoimistoon ja pistä hänet maksumieheksi!
Lopuksi sanot, että tarkoituksella kiusasit. Sitten annat hänelle viikko aikaa miettiä, kumpi loppuu.
Kuulostaa siltä että kamppailette vielä aikuistumisen kynnyksellä jolloin koulutuksella/ammattilla/taustalla on vielä jotain merkitystä kumppanin valintaan. Valehtelu kielii nuoren tytön heikosta itsetunnosta, asioiden väärästä tärkeysjärjestyksestä (muuttuu varmasti iän myöstä, kun aika on siihen kypsä), tai/ja sitten hän vain on niin silmittömän ihastunut sinuun että tekee/sanoo harkitsemattomia asioita tehdäkseen vaikutuksen sinuun.
Jos valehtelu on ollut vain suhteen alkun "liioitellua/kaunistelua" jotta toinen kiinnostuisi niin älä jätä, vaan ole imarreltu. Tottakai tilanne on kiusallinen ja valehtelu ei ole suotavaa, mutta älä muserra tyttösi itsetuntoa entisestään jättämällä hänet töppäyksien takia. Tapahtuneesta on tosin keskusteltava, jos sen taidon hallitsette asian puiminen luultavimmin lähentää teidä huomattavasti. Ehkä pienen näpäytyksen voi antaa, mutta en nyt sentään jättäisi..
Asia onkin tyystin toinen, jos suhteenne on edennyt jo pitkään ja valehtelu vielä jatkuu ja jatkuu keskustelusta huolimatta... Silloin voisi olla "kaikki tai ei mitään" taktiikka paikallaan.