Oon seurustellu lähemmäs 2vuotta ihanan miehen kans. Mies on todella ihana, rehellinen ja luotettava, antanut tälle suhteelle kaikkensa.. Ollaan suunniteltu elämämme aika pitkälle ja rakastamme toisiamme.. Mut minä... Rakastan kyl miestäni enemmän ko elämää.. Mut samalla muutkin miehet kiinnostaa, ei niin paljoo kuitenkaan et vaihtaisin miestä, mutta välillä on kiva kun on flirttiä ilmassa.. Mitään fyysistä suhdetta mulla ei oo koskaan ollut kenenkään kanssa sinä aikana ku ollaan seurusteltu.. Tiedän et oon tehny väärin... Nyt sitten kerroin miehelleni tästä uusimmasta tapauksesta, kun en enää jaksanut huonoa omaatuntoa... Ja kävi ilmi et mieheni ties kaikki aikaisemmatkin jutut mut oli ollut hiljaa ja toivonut mun muuttuvan.. Mieheni oli todella raivona tästä uusimmasta (vakavin juttu koko aikana) ja olimmekin erossa hetken aikaa. Mieheni haluaisi jatkaa yhteiseloa ja hän on sanonut et mun tarttee muuttua mut ei pysty kuvitteleen elämää ilman mua. Ja samalla olen rakastunut tähän toiseen, tunne on molemminpuolinen. Haluaisin jatkaa mieheni kans mut tunnen ettei se oo oikein häntä kohtaan kun en voi antaa takeita et muuttuisin. Enkä halua enää satuttaa häntä. Mutta sattuu niin paljon, vanne puristaa sydäntä ja masentaa pirusti.... Olen itkenyt viimeisen vuorokauden silmät päästä. En oikein tiä mitä mun pitäis tehä. Kun molemmat kiinnostaa ja päätän sit mitä tahansa ni joku kärsii... On vaikeeta jatkaa mihinkään kun haluaisin muuttua ja ansaita luottamus takasin mutta kun en tiedä miten muuttua ja tulla paremmaksi ihmiseksi... :(
Pettäjäluonne? :(
tulisielu (n)
101972
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Millaisia suhteita sulla sitten tarkkaan ottaen on ollut muitten kanssa jos et ole fyysisesti pettänyt?Siis ei seksiä,ei suudelmia,ei käsi kädessä kävelyä...?
Oletko vain ihastunut muihin miehiin tekemättä kuitenkaan asialle mitään?Vai onko pidetty yhteyttä puhelimitse/sähköpostilla?
Jos olet vain ihastunut muihin etkä ole muuhun syyllistynyt niin mitä sitten?Ei tunteitaan voi hallita vaikka eläisikin parisuhteessa.Jos ihastuu niin ihastuu eikä sille mitään voi.Tilanne menee aikanaan ohi ja pienet ihastumiset ovat varmasti yleinen ilmiö parisuhteessa elävienkin keskuudessa.Raja menee mielestäni siinä jos otat yhteyttä ihastuksesi kohteeseen tai tunteesi ovat niin solmussa että kuukaudesta toiseen ajattelet vain tätä toista ja oma parisuhteesi kärsii tämän takia.
Itse olen naimisissa,pienen lapsen äiti ja suhteeni on kestänyt 7v.Näihin vuosiin mahtuu aika monta ihastusta ja miehenikin on huomannut joskus että muutkin kiinnostavat.Kun sanoin että tuskin hänkään on vain minua ajatellut kaikki nämä vuodet niin meni hiljaiseksi...tiedän itsekin muutamia naisia joihin hän on ihastunut.Mutta niin kauan kun ihastukset pysyvät ajatuksen tasolla eivätkä syvene teoiksi,on tilanne mielestäni ok.Ihastukset todellakin menevät ohi aikanaan eikä ainakaan omalla kohdallani ole ollut niin vakavia tapauksia että olisin halunnut vaihtaa miestä.
Mietihän nyt tarkkaan onko sulla syytä itkuun vai liioitteletko mielessäsi elämän pieniä yllätyksiä.
Yhteydenpitoa on puhelimitse/sähköpostilla jatkuvasti. Ja oma mies väittää ettei hänellä oo koskaan ollu ketään, sanoo vain et hyvännäkösiä muijia on näkyny mut ei oo tehny mitään asian hyväks. Siksi omatunto nakuttaa..
Ja olen todellakin ihastunut tällä kertaa vakavasti. Enkä todellakaan tiedä mitä tehdä koska en halua satuttaa ketään.
mä ite olen itkenyt monet illat sen takia että mä vaan satutan rakastamiani henkilöitä, mutta nyt mä ymmärrän että se itkeminen ei asiaa auta. Tämän hetkinen jätkä kaveri tietää että viime suhe päätty siihe että löysin toisen, seki kyllä oli varattu, enkä mä sen kanssa ku leikin. Se on mun luonne, pettäjä jo syntyissään. Mä aina entisissä suhteissa luulin olevani rakastunu ja silti tuntu koko ajan vaan löytyvän uusia ja ihanampia miehiä, kunnes sit tapasin yks päivä mun nykysen miehen, nyt mä voin olla että se on rakkautta.. mä en enää halua muita haluan vaan sen, vaikka huonoina päivinä tulee mieleen että haluan entisen elämän takasi ihan vaan siks että siinä oli sitä jännitystä mitä mä kaipaan ja tässä suhtees sitä ei ole tarpeeks. mut mä toivon että sä löydät sellasen miehen jonka kanssa sä et tunne vetoa muihin miehiin.
ihanaa ku joku ymmärtää. surettaa vaan kun nykyinen tuntuu täydelliseltä mut kun vika on mussa. tuntuu etten koskaan tuu löytään yhtä ihanaa.
Sillon ku mä alotin tän mun nykysen suhteen, mä kerroin jätkälleni miten mun viime suhde päätty, eli pettämiseen, Mutta silti se halusi mut juuri sellasena ku mä olin, vaikka ei se pettämistä hyväksy. Mutta kuitenki mulle tuli siitä sellanen tunne etten mä halua tätä jätkää edes pettää, en tiedä kyllä miks, mut se oli niin ihanaa että joku todella usko siihen etten mä petä sitä. Vaikka mä ite en voi luottaa itteeni koskaan niin paljoo ku se.
Ehkä teiän suhteesta puuttuu jotain mitä sä sitten joudut ettii muista, vaikka sä et sitä nyt ymmärtäis mitä, niin kyllä sä sit huomaat ku löydät sellasen miehen joka hyväksyy sun luonteen ja jossa on sitä jotain mitä sä kaipaat. Joten ei se vika välttämättä ole sussa.
ja katso peiliä. Siellä on pieni ihminen.
Kaiken haluaisit eikä sekään varmaan riittäisi. Hyvän miehen olet saanut ja sitten pikkaisen tekis toistakin mieli. Ja sitten pari vuotta niin varmaan taas löytyis joku uus, kiva ja jännittävä.
Otappa vaikka ensiks hetkeksi katse pois omasta navastasi neiti täydellisyys,.
Hei neiti tulisielu...
Mä olin jokin aika sitten melko samassa tilanteessa kuin sinä. Lähes neljä vuotta olin seurustellut ja kaikki oli suht ok. Sitten vaan ihastuin ja sitä jatkui ja jatkui, en pettänyt miestäni, mutta pidin tämän toisen kanssa yhteyttä ja joskus nähtiinkin baarissa.Luulin olevani rakastunut... Kaikki oli niin ihanan jännittävää ja oma elämä tuntui tylsältä. Oma mieskin sai tietää, olisi halunnut jatkaa mun kanssa, mutta mun piti sitten todellakin mennä katsomaan että onko se ruoho sitten vihreämpää jne...
Jätin oman mieheni ja otin tämän toisen. Muutaman kuukauden jälkeen on kyllä todellakin ihastuminen loppunut kuin seinään, sitä rakastumista ei koskaan sitten oikeasti tullutkaan (mun puuolelta,sen toisen puolella ois kyllä ollu tunteita mua kohtaan).
Että annan hyvän neuvon:mieti todella tarkasti ennenkuin vaihdat miestä, varsinkin jos hän kaikesta huolimatta haluaa olla edelleen kanssasi, ja jos itse rakastat häntä. Eikö se ole tosirakkautta? Mä itse nimittäin sain oman vanhan kunnon mieheni takasin, ja en aio enää vaihtaa... Ikävää vain että mun seikkailunhalun seurauksena on ollut särkyneitä sydämiä ja muita sotkuja... Mieti tarkkaan, koska voi käydä niinkin, että miehenvaihto saattaa olla virhe, varsinkin jos sitä uutta ei todella hyvin tunne. Ihastumisen on harvoin vaikeaa korvata usean vuoden tosirakkautta... Kaikkea hyvää sulle, tiedän että nää asiat ei ole koskaan niin mustavalkoisia eivätkä helppoja. Onnea sulle päätökseesi...
Melkeinpä sama tilanne.. ainakin yhtä hankalalta tuntuu. Olen ollut puoli vuotta yhdessä poikaystäväni kanssa, ja TIEDÄN, että hän todella rakastaa minua. Hänessä on monia aivan mahtavia piirteitä. Mutta mutta. N. kuukausi sitten tapasin yhden toisen miehen... hän ihastui minuun heti, ja yllättäen, minäkin tunsin häneen jotain vetoa. Tapasin hänet muutaman kerran, jopa yhden kerran niin että mieheni tiesi asiasta. "Mitään" ei tapahtunut kuitenkaan ikinä-juttelimme vain pitkät tovit, sillä nyk. miehestäni ei ole jutteluun minun kanssani. Pian mieheni kuitenkin laittoi jutulle pisteen, sillä eihän nainen ja mies voi olla vaan kavereita. Taisihan hän olla oikeassa, ainakin tässä tapauksessa...joten minun piti valita: joko mieheni tai uusi ihastus. Ajattelin kerrankin olla järkevä: nyt jään tähän suhteeseen, hän on hyvä minulle enkä hölmöile enää. Luulin olevani tosi fiksu tyttö, luulin että unohdan tämän toisen miehen...
Mutta tosiasia on se, että ajattelen tätä toista valehtelematta päivittäin. Tiedän että se on ihan hirveää, kerta olen vielä kuitenkin yhdessä oman miehen kanssa. Mutta en voi mitään... välillä alan vaan itkemään, koska tuntuu niin pahalta "satuttaa" miestäni. Olemme olleet niin vähään aikaa yhdessäkin..
Tässä minun tapaukseni. Mun elämässä kaikki onkin aina mennyt niin, että mihin kosken, muuttuu heti paskaksi. Toivottavasti sulla(kin) toi tilanne selkiää!!
Kuulostaapa tutulta. =)
Molemmat on niin ihania. Mulla on aiemmin ollut samantapainen tilanne, silloin tutustuin nykyiseeni ja ex jäi pettämisen vuoks matkan varrelle.. Mutta kyllä tuli itkettyä pitkään exän petollisuuden takia ja muutenkin koska ei sitä tiä mitä olis tapahtunut jos exä olis jättäny tekemättä sen. Kaks vuotta aikasemmasta on kulunu ja nykyisin pystytään oleen kavereita ja mitään muuta en enää exän kans haluaiskaan. Tsemppiä! =)
Mulla on ihan samanlainen homma nyt!!Paitsi että olen pettänyt fyysisesti eikä mieheni tiedä pettämisjutuistani. Vaikeaa rakastaa kahta..