Lamaantua täysin tänään. En kestä tätä ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä enää. Mielenterveys alkaa taas järkkyä ja se näkyy jo. Miksei tästä elämästä koskaan tule mitään? Miksi minun pitää olla koko ajan yksin, vaikken halua?
Meinasin melkein
Anonyymi-ap
10176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sama täällä. Itsetuhoiset ajatukset on melkein jokapäivä läsnä.
En ymmärrä, ihan kuin siirtäisitte muille vastuun omasta yksinäisyydestänne? Itse olen yksin ollut suurimman osan elämästäni, mutten koe asioita näin? Olen tuntenut ulkopuolisuutta, syrjityksi tulemista, josta syyllistänyt kotikasvatustani ja huonommuuden tunnettani?
Harrastakaa asioita, mikä mahdollistaa yhdessä oloa tarvittaessa? Käyttäytykää niin, että teitä on helpompi lähestyä? Olkaa hyödyksi muille niin teidän luoksenne voi olla jopa tunkua? Itse syyllistän jo edes mennyttä isääni lähes kaikesta, josta kärsin?
Vertalin aina frendien isiin isääni, jotka tuntuivat monesti paljon paremmilta isiltä? Totuus ei kuitenkaan ollut näin mustavalkoinen. Isäni oli myös epäsosiaalinen, jonka aistin hänestä jo hyvin nuorena.
Tällä tuntui olevan suurempi merkitys minun käytökseen. Isä on monelle miehelle se suunnan näyttäjä ja esimerkki? Näin itse koen ja se taitanut olla minullekin se määräävä tekijä sille, etten koe itseäni kovin merkitykselliseksi muiden seurassa.
Minun on vaikea luottaa ihmisiin ja se on se suurin tekijä siihen, miksi taidan viihtyä paremmin yksin kuin porukassa. Totuus on kuitenkin se, etten koe olevani erakko. En pelkää olla muiden seurassa, voin jopa viihtyä muiden seurassa, jos koen olevani yksi heistä.
Miettikää, pohtikaa minuuttanne, yksin olosta voi myös hyötyä, kun tajuaa sen, että yksinkin pärjää. Eikä ole sitä riippuvuus suhdetta/ pakkoa.
Just just. Minä olen yrittänyt kaikkeni omien voimieni rajoissa. Olen ystävällinen, yritän jutella vaikka olen hirveän ujo, tarjoudun auttamaan muita. Silti ei mitään.
Älä saatana rupea lässyttämään että minä en olisi ottanut vastuuta omasta tilanteestani, kun minä en muuta olekaan tehnyt kuin juuri sitä. Mikään ei silti näköjään riitä. Ikään kuin joku korkeampi voima haluaisi pitää minut erillään muista.
Ap
Se on se hiljainen luonne, ujous. Pälätit näkee vaan toisensa. Saa olla aika tyrkky, että pääsee mukaan. Tarkkaile muita miten He tunkevat itsensä tykö ja ota mallia.
Eli en saa olla oma itseni?
Minä tiesin sen! Voi v*ttu, että tää maailma on perseestä. Aina hehkutetaan, joka paikassa, että oo oma ittes, oo oma ittes, mutta valettahan se vaan on. Voit olla oma ittes vaan jos oot "normo", muuten saat riutua yksin.
Maltti on valttia silloin, kun olet vieraammissa tilanteessa? Ajattele, vaikka että yksin olo on ihan ok olotila, jos joku hakeutuu seuraasi, ole avoin, ymmärtäväinen ja avulias. Ole läsnä oleva.
Käyttäydy toista kohtaan niin kuin toivoisit muiden käyttäytyvän sinua kohtaan? Siinä on ihan hyvä motto monille. Elämä on opettelua, omana itsenä olo on enemmän ok tutussa seurassa, jossa tiedät, ettei se aiheuta pahaa verta muissa?
Kyllähän se jonkun aikaa toimii, että ajattelee yksin olemisen olevan ok, mutta kun se tarpeeksi pitkään jatkuu, niin pakostakin palaa proppu. Ei ihmistä ole tehty elämään näin.
Miksi valitat vaikka sinulla varmaan on halukkaita tarjolla. Sinussa on paljon hyvää. Taidat olla kronkeli. Sitten voit syyttää vain itseäsi.
No en todellakaan ole! Miksi pitää koko ajan tehdä tommosia negatiivisia oletuksia? Minä kelpuutan melkein kenet tahansa. En todellakaan ole nirso seurastani.
Ap
Tai siis en olisi, jos sitä seuraa olisi. Ei paljon halukkaita näy.
Ap