Pitkän sinkkuelämän ongelma ei ole sopimattomat kumppanit, vaan omien odotusten / vaatimusten nousu järjettömän korkealle. Kun ihminen elää pitkään yksin ilman kumppanin antamaa "peiliä," alkaa omakuvan vääristyminen. Olen niin mahtava ja makea ja ansaitsen vain täydellisen kumppanin joka täyttäisi prikulleen vaatimustasoni joka ainoaa kohtaa myöten. Ei mittatilaustyönä valmistettua ihmistä ole olemassa. Parempi katsoa kokonaisuutta ja aistia edellytyksiä, kuin detaljitason täyttäjää.
Täydellinen kumppani!?
Tilaustyönä valmistettu
41310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sepä se. Jo sinä lyhyenä aikana kun on kirjoitellut jonkun kanssa suomi24.fi:ssä, on toisen odotukset ehtineet nousta taivaaseen. Kun treffipaikalle sitten saapuukin ihan normaali ihminen, käy vaan kolahdus kun toinen romahtaa pilvistä maan tasalle. Tapasin kerran kaverin, jolla oli kuvitelma tietynlaisesta naisesta ja sellaisia kuulema on yksi miljoonasta. Mistä ihmeestä tällaiset kuvitelmat ja odotukset syntyy? Sitä paitsi ei ensimmäisillä treffeillä edes opi tuntemaan ihmistä. Tutustuminen vaatii pitkän ajan. Ihminen viskataan heti menemään, jos yksikin piirre ei heti miellytä. Tosi surullista.
Mä oon sama amieltä. Mun kokemukset asiasta on sekä nettitreffailusta että muistakin tapauksista jolloin ensimmäinen kontakti on otettu netin kautta. Siis chatit ja ystävien järkkäämät sokkotreffit..
Voin sanoa että pitkästä mailikeskustelusta ei oo kauheesti hyötyä. Ei tosin mitään haittaakaan. Mutta yleensä ne pitemmäksi suhteeksi kehittyneet jutut on menny siihen, että joko soitellaan tai jopa nähdään viimestään parin viikon sisällä.
Mulla on sinänsä yks teoria siitä. Siis niillä jotka haluavat mailailla pitkään, on niin monta rautaa tulessa että eivät mitenkään edes ehdi nähdä toista, tai edes soitella jonkin aikaa. On vaan liian monta rautaa tulessa. Siinä on vaan se ongelma jota täällä jo sivuttiinkin: mailien kautta väärä(nlaise)t ihmiset saattavat nousta "pinnalle", kun taas ne oikeanlaiset ihmiset ehkä osaavat ilmaista itseään enemmän "livenä" kuin kirjoitettuna.
Mutta enpä mee sanomaan kaikille: "Tavatkaa tai soitelkaa heti kun on mahdollista". Sanon vaan sen, että netin kautta toisesta saatu kuva ei kerro läheskään kaikkea toisesta. Kyllä "live-kemia" on se, mistä loppujen lopuksi kaikki riippuu... Jo puhelinkin on huomattavasti intiimimpää kuin mailikirjoittelu.
Puhukaa toisillenne!
Puhumalla välittyy paljon muutakin viestintää kuin sanat. Puhujan ääni paljastaa armottoman tarkasti luonteen piirteistä mm. käytöksen, sivistyksen, toisen huomioimisen, ystävällisyyden tai feikin / esittämisen. Valheenkin äänestä vaistoaa.
Kännykkää osaa kaikki käyttää ja vaikka ei sanat niin soljuisikaan, niin ajatus kuitenkin välittyy.
Varokaa muuten sellaisia ihmisiä, jotka ovat liian sujuvia puhumaan ja liian hyviä supliikissa. On huonoja kokemuksia tällaisestä miehestä, joka oli täys huijari ja manipuloija.
Eli pieni takeltelu ja ääänen vapina vaan osoittaa, että kyseessä on inhimillinen ihminen, ja se on ihan normaalia.