En voi sanoa rakastavani aviopuolisoani. Hänkään ei voi sanoa rakastavansa minua. Kumpikaan emme tiedä, mitä rakkaus on.
Mutta minä välitän hänestä. Ikävöin häntä kun olemme erillämme. Tahdon, että hänellä on hyvä olla. Teen kaikkeni, että hänen elämänsä on hyvin.
Saman hän tekee tahollaan.
Onko se vain niin, että rakkaus ei ole mikään SUURI melkein sydämen pysäyttävä tunne? Onko se, mitä ihmiset käsittävät rakkautena, vain välittämistä ja kiintymystä?
En ole koskaan tuntenut ketään kohtaan mitään niin suurta, että voisin puhua rakkaudesta.
Tuntuu kuitenkin kummalliselta, että "minä rakastan sinua"- lause kuuluu jokaiseen päiväämme.
Onko se vain opittu tapa? Vai onko se vain helpompi sanoa kuin että "sinä olet ihana ja minä välitän ja olen kiintynyt sinuun"?
Mitä muut ovat mieltä? Voitko sanoa tuntevasi SUURTA rakkautta, vai oletko vain kiintynyt ja välität?
Mutta minä välitän hänestä. Ikävöin häntä kun olemme erillämme. Tahdon, että hänellä on hyvä olla. Teen kaikkeni, että hänen elämänsä on hyvin.
Saman hän tekee tahollaan.
Onko se vain niin, että rakkaus ei ole mikään SUURI melkein sydämen pysäyttävä tunne? Onko se, mitä ihmiset käsittävät rakkautena, vain välittämistä ja kiintymystä?
En ole koskaan tuntenut ketään kohtaan mitään niin suurta, että voisin puhua rakkaudesta.
Tuntuu kuitenkin kummalliselta, että "minä rakastan sinua"- lause kuuluu jokaiseen päiväämme.
Onko se vain opittu tapa? Vai onko se vain helpompi sanoa kuin että "sinä olet ihana ja minä välitän ja olen kiintynyt sinuun"?
Mitä muut ovat mieltä? Voitko sanoa tuntevasi SUURTA rakkautta, vai oletko vain kiintynyt ja välität?
Vastaukset 2
Vanhimmat
...nimen omaan sitä RAKKAUTTA suurella ärrällä, kuten kuvasit:
"Mutta minä välitän hänestä. Ikävöin häntä kun olemme erillämme. Tahdon, että hänellä on hyvä olla. Teen kaikkeni, että hänen elämänsä on hyvin.
Saman hän tekee tahollaan."
Se on totta, että rakkaus on todella monikasvoinen ja vaikeasti määriteltävä. Toisinaan on vahvempia tunteita toisinaan arkiset asiat ajaa 6-0 edelle ja tuntuu tunteet varsin kylmältä, mutta kaikista näistä "pintatunnevaihteluista" huolimatta syvällä sydämessä on halu toimia toisen hyväksi kaikella tavalla, sitä on oikea ja kestävä rakkaus. Rakastaminen ei ole sellainen, joka tulee ja sen jälkeen on, vaan se on tahtoa ja halua tehdä työtä toisen eteen, eli rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä.
Rakkaushan on nimenomaan kiintymystä ja välittämistä. Se että haluat toisen parasta ja olet valmis tukemaan häntä ja olemaan hänen luonaan. Auttamaan häntä kun hän pyytää apua, tai ei edes sitä pyydä. Ikävä mittaa hyvin välittämisen. Jos ikävöit miestäsi hänen ollessaan poissa, eikö se juuri merkitse sitä että välität hänestä aidosti ja paljon? kaiken kertomasi perusteella minä kutsuisin tuota rakkaudeksi. Suureksi sellaiseksi.:)