Kauhuja pettämisestä

Valitettavasti kuulun niihin jotka eivät kykene pettämään.
Joskus tuntui että kuolen. Rakastamani mies petti. Meillä oli 5 lasta. Mies työelämässä,minä kotiäitinä.
Mies oli paljin poussa yrittäjänä,harrasti paljin vapaa-ajallaan. Hoidinmlaosemme käytännössä lähes yksin. Meillä oli kuitenkin seksiä useamman kerran viikossa. Olen puheliaampi,mies vaitonaiaempi.
Sattui niin että miehen etääntyi entisestään lähetymisyrityksistäni huolimatta. Rakastin häntä ja kannattelin yhteyttämme ja auhdettamme.
Mies ei jaksanut enää lapsiakaan. Lopulta ei minuakaan vaan vetäytyi sanoi tarvitsevansa omaa rauaa raskaan työn vastapainoksi ymmärsin häntä. Käytännössä hoidin lopulta yksin lapset,taloustyöt pihatyöt aekä remontit. Autot huolehti mies.
Annoin kaikkeni että mies jaksaisi. Lopulta asia selvisi vahingossa,miehellä oli suhde.
Tunnen huonoa omaa-tuntoa että koén oloni täysin romuksi. Ymmärrän ettei toisen tunteita voi määrillä eikä toista pakottaa. Mutta 10v mennyt hukkaan kannatellessa toista joka ei edes rakastanut. Kunhan piti mua taloudenhoitajana ,seksityöläisenä jne. Ei sitten ollut munaa kertoa ajoissa oisiko kertonut koskaan jos ei ois jääny kiinni. Ahdistaa ja riekaleina. Sydän hakkaa,lädet tärisee,unet menneet,maha rullaa. Pakko vaan silti taiatella lasten vuoksi heillä kun ei ole muita aikuisia. Mun tehtävä täällä maan päällä on nyt taistella lasteni vuoksi. Ehkä joskus helpottaa ehkä ei mutta periksi en anna.