Miten onkin niin, että sinänsä yhtenevistä komponenteista aina alkuaineiden pienimpiin rakenteisiin saakka, ihmiset ovat ominaisuuksiltaan ja persooniltaan niin kovin erilaisia? Ja vaikka elämä tuntuukin kovin todelliselta, on se vain näiden pienien hukkasten aikaan saama kemiallinen prosessi. Mielenkiintoista kuitenkin, miten eri tavoin kehitys yksilöiden välillä etenee. Miten toisista tulee introvertteja, toisista ekstroverttejä? Kuinka toiset ovat musiikillisesti lahjakkaita ja toiset taas liikunnallisesti? Erilaisia variaatioita on lukemattomia! Silti olemme vain läjä hienosukaisesti järjestäytyeitä atomeja, jotka yksinään ovat tunteettomia, elottomia, ajattomia ja kivuttomia. Miten näistä syntyneet voivatkaan olla niin monitahoisia, niin erilaisia ja eri tavoin tuntevia ja kokevia? Mikä erottaa meidät kivistä, jotka ovat samojen alkuaineiden muodostamia? Jossakin vaiheessa se mitä meistä jäljelle jää, voi olla lähes mitä vaan ja se mistä olemme tulleet ja syntyneet, voi olla vain pölyä. Kyllä elämä on sitten outoa!
Ajatuksia elämästä
Anonyymi-ap
9172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Taitanee johtua aivotoiminnasta tai sen puutteesta
Ruumis on materiaa ja katoava. Sielu on aineeton ja ikuinen.
Muuten hienoa mu ihmisellä ei ole sielua mu ehkä kenties kaunis uskomus tiedä tuota kun ole uskonu koulussakaan todeksi väitettyjä tarinoita todeksi piti ottaa selvää kuinka selvittää totuus
Ei ihminen mitään muuta olekaan kuin sielu. Minä en usko siihen; Minä tiedän sen.
Olisiko näin että yhdistyneitä komponentteja on määrällisesti niin paljon että lopputuloksena on pelkästään sen vuoksi jo 😁 silkkaa sotkua ja sillisalaattia
Ihminen on Jumalan luoma olento.
Ihminen on jumala.
Annetaan iso lastillinen pikkutimoja.
Terveisin Timo
Myydään koko kuorma vasemman käden hanskoja.
Hyvin vähän käteen vedettyjä.
Terveisin Timo