Siis ihan ei mitään ole käynyt juttuja. Itse isänä aikoinaan olin hirmu suojeleva. Tytär kerran huusi: "Isi, isi tuu äkkiä katsoon!"
Toki pyyhälsin välittömästi tilanteeseen ja totesin tiellä menevän hirmu ison aurausauton.
>simiti<
Toki pyyhälsin välittömästi tilanteeseen ja totesin tiellä menevän hirmu ison aurausauton.
>simiti<
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mikään ei ole sen ihanampaa kuin herätä keskitalvella klo 4 lumiauran raapimisääniin ja vilkkuvaloihin ;). Säikyn helposti kaikkea. Koirien yhtäkkiset päällekäymiset ja silmille surraavat ötökät.
Varmaan kivoimmat on ne kun selvittiin säikähdyksellä. 😄
Mä olen vieläkin suojeleva, en voi oikein perusluonteelleni mitään mutta yritän hillitä sitä, kun laosethan kasvaa eikä niitä voi ikuisesti sylivauvoinakaan pitää. Myönnän silti, että ovat ikuisesti ne joiden takia menetän vaikka henkeni, jos suojelu sitä vaatii.
Jasu
Toisaalta en pidä omaa henkeäni muutenkaan niin kaksisena, johtuen ikuisista vastoinkäymisistä terveyden saralla. Voi olla jopa helpotus se hetki kun kuolee joskus, vaikka elämässä ihania juttuja paljon onkin. Muttei enää ikinä satu mihinkään.
Jasu
Voi jasu sinua. Itsehän olen jo yhdesti kuollut. Mikään ei muutu mitenkään. Ainoastaan jälkipolville tulee enemmän hommia.
Toki palkkiona saavat huomattavan osakerahaston.
>simiti<