Lapsuudessani kiusasin pikkuveljeäni. Lapsuudessani suutuin herkästi ja kävin kimppuun, kun joku oli eri mieltä kanssani. Ei minulla muuten väkivaltaista taustaa ole. Olen rikkonaisesta alkoholisoituneesta perheestä, missä äidistä ei ollut tietoakaan. Nyttemmin vanhempana minä kadun ja koen huonoa omatuntoa siitä mitä pikkuveljelleni tein. Minä olen rukoillut ja pyrkinyt hyvittämään jotenkin pikkuveljelleni oman heikkouteni, mutta minä tiedän että mikään ei voi sitä korvata.
Minä olen huono ihminen. Haluaisin tulla paremmaksi ihmiseksi ja olenkin nykyään todella kriittinen itselleni. Rankaisen itseäni, jos olen mielestäni tehnyt väärin.
Minä täytän kaiken kielteisen narsismin tunnusmerkit. Ei henkisellä tasolla äitiä, ei turvallista perhetaustoja. Olen psykopaatti. En ansaitse yhtään mitään.
Minä olen huono ihminen. Haluaisin tulla paremmaksi ihmiseksi ja olenkin nykyään todella kriittinen itselleni. Rankaisen itseäni, jos olen mielestäni tehnyt väärin.
Minä täytän kaiken kielteisen narsismin tunnusmerkit. Ei henkisellä tasolla äitiä, ei turvallista perhetaustoja. Olen psykopaatti. En ansaitse yhtään mitään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Narsisti ei koskaan kadu tekojaan, psykopaatti vielä vähemmän. Olet siis kasvanut ihmisenä, ehkä tervehtynyt (mikäli narsisti olet joskus ollut).
Ehdotanpa, että pyydät veljeltäsi suoraan anteeksi. Se voi olla hankalaa - ja alkoholia en uskalla ehdottaa, kun perheessäsi on ollut alkoholiongelmia. Mutta tosimies kyllä pystyy pyytämään veljeltään anteeksi selvinkin päin! :)
...erittäin hienolta ja herkältä asialta, että tunnet huonoa oloa ja kadut sitä, mitä olet tehnyt. Se kertoo, että olet tunteva, empatiaan kykenevä ja toista ihmistä ajatteleva henkilö. Nämä ei ole mitään narsistin tai psykopaatin tunnusmerkkejä.
Toisaalta et ole voinut mitään sille, että sinulla on sellainen perhe/koti kuin on ollut ja se kyllä vaikuttaa lapseen ja käyttäytymiseen. Ei sinun kannata itseäsi liikaa syyllistää tästä, vaan käyt reilusti veljesi luo puhumaan asioista ja kerrot nämä asiat ihan samanlaisena veljellesi, kuin tänne palstallekin. Veljesi on kasvanut samassa kodissa ja tietää kyllä jotain menneisyydestänne ja sen vaikutuksista. Olette yksilöinä erilaisia ihmisiä ja olette reagoineet asioihin eri tavalla.
Veljellesi voi olla suuri helpostus, jos pääsisi sinun avauksen kautta myös itse purkamaan menneisyyden haamuja mielestä. Sinulle hänen olisi helponta aloittaa kertominen, koska tiedät menneisyydestä jo lähes kaiken valmiiksi.
Päinvastoin, et ole mikään psyko kun noin vanhoja jaksat katua. Anna itsellesikin anteeksi, ja pyydä anteeksi niiltä joille olet tehnyt pahaa- vaikka sitten nyt vuosien jälkeen. Jokainen on joskus ollut ilkeä, tärkeintä on tajuta omat virheensä, mutta katumuksellakin on rajansa. Kannattavampaa on itse pyrkiä tekemään hyviä asioita ja niin "kompensoida" niitä menneisyyden virheitä- itsensä rankaiseminen ei auta ketään. Hyvää kesää :).
Jos olet nainen, olet malliesimerkki sellaisesta joka valitsee itselleen väkivaltaisen miehen ja jää yhteen hänen kanssaan lyönnestä huolimatta. Silloin hän on saanut itselleen rankaisijan, eli rankaisee itseään miehensä kautta. Tällainen huonommuuden tunne tuottaa alistettuja ihmisiä ja heidän omissa suhteissaan he oikein hakevat ja tuntevat ansainneensa huonoa kohtelua. Et suinkaan ole psykopaatti, etkä sen huonompi kuin muutkaan, päinvastoin sinulla on herkkä omatunto. Älä rankaise itseäsi, vaan kerro veljellesi että kadut sitä miten kohtelit häntä lapsena. Ota tämä rangaistusharjoituksena, jos haluat. Vaikka veljesi ei juuri reagoisi, asialla voi olla suuri merkitys molempien mielenterveydelle. Rohkeutta!
Olen muiden henkilöiden kanssa siinä samaa mieltä.. ettei se itserankaisu, auta mitään eikä siitä ole kenellekään mitään hyötyä. Rehti ja Reilu anteeksipyyntö kaikille joita olet vahingoittanut.(Luulen että sun oma oloskin helpottaa kun saat suustasi ulos kaksi helvetin tärkeetä sanaa; ANNA ANTEEKSI!)
TSEMPPIÄ JATKOON...ja hyvää kesää!! ROHKEUTTA JA PSYYKKISTÄ VOIMAA TULEVIA HENKISIÄ KOETTELEMUKSIA VARTEN..