Aika alkaa taas arvioida lukemiamme kirjoja. Monet täälläkin joko lukevat tai kuuntelevat äänikirjoja ja nyt keväällä on ilmestynyt koko joukko uusia romaaneja ja tietokirjoja, joista voisimme keskustella.
Kirjoitetaan muutama rivi tai pari kappaletta kirjasta jonka olemme lukeneet hiljakkoin ja arviomme kirjasta. Muut saavat jatkaa, olen juuri ladannut Isabel Allenden viimeisimmän, Nimeni on Emilia del Valle, englanninkielisenä. Kommentoin luettuani.
Pertti Sulasalmen kirjasta "Vieras kaikkialla" joka kertoo nuoren suomalsimiehen elämästä Ruotsissa seitsemmänkymmentäluvun alussa, suuren muuttoaallon aikana ja hänen kamppailustaan päästä osalliseksi ruotsalaisesta yhteiskunnasta, työ-ja perhe-elämästään ja paluumuutosta Suomeen, joka kaikesta huolimatta onnistui hyvin, ainakin aineellisesti, vaikka perhe hajosikin. Miehen näkökulmasta, täynnä äijäenergiaa ja miesnäkökulmia, mitä tulee rahankäyttöön, henkiseen vapauteen, liikkuvuuteen itseään "Suureksi lähtijäksi" luonnehtiva Sulasalmi itse kertoo.
Kirjablogia olis varmaan mukava kirjoittaa, ihan harrastuksena.
Kerro mitä kirjaa luet
46
516
Vastaukset
- Anonyymi
Raamattua ja virsikirjaa.
Osaan jo paljon ulkoa! - Anonyymi
Natsityyppistä toimintaa Stadissa
Helsingin Kontulassa ei sittenkään tänä vuonna järjestetä lähiöfestareita. Kaupunki veti rahahanat kiinni, vaikka järjestelyt olivat jo pitkällä.
Itähelsinkiläinen rap-yhtye Notkea Rotta sai puhelimessa kuulla, että syy festareiden hyllyttämiselle olisi esiintyjien ikä ja sukupuoli.
https://pbs.twimg.com/media/GsLhi59X0AAguwz.jpg?name=orig Käteeni osui kotikirjastosta jo ainakin kerran aiemmin lukemani Göran Schildtin Aurinkolaiva. Schildtin harras innostus Välimeren kulttuuriin ja purjehdukseen ovat häntä insiproineet moniin kirjoihin, joista tämä lukemani kertoo Niilin purhjehduksesta legendaarisela Daphne-purrella talvella 1954-55. Matkalle Alexandriasta Wadi Halfaan kertyy 3620 km ja reitin varrelle jää yli 4000 vuotta Egyptin historiaa. Matkaseurueeseen liittyi muutamaksi päiväksi myös Alvar Aalto puolisoineen. On kiinnostavaa lukea omatoimisesta matkailusta aikana, jolloin turismi ei ole muuttanut alkuperäistä elämänmuotoa. Myös matkaseurueen yhteiselo ahtaissa veneoloissa antaa oman mausteensa kirjalle. Oma rakkauteni purjehdukseen tietenkin vielä kohottaa lukuelämystä.
Minulla jäi joulun jälkeen heti alkuunsa kesken Pirkko Saision kiitetty romaani Suliko. En vain päässyt siihen sisälle, mutta monet ystäväni kannustivat lukemaan. Se odottaakin seuraavaksi vuoroaan, kun saan Aurinkolaivan tänään sateisena viileänä kesäkuun maanantaina loppuun.
Sulikon esitteltekstiä:
"Kertoja on Ioseb Besarionis dze Jughasvili, jonka maailma oppii tuntemaan Josif Stalinina. Romaanin kerronta etenee vuoroin takaumina Stalinin elämästä, alkaen lapsuudesta ja edeten halki vallankumouksen vuosien, läpi Neuvostoliiton synnyn, kohti toista maailmansotaa ja lopulta vuoteen 1953, jolloin Stalin kuolee.
En jaksaisi lukea tavanomaista suurmiehen elämäkertaa, mutta sellaista Saisio ei tietenkään ole kirjoittanut. Suliko tarkastelee diktaattoria kiinnostavammalla katseella. Siinä on ymmärrystä, etenkin nuorempaa Stalinia kohtaan, mutta myös kysymyksiä. Miten nuoresta georgialaisesta miehestä, joka käy Gorin hengellistä koulua, tulee Stalin? Mihin katosivat vallankumouksen jalot ideaalit?"Tervetullut aloitus. En oikein taida osata kertoa kirjasta noin kuin suosittelit, Paloma, vaikka ohje oli tietysti hyvä ja paikallaan.
Minä sain loppuun Anna-Riikka Carlsonin kirjan "Rakas Eeva Kilpi" - nämä
juhlat jatkuvat vielä. Siitä oli täällä jo vähän puhettakin. Itsekin koin, että Eeva Kilpi, 96, tahtoi tämän kirjan avulla jatkaa yhdessäoloaan lukijoiden kanssa myös tässä viimeisessä elämänvaiheessaan.
Kirja sisältää kuvauksia Anna-Riikan ja Eeva Kilven tapaamisista vv. 21.6.1018-6.1.2024.
Samalla se on kirja ystävyydestä ja heidän vuorovaikuksestaan - siitä voisi jokainen oppia paljon..)) Mukana oli myös kuvastoa ja kuvauksia perheestä, kesäpaikasta, asunnosta ja tietysti mainintoja kirjallisista tutuista, kirjailijan työstä, Kilven omasta tuotannosta.
Vaikka uskoin tunteneeni aika hyvin lempikirjailijani tuotantoa, paljon on jäänyt huomiotta, moneen kirjaan voisin vielä palata, jokunen on vielä lukemattakin.
Siitä voi vain iloita, että Eeva Kilpi saa jo eläessään kokea sekä lukijoiden että kriitikoiden
arvostusta ja kiintymystä - tämä kirja oli tietysti sitä täynnänsä vaikka Kilpi itse määrätietoisesti torjui ja hämmästeli omaa vaikutustaan - ainakin yhteiskunnallisena vaikuttajana. Hannu Mäkelä, Juha Hurme ja Jenni Haukio mainittiin kirjassa hänen tunnetuimpina fanittajinaan..))
Tuon Sulasalmen kirjan olin jo laittanut "listalle", aihe minuakin kiinnostaa edelleen, vaikka aika monta siihen liittyvää kirjaa on tullutkin luettua.
Olen alkanut tutkailla omaa kirjahyllyäni ja tehdä löytöjä sieltä. Juuri aloitin Aulikki Oksasen kirjan "Järjen varjo" (1996) ja olen ihastunut siihen ikihyviksi. En ole tajunnut miten nerokasta hänen kielenkäyttönsä on: ylenmäärin tuoreita kielikuvia, notkeaa siirtymistä "ylemmistä sfääreistä" karkeaan slangiin, runouden juhlaa.
Uskon, että hänen kirjansa jäivät - ainakin minulla - tuon poliittisen vaikuttamisen varjoon - toki sitä näyttäisi olevan tässäkin, mutta ehkä itse koen sen nyt toisin.
Tarinan päähenkilö on punakaartissa taistellut Alli Aleksandra, josta Marketta Moisio erilaisten sattumustan kautta kiinnostuu ja siitä alkaa "vähäpuheisten värikäs puheenvuoro", joka tekee kunniaa "takariviläisille", jotka näköjään edelleenkin elävät myös tällä palstalla..)) (Mainittakoon tässä, että takariviläisenä minäkin itseäni pidän ja olen ihan ylpeä siitä - kuten omasta "köyhyydestänikin"...)
Olen vasta alussa kirjan lukemisessa, mutta aihe kiinnostaa ja toivon mukaan myös vahvistaa omaa käsitystäni siitä, että kenen tahansa "taviksen" elämä tosiaan on laulun arvoinen - siitä löytää mitä vain - jos/kun osaa katsoa.
Minulla on jokunen Aulikki Oksasen kirja hyllyssäni (lukematta!). Ehkä jatkan samalla linjalla..))
Lukemisiin...
demeter1Tuosta Sulasalmen kirjasta vielä sen verran, että aiheestahan on, kuten sanot, kirjoitettu paljon ja ehkä parempiakinkirjoja, mutta minua alkoi kiinnostamaan erityisesti tuo paluumuuttjan perspektiivi ja sitten tietenkin äijäperspektiivii. Luen ylivoimaisesti enemmän naiskirjailijoita ja miten mies kokee muuton toiseen maahan, mitä haasteita ja mahdollisuuksia hänelle siellä ilmaantuu ja miten hän ne käsittelee, ei ole minulle läheskään yhtä tuttua.
Parasta kirjassa lienee hänen keskustelunsa omatuntonsa, oman moraalisen kompassinsa kanssa, jota päähenkilö yrittää manipuloida, ettei valinnat ja tekemiset tuntuisi niin pahoilta.
Koska olen tavannut Sulasalmen (arvioin hänen kirjaansa mesessä sitä mukaa kun sitä luin) niin tunnen saaneeni käsityksen hänen mielenmaisemastaan, päässyt tavallaan sisälle hänen ajatuksiinsa .
Luin lähes samanaikaisesti toisenkin tuttavani, walesilaisen apteekkarin ja maailmankiertäjän kokoelman tarinoita hänen matkoiltaan. ilmestyi viime viikolla e-kirjana Amazon. comissa, nimeltään Pills and Presidents. Laurie Middleton on naimisissa hyvän ystäväni, kolumbialaisen Marcian kanssa ja he ovat olleet kylässä meilläkin täällä Ruotsissa. Etenkin hänen kertomuksensa Kolumbiasta ovat kiehtovia ja toivat koko joukon muistoja mieleen samanlaisista kokemuksista.
Aloitin eilen illalla lukemaan Isabel Allenden uunituoretta viimeistä nNimeni on Emilia del Valle, ilmestyy varmaanpian suomenkielisenä käännöksenä. Aloin miettimään, että edesmenneen mieheni veljen ja hänen lastensa vaihtelevat kohtalot Kolumbiassa, USA:ssa, Italiassa jne tarjoaisivat aivan riittävästi väriä, draamaa ja komiikkaakin sukuromaaniksi....Paloma.se01 kirjoitti:
Tuosta Sulasalmen kirjasta vielä sen verran, että aiheestahan on, kuten sanot, kirjoitettu paljon ja ehkä parempiakinkirjoja, mutta minua alkoi kiinnostamaan erityisesti tuo paluumuuttjan perspektiivi ja sitten tietenkin äijäperspektiivii. Luen ylivoimaisesti enemmän naiskirjailijoita ja miten mies kokee muuton toiseen maahan, mitä haasteita ja mahdollisuuksia hänelle siellä ilmaantuu ja miten hän ne käsittelee, ei ole minulle läheskään yhtä tuttua.
Parasta kirjassa lienee hänen keskustelunsa omatuntonsa, oman moraalisen kompassinsa kanssa, jota päähenkilö yrittää manipuloida, ettei valinnat ja tekemiset tuntuisi niin pahoilta.
Koska olen tavannut Sulasalmen (arvioin hänen kirjaansa mesessä sitä mukaa kun sitä luin) niin tunnen saaneeni käsityksen hänen mielenmaisemastaan, päässyt tavallaan sisälle hänen ajatuksiinsa .
Luin lähes samanaikaisesti toisenkin tuttavani, walesilaisen apteekkarin ja maailmankiertäjän kokoelman tarinoita hänen matkoiltaan. ilmestyi viime viikolla e-kirjana Amazon. comissa, nimeltään Pills and Presidents. Laurie Middleton on naimisissa hyvän ystäväni, kolumbialaisen Marcian kanssa ja he ovat olleet kylässä meilläkin täällä Ruotsissa. Etenkin hänen kertomuksensa Kolumbiasta ovat kiehtovia ja toivat koko joukon muistoja mieleen samanlaisista kokemuksista.
Aloitin eilen illalla lukemaan Isabel Allenden uunituoretta viimeistä nNimeni on Emilia del Valle, ilmestyy varmaanpian suomenkielisenä käännöksenä. Aloin miettimään, että edesmenneen mieheni veljen ja hänen lastensa vaihtelevat kohtalot Kolumbiassa, USA:ssa, Italiassa jne tarjoaisivat aivan riittävästi väriä, draamaa ja komiikkaakin sukuromaaniksi....Tuo onkin mielenkiintoinen tilanne, Paloma: tuntea kirjailija omassa arjessaan ja nähdä miten hän kirjoittaa. Itse olen tuntenut läheltä vain pari kirjailijaa: opettajia molemmat (!) ja kieltämättä on kiusaus tehdä vertailuja arkiminän ja kirjailijaminän välillä.
Oma lukunsa on myös arkiyhteisön suhde kirjailijaan. Sen osalta voi ehkä todeta, että kukaan ei ole profeetta oma maallaan. Ainakin selän takana häntä mittaillaan sillä, miten hän pärjää arjessa, miten kohtelee muita. Tarkan syynin alla heitä pidetään - kuten sinuakin täällä..))
Käsittäkseni aika moni - kuten juuri Eeva Kilpi - välittömyydestään ja sydämellisyydestään huolimatta pitää tiettyä etäisyyttä lukijoihin ja eristäytyy kirjoittaessaan.
Sukuromaanin kirjoittaminen taitaisi olla melkoinen urakka. Sukukirjoissa ja erilaisissa kyläkirjoissa niitä on tietysti pienimuotoisina ollutkin...
P.s. Sulasalmi tuntuu entistä mielenkiintoisemmalta - kuvauksesi pohjalta...))
- Anonyymi
Välillä, kun kesäelämältä ehdin, luen Seth-kirja 1:stä. Seth puhuu.
´´Jane Robertsin 1970-1980 luvulla julkaisemat Seth-kirjat ovat moderneja henkisyyden klassikoita, joiden sisältöön lukemattomat muut itseapukirjat ja henkisyyttä käsittelevät kirjat perustuvat, joko suoraan tai välillisesti.
Monet mielen voimasta, nyt-hetkestä, läsnäolosta, myönteisestä ajattelusta tai alitajunnan voimasta kertovat kirjat, ovat suuresti velkaa Jane Robertsin Seth-materiaalille.´´
Lainaus kirjan takakannesta.
Eliaana - Anonyymi
Olen esseitten ystävä. Tilaan niitä summassa joskus tietämättä kirjoittajasta
mitään.
Menossa on minulle tuntematon Pirkko Siltalan "Psykoanlyyttisiä esseitä".
Enpä tilatessani tiennyt kuinka mielenkiintoisen kirjan löysin enkä sitä,
että noin puolet kirjasta koskee ikääntyneitten mielenongelmia,
jotka usein ohitetaan tai tulkitaan väärin.
Sisällöllisesti kirja on erittäin "rikas" ja se on hyvin kirjoitettu.
Kirjoittajan asenne on lämmin ja ihmistä ymmärtävä.- Anonyymi
Ikääntyneillä saattaa olla lapsuudesta asti kaihertamaan jääneitä traumoja,
jotka pulpahtavat pintaan raskaissa elämäntilanteissa esimerkiksi
puolison menetyksen jälkeen.
Siinä vaiheessa ei ongelmiaan pysty käsittelemään analyyttisesti,
koska ajattelu voi olla jo muutenkin kapeutunut.
Aivomme eivät toimi vanhemmalla iällä niin tehokkaasti ja loogisesti
kuin nuorempana.
Kun kipuilee ongelmiensa kanssa kipuilu voi ilmetä ärtyisyytenä,
kiukkuisuutena ja äkkipikaisuutena.
Puhuminen auttaisi, mutta kenen kanssa iäkäs puhuisi ?
Esimerkiksi laitoksissa vanhus voidaan todeta "häirikkökäyttäytyjäksi"
ja nakataan vaan turruttavaa pilleriä naamaan eikä auteta ihmistä oikeasti.
- Anonyymi
Kuuntelen kirjaa, TITANIC 3,, hyvin kirjoitettu ,helppotajuinen. Suosittelen.
- Anonyymi
En lue romaaneja tai fiktiota, ne oli upeita teini-iässä mut ei enää saa sitä fiilistä niistä, siksi vain muistelmia, faktaa yms.
Kolmen herran itsekirjoittamat omaelämäkerrat viimeksi, Chaplin, Ingmar Bergman ja Bob Dylan. Mielenkiintoisia elokuvia ja musiikkia tekivät, ja kaikilla kirjoittamisen lahja, sanavarasto laaja jne. ei tarvitse ihmetellä et Dylan sai jopa kirjallisuuden Nobelin. Erittäin lahjakkaita kaikki, ja näissä kirjoissaan on tekstiä joka ei ole tylsää missään vaiheessa. Dylanin kirjan nimessä on maininta osa1, toivottavasti saa aikaan jatkoa, jota ei muilta kahdelta enää voi odottaa.
äijä-Luin Dylanin omaelämänkerran ja olin tavallaan pettynyt, kun varhaisnuoruuteni suuri idoli olikin vain kunnianhimoinen ja rahanahne muusikko, ei puhettakaan olla "ikäluokkamme ääni ja ajatuksiemme tulkitsija".
Edelleenkin yksi aikamme suurista muusikoista, Bruce Springsteenin kanssa, jonka arvo vain nousee silmissäni.
Dylanin laululyriikkaa parasta mitä olen kuunnellut, Jom Morrisoni toinen hyvä tekstintekijä .- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Luin Dylanin omaelämänkerran ja olin tavallaan pettynyt, kun varhaisnuoruuteni suuri idoli olikin vain kunnianhimoinen ja rahanahne muusikko, ei puhettakaan olla "ikäluokkamme ääni ja ajatuksiemme tulkitsija".
Edelleenkin yksi aikamme suurista muusikoista, Bruce Springsteenin kanssa, jonka arvo vain nousee silmissäni.
Dylanin laululyriikkaa parasta mitä olen kuunnellut, Jom Morrisoni toinen hyvä tekstintekijä .Vain kunnianhimoinen ja rahanahne? Monia lauluja Bob on tehnyt joita ei rahanahne saisi päästään ulos millään, mm. 'Hurricane'.
Tuo on aika ilkeästi sanottu taiteilijasta, jollaisia ei ole tällä pallolla kautta aikojen ollut ihan kauheasti. Aluksi raha näyttelee isoa roolia, mut omaehtoinen itseilmaisu on kai se ylivoimaisesti tärkein asia kuitenkin, tosin Bobilla on entisiä vaimoja ja lapsia aikalailla, joten elatusmaksuja piisaa takuulla hurjia summia, kuten USAn tyylistä tiedämme.
Bruce on ihan ok, mut Jim Morrisonia vois kyllä arvostella holtittomuudesta ja huumesekoiluista, joiden takia menehtyikin niin nuorena. Anonyymi kirjoitti:
Vain kunnianhimoinen ja rahanahne? Monia lauluja Bob on tehnyt joita ei rahanahne saisi päästään ulos millään, mm. 'Hurricane'.
Tuo on aika ilkeästi sanottu taiteilijasta, jollaisia ei ole tällä pallolla kautta aikojen ollut ihan kauheasti. Aluksi raha näyttelee isoa roolia, mut omaehtoinen itseilmaisu on kai se ylivoimaisesti tärkein asia kuitenkin, tosin Bobilla on entisiä vaimoja ja lapsia aikalailla, joten elatusmaksuja piisaa takuulla hurjia summia, kuten USAn tyylistä tiedämme.
Bruce on ihan ok, mut Jim Morrisonia vois kyllä arvostella holtittomuudesta ja huumesekoiluista, joiden takia menehtyikin niin nuorena.Tämä nyt oli vain vaikutelmani hänestä luettuani omaelämänkerran. Että aika itsekeskeinen tyyppi, mutta se ei muuta sitä että hän on yksi aikamme suurista. Käytti hyväkseen Joan Baezia aika rankasti, ainakin Baezin Diamonds in Rust kertoo surumielisen ja nostalgisen version heidän suhteestaan. "The Madonna was yours for free, the girl on the half-shell to keep you unharmed".
Jim Morrison oli kyllä aika pahasti huumehörhöissä kun hän kirjoitteli parhaita lauluntekstejään, kuten The Endissä, "The killer awoke before dawn...", mutta hänen ruonoutensa on verrattavissa Dylanin parhaisiin, kuten Joan Osbournin upeasti tulkitsemaan "Man In TheLong Black Coat"
- Anonyymi
Minne jäi Donovan?
Skotlannin nummille soittamaan huuliharppua?
Syymppis kaveri joka oli pinnalla hetken, mutta ei tehnyt pitkää uraa, kuten Dylan.
Mutta joo, kuunneltiin Catch the Windiä, Universal Soldieria ja Colors, viimeinen hitti taisi olla Yellow Mellow.
- Anonyymi
Huomasitko Ploma että Trump pani matkus tuskiellon kuubalaisille?
Hänen ulkoministerinsä Markku Valkeapää on kuubalainen
isä baarimikko äiti siivooja amerikkalainen unelma- Anonyymi
Miten se koskee palomaa ?
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Miten se koskee palomaa ?
Ploma on
toisin kuin tavisporukka pääosin palstalla
Panamerikan osaaja oikeasti
Aihe josta palstarassukat eivät osaa mitään kuin enintään kopioida Wikipediaa ja sitäkin väärin
Ei sellaisten kanssa tietenkään keskustella
- Anonyymi
En lue.
Tosin ajattelin vaihteeksi lukaista viikonloppuna jack daniel'sin old n, sevenin.
Mutta siis kirjoja en nykyisin jostain syystä lue ollenkaan. En oikein tiedä, vissiin monia syitä. Yks on lyhytjännitteisyys, ei jaksa pitkään keskittyä kun ajatukset alkaa vaelteleen. Toisekseen en ole laiskuuttani saanut hankituksi lukulaseja, silmät väsyy. Sitten on niin paljon muuta uutista, infoo, artikkelia jne netti pullollaan.
Ennen luin valtavasti, kertynyt hitonmoinen kirjastokin. Piti lopettaa divareitten koluaminen, kun alkoi jo lattiakin oleen täynnä kirjakasoja.
Aina välillä hokaan kiinnostavia kirjoja, jotka pitäis lukaista. Muistelmista pidän. Ne toki aina kai huonomuististen kirjoittamia:D. Mutta nyt on puskenut valtavat määrät ikääntyvien rokkareiden muosteloita. Noh, osa tuskin muutenkaan muistaa ihan kaikkea... Mutta kun kakarasta rokettia kuunnellut, ois paljon kiinnostavia kirjoja jonossa.
Ja yleensäkin historia kiinnostaa. Nykyisin telkkarista tulee paljon dokkareita, niitä kivempi kattoa, kuin lukea kuivia kirjoja
Sitten toisin päin. Mä valtava scifi fani. Nykyisin joka tuutista tulvii ö- luokan scifiä silmät ja korvat täyteen, ei niitä jaksa katella. Mutta jokin asimovin viisosainen säätiö- trilogia on aivan eri asia. Monet hienot kirjat pilattu tekemällä niistä elokuva.
Scifissä sellanen. Ne melkein aina puettu seikkkailukertomuksen muotoon. Actionia jne. Mutta monet romskut ite asiassa aika mietteliäitä ja vakavia perusaiheeltaan. Lisäks asimov, clarke, muutama muukin oli perusduuniltaan tiedemiehiä. Mutta kirjoittivat kiintoisia kirjoja alaltaan hyvin seikkailullisesti. Miettinyt lieko esko valtaoja kirjoitellut romskuja..
Niettä paas lukasten Orwellin 1984. Heppulin tulevaisuuden scenaario ei mennyt kovin monella vuoskymmenellä pieleen.
=DW=Entäs Aldous Huxley: Uljas, uusi maailma (1932) ?
Lyhyt esittely/kirjasampo: "Kirjan maailmassa ihmiset on jaettu eri yhteiskuntaluokkiin syntymästä lähtien. Perheitä ei ole, vaan lapset syntyvät tuotantolaitoksissa, joissa soveliaimpia geeniyhdistelmiä kloonataan useita kappaleita tarkoin valvotuissa olosuhteissa. Ihmiset viettävät aikaansa nautiskellen huumausaineista ja vapaasta seksistä"
Ja ne "geenimanipuloidut" lapset oloutetaan myös "soma"-nimisellä huumeella, jotta eivät jatkossa aiheuttaisi ongelmia. Miten ollakaan "soma" ja "some" muistuttavat toisiaan...))- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Entäs Aldous Huxley: Uljas, uusi maailma (1932) ?
Lyhyt esittely/kirjasampo: "Kirjan maailmassa ihmiset on jaettu eri yhteiskuntaluokkiin syntymästä lähtien. Perheitä ei ole, vaan lapset syntyvät tuotantolaitoksissa, joissa soveliaimpia geeniyhdistelmiä kloonataan useita kappaleita tarkoin valvotuissa olosuhteissa. Ihmiset viettävät aikaansa nautiskellen huumausaineista ja vapaasta seksistä"
Ja ne "geenimanipuloidut" lapset oloutetaan myös "soma"-nimisellä huumeella, jotta eivät jatkossa aiheuttaisi ongelmia. Miten ollakaan "soma" ja "some" muistuttavat toisiaan...))Joop.
Saman hokannut mäkin. Jotain somaa nykyajassa on...
=DW= - Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Entäs Aldous Huxley: Uljas, uusi maailma (1932) ?
Lyhyt esittely/kirjasampo: "Kirjan maailmassa ihmiset on jaettu eri yhteiskuntaluokkiin syntymästä lähtien. Perheitä ei ole, vaan lapset syntyvät tuotantolaitoksissa, joissa soveliaimpia geeniyhdistelmiä kloonataan useita kappaleita tarkoin valvotuissa olosuhteissa. Ihmiset viettävät aikaansa nautiskellen huumausaineista ja vapaasta seksistä"
Ja ne "geenimanipuloidut" lapset oloutetaan myös "soma"-nimisellä huumeella, jotta eivät jatkossa aiheuttaisi ongelmia. Miten ollakaan "soma" ja "some" muistuttavat toisiaan...))Myös sota on somaa lähellä sanana, ja diktaattorit edelleen riehuu euroopassa.
- Anonyymi
Omia ja vanhempien pankkikirjoja. 🧐 🤣
- Anonyymi
Pöydällä odottaa Vettenniemen kirjoittama : Kirjailijan Latu Marko Tapiosta .
Aloitusta vaille, luettu. - Anonyymi
Sain äskettäin loppuun tosi hyvän kirjan.
Linkki puhukoon puolestaan.
https://intokustannus.fi/kirja/kapitalismin-suuri-illuusio/- Anonyymi
Parempi kapitalismin analyysi työnarvopohjalta
Marx Pääoma 1 ja 3
Osan 2 voi ohittaa
Yhtälöt väärin teoria sen mukana mutta mielenkiintoinen - Anonyymi
Aloittaja pyytää arvioimaan kirjoja joita olette lukeneet, ei se ole arvioimista kun kertoo vain mitä on lukenut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloittaja pyytää arvioimaan kirjoja joita olette lukeneet, ei se ole arvioimista kun kertoo vain mitä on lukenut.
Näytä mallia ja arvioi joku lukemasi kirja!
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Näytä mallia ja arvioi joku lukemasi kirja!
Tein sen jo, entäs itse?
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Aloittaja pyytää arvioimaan kirjoja joita olette lukeneet, ei se ole arvioimista kun kertoo vain mitä on lukenut.
Eihän täällä keskustella oikeastaan koskaan. Jokainen kirjoittaa vain omat
jorinansa. - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Tein sen jo, entäs itse?
Mikä kirja se on ?
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Mikä kirja se on ?
Joko teit saman kuin minä?
- Anonyymi
lue äänikirjoa.. Salvador Dalin päiväkirja tai joku Stephen Kingin Stand
mutta mitren luetr äänikiejoja kuin vaikka raamarusra Mooswkawn 1.kieja- Anonyymi
En ole lukenut Dalista, mikä siinä kiinnostaa ja mitä opit?
Mahdollisesti kallein taulu, Gironassa päin olevassa museossa
https://www.artchive.com/artwork/portrait-of-paul-eluard-salvador-dali-1929/ - AnonyymiUUSI
Änikirja ei ole kirja. Vai väitätkö lukevasi radiotakin, kun sitä kuuntelet ?
- Anonyymi
Kuuntelin kirjan; VAHVA, perustuu kirjoittajan omiin kokemuksiin. On se valtavan ikävä sairaus tuo anoreksia.
- AnonyymiUUSI
Olen sairastanut sen. Olin kuolla.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Olen sairastanut sen. Olin kuolla.
Anorektikko hamuaakin kuolla.Ei pitäisi leikkiä laihduttamisella ja syömättömyydellä. Kaikki laihdutuslääkkeet on kuolema
n pillereit. - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Anorektikko hamuaakin kuolla.Ei pitäisi leikkiä laihduttamisella ja syömättömyydellä. Kaikki laihdutuslääkkeet on kuolema
n pillereit.Ei se ole leikkiä. Anorexia on vakava mielen sairaus.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Anorektikko hamuaakin kuolla.Ei pitäisi leikkiä laihduttamisella ja syömättömyydellä. Kaikki laihdutuslääkkeet on kuolema
n pillereit.Höpölöpö - ei laihdutuslääkket ole kuolema.
Just on menossa kuuntelu Jo Nesbön kirja Veitsi.
Hän on suosittu Norjalainen jännityskirjailija.
Jotenkin tuntuu että pitkittää kirjaa että saisi tarpeeksi sivuja, vai lienenkö kärsimätön?
On siinä murhaajia ja raiskaajia ym.. muita pahantekijöitä. Harry Hole ratkoo rikoksia ja vokottelee naisia minkä alkoholismiltaan ehtii.
Meinasin jo jättää kesken, mutta kuuntelen kun on ihan kuunneltavaakin tekstiä.- AnonyymiUUSI
Miten sie naisihminen voit lukkee niin raakaa kirjaa?
Älä muuta sano, en lue kun kuuntelen.
Nesbölla on ihan hyviäkin kirjoja, mutta ovat kaikki rikosromaaneja.
Näistä on tehty elokuviakin, ihan katsottavia.
Minulla on aika outo maku ikäisekseni.
Muistan kun nuorena naisena ahmin Anqelika kirjat joka ikisen. Kokeilin nyt yhtä kuunnella, en jaksanut edes viittä minuuttia.
Kuuntelen Reijo Mäen, Seppo Jokisen ym... kirjoja. Nekään ei varmaan ole täti-ihmisten suosiossa.
Uskontoja käsittelevät kirjat kiinnostavat.
Silmät väsyy herkästi joten olen siirtynyt äänikirjoihin.
- AnonyymiUUSI
Reijo Mäen kirjoja olen aiemmin lukenut, pidän Mäen kerronnasta. Myös Harri Nykäsen ja Jarkko Sipilan rikosromaanien sujuvuus kuin henkilöhahmot ovat usein mielenkiintoisia.
- AnonyymiUUSI
Mulla jäi kirja keväällä kesken. Se "Kuulin pöllön kutsuvan", ym. pikkukirjallisuutta. Kuten Lutherin päivittäinen hartauskirja "Manna", jota vuosikymmenien aikana olen kyllä moneen kertaan lukenut.
Aloitin pari päivää sitten netissä lukemaan Lutherin saksankielistä (googlella suomeksi kääntyvää) Raamatun v. 1545 Uutta Testamenttia ("UT"), Johanneksen evankeliumia.
Tässä linkki, jos ketä eri käännökset kiinnostavat. Jos esiin tulee "Raamattu 1992"(sivusto saattaa ensin tajota sitä), viereistä, oik. puol. mustaa täppiä painamalla löytyy muitakin. Itse yleensä luen KR 33/38:aa.
Luther 1545:
https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Joh.+1:1&rnd=1749291459736
Nyt on tätä siivouspuuhaa ja isoa raivaamista ollut monenlaista, mutta jossain vaiheessa keskeytän ja nautin vain kesästä, pihalle voin ottaa kirjan mukaan.
Nuo vaatepussit pitää jonain päivänä taksilla toimittaa kirpparille. Sitten tauko niiden kohdalla. Kirpparille lähteekin monta kiloa vanhaa vaatetta. Osa ilm. lähetetään "kehitysmaihin". Olen pessyt niitä ja ovat ihan hyväkuntoisia, vaikkeivät vallan viimeistä muotia, mutta ihan hyviä.
Ulkona vaikuttaa viileältä ja tuuliselta.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1261882
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi1001660Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy541243Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?521121Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M31988Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm51883Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s47876Olet myös vähän ärsyttävä
Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.37810Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet38807Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘56798