En olisi koskaan uskonut että kaverini (naispuolinen) ottaisi hirmuisen riskin, niin taloudellisesti kuin muutenkin.
Hänellä oli ns. tavallinen suomalainen kunnon mies, joka oli hyvässä työssä, asuivat suurehkossa omakotitalossa, oli uusi auto ja raha-asiatkin kunnossa. Elämä siis oli turvattu pitkälle tulevaisuuteen taloudellisesti ja käsittääkseni heillä meni keskenäänkin hyvin. Ei riidelleet tms. Mies oli semmoinen kiltti ja rauhallinen, ei polttanut tai ryypiskellyt. Olivat suunnitelleet keskenään avioliittoakin, lasten hankkimista jne. Niistä aina tavatessaan kertoili minulle.
Kerrottakoon että olen itse miespuolinen ja tämä nainen on pitkäaikainen ystäväni, hänen miehensä tunnen siis hänen kauttaan.
Naisella tuli sit kesäloma ja päätti yhden naispuolisen ystävänsä kanssa lähteä Turkkiin Alanyaan. Hänen miehellään ei osunut lomat samaan aikaan, joten hän jäi kotosuomeen töihin.
Ja niin sitten tapahtui että lomamatkallaan johonkin Turkkilaiseen rakastui! Kun tuli suomeen, niin meni vähän aikaa kun eros miehestänsä ja muutti vähäksi aikaa vuokralle yksiöön. Myi sitten autonsa ja tavaransa ja muutti 4kk jälkeen Turkkiin miehensä kanssa!
Siis olin aivan monttu auki, voiko rakkaus olla niin sokeaa että muuttaa turkkilaisen miehen luo Turkkiin, kun olivat tavanneet yhden kerran ja sekin sillä hänen viikon lomamatkallaan ja 6kk kuluttua asuu jo Turkissa!
Nainen tietenkin otti lopputilin (oli hyvässä duunissa täällä suomessa). Nyt hän siis muutti paljon kurjempiin oloihin ja jos sieltä töitä saa, niin palkkatasohan siellä on varsin kurja, talous on epämääräinen, kun tämä turkkilainen on töissä jossain baarissa. Tänne suomeen jäi kaikki hänen sukulaisensa ja kaverinsa.
Kestääkö hän sitä elämää kauan, pahoin pelkään että tulee vielä takaisin suomeen häntä koipien välissä. Siellä kun se elämäntapa on sitä että olet miehen lisäksi naimisissa koko suvun kanssa.
Myös kun yhteinen äidinkieli puuttuu, ei voi edes ilmaista tunteitaan niin kuin haluaisi. Myös kulttuurierot ovat muslimivaltion ja suomen välillä valtavat! Taloudelliset ongelmat tuo murheita ja muutenkin elämän aloittaminen vieraassa maassa on hyvin vaikeaa. Ja tuskimpa se mieskään enää niin ihanalta tuntuu kun tulee arki eteen. Olen itsekin ihastunut(suomalaisiin naisiin) ja tiedän että se vie osittain järjen, sen takia olisikin parasta kun voisi elää arkea sen toisen kanssa ennen ku myy omaisuuden ja muuttaa vieraaseen maahan ja käytännössä vieraan ihmisen luo.
Tämä nainen on siis 29v, erittäin kaunis, vaalea, erittäin mukava ja huomattavan lämminsydäminen, semmoinen johon on helppo ihastua ja rakastua. Hän olisi saanut kenet vain suomalaisen miehen. Itselläni on ollut myös tunteita häntä kohtaan, mutta olemme olleet vain ystäviä. Sitten hän tapasi toisen suomalaisen miehen ja en sitten tietenkään yrittänyt hänen suhteensa muuta kuin olla hyvä ystävä. Nyt kun olet itse naisia elämäni aikana katsastanut, niin tajuan että hän olisi ollut minulle se unelmanainen jota olen yrittänyt etsiä ties mistä.
Olin auttamassa häntä muutossa(kun hän muutti suomalaisen ukkonsa luota vuokralle) ja yritin kysellä lisää tästä Turkkilaisesta miehestä ja sitä miten hän nyt näin suuria päätöksiä näin nopeasti tekee. Hän oli hyvin vaivautunut kysymyksiini, eikä oikein vastannut mitään. Huomasin että hän tiedostaa sen itsekkin että tekee nyt aivan järjettömän päätöksen rakkauden nimissä.
Muutamien kuukausien päästä tuosta hänen muutosta vuokrayksiöön vein hänen tavaransa hänen vanhemmilleen. Lento Turkkiin hänellä oli seuraavana aamuna.
Yksiöön jäi enää vain patja nurkkaan. Siinä hän seisoi hehkeän kauniina, mutta oli minusta jotenkin niin epävarman oloinen että minua hieman säälitti se ajatus jos hänen unelmansa turkkilaismiehen kanssa menee myttyyn. KAikkea hyvää kun hänelle elämässään toivon.
Ennen lähtöäni kysyin että onko hän nyt aivan varma että haluaa lähteä, vaikka homma voi mennä aivan kiville. Hän sanoi että on varma, vaikka tuntui sanovan sen niin epävarmalla äänellä että mieleni meinasi sanoa että et saa lähteä. Mutta toivotin sitten vain hänelle onnea elämässään, vaikka ei ehkä koskaan nähdä.
Sinne hän siis lähti..Turkkiin Alanyaan, elämään baarimikon kanssa. Nyt vain ajattelen että osaisinpa minäkin olla yhtä lipevä kuin Turkkilainen, niin ehkä olisin ollut itse tämän naisen kanssa jo vuostolkulla, ennen kuin tapasi edellisen suomalaisen miehensä. Mutta minä olen suomalainen, rehellinen ja en osaa turhia lirkutuksia *huokaa*
Hänellä oli ns. tavallinen suomalainen kunnon mies, joka oli hyvässä työssä, asuivat suurehkossa omakotitalossa, oli uusi auto ja raha-asiatkin kunnossa. Elämä siis oli turvattu pitkälle tulevaisuuteen taloudellisesti ja käsittääkseni heillä meni keskenäänkin hyvin. Ei riidelleet tms. Mies oli semmoinen kiltti ja rauhallinen, ei polttanut tai ryypiskellyt. Olivat suunnitelleet keskenään avioliittoakin, lasten hankkimista jne. Niistä aina tavatessaan kertoili minulle.
Kerrottakoon että olen itse miespuolinen ja tämä nainen on pitkäaikainen ystäväni, hänen miehensä tunnen siis hänen kauttaan.
Naisella tuli sit kesäloma ja päätti yhden naispuolisen ystävänsä kanssa lähteä Turkkiin Alanyaan. Hänen miehellään ei osunut lomat samaan aikaan, joten hän jäi kotosuomeen töihin.
Ja niin sitten tapahtui että lomamatkallaan johonkin Turkkilaiseen rakastui! Kun tuli suomeen, niin meni vähän aikaa kun eros miehestänsä ja muutti vähäksi aikaa vuokralle yksiöön. Myi sitten autonsa ja tavaransa ja muutti 4kk jälkeen Turkkiin miehensä kanssa!
Siis olin aivan monttu auki, voiko rakkaus olla niin sokeaa että muuttaa turkkilaisen miehen luo Turkkiin, kun olivat tavanneet yhden kerran ja sekin sillä hänen viikon lomamatkallaan ja 6kk kuluttua asuu jo Turkissa!
Nainen tietenkin otti lopputilin (oli hyvässä duunissa täällä suomessa). Nyt hän siis muutti paljon kurjempiin oloihin ja jos sieltä töitä saa, niin palkkatasohan siellä on varsin kurja, talous on epämääräinen, kun tämä turkkilainen on töissä jossain baarissa. Tänne suomeen jäi kaikki hänen sukulaisensa ja kaverinsa.
Kestääkö hän sitä elämää kauan, pahoin pelkään että tulee vielä takaisin suomeen häntä koipien välissä. Siellä kun se elämäntapa on sitä että olet miehen lisäksi naimisissa koko suvun kanssa.
Myös kun yhteinen äidinkieli puuttuu, ei voi edes ilmaista tunteitaan niin kuin haluaisi. Myös kulttuurierot ovat muslimivaltion ja suomen välillä valtavat! Taloudelliset ongelmat tuo murheita ja muutenkin elämän aloittaminen vieraassa maassa on hyvin vaikeaa. Ja tuskimpa se mieskään enää niin ihanalta tuntuu kun tulee arki eteen. Olen itsekin ihastunut(suomalaisiin naisiin) ja tiedän että se vie osittain järjen, sen takia olisikin parasta kun voisi elää arkea sen toisen kanssa ennen ku myy omaisuuden ja muuttaa vieraaseen maahan ja käytännössä vieraan ihmisen luo.
Tämä nainen on siis 29v, erittäin kaunis, vaalea, erittäin mukava ja huomattavan lämminsydäminen, semmoinen johon on helppo ihastua ja rakastua. Hän olisi saanut kenet vain suomalaisen miehen. Itselläni on ollut myös tunteita häntä kohtaan, mutta olemme olleet vain ystäviä. Sitten hän tapasi toisen suomalaisen miehen ja en sitten tietenkään yrittänyt hänen suhteensa muuta kuin olla hyvä ystävä. Nyt kun olet itse naisia elämäni aikana katsastanut, niin tajuan että hän olisi ollut minulle se unelmanainen jota olen yrittänyt etsiä ties mistä.
Olin auttamassa häntä muutossa(kun hän muutti suomalaisen ukkonsa luota vuokralle) ja yritin kysellä lisää tästä Turkkilaisesta miehestä ja sitä miten hän nyt näin suuria päätöksiä näin nopeasti tekee. Hän oli hyvin vaivautunut kysymyksiini, eikä oikein vastannut mitään. Huomasin että hän tiedostaa sen itsekkin että tekee nyt aivan järjettömän päätöksen rakkauden nimissä.
Muutamien kuukausien päästä tuosta hänen muutosta vuokrayksiöön vein hänen tavaransa hänen vanhemmilleen. Lento Turkkiin hänellä oli seuraavana aamuna.
Yksiöön jäi enää vain patja nurkkaan. Siinä hän seisoi hehkeän kauniina, mutta oli minusta jotenkin niin epävarman oloinen että minua hieman säälitti se ajatus jos hänen unelmansa turkkilaismiehen kanssa menee myttyyn. KAikkea hyvää kun hänelle elämässään toivon.
Ennen lähtöäni kysyin että onko hän nyt aivan varma että haluaa lähteä, vaikka homma voi mennä aivan kiville. Hän sanoi että on varma, vaikka tuntui sanovan sen niin epävarmalla äänellä että mieleni meinasi sanoa että et saa lähteä. Mutta toivotin sitten vain hänelle onnea elämässään, vaikka ei ehkä koskaan nähdä.
Sinne hän siis lähti..Turkkiin Alanyaan, elämään baarimikon kanssa. Nyt vain ajattelen että osaisinpa minäkin olla yhtä lipevä kuin Turkkilainen, niin ehkä olisin ollut itse tämän naisen kanssa jo vuostolkulla, ennen kuin tapasi edellisen suomalaisen miehensä. Mutta minä olen suomalainen, rehellinen ja en osaa turhia lirkutuksia *huokaa*
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olisin huolissani ysätvästäni jos hän tuolla tavalla painelisi turkkiin. jos välitätä siitä miten hänelle käy, niin mene lomalle heidän luokseen. Huomaat kyllä jos jotain on vialla... Naiselle on tärkeää tietää että hänestä välitetään täällä suomessa, jos sukset menevät ristiin. Varsinkin kun hänelläkin on ollut tiedossa mitä voi tapahtua turkkilaisen miehen kanssa. On tärkeää että hän ei joudu myöhemmin häpeämään tekemisiään, eli tulla häntä koipien välissä takaisin, sitten kaikki saavat sanoa, että mitä minä sanoin... Sellainen ei rohkaisen ketään jatkossa olemaan avoin, ja rehellinen, sekä luottavainen ystävyyteen.
Mene käymään kylässä, ja osoita että välitätä. Tosin, sinun täytyy teeskennellä ehkä olevasi veli tai viedä nainen (kumppanisi) mukanasi (ettei turkkilainen mies luule, että olet entinen mustasukkainen mieskumppani, sillä he eivät ymmärrä käsitettä "ystävyys" miehen ja naisen välillä, ja ongelmia saattaa siitäkin seurata myöhemmin naisystävällesi)
Jos hän vielä joskus palaa sieltä unelmamiehen luolta paratiisimasesta maasta takaisin tänne suomeen, niin asetut hänen puolelleen jos entinen mies alkaa ladella syytöksiä. Nainenhan oli siihen eroon ihan syytön. Naisella ei ole mitään syytä häpeään. Ei sille mitään voi että turkkilainen tarjoilija vetää omalla suurella toimeentulollaan puoleensa naisia kuin kärpäsiä. Naisella on oikeus tulla takaisin ilman mitään katumusta ja oikeastaan melkein mestarina, että sai asua turkissa leveämmän leivän ääressä kaikki ne kuukaudet.
Jep jep
Ei millään pahalla, mutta nuo neuvot on kyllä perseestä.
Melkein uskoin, sillä huolitellusti tehty provohan tää ihan selvästi on.